Hyvä johtaja koostuu tänään viidestä e-kirjaimesta. Hän kun on empaattinen, ennustettava, elastinen, energinen ja eettinen. Empaattinen ominaisuus on tärkeintä kenelle tahansa. Sellainen ihminen kun aistii, mitä toisen päässä liikkuu. Loppu kun on oltava ennustettavissa, johtoja on johdonmukainen ihminen, kuten kuka tahansa täysipäinen. Loogisesti perustellen vaikeatkin asiat hyväksytään, jos hyväksytään. Ristiin ei saa viestiä olemalla taloudellisesti hyvä mutta eettisesti täysi porsas, epäonnistunut jopa moraalisesti. Steven Jobs oli tällainen johtaja. Posiitinen energia on usein esiintymistaitoa ja elastisuus kykyä luopua typerästä jääräpäisyydestään suomalaisena johtajana.
Empaattisuus on kuitenkin se tärkein, jossa oivalletaan, mistä poterosta se toinen osapuoli maailmaa katsoo. Kertoo Arto Hiltunen tuoreimmassa johtajuudesta kertovassa kirjassaan. Voi sitä lukea muutekin kuin johtajaksi aikoen. Jos siellä jo on, johtajana, nyt se on jo myöhäistä. Varsinkin veroja kiertäen eläkkeellä Portugalissa. Virheet kun on jo tehty ja työ muokannut näköisekseen, veron kiertäjäksi. Ihmisenä olemisen viimeinen pätemättömyyden taso on saavutettu ja edessä on myös Hiltusen kokema aivoinfarkti.
Mukavan ärtyisä kansanmies
Leppoisa ja määrätietoinen, tavoitehakuinen kansamies, mutta vähän kärttyisä ja vallanhimoinenkin. Itämurteita käyttävä savolainen, aeto immeenen, mutta samalla yllättyy arvostelusta savolaiseen tapaan ja on yksioikoinen ihmisenä. Rehellinen on ja rivakka, ei ärsytä kansamiehenä, mutta samalla johtaa kuin tuuliviiri ja pitää kiinni tiukasti juuri omista tavoitteistaan. Huumoriakin väläyttelee ja yksinkertaistaa sillä, mutta samalla on malttamaton eikä omatkaan tahdo pysyä miehen perässä.
Ai kukako se on tällainen savolaismies Oulusta ja Kempeleen piäjästä. Juha Sipilä se siinä on esitelty Hesarin analyysinä ja hallituksen yksinäisenä johtajana. Uskokoon ken voi. Tämä kun ei ole trollausta. Trollaus ja sen tyypit on taas esitelty Forssan Lehdessä kuvien kera. Suosittelen molempia artikkeleja. On nähty vaivaa.
Kiva työ mutta kalliiksi käy
Haukutuin porukka, johtajien rinnalla, ovat poliitikkomme. Omasta lyhyestä kokemuksesta ja vaalikirjan tehneenä, sitä kustantajalta odottaen, itse senkin maksaen, voin vakuutta etteivät poliitikkomme ole alkuunkaan epäonnistuneita ihmisi. Päinvastoin, edustajamme muistuttavat pääosin edellä kuvattua tyyppiä hyvästä johtajasta. Jos pyrkivät aivan huipulle ja ovat mediayhteiskunna seulat ja yliopistojen tutkinnot suorittaneita. Ongelmana on vain politiikkaan syöpynyt tavattoman rankka vaalitaisto ja sen vaatima osaaminen ja huikeat omat panostukset.
Kansanedustajan ensimmäisen vuoden palkka kun menee vaalilaskujen maksuun eikä kaikilla edes riitä. Se on liikkaa ja siihen on saatava katto. Nyt kauan talossa istuneet saavat tästä kokemuksesta ja kansanedustajien kulukorvauksista sievoisen rahaston. Siitä on kohtuutonta etua uusien pyrkijöiden rinnalla. Olen puuttunut tähä kirjassani ja nyt saman on havainnut Hesarissa kukas muu kuin Unto Hämäläinen.