Ehkä ei riitä, että olet oma itsesi, aloittaa toimittaja Hanna Mahlamäki tämän aamuisen Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun. Se on vinkki siihen, mitä lehdessä tuleman pitää ja huomatus siitä, ettei maailman toistetuin elämän ohje ole välttämättä se viisain käytettävä. Muitakin vanhoja hokemia kannattaa kyseenalaistaa ja kokeilla kokonaan uutta. Forssan Lehdessä (20.1) saman on havainnut Piia Syrjäaho kuvatessaan kolumnissaan elämän olevan jatkuva muutosta ja uuden aloittamista. Katkokset ja paluu neuvottelupöytään on joskus viisasta hyväksyä eikä pysyä paikoillaan. Jos uusi alku on portti uuteen hyvään se kannattaa valita. Kun toimimme vain ”omana itsenämme” sabotoimme koko ajan muiden elämää tai provosoimme tahallamme yhteistä hyvää vahingoittaen, myyräntyötä tehden.
Paineen alla tehtyä sopimista
Järjestöt yrittävät sopia jälleen kerran ja nyt neuvotteluissa alkaa olla jo todellisen onnistumisen painettakin. Jos tahtoa riittää, kauan neuvotteluissa ei tarvitse tuhertaa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun EK on pannut kioskin kiinni ja avannut sen kohta uudestaan. Häkämiehen ei tarvitse olla oma itsensä, ja kun AKT ei halunnut neuvotella, sen voi siirtää hetkeksin pois pöydän äärestä. Lyly ja Fjäder ovat valmiina neuvottelemaan myös palkoista. Palkkamaltilla voisi ostaa jotain sellaista, joka maistuu pakkolakeja vähemmän epämiellyttävältä. Yhteiskuntasopimuksen ja palkkasopimisen erottaminen kun tuo syksyllä eteen vain mahdolliset uudet palkansaajia koskevat heikennysesitykset.
Työmarkkinoille halutaan rauha ja se voisi olla pakkolakien poistumisen kautta uusi alku ja aina AKT:n ei ole tarvis olla senkään oma itsensä. Valittavaksi kun saattaa jäädä joko ikävemmät pakkolait tai paketti, jonka muut ovat jo hyväksyneet. Elämään toki mahtuu myös virhearvioita, kunhan siitä ei tule suomalaisen ay-politiikan tarkoitus sinänsä. Nyt vaaditan sinnikkyyttä ja rohkeutta eikä EK:n linjausta pidä tyrmätä sellaisenaan.
Maan nimekkäin poliisi, Jari Aarnio, käy omaa muuttumisen tuskaansa ja odottaa uuden alkua. Saaran antaman lausunnon mukaan hän vieraili Vuosaaressa hierotuttamassa jalkojaan. Syyksi Helsingin Sanomat (20.1) kertoo seksin ja Aarnion käyneen hakemassa intialaista päähierontaa, kahvia ja voileipiä, työaikanaan. Tämä vaikuttaa jo todella törkeältä Jari Aarion tapauksessa. Hänhän vaikuttaisi muuten täysin nuhteettomalta.
Saaraa ärsytti Aarnion käynnit samaan aikaan kun televisiosta tuli Kauniit ja rohkeat sekä Emmerdale. Jokainen ymmärtää että se on hyvinkin syy käynnistää prosessi, jossa aikaa ja tupakkia palaa enemmän kuin ikänään yhteiskuntasopimusesta neuvoteltaessa tai sotesoppaa keitettäessä.
Seteleitäkin Aario kohteli silkkihansikkain. Näin syntyy uskottava todistajalausunto sille ettei rahakätköstä löydy sormenjälkiä. Saara kuitenkin ymmärsi ottaa yhteyttä poliisiin. Kun asunnosta oli löydetty viisi kiloa kokaiinia hän osasi hakea elämälleen uutta alkua olematta aina oma itsensä. Tai ehkä juuri sitä. Käräjäoikeuden lautamiehet kiinnittävät huomiota juuri tämän tasoisiin lausuntoihin. Nyt liikutaan jo tutuissa maisemissa ja katutasolla. Oisikohan syytä pohtia uudelleen tätä lautamiesjärkeä ja järjestelmäämme?
Uuden alku on usein jo puoliksi kuljettua
Tutkintavankien määrä on kasvanut huimasti ja nyt sille haetaan vaihtoehtoja, kertoo Forssan Lehden toimittaja lehden viimeisellä sivulla (20.1). Oikeusministeriön hallitusneuvos Ulla Mohellin mukaan pyritään välttämään myös tilanteita, jossa henkilö vangitaan vain sen vuoksi, että hänellä ei ole pysyvää asuinpaikkaa Suomessa.
Tällaisia ovat ulkomaalaiset ja Suomessa rikosesta epäillyt. Noin joka kolmas tutkintovankeudessa lusiva on ulkomaalainen. Yksi keino on aresti, jota valvotaan teknisin keinoin. Avovankila on taas tapa valmentaa pitkäaikaisvankejamme siviiliin.
Jari Aarnion tapaus on mahdollisesti lähtenyt sivureiteilleen juuri Vuosaaresta ja tapahtumista, jotka olisi mokina voinut välttääkin. Joskus kannattaa kokeilla olla rehellinen ja rohkea. Kun rötöksiä aletaan hakemalla hakea, syntyy epäilyttävä ketju ja sille epäilyttäviä todistajia tarkoitushakuisine lausuntoineen.
Suomi on tunnetuisti kiusaajien yhteiskunta ja kiusaajan saaminen vastuuseen rikoksistaan työpaikalla, etenkin johtajana, on vaikeaa ilman tälle asetettuja ansoja. Koko elämäänsä tähän kiusaajan jahtiin ei kuitenkaan kannata uhrata, ellei ole virkansa puolesta sitä tekemässä tai yhteisön psykososiaalisen tilan korjaaminen sitä edellyttää. Normistoltaan ja moraaliltaan aktiivinen ihminen toimii, jos on syntynyt vahinkoja, jotka alkavat olla fataaleja.
Usein kokonaan uusi alku on myös työyhteisölle portti hyvään, jolloin voidaan lopettaa ja aloittaa, kieltäytyä ja ryhdistäytyä uudelleen. Uuden alku kun on kuitenkin jo matkan verran kuljettua ja vanhat opit tallella. Ne kannattaa kuitenkin aina dokumentoida, viedä opinnot loppuun todistuksineen. Edes rötöstelevä kolumnisti, kilpaileva duunari, kiusaava esimies, politiikan toimittaja, ei kykene niitä mitätöimään, jo elettyä elämää ja sen oppeja, uuden kokemista ja kaiken tämän liittämistä tulevaan, uuteen alkuun.
Uusi idän silkkitie
Alakurtista, Suomeen tulevan tien varrelta, kirjoissani kuvaaman ja kohti monelle tuntematonta matkaavan tien poskesta, jossa tapaa usein sotilasajoneuvoja, 70 kilometriä Suomen rajasta, löydettiin autosta 33-vuotias intialaismies jäätyneenä. Tämä hindu ei ollut lainkaan näitä matkaajia, joita tulee Irakin tai Syyrian suunnalta.
Tässä katupartioille on syytä antaa koulutusta maailman pääuskonnoistamme ja ilmansuunnista, maista ja kansoista, maanosista, maantiedosta ja historiasta. Ei pidä uskoa vanhoja kansansatuja ja syytä on pyrkiä muutenkin olemaan joskus myös muuta kuin oma itsensä, lähiökapakan tuote. Kouluttautuminen on yksi tapa muuttaa itseään.
Presidentti Sauli Niinistö ihmettelee tämän tapauksen yhteydessä, ja varmaai myös aiheesta, miten on mahdollista, että idästä tulee yli kolmekymmentä eri kansallisuutta edustavia ihmisiä yli rajamme ja heillä täytyy olla lupa siirtyä eteenpäin ja samalla myös saattaja.
Mitä ovat nämä omituiset luvat ja saattajat kohti Suomea? Totta kai laajan Venäjän alueelta löytyy hyvinkin sata erilaista kansallisuutta, mutta mitä ihmettä he tekevät lupineen ja saattajineen muuttomatkalla Suomeen?
Totta kai uuden alun kautta elämä muuttuu ja matka Suomeen voi olla joillekin tapa toimia toisin kuin odotellen kotipaikkakunnalla parempia aikoja. Näitä muuttajia ei pidä vain sotkea sodan alta pakolaisiksi kutsuttuihin lähtijöihin. Maailmalla on suuren kansakunnan verran näitä oman aikamme nomadeja. Toki joukossa on niitäkin, joilla voi olla pahat aikeet mielessä, kuten presidenttimme aiemmin jo totesi.
Aika ulkoiluttaa ajatuksiaan
Suomalashiihtäjien dopingsotkut tuntuvat vaatimattomilta sen rinnalla, missä globaali maailma ja sen urheilujärjestöt rypevät. Nyt yleisurheilun ja jalkapallon jälkeen esille nousi tennis ja tapa sopia pelejä ja myös ties mitä veikkaukseen liitettyä. Uuden alku siellä on käytännössä mahdotonta ja kuka tuo lapsensa sellaiseen kouluun, jossa vilppi on hyväksyttävä osana elämää. Olen kirjoittanut aiemmin amattikiusaajien koulukunnan kasvatuslaitoksista tutkintoineen, mutta urheilua en niihin vielä liittänyt.
Sen sijaan kun avaan Forssan Lehden löydän sieltä usein Timo Soinin tekemässä jotain, joka on lehden toimittajan mukaan joko petos tai ovela petoksen petos tai sen suunnittelua. Toimittaja Kirsi Hölttä on tänään löytänyt myös keskustalaisen Suomemaan blogin, josta riittää jutun juurta tulkita Soinin sanomat soraääniksi EU:ssa. Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä rauhoittelee toimittajia kertoen kuinka ”Juuri tässä kohtaa (vaalien välillä) on poliittisesti hyvä tilanne ulkoiluttaa erilaisia EU-näkemyksiä.” Samaa toivoisi nyt myös toimittajiltamme.
Nyt olisi oiva hetki ulkoiluttaa omia ja jo etukäteen kiveen hakattuja näkemyksiä niin Soinista kuin perussuomalaisita yleensäkin. Totta kai Soini on tehnyt valtavan loikan oppositiojohtajasta ulkoministeriksi. Jos arvostelijat pelkäävät tuota loikkaa, se on heidän murheensa, eikä se vanhaa märehtien muutu lehteen painettavaksi uutiseksi.
Uuden alusta siinäkin on kyse, eikä saman kehän kiertämisestä, saati rohkeuden puutteesta. Uuden alku oli puolueelle välttämätön ja tässä tapauksessa myös tavoiteltu ja kansakunnalle portti parempaan, joka kannatti myös valita. Monelle puoluetta äänestäneelle se oli ratkaisevasti poikkeavaa ja tapa jättää kokonaan äänestämättä. Olin itse sitä vajaa vuosi sitten kentällä, turuilla ja toreilla, todistamassa, toteuttamassa ja tutkimassa. Tein siitä kirjankin ”Arctic Babylon 2015”.
Se on jatkoa vuodelta 2005 alkaneelle kirjasarjalle, sen yhdestoista nide. Sitä edelsi toinen väitöskirjani (Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka). Väitöskirjaa valmitellessa sen ulkopuolelle jää valtaosa kerätystä aineistosta ja kun kyseessä on toinen väitös, silloin tätä aineistoa on moninverroin enemmän. Nyt jo useammankin väitöskirjan aineistoiksi etenkin nippuna ne julkaisten.