Pääministeri Juha Sipilä ei ole Margaret Thatcher, kertoo Tommi Uschanow Hesarissa (13.9) ja on oikeassa. Hän ei ole myöskään Gerhard Schröder tai Fredrik Reinfeld. Sipilä on laestadiolaisen yhteisön tuote pohjoisesta ja oululaisen kärppäjoukkueen kasvatti teknologiakylän yrittäjien tuotteena, insinöörinä. Se mikä puuttuu on psykologinen silmä ja pitkä sivistysyhteiskunnan historiallinen tausta ymmärtää, miten symboliset sanat ovat tekoja politiikassa. Ne eivät maksa mitään.
Yrittäjä pääministerinä
Financial Timesin nimekäs toimittaja ihmettelee Suomen menoa ja epäilee sen johtuvan pääministeristä, joka kokee kansantalouden ikään kuin yritystaloutena. Hän luettelee tutut perustelut ja madonluvut, joita jokainen meistä on saanut lukea myös ay-liikkeen ja demareitten kirjoittamina hengentuotteina. En nyt niitä toistele. Tuleva perjantai kun pysäyttää Suomen ja saamme kuulla ja kokea miksi kansakunta on eri asia kuin yritys ja sen talous.
Tottakai yrittäjä kokee kansantalouden ja valtion ikään kuin yrityksenä ja niin myös Juha Sipilä pääministerinä. Matti Vanhanen puhui niin ikään itsestään pääministerinä toimitusjohtajana. Se oli hirveä virhe mutta hyvin suomalaista. Vanhasta peesaava kokematon pääministeri on näin myös puolueensa vanki.
Tätä Suomessa toitotetaan kohta joka organisaatiossa ja jääkiekkovalmentajat valmentavat hekin ikään kuin organisaatiot ja yritykset olisivat taklaavia kiekon kuljettajia. Se mitä Financial Timesin nimekäs kolumisti unohtaa, on Suomen historia ja taantuman tapa viedä kansakunta takaumiin ja nyt kauas bilateraaliseen kauppaan, Neuvostoliiton ja Kekkosen aikoihin.
Keskusta oli Kekkosen puolue ja piti häntä vallassa ja devalvointi oli liki ainoa rahapolitiikan väline. Nyt se on sisäistä devalvointia joka aiheuttaa vain kauheaa vahinkoa Matti Vanhasen johdolla. Totta kai siitä kärsii kulutuksemme ja omat ulkomaankaupan ulkopuoliset yrityksemme ja koko talouselämämme, lapset ja vanhukset, sairaat ihmiset. He ovat rasite tälle talouspolitiikalle ja heillä käydään kauppaa kuten Suomessa iät ajat vaivaistaloihin sijoitellen tai myymällä ikään kuin orjia Yhdysvalloissa Mississippin varrella kaupitellen.
Lisäksi mukana on lukuisia psykologisia, meillä jopa psykososiaalisia kulttuurisia vaikutuksia, sosiaaliseen pääomaamme liittyviä, joista toimittaja vaikenee. Jokainenhan varautuu taantuman jatkumiseen ja dramaattiset toimet lisäävät tarvetta säästää ja pelkoa joutua itse työttömäksi tai sairastua, vanheta ja dementoitua varattomana.
Syntyy noidankehä jota nyt ruokitaan omilla toimillamme ja juuri omilla sisämarkkinoillamme. Financial Timesin toimittaja ei tunne Suomea ja historiaamme, lyhyttä sivitysvaltion kultuuria, sekä ihmettelee hieman samaan tapaan kuin aiemmin nobelistina Yhdysvalloissa Suomesta usein kirjoitteleva kolumnisti, jolle olen myös vastannut. Ei pidä talousmaantieteen professorin vertailla Suomea Itävaltaan.
Nyt siellä ollaan varmasti aivan ymmällään omalaatuisista lääkkeistämme itse aiheuttamaamme lamaan. Viisaus jossa ”sama parantaa saman” ei toimi kansantaloudessa eikä kyllä oikeasti lääketieteessäkään ellei tarkoitus ole myrkyttää potilasta hengiltä. Ellei tunne Suomea, sen omalaatuista elämää ja poliittista rakennelmaa, opportunistista tapaa vaihtaa mielipidettä aina kulloinkin oppositiossa ja hallituksessa vuorotellen seilaten.
Sama puolue kun on koko ajan kahtaa mieltä asiassa ja äänestäjä saa aina saman lottorivin veikattavakseen. Vaalitkin käydään sammutetuin lyhdyin, joka sekin on suomalaista kansanviisautta. Suomalainen työsuhde on sekin joko ajan myyntiä tai suoritteen. Voit itse valita kumpaan erikoistut. Se on kokonaan jotain muuta kuin vaikkapa briteillä tai saksalaisilla.
Moraali ja sivistys ovat samoja arvojamme
Työsuhde kun on kaksisuuntainen moraalinen suhde ja muutakin kuin työsopimus. Saksassa ensimmäisenä tulee ihmisarvo ja sen kunnioittaminen. Sen tausta on toisen maailmansodan kauhuissa koettujen saksalaisten muistoissa. Saksassa vedotaan aina ihmisarvoon kun puhutaan lapopäivistä tai sairauslomista. Meillä hyvät tavat ja ihmisarvoinen puhe koetaan naiiviksi ja pelin politiikan kiertäväksi puuhasteluksi.
Se kun ei ole isojen poikien arvolle sopivaa junttilan elämää ja opportunisti suomalainen voi vaihtaa myöhemmin mieltään, aivan yllättäen. Puhe talkoista kuuluu tai laestadiolaiseen yhteisöelämään ja on muuta kuin saksalaisen kokemana sekin. Jos et ole mukana sinut eristetään ja olet helvetin oma lopun elämästäsi, kiusattu ihminen.
Uudessa yhteiskuntamallissa talkoisiin ei saada ihmisiä, jos heitä ei osata arvostaa ihmisinä ja tarjoilu on siinä ratkaisevaa, symboliteot. Käytännössä se on symbolista, liki ilmaista, mutta kokeileppas saada vaaliteltallesi torilla väkeä ilman tätä tarjoilua tai ihmisiä haravanvarteen alkamalla pomottaa talkootyön tarpeesta taloyhtiössäsi ovet paukkuen ja luvaten halolla päähän jokaista, joka ei ilmesty haravoineen hoitamaan maalaisliittolaisen elämäntavan ikivanhaa inhoa ammatiyhdistysliikkettä kohtaan. Vuonna 1956 Kekkonen aloitti pitkän kautensa juuri samana päivänä yleislakon kanssa. Eivät ne toisiinsa liittyneet mutta symbolinen samanaikaisuus ratkaisi silloinkin.
Hallitus jatkaa kuten Ahon hallitus 1990-luvun alussa porvarihallituksena ja Perussuomalaisten savustaminen siitä ei onnistu edes pakolaispolitiikallamme. Päinvastoin, hallituksen yhteistyö on tiivistynyt ensimmäisen sadan päivän aikana ja Suomen tapa hoitaa oma osuutensa saa myös pakolaispolitiikassa kiitosta. Samaan aikaan kun Unkaria pidetään jo liki fasistisena takapajulana ja kohta sama koskee Tanskaa. Forssan kohdalla juna meni jo mutta kapearaiteinen on se jota on aina arvostettu ja se ratkaisee Forssassa. Saksa sulkee rajansa pian sekin.
Jäännöspisteet saa ilmaiseksi
Puhtain paperein selviävät voittavat myös tämän nyt niin tärkeän symbolisen eleen ja sen merkityksen globaalissa kaupassamme ja osana omaa mielenrauhaamme. Jos yhteiskunnan ääripäät alkavat mesoa ja erottaa ahtaan uskonnollisen yhteisön tapaan toisinajattelijoitaan ahdistellen, nämä on saatava järjestykseen demokratian ja parlamentarismin keinoin.
Heitä, kouluttamattomia ja ihmisarvoa halveksivia ihmisiä, ei pidä äänestää enää hoitamaan yhteisiä asioitamme millään tasolla. Vaikeat asiat kun vaativat oikean persoonallisuuden ja ulkonäön ohella kohtuullisen hyvää ja monialaista koulutusta sekä ammattitaitoa, kykyä tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien kanssa myös monikulttuurisesti ja jatkossa etenkin siellä. Pelko vierasta kohtaan on suomalainen perustautimme. Se ei ole rasismia ensinkään vaan pikemminkin arkuutta ja sisäistä häpeää, ujouttakin ja ennen kaikkea heikkoa itsetuntoa.
Maottelussa viestikapulaa kuljetetaan parhaillaan sata pistettä ruotsalaisista jäljessä ja tuohivirsut jalassa, pärekorissa se kotiuttaen. Näin saadaan ainakin pakolliset jäännöspiteet. Hitaan jälkiomaksujan ja jarrumiehen suorituksena kaukana 1950-luvun Voitto Hellstenin ja 1910-luvun Hannes Kolehmaisen juoksuista.Turha sellaisen on innovaatiosta vaahdota ministerinä.
Taantuman syyt kun näkyvät tänäänkin parhaiten juuri vanhalla Tukholman stadionilla, jossa Kolehmainen voitti vuonna 1912 liki kaiken mahdollisen olympialaisissa. Tai kohta alkavassa koripallo-ottelussamme susijengin suorituksena. Niitä on syytä vertailla ja hyväksyä nöyryytys. Pieni kansakunta ei voi voittaa jalkapallossa. Paitsi Islanti joka ei tunne tätä suomalaista totuutta.
Sivistysvaltion alasajo alkoi Nokian lottovoiton jälkeen
”Karu totuus on, että suomalainen vienti ei vedä koska emme osaa tehdä emmekä myydä sellaisia tuotteita, joilla olisi maailmalla kysyntää”. Lainaus on Erkki Tuomiojalta. Tuomioja latelee ikivanhoja totuuksiaan, jotka valitettavasti ovat myös totta. Suomalaiset miehet näyttävät maaottelussa häviävän Ruotsille yli 50 pistettä ja naiset voittavan. Yksikään neljästä viestijoukkueestamme ei saanut edes viestikapulaa kunnialla maaliin. Se piti kantaa repussa tai tuohikontissa. Jotta saisi edes jäännöpisteet.
Jopa Voitto Hellsten ja 1950-luvun joukkueemme olisi voittanut mennen tullen nykyjoukkueen. Puhumattakaan 1970-luvun joukkueesta. Jopa Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen, Volmari Iso-Hollo ja jopa Urho Kekkonen olisivat mahtuneet joukkueeseemme ja olleet lajinsa huippua nyky-Suomessa.
Selittääköhän tämä miesten täydellinen nöyryytys jopa kansainvälisesti kehnolle Ruotsille myös lamamme syvyyden? Naiset sen sijaan näyttävät pärjäävän vielä kohtalaisesti. Heitä löytää myös yliopistoistamme ja liki kaikessa osallistumista vaativassa aktiivisessa toiminnassa. Miehet loistavat poissaolollaan.
Jokohan tämä alkaisi avata silmiämme siihen, mistä on kysymys myös äijäliikkeen synnyssä, vai eikö sitä saa sanoa Suomessa ääneen? Onko tauti jo näin pitkällä? Ruotsin joukkuetta vahvisti lisäksi melkoinen joukko tummaihoisia urheilijoita ja oli mukana myös Turun murretta puhuva. Parhaiten Kiinassa menestynyt ruotsalainen urheilija.
Suomessa kierretään selviä totuuksia ja Savossa jopa haetaan keinoja niiden ymmärryksen hämärtämiseen. Totuuden puhujan synti on Suomessa liki rikoseen verrattava tapahtuma.
Menneen maailman politikointia
SDP ja sen kyljessä nyt ikävällä tavalla leimautuva ay-liike ovat ottaneet omituisen aseman suomalaisessa parlamentaarisessa yhteiskunnassa. SDP:n kannatus matelee 14 % pinnassa ja koko vasemmiston kannatus on alle pelkästään Keskustan kannatuksen. Miehistä valtaosa alkaa olla muun kuin julkisen sektorin palkkaamaa ja pääosin ay-liikkeen ulkopuolella.
Matti Vanhasen antamat ohjeet ovat isällisiä ja samalla oikeita sisäiseen devalvaatioon. Kuinka järkevää se on, on kokonan toinen kysmys. Nyt odotetaan ay-liikkeen esitystä, ei menneen maailman marsseja. Syntyykö sieltä yhteistä esitystä, uskottavampaa? Kaksi kertaa on haettu, turhaan.
Vaaleista on vain muutama kuukausi ja me äänestimme tämän hallituksen, suomalaiset. Hallitus nauttii kirkkaasti eduskuntamme luottamusta. Jos he ovat aivan väärässä, minkäs kansa sille tekee. Valinta on heidän myös vahinkoineenkin kiukutteli punavihreä toimittaja miten tahansa mediayhteiskunnassamme.
Kenen luottamusta SAK nauttii pyrkiessään halveksimaan kansan valitsemia edustajiamme? SDP:n ja Ihalaisen? Ei taida vielä riittää hallituksen kampittamiseen mutta vaikeuttaa voi toki taantumaa ja syventää kansakunnan yhteistä hätää, taloutemme kilpailukykyä ja työllisyyttä, pohtii hallitus nyt ja näin teki myös Ahon porvarihallitus 1990-luvun marsseja seuraten.
Tuskin hallitus on ilkeyttään näitä leikkauksia tekemässä? Pelkäävätkö ay-poliitikot poteroissaan omaa paikkaansa ja valtaansa? Jotainhan heidänkin on tehtävä. Jos ei muuta niin marsseja menneen maailman malliin. Jotenkin kapula on saatava visetissä maaliin vaihtovirheiden jälkeen ja se onnistuu toki vaikka välillä eväitä syöden kun tuntee pelin säännöt jäännöspisteitä hakien. Hallituksen kertomana kun juna meni jo mutta seuraavalla vaihteella tai asemalla voi taas pyrkiä mukaan talkoisiin. Eväät kun on talkoolaisilta syöty Nokian aikana ja lottovoittajan Uuno Turhapuron elkein.