Maankäytön suunnittelu ja sen yliopistotukimus osana aluesuunnittelua ja toimintojen sijoittelua yhdykuntiemme eri tasoilla on poikkeuksellisen kiinnostava aihe. Etenkin jos on hoitanut alan profesuuria ja pyrkinyt aikanaan siirtämään suunnittelukäytännön Suomessa sähköiseen GIS järjestemään sekä digikieliseksi, ajattomaan ja paikattomaan maailmaan. Helposti luettavaksi ja ihmiskasvoiseksi, demokraattiseksi peliksi, jossa tuhansia asioita yhdistetään tiekoneiden avulla ja valinta jätetään poliitikon sekä virkamiestyön rinnalla sille kansalle, joka julkisia ja ykityisiä palveluja käyttää.
Paikallisessa Forrssan Lehdessä ( FL 5.12) on ansiokas forssalaisten virkamiesten kirjoitus maankäytön säätelystä ja kaavoituksesta. Siihen ei ole syytä puuttua. Se valaisee ja kertoo kuinka kuntien kaavamonopolilla voidaan ohjata myös toiminnan ja talouden liikkeitä ja sitä käytetään koko ajan myös Forssassa. Maakuntahallinnon myötä se elää uutta tulemistaan.
Toimiessani yhdyskunta- ja aluesuunnittelun kouluttajana ja tutkijana yliopistossa jouduin ottamaan kantaa suomalaiseen maankäytön säätelyyn ja sen kehittämiseen aikana, jolloin GIS (Geographical Information System) oli jo rantautumassa Suomeen ja kartat olivat olleet yliopistotutkijalla jo jonkin aikaa satelliiteista haettuja. Nyt ne ovat tuttuja vaikkapa autojemme kehittelyssä, ohjailussa, navigoinnissa.
Takavuosina yhteistyö etenkin Neuvostoliiton tiedeakatemian ja yliopistojen suuntaan oli vilkasta. Maantiede oli heillä tiedekuntana, toisin kuin meillä, geopolitiikka maailman kärkeä toisena suurvaltana. Se heijastuu myös venäläiseen tämän ajan politiikkaan ja hybridiyhteiskunnan suunnitteluun. Putin käyttää tuon tuosta käsitettä hybridisota ja itsekin käytin sitä kirjani nimessä. Niihin voi tutustua, myös uusimpaan juuri julkaistuun laitokseen etenkin Forssassa ja Hämeessä. Häme kun on siinä keskeinen tutkimuskohteeni vaaleihin tutkijana osallistuen. Jos et ole mukana seuraten tapahtumia rintamalla, turha kirjoitella sodasta lukien vain aikalaisten kirjoituksia. Niissä kun kaunistellaan ja valehdellaan häiläilemättömästi.
Sen jälkeen kun GIS valtasi paikkansa suunnittelun kärjessä ja internet sekä sosiaalinen media yhdistivät paikallisen kansalliseen ja globaaliin maailmaan, kiinnostus alueisiin alkoi kasvaa myös maakuntakaavoina, seutukaavoina ja koko kaavajärjestelmän muuttavana prosessina. Se kun oli ja on edelleen kovin vaikeaselkoinen ja muistuttaa aivan suotta munkkilatinaa. Lisäksi kaavoitus ei ole likimainkaan reaaliaikaista vaan paikoin tolkuttoman hidasta puuhastelua, jolla pilataan yhdyskuntarakenteen taloudelliset vahvuudet pelkän saamattomuuden tai osamattomuuden seurauksena.
Lisäksi heikosti hoidetun kaavoituksen kyky reagoida ajattomaan ja paikattomaan maailmaan on ollut voimatonta ja vaikuttaa koko hybridiyhteiskunnan toimintaan sen kaikilla aloilla, ei vain sosiaali- ja terveydenhuollossa. Karttaa käytetään kaikilla toimintamme tasoilla, oli kyse lasten tai vanhusten elämästä, työssäkäynnistä, yrittämisestä. Rajat kun katosivat samalla kun toiminnat integroituivat toisiinsa ja elämämme sai avarammat puitteet myös aluesuunnittelijan kartoilla. Niitä voitiin käyttää nyt kokonaan toisin kuin muutama vuosikymmen aiemmin.Siellä missä tämä hallitaan tulokset puhuvat kyllä puolestaan.
Kuntataloudessa ja vanhassa seutukaavoituksessa, runkokaavoissamme kaikella toiminnalla oli kuitenkin edelleen dimensio siihen paikkaan, jossa se joskus tapahtui, ja näin vanha järjestelmä alkoi jarruttaa etenkin Forssan ja hämäläisten elämää ja taloutemme tervehtymistä. Vuosikymmenet ajamamme maakuntahallinnon uudistus tuli, mutta liki kolme vuosikymmentä liian myöhään. Vasta siinä vaiheessa, kun suuret ikäluokat eivät vaatineet vanhoja karttoja virkamiespaikkojensa suojeluun ja ylläpitoon.