Poliittinen kenttämme ja samalla mediamme elää murrosta, joka näkyy myös paikallisessa tiedottamisessa. Juttuja tehdään asettaen ikääntyvät poliitikkomme haukkumaan toisiaan ja tehden siitä vielä sepitteellisiä lisäyksiä poliittisen viihtenä ne henkilöiden. Vielä takavuosina medioihimme puolueiden äänenkannattajina luotettiin tai oli pakko luottaa hammasta purren, kun sosiaalista mediaa ei ollut. Kun sana vapautui muillekin kuin toimittajille myös kritiikki poliittista mediaamme kohtaan alkoi kasvaa ja Yhdysvalloissa enää vajaa 40 % luottaa medioihinsa. Tiedekin on saanut osakseen kritiikkiä ja mittausten mukaan sen tuloksiin luottaa enää 50-60 % amerikkalaisista. Sellainen uhkaa muutakin kuin median ja tieteen rahoitusta.
Medioitten välinen sotatila
Mediayhteiskunnan sisällissota on hajottanut todellisuuden ja samalla myös poliittisen päätöksenteon perusta on vaikeutunut. Yhdysvalloissa tämä koettiin 1960-luvulla, jolloin Vietnamin sota ja hippiliike pani Archie Bunkerin koville. Konservatiivinen perheenpää joutui antamaan monessa periksi radikaalisukupolven kumoukselle. Tuloksena oli konservatiivien vastareaktio. Näin näyttää käyvän myös nyt olkoonkin, ettei Donald Trumpin kaltaisiin hahmoihin tehoa mikään teoria. Heidän kannattajat kun toimivat aivan omilla aaltopituuksillaan.
Tänään kirjoittaessani blogeihini maahanmuutosta, islamista, sukupuolten tasa-arvosta, ilmastomuutoksesta, kehitysavusta suomenruotsalaisista tai Venäjästä, lounaishämäläisten kuntaliitoksista nyt puhumattakaan, saan verkkoyhteisön trollit, kampanjoijat liikkeelle omassa asiassaan ja myös likaisin tempuin asiaansa hoitaen. Lounais-Hämeen vaaleja koskeva kirjani on parhaillaan kustantajalla. Aivan kaikkea rötöstelyä siinä ei kehdannut paljastaa. Se kun kuuluisi hallinnossamme tähän tehtävään palkatuille virkamiehillemme. Elleivät sitten ole sitoneet käsiään madaattivirkoihin jäsenkirjallaan.
Mallia tutkijoiden työmoraalista
Tutkijat toivovat medioitten oppivan, sen sijaan että toimittajina haikailevat menneitten aikojen perään. Muutos kun on peruuttamaton ja siihen joko sopeudutaan tai perinteinen media kuolee pois. Tutkijat toivovat että mediat siirtyvät riippumattomuuden kuvitelmasta läpinäkyvyyteen. Yhteistä totuutta kun ei enää ole saati että sitä edustaisi yksi taso – toimittajat. Mallia voi hakea tutkijoilta.
Tutkija joutuu aina avaamaan työnsä lähtökohdat, käytetyt lähteet, työprosessin vaiheet ja korjaa nöyrästi virheensä ja aloittaa myös usein alusta. Juuri tämä on tutkijan työn arkea, työn toistaminen ja siihen kykeneminen. Tulokset kun ovat joko oikein tai väärin tehdyn työn tulosta. Ei likimain tai sinnen päin huitaistuja saati vääristeltyjä saksalaisen auoteollisuuden kanssa päästömittauksia manipuloiden. Raha ja kilpailu ovat houkuttimia jotka vievät myös tieteen usein harhapoluille.
Virheiden myöntäminen ei vähennä luottamusta vaan lisää ja vahvistaa sitä. Enää ei haastatella mielipideautomaatteja ja faktat tarkistetaan osaavissa medioissakin.
Suomessa kulttuurisota on vasta käynnistymässä ja poliittinen kenttämme ei jakaudu sekään enää vasemmiston ja oikeiston välille.
Vanhat jakolinjat muuttuneet nekin
Sen on korvannut sosiokulttuurinen jakolinja, jossa vaikkapa sukupuolineutraalista avioliittolaista tai maahanmuutosta kerrotaan selkeimmin perussuomalaisten ja vihreitten politiikassa. Sen sijaan demareitten, kokoomuksen ja etenkin keskustan kohdalla mielipiteet jakautuvat enemmän ja turvaudutaan vanhoihin linjajakoihin ja riitoihin, opportunismiin.
Väliportaan hallinnon kohdalla keskustan ja kokoomuksen linjat eivät ole aivan yksiselitteisiä nekään kun sen sijaan perussuomalaisten kohdalla ohjelman toteutuksesta tuskin syntyy suurtakaan suukopua hallituksessa.
Kun nuo rajat ja rahoitus ovat selvillä, uudet vaalitkin käyty liki samaan aikaan tulevien kuntavaalien kanssa tai viimeistään eduskuntavaalien vuonna, silloin olemme paljon kypsempiä pohtimaan myös uudelleen lounaishämäläistä yhteistyötä ja sen tarpeita.
Muutoshan on kuntahallinnolle ja sen hoitajille verokertymineen ja tehtävineen valtaisa eikä siitä sovi riidellä muutama hetki ennen itsehallintouudistusta koskevan uuden lainsäädännön syntymistä ja mennen jopa henkilötasolla tapahtuvaan ilkeilyyn. Siinä media ja paikallinen lehti toimittajineen on vain jakanut hulluille puroa ja nämä ovat tuohon puuroon tarttuneet.