Syriza eli Radikaalin vasemmiston liitto (kreik. Συνασπισμός Ριζοσπαστικής Αριστεράς, Synaspismós Rizospastikís Aristerás, ΣΥΡΙΖΑ) on kreikkalainen vasemmistolainen puolue. Syriza perustettiin 2012, kun joukko pieniä vasemmistolaisia ryhmittymiä järjestäytyi Kreikan Vasemmistoliiton Synaspismoksen kanssa uudeksi puolueeksi. Syrizan johtaja on Aléxis Tsípras, joka oli myös Synaspismoksen johtaja. Rakennnusinsinööri ja Ateenan vanhasta rakennuskannasta kirjoitellut kommunisti.
Syrizan enemmistö rakentuu Synaspismoksen pohjalta demokraattisten sosialistien, vasemmistovihreiden, vasemmistofeministien ja eurokommunistien varaan, mutta mukaan on liittynyt paljon PASOK-puolueeseen pettyneitä sosialidemokraatteja sekä iso joukko pienempiä, etenkin trotskilaisia ryhmiä, kirjoittaa Wikipedia. Heitä yhdistää kreikkalaisilta vaaditut talouden korjaustoimet. Siis katkeruus ja kauna, vihamielisyys juurille, jotka löytyvät Ateenan vanhasta rakennuskannasta, raunioista.
Mitä useampi päättää, sitä harvempi käyttää silloin valtaa. Kreikka on prosentin osia Euroopan taloudesta ja promillen osia maailman taloudesta. Sen kyky ja Syrizan kyky käyttää valtaa perustuu tähän demokratian heikkouteen. Vaalien jälkeen valtaan nouee demokratiasta heikon moraalisen perustan hankkinut Syrizan katkeruuden rauniot yhteen koonnut ”puolue” ja tämän tapa järjestellä ”vaalejaan”. Muutama peluri alkaa pelata Euroopalla ja globaalilla taloudella vieden myös etäisen Pohjolan ja Suomen mukanaan.
Tuntematon korpraali Saksassa järjesteli maailman asioita uuteen uskoon ennen toista maailmansotaa. Vaaleja hänkin käytti kulisseinaan. Euroopan ja Saksan heikkoutta, ensimmäisen maailmansodan traumoja ja talouden turhaumaa, frustraatioita, raunioita ja niitä esitellen kirjassaan ”Mein Kampf”. Koko hänen ”taiteensa” ja sen opinnot liittyivät vanhaan historiaan ja sen esittelyyn, arkkitehtuuriin ja kuvaukselliseen ihmisen kokemukseen, psykososiaalisiin rakennuksiin ja niiden strukturalismiin, raunioihin sekä ensimmäisen maailmansodan kokemuksiin, kauhuihin.
Strukturalismi tieteenä voi vedota ihmisen vanhimpaan muistiin, geneettiseen kansakuntien historiaan, ja tätä käytti niin toisen maailmansodan ”tiede” kuten oman aikamme kreikkalainen ilmiö hakien tukea ”vaaleista” ja kansakuntien ikivanhasta muististamme, rakennuksista ja raunioista. Sosiaalisen ja alueellisen muistin rinnalla toimii stukturalismin ikivanha geneettinen muistimme ja sen peukalointi tieteenä. Se on antropologin tai raunioita tutkivan tiedemiehen usein salattua perustiedettä jota arkkitehdin työnä sovelletaan oman aikamme käyttöön, nyt myös politiikaksi muuttaen. Valtaa hamutaan politiikassa ja ihmisen ahneudessa eri tarkoitukseen kuin mihin perustiede työnsä käyttää ja hakee sille motiivinsa.
Kreikkalainen homeerinen draama, tragedia ja komedia on kääntymässä suuntaan, jossa mukana on hyvin laskelmoitua Euroopan historiaa ja sen esittelyä alkaen esisokratealaisesta historiastamme. Olemme sen ihailjoita tuijotellessamme kreikkalaisia raunioita ja jumaltaruston torsoja ympärillämme myös Turkissa liikkuen. Etelä-Amerikassa törmäämme Afrikan tapaan hyvin syviin struturalisiin juuriimme. Mediamme esittelee niitä meille päivittäin tietämättämme niiden syvintä motiivia. Uutta on vain media, sähköinen, reaaliaikainen ja harkitsematon. Emme tunne sitä nyt lainkaan ja se on jokaisen yhteisessä käytössä, myös lasten ja moraalittomien ryhmien, normeista ja arvoista piittaamattomien.
Kaiken tämän Tsipras oli opiskellut rakennusinsinöörinä Ateenan ikivanhaa rakennuskantaa tutkien. Siinä ei ole mitään eroa niihin kulisseihin, joita toisen maailmansodan edellä meille esiteltiin ja niistä vaikenemme. Niissä kun on koko maanosamme historia kerrostuneena ja se on kuin oppikirja tämän hetken tapahtumiin ja niiden ohjailuun myös silloin, kun vastaanottaja medioissamme ei ole edes lukutaitoinen.
Lukekaapa heidän tutkimuksiaan, kirjoituksiaan. Kaikki kun on kreikkalaisen edessä, turistien töllistelemissä raunioissa, struturalismissa ja sen ihmiskunnan yhteisessä hiostoriassa, yhteisessä sinfoniassa ja takaraivosta syntyvässä raivossa ja vihassa, aggressiossa. Olemme näytelmän siinä osassa, jossa työn osaakin parhainet draaman, tragedian sekä komedian hallitseva ihminen, näyttelijä ja sen ohjaava, kulisseihin tukeutuva nero myös Ukrainassa ja vanhan Babylonian juurilla meillä Arktisessa Babyloniassa.