Luin läpi Keskustan Juha Sipilän viisitoista kysymystä puolueillemme ja vastasin niihin samalla soveltaen Perussuomalaisten vaaleissa minulle hyvinkin tutuksi tullutta ohjelmaa. Läpäisin Keskustan johtajan kysymyspatterin mielestäni kiitettävin arvosanoin ja pystyin sitä jopa lisäämään sekä syventämään etenkin strategiseen johtamiseen liittyvissä kysymyksissä sekä ympäristö- ja luonnonvarapohdinnoissa. Lisää tuli myös innovaatiopolitiikasta ja Perussuomalaisille tärkeissä erityiskysymyksissä, koskien maahanmuuttoa ja Kreikkaa.
Yhteikuntasopimus
Vapun ajan puhujilta odotetaan niin ikään omia vastauksia ja uskon niiden olevan nyt kevyemmällä singolla ammuttuja ja varoen ärsyttämästä muita politiikan kevään yhteiskuntasopimuksen rakentelijoita. Eniten ehkä kiinnostaa perinteinen punainen vappu ja sanojen asettelu vasemmiston leirissä. Kirvelevä vaalitappio tuntuu myös Kokoomuksen ja Stubbin johtamassa poliittisessa liikkeessä. Sen aisti toki jo vaalityössä Kanta- ja Päijät-Hämettä liikkuen ja kokoomuslaisia kuunnellen.
Keskustan kiinnostus punamultaan on sosiaalisen pääoman tuotetta ja sitä haikailevat ovat nyt erityisen tarkalla korvalla vaalipuheitten jälkeistä aikaa arvioimassa. Antti Rinteen sekoilut ja väärinymmärrykset Jutta Urpilaisen suuntaan ovat kuin tuntematon sukellusvene omissa vesissämme seikkaillen ja sen merkitystä puntaroidaan muuallakin kuin ruiskukkien tai leppäkerttujen puolueissa.
Ruusujen sota
Antti Rinne tarvitsee nyt hallitusta enemmän kuin hallitus demareita välttääkseen ruusujen sodan. Sellainen on politiikassa hallitukselle pikemminkin mahdollisuus kuin uhkatekijä ja sen toki myös Juha Sipilä oululaisena oman yliopistomme yhteisenä kasvattina, tiede- ja teknologiakeskuksen kouluttamana insinöörinä, ymmärtää. Siitä on etua että tuntee hyvin sekä Sipilän että etenkin Timo Soinin taustan ja toimintaympäristön, henkilöhistorian.
Sen sijaan vieraampaa Sipilälle saattaa olla erottaa hämäläinen kartanokokoomuslaisuus ja työväenliike vastaavasta oululaisesta tervaporvarista ja sen kasvattamista duunareistamme. Keskustaliike on sekin Hämeessä ja etelässä kovin eritapainen kuin vastaava etelässä ja etenkin hitaasti maalaisliiton nimen muutokseen reagoineessa pääkaupunkiseudun pitkien siltojen elämässä, punavihreissä tuntemuksissa ja poliittisen eliitin eurooppalaisissa tunnelmissa eläen. Jos ei tunne yhtään Perussuomalaista, silloin pitää pysyä poissa hallituksesta. Lähihistoria nyt ainakin on tunnettava ja aluepolitiikan vaatimukset luonnonvaralaitosten rinnalla ja PK-sektorin yrittäjyydessä.
Perussuomalaiset tuntevat tämän vanhoja puolueitamme paremmin ja Timo Soini voi seurata hallitustunnustelijan työtä rauhallisin mielin. Sipilä tarvitsee juuri tällaista tukijaa ja osaajaa siinä missä tasavallan presidentin ja ay-liikkeen antamaa työrauhaa. Nämä hallitusneuvottelut eivät saa olla yhtä onnettomat kuin neljä vuotta takaperin eikä meillä ole varaa antaa Sipilän epäonnistua.
Rima innovaatiopolitiikassa korkealle
Tämänkin Sipilä tietää ja voi asettaa rimansa aiempaa oleellisesti korkeammalle koskien myös tulevan hallituksen toimintatapoja ja niiden uudistamista, innovaatiopolitiikkaa. Tämä onkin hallituksen ehkä kiinnostavin kohta patterin kysymyksistä ja siihen sitoutuminen sujunee sen uusimmalta puolueelta, Perussuomalaisilta, muita helpommin.
Kun lähdetään hallitukseen uutena voimana, vanhoilta rasitteilta Perussuomalaisina puhtaalta pöydältä sekä kannattajapohjalta, joka on yhtä kirjava kuin Suomen kansa, silloin hallitukseen menolle ei aseteta sellaisia ehtoja, joiden kohdalla neuvottelut kariutuisivat, tai niitä ei kyettäisi ymmärtämään pitkien siltojen molemmissa päissä ja vielä hallitustyöskentelyä samalla tehostaen. Jopa Keskustaa ja vanhaa maalaisliittoa joustavammalla tavalla muuttuvaan toimintaympäristöön ja maailmaan sopeutuen. Jatkojytky kun syntyi juuri tätä uutta signaalia poliitikoiltamme odottaen, revanssina.