Klusteritaide (Cluster Art) ja taiteen klusteri ovat eri käsitteitä. Edellinen liittyy taiteen sisältöön ja substanssiin, jälkimmäinen sen organisoitumiseen ja yhteiskunnalliseen verkostoitumiseen. Taiteen klusteri on osa evolutionaarista tieteen teoriaa.
Klusterina kuvataiteen klusteri on pienyrittäjyyttä ja sen verkottumista ja verkostoitumista. Verkottuminen tarkoittaa prosessin tietoteknistä osaa (vrt. internet).
Taiteen klusteri on osa muuta alueellista, kansallista ja kansainvälistä klusteroitumista, alan tiedettä ja tutkimusta sekä poikkitaiteellista prosessointia. Sen merkitys innovaatiojärjestelmässä on liki sama kuin luovan innovaattorin (creator innovator) rooli tiimiorganisaatiossa.
Kuvataiteen klusteri on osa muuta taiteen ja tieteen klusteroitumista. Tässä sen merkitys on yhteinen muun innovaatiojärjestelmän tai sen kansallisen strategian toteutuksen integraation kanssa (ks. Luostarinen 2005, Klusteritaiteen ja taiteen klusterin manifesti).
Taiteen (kulttuurin) klusteri on osaamisympäristöineen kansakunnan ja talousalueen kilpailukyvyn innovatiivisin ydin. Klusteri hyödyntää kaikki ne alueet, joilla innovatiivisuus ja pieni mittakaava sekä joustava talous ovat tehokkaita verkostotalouden toimintavälineitä.
Suomessa taiteen (kulttuurin) klusteriin kuuluvat yrittäjien ja alan harrastajien verkostojen ohella institutionaaliset tiedon tuottajat, tutkimus, koulutus, hallinto ja rahoitusjärjestelmät sekä media. Luonnonvarojen käytössä klusteri on osa ekologista klusteria ja sen toimintaperiaatteita.
Internet ja sosiaalinen media on muuttamassa eniten juuri taiteen klusteria. Ensimmäisenä se näkyy musiikissa ja kuvataiteessa, vasta sen jälkeen printtimedioitten mukana tulevassa muutoksessa. Edellinen on muuttamassa koko paradimaista ajatteluamme ja se on monikulttuurinen prosessi, jälkimmäinen koskee lähinnä ”vain” printtimedioitten sisällöntuotantoa, sähköisiä medioita ja niiden kulttuurista muutosta ja olisi tapahtunut ilman internetiäkin.
Suomessa prosessiin vaikuttavat kansallinen historiamme ja pragmatismi, jo edellä kuvatut käsitteet innovaation luonteesta Suomessa ja sen mahdollisista vahvuuksista meillä. Näistä vaikkapa hermeneutiikka ei toki ole suomalainen ilmiö ja pragmatismia esiintyy niin ikään kaikkialla. Tieteellinen maailmankuva ei ole sekään Suomessa oleellisesti yleisempi kuin muualla Euroopassa ja siihen liittyy runsaasti myyttisiä aineksia ja uskomuksia. Tämä koskee etenkin käsitystämme taiteesta ja sen merkityksestä yhteiskunnallisena uudistajana tai osana innovaatioprosesseja.