Päivän koskettavin uutinen ei ollut Kreikka ja sen kriisit vaan nekrologi, jossa kerrottiin opettajani professori Juhani Hultin poismenosta. Juhani Hult oli juuri jättämässä maantieteen laitosta Oulun yliopistossa kun itse aloitin siellä opiskeluni. Luin siis hänen töitään, kirjastoa järjestäessäni, yliopistomme suurinta, jotka olivat syntyneet heti väitöskirjan jälkeen ja tarkoituksena pätevöityä professorin virkaan. Sain kuulla hänestä paljon sellaista, jota omat aikalaiset ja vanhemmat oppilaat opettajistaan juoruilevat.
Psykososiaalinen painajainen – kiusaaja
Suomalainen juoru ei kerro ihmisen hyveistä vaan pikemminkin sillä pyritään mustamaalaamaan ja tänään se tapahtuu sähköisesti ja varastaen, hakkeroiden, ihmisen identiteetti. Kun se tapahtuu omalle kohdalle, ilmiö on liki pelottava ja vähintäänkin ahdistava. Oma lakimme on siinä vielä lepsu mutta Yhdysvalloissa se on jo ajan tasalla ja vaikkapa naamakirjan tuhriminen ja identiteettivarakaudet siellä ovat samalla loukkaus tätä mammuttikonsernia vastaan.
Hakkerit käyvät käräjiä suomalaisinakin Yhdysvalloissa ja kohtelu on poikkeuksellisen ankaraa mutta myös ymmärrettävää. Mediamme vaikenee näistä tapauksista. Harva hakkeroija kriminaalina haluaa itselleen tällaista julkisuutta. Hakkerihan ei välttämättä ole rikollinen, päinvastoin. Hän on alansa osaaja ja rikoksiin syyllistyvät ovat pieni ryhmä rötöstelijöitä.
Juhani Hult oli poikkeuksellisen kiltti ihminen ja monitaitoinen opettaja, tutkija ja uutta hakeva lahjakkuus. Hän oli syntynyt puolivälissä sitä tietä, jota kutsun suomalaiseksi Talebantieksi matkalla Forssasta Iisalmeen. Siis sama matka kuin Silkkitietä ajaen Kabulista Pakistanin rajalle. Maantieteilijä rakastaa tällaisia teitä ja niiden tulkintaa seuraten luonnon muutoksia ja ihmistoiminnan muutosta rajojen mukana.
Kun raja on ollut samaan aikaan sekä luonnonmaantieteellinen ja kulttuurimaantieteellinen, antropologinen raja että veden jakajana myös miekalla piirretty raja, se synnyttää erikoista kulttuuria ja myös poikkeuksellisia ihmiskohtaloita. Ankara luonto vaati poikkeuksellista monitaitoisuutta ja idän sekä lännen välinen rajankäynti myös verisiä kohtaloitamme. Maantieteilijä on erityisen kiinnostunut näistä rajoista ja innovaatioympäristöistämme.
Juhani sai koulutuksensa Suonenjoen mansikkapitäjässä ja maisemat ovat siellä kesäisin karun kauniita ja peltomaat pieniä tilkkuja Hämeen savimaihin verrattuina. Ei näy kartanomaisemia ja poliittiset liikkeetkin syntyivät aivan toista kautta kuin etelämpänä tai siirtyen Kuopion korkeudelle ja rehevämmän kasvuston järvimaisemiin. Emäksiset kivilajitkin suosivat täällä elämistä ja se kyllä näkyy maantieteilijän kuvaamassa maisemassa, maisemamaantieteessä.
Kulttuurit yhdistävä musiikin kieli
Hult teki muutakin kun tiedettä. Hän rakasti musiikkia ja etenkin viulua. Viulu oli kuitenkin kallis soitin ja hän rakensi sen itse Stradivariuksen rakennusohjeilla Joka Poika Lehden vinkeillä jo vuonna 1946. Hän oli silloin 13 -vuotias pojannaskali. Myöhemmin taito karttui ja viuluja syntyi lisää omaan käyttöön. Paula llvetsalon kirjoittaman muistokirjoituksen (HS 16.7) mukaan Juhanin kuolinpäivänä soitettiin hänen kodissaan Konnevedellä Tsaikovkin Jevgeni Oneginin Lenskin aariaa ja viimeisenä toivomuksena Sostakovitsin Valssi nro 2. Joku ymmärtää heti, toinen ei koskaan.
Keski-Karjalassa ja Laatokalla vieraillessani, pari vuotta siellä työskennellen, tapasin Hultin ja hänen hengenheimolaisensa Rääkkylässä sekä Kaustisilla. Kun tämän toteaa se kertoo Juhanista jo melkoisen paljon ihmisenä ja suomalaisen kulttuurin tuotteena. Niin mekin poikana, 1960-luvulla, teimme kaiken itse ja käden taidot syntyivät tätä kautta siinä missä tulevan elämän avaintehtävät. Tohtorin ja professorin opit tulivat lopulta huomattavan myöhään ja hyvin muokattuun maaperään. Hult oli opettajana Joensuussa toimien taivaan lahja viidelle akatemiaprofessorille.
Omat opettajani Oulussa eivät olleet pelkästään taivaan lahjoja vaan myös pettyneitä ja katkeria virastaan vanhojen yliopistokaupunkiemme ulkopuolella. Osa oli myös sodassa vammautuneita. Heitä houkuteltiin Ouluun paremmilla palkoilla ja valtion maksamilla vuokraneliöillä.
Tästä huolimatta valtaosa eli matkalaukkuelämää ja Hult ei tähän joukkoon kuulunut. Juhani Hult oli köyhän maaseudun kasvatti ja hän kasvatti meitä nuorempia innostaen ja rohkaisten kansainväliseen yhteistyöhön, tarkkailemaan maantiedettä kokonaan uudella tavalla ja muiden taiteitten sekä tieteitten filosofiaa käyttäen.
Luonnon- ja kulttuurimaantieteen poikkitieteisyys oli itsestään selvyys siinä missä suunnittelumaantieteen tarve kansakuntaa sivistettäessä kohti aluesuunnittelun arkea maakuntineen ja osana Eurooppaa, ympäristötieteitä ja globalisaatiota, GIS -osaamista. Ympäristöinstituuttia tai Ylä-Savon Instituuttia, Agropolista suunnitellessani Hultin kaltainen henkilö oli sekä ankkuri että purjeet, joita kykeni käyttämään samaan aikaan globaalin tiedon rinnalla. Syntyi suomalainen Nokia ja innovaatiopolitiikka pohtien asiaa ensin korkeakouluneuvostossamme ja Suomen Akatemiassa.
Se oli huikea loikka uuteen monitieteiseen maailmaan, jossa oululainen teknologia ja luonnontieteet sekä turkulainen ihmistiede sosiologiana ja taloustieteinä toivat kokonaan uuden, tiedettä haastavan myös menetelmällisen mahdollisuuden.
Insinöörien ja arkkitehtien, lääkäreiden ja biologien rinnalla opiskelu ei ole hassumpaa kun mukana on myös kunnon humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä, perusmatematiikan ja fysiikan osaajia, tutkimuslaitoksissa soveltavan tieteen ymmärtäjiä. Verkostot ja klusterit syntyvät silloin luonnostaan eikä niitä osaa edes kritisoida tai vältellä omassa uteliaisuudessaan, päinvastoin. Kun sosiaalisen median ja internetin tuulet alkoivat puhaltaa klusteritaide levisi odotetusti maailmalle.
Ulos tieteen akanvirrasta
Juhani Hult poikkesi tieteemme valtavirrasta kuten Talebantien kasvattien kuuluikin poiketa. Syntyi summerhilliläinen koulukunta ja sen teoreettinen tutkimus, jonka ymmärtäminen vanhassa tieteen konventiossa oli aluksi ongelmallista ja perinteisen luonnonvaratutkimuksen suunnalla suoranainen haaste saada vaiennettua. Elettiin tieteen paradigmaista vaihetta ja tänään siitä saa lukea tuon tuosta pohdittaessa lokaalisen maailman suhdetta globaaliin maailmaamme ja spatiaalinen identiteetti sai sekin ymmärtäjänsä.
Miten käy Kreikan, Syyrian, Venäjän tai Savon Ibizan mökkikansan vanhetessa Mäntyharjulla? Kaikki nämä, mukaan lukien kuntiemme kriisit ja soteuudistukset maakuntamalleineen, ovat osa tätä maantieteen kasvavaa kenttää ja sen ymmärrystä seuraten samalla aurinkokuntamme uloimman planeetan Pluton, kreikkalaisten ja roomalaisten jumaltarujen manalan kuvausta avaruusluotain New Horizonsin jatkaessa matkaansa kohti ajan ja paikan kadottavaa universumia.
Moni toivottaa nyt maatieteen professorille ja pelimannille hyvää matkaa ajan ulottumattomissa ja soittaen sävelmää joutilaisuuden ylistyksestä, Dolce far niente, Juhani Hultin sävellysten kokoelmasta pelimanniorkesterille tehdystä konsertosta. Se sai kantaesityksensä Kaustisilla kesällä 2014.