28.02.2024
Lainaa itseltäsi – syvältä sydämestä – A te mutuum sumes – Ab imo pectore
Kalevalan päivä lähestyy ja moni pitää sitä suomalaisuuden päivänä samalla. Onhan Kalevala kansalliseepoksemme, jota luemme lakkaamatta päivittäin. Mutta ei, suomalaisuuden päivä tulee myöhemmin Snellmanin päivänä. Toki itsenäisyyspäivämmekin voisi olla jollain tapaa suomalaisuudenkin päivä. Jokainen päivä tulisi olla suomalaisille suomalaisuuden päivä muillekin kuin tehtävään valitulle presidentille, jota suomalaisista äänesti noin puolet. Ensimmäisellä kierroksella vain joka neljännes. Me elämme sittenkin hyvin eriarvoisessa Suomessa. Lisäksi lähimpien vihat ovat tunnetusti niitä kiivaimpia. – ”Accerima proximorum odia sunt. (Terentius).
Onko riski, että ilmiö hämärtyy ja kadottaa merkityksensä, jos sitä juhlitaan yhtenään kertomatta meille, mistä on kysymys? Olen pohtinut tätä usein ihan vain identiteettitutkijana ja etenkin nyt, kun tekoäly, algoritmit ja globaali sosiaalinen media muiden medioinemme tapaan on hämärtämässä koko käsitettä. Sauli Niinistö oli viimeinen sotien ajan ja suurten ikäluokkien presidenttimme. Hän on tehnyt paljon ja merkittävää kuluneen runsaan vuosikymmenen aikana. Sitä ei pidä nollata alkaen tehdä jo tehtyä. – ”Actum ne agas” (Terentius).
Lainaan vuosia takaperin Snellmanin päivänä laatimaani kirjoitusta. Yhtä hyvin se olisi voitu kirjoittaa suomalaisen musiikin ja Sibeliuksen, kuvataiteitten päivänä, joka on muuten sama kuin oma syntymäpäiväni ja sopii Cluster art manifestin kirjoittajalle vallan mainiosti. Helen Schjerbeck on toki samana päivänä syntyneenä monin verron tunnetumpi maassamme ja maailmalla. Vai noinkohan tuntevat? Kuinka monta nimekästä kuvataiteilijaa mahtavat suomalaiset tuntea maailmalta? Kun heistä kirjoitat tai pidät esitelmää, laulat kuuroille korville. – ”Ad surdas aures canere.” (Vergilius). Muuallakin kuin Suomessa esitelmöiden. Tämä viisaus latinaksi alkaa syöpyä mieleen.
Aleksis Kiven päivä on sekin omalla tavallaan suomaalisuuden päivä, siinä missä kymmenet muut alkaen juhannuksen juhlinnasta. Miksi sosiaalisella medialla ei ole omaa nimikkopäiväänsä, vai onko jokainen päivä juuri sen päivä? Robotiikalla ja tekoälyllä algoritmeineen ei omaa päivää tarvita. Se kun vie mukanaan ja jokainen päivä on sen voiton päiviä. Tässäkään ketään ei kuitenkaan velvoiteta mahdottomaan. – ”Ad impossibilia nemo tenetur.”
Näin kirjoitin Snellmanin päivästä joku vuosi takaperin ja samalla talouttamme ja sen hoitoa aiemmin kauhistellenkin:
Tänään on Snellmanin päivä ja samalla suomalaisuuden päivä. Mitä kuuluu tämän päivän suomalaisuudelle? Mitä sillä tarkoitetaan? Kysyin tätä noin vuosikymmen takaperin netissä, ja samalla pyysin joitakin sitä kuvaavia klusteritaiteen luomuksia yhteiseen arviointiin. Tein niistä kolmen työn sarjan. Se oli ennen Perussuomalaisen kansanliikkeen syntyä ja paljon ennen jytkyä. Kansanliikkeen syntyyn vaaditaan visuaalista ilmettä ja suurta joukkoa yhteen sovitettuja näkemyksiä. Se, että samanniminen puolue ja Timo Soini osui paikalle, oli sen hetken poliittinen tilaus. Populistinen ja yleiseurooppalainen ilmiö samalla. Ei suomalainen ilmiö ensinkään. Soini oli vain oikeaan aikaan oikeassa paikassa, aiemmin samaa propagandaa jakaneena, mutta aiemmin vain väärään aikaan sen ajoittaen. Aika ja sen henki ratkaisee menestyksen. Sama pätee oman aikanammekin. Uudella presidentilläkin on oltava uudet kujeet käytössä. Meillä muilla kruununperillisen käytettäväksi. (Ad usum Delphini.” (Ludvig XIV).
Suomessa ”Cluster art – Art of clusters” sai jopa paradigmaisena, MAAILMANKUVAT MUUTTAVANA, tällaiset kasvot. Nyt uuden hallituksen, jota vetää oululainen perusinsinööri, kun aiemmin noin joka toinen on ollut valtiotieteilijä ja joka kolmas myös samalla väitellyt. Mukaan mahtuu vain kaksi kansakoulupohjalta ponnistanutta pääministeriämme sotien jälkeen. Arvostamme Suomessa tietoa, tietäjä iän ikuista. Se on varmasti järkevää. Siellä sunnalla ei pidä tinkiä jatkossakaan. Ja heti kun tämän sain kirjoitettua, alettiin tinkiä ja puhua sukupuolestakin. Syntyi naisten hallitus ja samaan aikaan pandemian kanssa painiskellen. Näin tuon ajan ankeus liitettiin naisiin ministereinämme ja puoluejohtajinakin. Etenkin ikäihmisille, juuri sellaisiksi luokiteltuna, tämä oli kylmää kyytiä. Loukata toista, sen me osaamme. – ”Ad nocendum potentes sumus. (Seneca).
Globaali maailman kansalainen oli suljettu vuosiksi neljän seinän sisälle Forssan kaupungissa sydän Hämeessä asuen. Siinä ei ollut oikeastaan mitään uutta. Sehän siinä ensimmäisenä järkyttikin. Kirjoja syntyi kuten ennekin ja kuvataidetta, ei mitään uutta sillä rintamalla. Mietin siinä samalla nuoruuteni vuosia suomalaisten yliopistojen kampusalueilla ne viettäen. Turku yliopistoineen poikkesi Helsingin tapaan Oulusta radikaalisti yliopistokaupunkinamme. Ihmistieteet (human science) erosivat luonnontieteistämme (natural science). Oulu edusti parhaiten tätä jälkimmäistä maailmankuvaa. Siellä koulutettiin kuinka toimia. Jos aiot toimia, toimi heti. – ”Age si quid agis.” (Plautus).
Ei Suomi ole samaa maaseutuakaan, haastatellen kaikkia Napapiirin pohjoispuolella asuneita ja vertaillen heitä savolaisiin, hämäläisiin tai varsinaissuomalaisiin haastateltaviin, suomalaisiin heimoihimme. Rajat maailmankuvina eivät meitä erota, mutta luonnonmaantieteelliset alueet paremminkin. Suomenselän suomaat ovat kovin erilaista haastateltavaa kuin Laatokan-Karjalan heimomme. Luonto ja raja muuttaa ja muokkaa ihmisyhteisöjämme. Vain rakastuneet ovat kaikkialla järjettömiä. – ”Amates amentes.” (Plautus).
Teknokraattinen ja pragmaattinen toi mukanaan myös 1970-luvun Oulun yliopiston teknologiakeskuksen strategian; visiot ja mission sekä uudenlaisen näkökulman politiikan sisältöön (policy) siirrettynä itse ammattipoliitikkojen työhön (politics). Suomessa innovaation diffuusio, leviäminen, ei tapahdu pohjoisesta etelään vaan päinvastoin. Pohjoisesta kun oletetaan tulevan, Helsingissä asuen, vain kylmiä tuulia.
Se on maksanut meille maltaita, kun maapallo on oikeasti pallo ja etäisyydet Jäämerellä, sekä luonnonvarat siellä, muuta kuin Kreikassa ja Välimerellä. Kun tästä mainitsee, syntyy syvä hiljaisuus. – ”Altum silentum.” (Vergilius). Ymmärrät heti, kuinka vaivaa vaatii voitto. – ”Amat victoria curam.”
Huonon pään takia koko ruumis kärsii ja myös pääkaupunkiseutumme. Tulisiko nyt edes pieni korjaus? Tuovatko sen Kekkosen ja Vennamon perilliset? Heillä kun on siihen aidot mahdollisuudet. Kokoomus ja perussuomalaiset samassa puolueessa on muuta kuin taiteilla punavihreitten kanssa ja entistä maalaisliittoa samalla kuunnellen. Tämän ymmärtämiseen vaaditaan historian tietoja myös hyvin kaukaa juuriltamme. Niitä on nyt syytä pysähtyä tutkimaan uuden hallituksen avustamana. Keitä me suomalaiset oikein olemme ja mistä tulemme? Mitä tämä uusi hallitus ja presidentti tahtovat? Uudistakaa rohkeutenne suomalaiset. – ”Animos revocata.” (Vergilius).
Ståhlberg tuli aikanaan kävellen Oulusta Helsinkiin ja opiskeli matkalla tuon ajan talonpojan elämää. Yritin taas kerran tätä samaa vaaleissamme, osallistuvaa tutkimusta. Saa nähdä menikö Lahdessa ja Päijät-Hämeessä perille? Forssassa ja Lounais-Hämeessä ei tahdo mennä. Alueella kun jyrää liian ankara muisto lähimenneisyydestä, traumatisoidut transgeeniset muistot ja pimeät geenit. Puhuivat Helvetin tulirotkosta omaa talousaluettaan ja kaupunkiaan markkinoiden. Ei se sillä tavalla mene perille ja houkuttele perheellistä muuttamaan muuten niin ystävälliseen Loimijoen kaupunkiin. Markkinoijilla on kieroutunut huumorintajukin. Kaupungin perustamisesta lähtien. – ”Anno ab urbe condita.”
Lahdessa nyt on jo vähän valoisampaa, vaikka yliopiston tuoma kyky lukea koko ajan uutta ja vaikeaa on kovin puutteellista. Se näkyy tuon alueen medioissa, eikä silloin sieltä ole viisasta hakea ministereitäkään vaikean ajan paradigmaiseen työhön, maailmankuvat muuttavaan. Se kun vaihtuu koko ajan ja vaatii käsitteen ”cluster art” ymmärrystä ja koko ajan uusia tekoja. Yhteistyössä tekoälyn ja sosiaalisen median yhteisen dilemman kanssa uurastaen. Ilmiö ja sen avaaminen löytyy juuri tuota käsitettä kantavan kirjan nimestäkin. (SOSIAALISEN MEDIAN JA TEKOÄLYN YHTEISKUNNALLINEN DILEMMA). Siis koko ajan tekemistä sen päälle, mihin muut lopettavat. Myös politiikan oivallusta uudella tavalla. Se on hyvin suomalainen ilmiö. Se yllättää maailmalla sitä kaiken aikaa kiertäneenä. Suomalaiset saattavat ryhtyä jopa sanoista tekoihinkin. Ottavat vakavissaan leikkimielessä esitetyn. Julkinen keskustelu ja mediamme antaa suomalaisista väärän kuvan. Kotka ei todellakaan pyydystä kärpäsiä. – ”Aquila non captat muscas.”
Monipuoluejärjestelmässä kun samalla välillä hakkua raksutetaan ja sitten kohta haukutut kaverit kiitellään, eikä välillä ole kuin vaalit ja siirtyminen vuoroin oppositioon lihomaan tai hallitukseen kantamaan vastuuta. Kyllä vastuuta kannetaan myös oppositiossa, mutta eri tavalla kuin hallituksessa. Suomalaisuuteen kuuluu hyväksyä tällainen opportunismi ja teatraalinen suomettuminen pragmaattisena viisautena, eikä tässä teatraalisessa elämässämme ole mitään moitittavaa. Silloin kun se on enemmistön mielen mukaistakin. – ”Arbitrio multitudinis.” (Cicero).
Kaksipuoluejärjestelmät ovat meille suomalaisille hankalia. Pitkät listat samoin. Pieniä takiaispuolueita tarvitaan niitäkin. Jokainen puolue, myös se omasi, kun on ollut joskus pieni tai ei puolue lainkaan. Kolikossa on kaksi puolta tai oikeammin kolme. Nyt tämä kyljellään oleva kolikko kierii koko ajan, ja silloin se on välillä pysäytettävä, sekä saatava kuva, missä likimäärin mennään, kun reaaliaikainen on kolikon liikkeistä kiinni. Ilman robotiikkaa, tekoälyä, sen ennustaminen on valtavan muuttujajoukon keskellä joskus liki mahdoton tehtävä. Korvat kohotettuinakin. – ”Arrectis auribus.” (Vergilius).
Ellei sitten tunne sen ennustamisen välineitä, algoritmejamme. Harva poliitikko tuntee, ja silloin tarvitaan kekkoslaista ja vennamolaista yhteistä kieltä kokoomuslaisten kouluttamiseen. Tai päinvastoin. Kolikon liikkeitten mukaan ja kuvashetkestä aina muistuttaen. Opposition tehtävänä on muistuttaa tästä. Jos se siihen kykenee ja hallitus antaa mahdollisuuden. Nyt joku pitää sitä medioissamme itsestään selvänä punavihreänä toimittajana. Punavihreys toimittajan ja median värinä on ikivanhaa juuriltaan ja sellaisena koomista robotiikan aikoja eläen. Suomalaiset ovat nopeasti oppivaa kansaa ja tämä koskee myös tekoälyä sekä algoritmejammekin. Taide (taito) pitkä, elämä lyhyt. – ”Ars longa, vita brevis. (Hippokrates). Algoritmit ottavat kiinni ajasta ja hakevat ratkaisut latinan viisauksista ja tuhatvuotisesta taiteestamme. Älä ole kuin aasi lyyran äärellä. – ”Asinus ad lyram.”
Demarit ja punavihreät kun ovat näitä mielestään täysinoppineita ja sopivat nyt oppositioon kalkattamaan. Ja ruotsalaiset ovat eläneet ankkalammikossaan jo sen Raamatun säätämän kolme tai neljä sukupolvea, jonka jälkeen eletään maassa maan tavalla. Ei siis kosteta kolmanteen ja neljänteen polveen vaan hyvitetään tietämättömiä, vieraan kielen ja kulttuurin ihmisiä. Tässä Raamatussamme, juutalaisten lakikirjassa, on harmillinen käännösvirhe. Eikä tämä ole edes ainut. Siinä aasi hieroo aasia. – ”Asinus asinum fricat.”
Ei kuitenkaan koko ajan hallituksessa ja ilman uskottavaa tulosta, ruotsalaisetkaan. Taktisista syistä. Sellainen puolue kun katoaa ja vie mukanaan aiemmin niin merkittävän kulttuuriperinnönkin. Surullistahan sellainen on, pohtien vastaavaa kokemaani saamelaisten kanssa uutta julkaisusarjaa samalla laatienkin. Puhuttu sana on myös kirjoitettava ja kuvitettava tekoälyn tukemana. Jos et sitä osaa, ei ole häpeäksi pyytää apua. Päinvastoin se kertoo terveestä itsetunnostakin. Juominkien johtajasta – ”Arbiter bibendi.”
Lopuksi vielä loikka jo 1970-luvulla suureksi muutosvuodeksi povaamaani vuoteen 2011 ja sen Kalevalanpäivän kirjoitukseeni. Tässä se tulee:
maanantai 28. helmikuuta 2011 – keskiviikko 28. helmikuuta 2024
Harvinaisten sairauksien päivä
On kulunut 13 vuotta päivästä, josta oli vuosineen ennustettu tuhoisaa. ”Arctic Babylon 2011”. Mitä sitten tapahtui tuona Mayakansan ennustamana omituisena vuonna 2011? Vanha maailma loppui ja käynnistyi vallankumousten aika alkaen Pohjois-Afrikasta ja ulottuen lopulta läpi Euroopan ja elämme nyt sen aiheuttamien muutosten virrassa. Japani koki oman onnettomuutensa ja Norja omansa. Suomessa käynnistyi kymmenien hallitusten saamattomuuden kausi ja kansakunta haki turvaa Natosta, Yhdysvalloista. Yhdysvaltoja hallitsi Trump ja Venäjää Putin. Miten käy Kiinan ja Yhdysvaltojen? Raja Venäjälle oli suljettava. Ilmasto oli lopullisesti muuttunut sekin eikä mitään enää voitu tehdä. Maapallon väkiluku oli kasvanut muutamasta sadasta miljoonasta hetkessä muutamaan tuhanteen miljoonaan, kymmeneen tuhanteen. Valtaosa ihmiskuntaa eli lasten varassa tai vanhusten huoltamana. Presidenttimme yhdeksi asunnoksi Helsingissä tarkoitetun talon korjaus maksoi enemmän kuin Jyväskylään tai Hämeenlinnaan rakennettujen maakunnallisten sairaaloiden hintalappu. Suhteellisuuden taju oli kansalaisilta kadonnut. Presidentillä ei ollut töitä, saati vastuuta enää lainkaan. Sairaaloilla lääkäreineen ja hoitajineen oli liiankin paljon selviytyäkseen niistä. Ja niissä, sairaaloissamme, sentään vieraili päivittäin tuhansia hoidettavia tuhansien heitä hoitaen laboratorioissa, jotka olivat varmasti paitsi kalliita myös käytössä. Olimme siirtyneet absurdiin aikaan, jonka kuvaaminen oli tekoälyn ja robotiikan sekä algoritmien hoidossa. Valtaosa 99,99 prosenttia kansakunnasta ei ymmärtänyt noista algoritmeista tuon taivaallista. Saati poliitikkomme. Aikaa kutsuttiin harvinaisten sairauksien ajaksi. Sitä luonnehtivat kauheat sodat. – ”Bella horrida”. Vergilius oli tämän ajan kuvannut jo kauan sitten.
Tämä päivä on Kalevalan päivä ja suomalaisuuden juhlaa, Lönnrotin päivä ja samalla Timon päivä. Onnea sankareille. En kirjoita nyt Lönnrotista enkä Kalevalasta, olen sen tehnyt jo useamman kerran aiemmin ja riskinä on tulla liitetyksi Timo samalla Soiniin ja perussuomalaisten ohjelmaan, jossa kalevalainen perinne ja suomalaisuus ovat erityisen vahvasti esillä. Kenenkään tuota kirjaa tuntematta. Se näyttää ärsyttävän niitä suomalasia, jotka eivät ole suomalaisia muuten kuin viran puolesta ja puolueen määräyksestä, takavuosien tavasta tehdä kalevalaista mytologiaa osana omaa narsismia. Sellaisessa menossa Kalevala ei avaudu. Ihmiset olivat viisaita vain parran suhteen – ”Barbae tenus sapientes.” Autuaita olivat yksisilmäiset sokeiden maassa – ”Beati monoculi in terra caecorum ” Pelkkä sairaalan koko ei ratkaise potilasturvallisuutta. Presidentin linna ei auta potilasturvallisuuteen millään tavalla.
Suomalaiset kansantaudit
Tämä päivä on myös harvinaisten sairauksien ja vammojen päivä. Tällaisen päivän vietto aloitettiin neljä vuotta takaperin ja kaikkiaan 25 valtiota viettää siis omaa Kalevalan päiväämme harvinaisten tautien päivänä. Miten onkin sattunut kohdalleen. Suomi kun tunnetaan harvinaisista sairauksistaan. Minkäänlainen sairaala tai lääkäri ei niitä paranna. Presidenttiä linnoineen voi siis aina kokeilla. Autuaita ovat köyhät hengellisessä mielessä. – ”Beati pauperes spiritu. (Jeesus). Tällaisia autuaita Suomessa oli kaiken aikaa enemmän ja enemmän. Maailman onnellisin kansa.
Kun puhutaan suomalaisista kansantaudeista, mainitaan verisuonitautimme, tapamme masentua ja juopottelumme. Huonon pään takia koko ruumis kärsii, totesi vanha kansa. Lisäksi tyypillistä on mainita heikko itsetuntomme, synkkämielisyys ja uutena ovat tulleet havainnot kateudestamme ja vieraan ihmisen vieroksunnasta, joka liittyy vähän kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen, paitsi tietysti kännykkään ja innovaatioon, joka on tuttu ja turvallinen, Nokian tuottama aluksi. Ei nyt enää. Talo elää tavallaan, sopeudu siihen tai muuta muualle. Syrjäinen maa on sosiaalisesti eristäytynyt ja internet sekä sosiaaliset mediat sotkivat sen rauhaa siinä missä arabi-islamilaisten maiden menoa Saharan pohjoispuolella Afrikassa. Maa oli muistoissaan autuas. – Beatae Memoriae.”
Moni ei ole vielä sosiaalista mediaansa Suomessa avannut, algoritmejaan pohtinut, mutta aikoo elää edelleen vuosikymmeniä sen seuraavan aallon, useiden aaltojen, algoritmien saapuessa tekoälyineen. Kun kulkee maaseudulla, näkee tarkka silmä tuhansia vuosia vanhoja ihmisten tekemiä jälkiä rinnan muutaman sadan vuoden ikäisten ja viimeisimpien tämän vuosituhannen tuotteiden kanssa. Ne vain elävät rinnakkain ja hyvä niin, ikivanha ja tulevaisuuteen luotaava. Maaseutumaisema on sellaisena rikas ja monitasoinen kuin ihmisen mieli. Autuaita ovat kuitenkin vain omistajat. – ”Beati possidentes.” (Euripides).
Sosiaalinen sairaus
Kiusaaminen tuli osana tuttujen tautiemme joukkoon ja siitä tehtiin myös rikoslakiin oma pykälänsä sen jälkeen, kun muu maailma havaitsi sen turmiollisuuden niin kouluissa kuin työpaikoilla, huomautti siitä suomalaisia. Sitä ei siis voi juhlia enää harvinaisten kansantautiemme päivänä. Ei myöskään korruptiosta vapaata maata tai demokratiassaan erityisen edistyksellistä. Vaalit olivat kaikkein sota kaikkia vastaan. – ”Bellum omnium contra omnes.” Tuo viisaus oli jäänyt kaikkien mieliin.
Se että naiset saivat äänioikeuden samaan aikaan miesten kanssa, ja maailman ensimmäisten joukossa, ei oikein riitä poistamaan sellaista tautia, joka on sukupuolten tasavertaisuuden esteenä. Naisen euro on ollut 80 senttiä koko emun synnyn ja euron olemassaoloajan. Jos olisin ehdolla vaaleissa, lupaisin tuota eroa pienentää. Samalla joutuisin puuttumaan tuhanteen muuhun siihen liittyvään epäkohtaan. Naiset sentään hiihtivät tätä kirjoittaessani Oslon MM-kisoissa itsetuntomme hetkessä pilviin. Vaikein kansantautimme on pitää pää kylmänä petoksen ja sankaruuden nuorallatanssissa. Yrittänyttä ei laiteta. Ja joka antaa pian antaa kaksin verroin. – ”Bene est temptare” – Bis dat qui cito dat.” Runsas määrä kirjoja ei auta, jos olet samalla persaukinen. – ”Bona copia librorum” -”Bona nulla.”
Suomalainen ihmiskauppa
Wikileaks nosti esille Helsingin Sanomienkin (28.2) aikanaan näkyvästi keväällä 2003 esittelemän suomalaisen ihmiskaupan. Ajatus, että Suomessa olisi ihmiskauppaa ja että puolueemme eivät ole nuhteettomia, korruptiotakin esiintyy, kiusaajat ovat yleinen ilmiö, saa meidät paheksumaan Wikileaksin tuomia löydöksiä Yhdysvaltain viranomaisten ja ulkoministeriön muistioista. Ihmiskaupan saralla Suomi esitellään jopa Kreikan jälkeen Euroopan synkimmäksi maaksi ja asiaa ovat joutuneet oikomaan niin hämäläinen ministeri Johannes Koskinen kuin ulkoministeri Erkki Tuomioja (HS 28.2. 2011). Avun vastaanottaminen on vapautensa myymistä. – ”Beneficium accipere libertatem est vendere. (Publius Syrus.)
Ei auttanut ministereittemme vakuuttelut ja niin suomalaiset saivat Yhdysvalloista apua ja myös koulutusta ihmiskaupan tunnistamisessa ja hoidossa Lapissa ja toki myös muualla maassaan. Kouluttajamme tulivat Yhdysvalloista ja mediamme olivat siitä hiljaa. Samalla vuonna 2005 saatiin aikaan toimenpideohjelma ihmiskaupan torjumiseksi, uhrien hoitamiseksi ja edellisenä vuonna Suomen rikoslakiin lisättiin uusi kansantautimme, joka ei ollutkaan edes harvinainen vaan pahaksi päässyt epidemia. Oli eletty hyvässä uskossa suomalaiseen tapaan vanheten. – ”Bona fide.” Persaukinen kansa. – Bona nulla.”
Malka omassa silmässä
Tauti on mahdollista tunnistaa vasta, kun sen oireet on havaittu, ja tautia aletaan pitää myös hoidettavana. Lappia vuosikymmenet kolunneena ja Karjalan itärajaa kiertäneenä, Venäjän puolella matkaten, tutkijana suomalaisen ihmiskaupan liitti kansantauteihimme, jossa etäinen ja syrjäinen rajan takana elävä, Lapissa tai Itä-Karjalassa ilmenevä, antoi oikeuden toimia rikollisella tavalla. Koko ilmiö suljettiin ulkopuolelle, sitä ei haluttu edes nähdä silloinkaan, kun se kohdistui lapsiin. Tärkeintä oli Lapin matkalla juoda. Nyt juodaan, kuolemme me kumminkin. – ”Ribamus, moriendum est. (Seneca Rhetor). Suomalaisten pyhimys.
Siitä syytettiin vieraita voimia Pietarissa, mafiaa ja maailman pahuutta, ei oikein omaa kansantautia. Syrjäinen maa ja sen syrjäiset kolkat antoivat mahdollisuuden toimia ikään kuin maassa ja aina vaan tutulla maan tavalla, mutta ilman sen rikokseen viittaavia tunnusmerkkejä. Se vaati ulkopuolisten puuttumista ongelmiimme, joista surullisimpia olivat heti rajamme takana koetut painajaiset 1990-luvulla. Tänään tuo raja on kiinni ja on juopoteltava muualla. Persaukinen ja hyvässä uskossa. – ”Bona nulla” – ” Bona fide.”
Suomessa rajavartiolaitos puuttui tähän ensimmäisten joukossa ja myös Yhdysvalloissa havaittiin nämä henkilöt, jota uhmaten omaa uraansa ja virkaansa, esimiehiään, rohkenivat torjumaan tätä surullista lukua maamme historiassa. Noin kolmen vuoden aikana nämä ongelmat alkoivat poistua ja sen myös Yhdysvaltain viranomaiset ovat lausunnoissaan tunnustaneet ja huomanneet. Sopii Naton jäseneksikin. Suopealla sallimuksella. ”Benigno numine.” Ruotsikin hyvin ennusmerkein. – ”Bonis auspiciis.”
Neuroosien jäljet linjajohdossa
Kirjoitin aiemmin niistä persoonallisuustyypeistä, jossa tietokone löytää meistä samat piirteet vuodesta toiseen, vaikka kuinka pyrkisimme ponnistelemaan tunne-elämämme valoisilla tai pimeillä alueilla niitä tasapainottaen. Osa meistä on ulospäin suuntautuvia, avoimia ja sovinnollisia, osa tunnollisia, aikansa ohella suoritteita myyviä ihmisiä. Rinnalla kulkevat kuitenkin aina tunne-elämän tasapainottomuutta aiheuttavat neuroosit, jotka häiritsevät tavassamme ajatella, tuntea ja käyttäytyä. Kun nämä ovat esimiestehtävissä ikivanhoissa linjaorganisaatioissa, syntyy laajoja yhteisön sairastuttavia vaikutuksia koko työyhteisöön. Jos olet silloin hyväntahtoinen, olet varmasti myös aina alokas. – ”Bonus vir semper tiro.”
Avoin, ennakkoluuloton ja älyllisesti utelias ihminen on vaikeasti sidottavissa ulkopuolelle fiktiivisen maailman, jota tukee tunteellisuus ja mielikuvituksen arvostaminen. Jos tällainen ihminen on samaan aikaan itsevarma, aktiivinen ja seurallinen, hänellä on taipumusta tuntea positiivista iloa silloinkin, kun ympäristö olisi sairastunut ja operoisi synkissä vesissä ihmiskaupan ja kiusaamisen hetteikössä. Jokaiselle meistä elämä on kuitenkin lyhyt mutta onnettomuudet pidentävät sitä. – ”Brevis ipsa vita est sed malis fit longior.” (Publius Syrus).
Neuroosit eivät poistu
Positiivinen asenne muihin ihmisiin ei poista neurooseja, psykoottisesti käyttäytyvää ympäristöä, mutta tekee mahdolliseksi epäitsekkään ja mutkattoman ihmisten lähestymisen myös vaikeissa tilanteissa. Rasitteena on etenkin nuorempana herkkätunteisuus ja herkkäuskoisuus, jolloin näkyväkin tauti jää nuorelta ihmiseltä havaitsematta. Pahimmassa tapauksessa nämä muuttuvat osaksi kokemaansa ympäristöä ja ovat sisäministeriön virkamiehinä osa ongelmaa. Jos et ole ratkaisu ongelmalle, olet osa ongelmaa. Tai sinua vaivaa puutteidenkaivelumania. – ”Cacoethes carpendi.”
Näin kävi nuorille rajamiehillemme vuosien ajan, kunnes mukaan tuli varttunut majuri Ilkka Herranen ja puuttui konkreettisesti suomalaiseen ihmiskauppaan. Yhdysvaltain ulkoministeriön Wikileaksin paljastamat lausunnot Suomesta kertovat sankarihahmosta, joka uhmasi jopa omaa uraansa ja sen jatkumista puuttuessaan suomalaiseen tautiin ja sen hoitoon. Se oli rohkea teko, joka myös Yhdysvalloissa havaittiin. Myös Suomessa viholliseen on vaikea luottaa. – ”Cale creditur hosti.” (Ovidus).
Vanhenevan ihmisen persoonallisuuteen kuuluu toki luonteva tapa kohdata vaikeita asioita, kyky lähestyä niitä pelkäämättä uraansa ja vastuuntuntoisesti silloinkin, kun tauti oli jo edennyt koko raja-alueen mittaiseksi ja Lapin prostituutio pahinta Euroopassa. Kun näitä vaikeita ongelmia ratkotaan, yleensä tunnollisen ihmisen kohdalla taustalla on kunnianhimo, mutta iäkkäämpänä pikemminkin jo opittu käytäntö, järjestelmällisyys ja päättäväisyys. Käyttäen Mannerheim-suvun tunnuslausetta: ”Puhtaan asian puolesta puhtaalla miekalla.” – ”Candida pro causa ense candido.”
Helposti tunnistettava ilmapiiri
Se mihin Suomessa törmää omien kansantautiemme kohdalla, ovat usein juuri tunnistettavissa niin nuorten kuin aikuisten yhteisöissä ahdistuneesta ilmapiiristä, impulsiivisesta toiminnasta, jossa vuosikymmenien työ heitetään hukkaan yhden häiriintyneen ihmisen oikkujen seurauksena ja oireilusta valitetaan poissaoloina työpaikalta. Johtajakoulutus on Suomessa kehnoa ja käyttäytymistieteissä koulutusta saavat lopulta vain opettajamme ja hoitotyötä tekevät. Sekin on niin määrältään kuin laadultaan kirjavaa ja monen työpaikka on ahdistava helvetti. Sitä ei pidä kuitenkaan murehti. Onneton on mieli, joka tulevia murehtii. – ”Calamitosus est animus futuri anxius.” (Seneca).
Kun tähän ei alistuta, seuraa neuroottisten ihmisten aggressioita, vihamielisyyttä, joka kääntyy myöhemmin alakuloiseen masennukseen ja voimattomaan taantumaan, haavoittuvaan Kalevalan usein kuvaamaan liki herooiseen sankarihahmoon ja tämän kärsimyksiin. Unohtamatta kuitenkaan kuinka keisarikaan ei ole kielimiesten yläpuolella. – ”Caesar non supra grammaticos.”
Vanhemmiten nämä kansalliset piirteemme muuttuvat sosiaalisesti helpommiksi ja niitä voi hallita, tuntea jopa myönteisiä kokemuksia siellä, missä aiemmin joskus ehdollistetut traumat ja refleksit aiheuttivat neuroottista kovin perisuomalaista käyttäytymistä. Syntyy joko puhumisvimma tai kirjoittamisen syyhy. – ”Cacoethes loquendi” – ”Cacoethes scribendi.”
Jokainen meistä voi toimia tässä keittiöpsykologeina, Virpi Salmen (HS 28.2) tapaan “puhehomeopaatteina” helpottaen joko muiden tai omaa olemassaoloa. Päätelmät omasta käyttäytymisestä ja muiden reaktioista ovat kuitenkin aina opittuina kirjoista uskottavampia kuin eläen ne yrityksen ja erehdyksen kautta ja ilman ammattiauttajien apua. Päästänsä lopullisesti sekaisin. – ”Captus mente.”
Miltä maailma näyttää lähiympäristössä, sitä omat ja vieraat analyysit ovat etenkin miljoonien ihmisten verkostoissa ja sosiaalisissa medioissa lisäksi kovin erityyppisiä. Pikemminkin kuin lähiympäristöstä opitut, eikä niitä pidä rinnastaa toisiinsa. Omia neuroottisia piirteitä ei pidä hävetä, saati syyllistää niistä itseään ja vertailla muihin, joskus jopa oman psykoanalyysinsä läpikäyneisiin ja vaikeita elämänvaiheita kokeneisiin kanssaihmisiimme. Tuntemattoman sotilaan Vänrikki Koskelainen kouluttajana ja Kalevalan mytologia eivät ole Freudin kirjoittamia oppikirjoja, ja alan kirjallisuudessa on nykyisin muutenkin kirjavuutta. Tärkeintä on kuitenkin varoa yhden kirjan ihmisiä. ”Cave ab homine unius libri. (Isaac D’Israeli). Silloinkin kun kirja on Kalevala.