Forssassa järjestettiin tilaisuus jossa pohdittiin talousalueemme tulevaisuutta perussuomalaisen ministerin vastatessa kysymyksiimme. Ministeri Pirkko Mattila on kahden tutkinnon suorittanut ja tuntee sairaanhoidon rinnalla maantiedettä. Hän on Oulun yliopiston maantieteen laitoksen kouluttama. Olen ollut osaltani vastaamassa hänen koulutuksestaan. Siinä yhteydessä, poliittisen maantieteen kohdalla, tutuksi tuli myös käsite populismista, uusista aatteista ja niiden leviämisestä, retoriikasta.
Kansakunnan muutoksen jano sysäsi Suomessa liikkeelle populismin uuden aallon. Eikä vain Suomessa vaan ympäri Eurooppaa ja nyt etenkin Yhdysvalloissa mutta jo hieman aiemmin Kanadassa. Kanadassa tästä aallosta vastasi karismaattinen liberaalipuolueen keulakuva Justin Trudeau kammetessaan vuosikymmenen yhtäjaksoisesti vallassa olleet konservatiivit oppositioon.
Populismi ei ole arvo tai aate, maailmankuva vaan toimintatapa. Sitä ohjaavat taustalla olevat nurjat ja ahdistavat poliittiset systeemit sekä käytetty vaaliretoriikka, joka herättää äänestäjät liikkeelle, Yhdysvalloissa parjattu käsite eliitti ”establisment”. Bernie Sanders kilpaili nuorten äänistä niin ikään populistina haastaen juuri Clintonin ja demokraattien valtapolitiikan.
Niinpä näitä kansanliikkeitä, populismia (popula=kansa) ei voi leimata vanhoillisiksi tai edistyksellisiksi, oikealta tai vasemmalta syntyviksi. Suomessa tätä leimaamista on toki kuitenkin tapahtunut iät ajat. Mittakaava on vain vaatimattomampi ja sisältö oman poliittisen kulttuurimme lyhyistä juurista, julkiskulttuuristamme politiikan näyttämöllä syntyvää sekä usein yhden karismaattisen henkilön persoonaan sidottua.
Kun kaikki globalisaation ikävät piirteet ahdistavat, mediailmapiiri kovenee, pelkoretoriikka ja syntipukkien osoittelu yleistyy, populismi alkaa nostaa päätään. Ilmiöt eivät ole työttömyyslukuineen irrallisia vaan toisiinsa kytköksissä. Kanadassa konservatiivien niukkuuden yhtämittainen jako ja pelonlietsonta johti päinvastaiseen liberaaliin poliittiseen heiluriliikkeeseen kuin Yhdysvalloissa. Taantumuksellista liikettä seuraa yleensä progressiivinen liike ja päinvastoin.
Populismi on vain se voima, jolla tätä kansanliikettä heiluriliikkeenä kuvataan. Tässä yhteiskunnallisessa haussa tunnepitoiset mielikuvat ja tulevaisuuden tarjoajat ovat retorisesti asiansa osaavia. Yhteiskunnallisten liikkeiden murroksessa ihmiset etsivät vastausta kysymykseen, keitä me lopulta olemme.
Brexit äänestys Britanniassa ja Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat yllätykseltään niin suuria, ettei niitä voi verrata aikeisempiin vaaleihimme. Uusia nämä ilmiöt eivät kuitenkaan ole. Trump edustaa 1800-luvun nativistista ajattelua ja se heijastuu myös hänen kauppapolitiikkaansa, isolationistiseen ajatteluun. ”American first” on samaa kuin mikä tahansa nationalistinen ajattelu viime vuosisadan alkupuolelta.
Mediayhteiskunnan tapa vastata tuohon huutoon on vain sen merkitystä uudella tavalla resonoiva, jolloin sanoi Trump mitä tahansa, sen näkyvyys ja merkitys on sosiaalisen median kaikupohjassa aikaisemmin mitättömänäkin nykymediassa valtava. Sitä korostaa Yhdysvalloissa hänen aiempi julkisuuskuvansa.
Populistin on tiedettävä, millä saadaan ääniä ja kuinka yhteiskunnallinen ilmapiiri ohjaillaan medianäkyvyyttä ruokkivaan suuntaan. Tämäkin vaaliretoriikkaan liittyvä populismi on menneitten vuosisatojen tuotetta, jossa ehdokkaat pyrkivät kilpaa tarjoamaan kansakuntaan vetoavaa ja tunnepitoista mielikuvaa sen tulevaisuudesta.
Sama pätee toki kansakuntien sisällä kuntien ja maakuntien väliseen kisailuun ja omiin vaaleihimme. Äänestätkö itsesi näköistä ihmistä vaiko ehkä nukut vaalien yli pettyneenä ja heräät lopulta ainakin vastustamaan väärän ehdokkaan valintaa.