Kun globalisaatio käsitteenä alkoi tulla ymmärretyksi se oli jo myöhäistä. Joku kirjoitti maailman lopusta vaikka se oli jo mennyt ja nyt vain sopeuduttiin uuteen maailmaan. Venäjä oli tehnyt jo omat analyysit. Sillä olivat maailman johtavat maantieteilijät ja tiedekuntapohjainen alan tutkimus tukenaan. Tuhansia alan tiedemiehiä. Sateliitit kuvasivat jo 1960-luvulla ja käytössä oli valtaisa megadata analysoitavaksi oma aikamme välinein.
Kun Yhdysvallat käy omaa analyysiään shiia- ja sunnimuslimien kanssa Iranissa, Irakissa, arabivaltiossa, sen tapa käyttää aseita rinnan globaalin datan ja osaamisen kanssa on tieteenä kehnompaa kuin takavuosien Neuvostoliiton tiedeakatemian perintö. Neuvottelut pitkittyvät ja mutkistuvat siinä missä globaalit kauppa-alueet virkaansa lopettelevalla presidentti Obamalla. Ukraina ja Kreikka, Euroopan valuutan jatkuvat lastentaudit, eivät nyt tahdo saada Obaman hallinnolta aikaa.
Kun kreikkalaiset taiteilevat sunnuntaina vaaleihin, kukaan ei tiedä miten tulokseen suhtaudutaan siellä missä pohditaan globaaleja megadatoja. Kreikkaa on vertailtu jopa Argentiinaan ja vuoden 2002 ongelmiin IMF:n kanssa mutta taatusti turhaan. Argentiina selvisi huolistaan devalvoimalla ja viiden vuoden kuluttua maa oli jo jaloillaan. Pahin oli takana jo ensimmäisen vuoden shokin jälkeen.
Argentiina ei ole Kreikka. Jättivaltion talouden perusta on kokonaan toista luokkaa kuin Kreikassa, jossa on pelattu rikasta ja rutiköyhää sekä luotettu eurooppalaisen populistiaallon tuovan ratkaisun vasemmalta duunarin elämään. Kreikan etsikkoaika oli 1980-luvun puolella, jolloin talous olisi tullut panna kuntoon, rakennemuutokset hoidettava ja globalisaatio otettava haltuun sekin.
Poliittinen valuutta ei vastaa normaalia finanssipolitiikan ja talousoppineiden tiedettä. Kreikka käynnisti prosessin, jossa tätä yritettiin hyödyntää ymmärtämättä, ettei se voi toimia loputtomiin. Troijan puuhevonen seikkailemassa mukana globaalissa taloudessa oli uhkapeliä, josta puuttui megaluokan datan tuntemus. Sen tuntee nyt nahoissaan eurooppalainen poliittinen, sotien jälkeinen instituutio, jossa demarit ovat menettämässä duunarinsa sekä oikealle että vasemmalle.
Suomalaiset ovat ottaneet paikkansa globalisaatiossa ja äänestäneet Perussuomalasia. Keskustaa lähellä olevat liikkeet kiinnostavat siinä missä muuallakin konservatiivinen oikeisto keskiluokan työväen puolueena. Demareiden vasemmalla siivellä on tarjontaa sielläkin ja paikoin se on radikaalia ja muistuttaa shiia- ja sunnikansojen painiskelua vanhan Babylonian herruudesta. Siellä mukana on aimo annos mytologiaa ja paluuta historiaan, ay-pomojen esittelyyn, kun olisi tullut uudistua puolueena.
Meillä tämä herruus on vain Arktisen Babylonin ympärillä tapahtuvaa liikehdintää ja kohdistuu konkreettisesti luonnonvarojen rinnalla dramaattiseen ilmastomuutokseen sekä puheisiin luonnonvarojemme käytöstä ja kierrosta. Jäämeri on meristä meille jatkossa luonnollisesti tärkein, niin hyvässä kuin pahassakin.
Afrikan tulo mukaan aasialaiseen elämään hämmentää meitä eurooppalaisia. Eurooppalaisten talouksien yli kuljetaan nyt mennen tullen jolloin etenkin Venäjä on hankkimassa itselleen luonnollisen geopoliittisen aseman globaalin maapallon mittavimpana valtiona jo pelkästään pinta-alaltaan ja luonnonvaroiltaan. Venäjän toimintaa on arvioitava koko ajan globaalina toimintana eikä eurokeskeisenä saati suomalaisesta näkökulmasta. Eurooppalaiset urheilukisat oli turhaa puuhastelua odoteltaessa maailmanluokan tapahtumia.