Maailman onnellisin maa ja sen vaalit

Mutuus consensus – Keskinäinen yksimielisyys

05.02.2024 – Runebergin päivänä

Muistan kirjoittaneeni kirjat ”Maailman onnellisimman maan oppikirja I ka II” sekä heti näiden jatkeena samana vuonna 2019 blogikokoelman otsikolla ”Menetetty vuosikymmen” sekä ”Mediayhteiskunnan hybridistä pandemiaan”. Samana vuonna pidettiin myös maailman onnellisimman maan vaalit, joista lainaan tänään tekstini maaliskuulta 21. päivänä vuonna 2019. Täydennän sitä vain nyt hivenen niillä kokemuksilla, joita olen matkan varrella hankkinut ja odotellen vuoden 2024 globaalin vaalisuman purkua. Joista ensimmäinen koskee omaa vaaliamme hakiessamme viikon päästä sunnuntaina maallemme uutta presidenttiä. ”Multitudinis arbitrio” – ”Enemmistön mielen mukaisesti.”

Ei edellisessäkään mitään erityistä moitittavaa ole, päinvastoin. Presidentti Sauli Niinistö hoiti tehtävänsä kiitettävällä tavalla ja kansa muistaa hänet 99 %:n tyytyväisyyttä nyökytellen. Viimeinenkin prosentti on lähinnä tilastollisista syistä jätetty kummittelemaan ja välttäen näin turhaa polemiikkia sekä kansainvälistä epäilyä tavastamme lukea prosentit ja sen osat oikein ne pyöristäenkin. On edetty varmasti enemmistön mielen mukaisesti. – ”Multitudinis arbitrio.” – (Cicero).

Sunnuntain Helsingin Sanomat kynttilänpäivänä (HS 04.02.2024) saa minut ymmärtämään paremmin, kuinka mediamaailman kielteiset ilmiöt ja vaikeat käsitteet lahjomattomista numeroista saavat meidät suomalaiset lukijat hyväksymään lukemamme kvantitatiiviset osat niitä samalla kvalitatiivisesti pyöritellen ja median sivulle sitten siirtäen. Elämme maailmassa, jossa koko maailma haluaa harjoittaa näyttelijän ammattia. – ”Mundus universus exercet historioniam.” (Petronius).

Lehti kun kertoo pääkirjoituksessaan, kuinka nyt mitataan kenen pää kestää ja tekstiä avaa piirros, jossa presidenttiehdokkaittemme päitä mittaillaan kvantitatiivisin menetelmin ja tähän tarkoitettua varten hankittua mittanauhaa käyttäenkin. Kääpiön kokoiset tulkitsijat hääräävät ehdokkaiden päitä näin tulkiten ja kuunnellen josko toinen tekisi pienkin lipsahduksen vältellessään palopuheitaan tai rasituksen ja hermopaineen syystä sammakoita suustaan päästellen.  Muuttaa neliöt ympyröiksi. – ”Mutat quadrata rotundis.” – (Horatius).

Tyylissä on pieniä eroja, mutta muuten suorittaminen liikkuu korkealla tasolla, lehti kirjoittaa. Vastaukset tulevat nopeasti ja ehdokkaan olemus huokuu rentoa tyyneyttä. Vakavia ovat ehdokkaat, keskittyneitä oleelliseen, eikä turhaa rönsyilyä esiinny. Mitä nyt toinen on hiven vuolaampi sanoissaan, ja toinen osoittaa olevansa ehkä hiven harkitsevampi tai muuten vain etsii oikeaa sanaa kauemmin. Maailma haluaa tulla petetyksi, petettäköön siis. – ”Mundus vult decipi, ergo decipiatur.” (Petronius).

Molemmista taidoista on hyötyä presidentille. Aiempi maine kun oli viitannut Haavistoa hiven vaativammaksi ja kiukuttelevammaksi sekä Stubbia pinnallisemmaksi ja itsekeskeisemmäksi. Nämä käsitteet kuitenkin turvallisesti sitaatteihin sulkien. Nyt kun näin ei enää ollut. Poissa olivat etukäteen odotetut persoonalliset pienet erot kahden mestarin puhuessa keskenään ja toimittajien kysymysten ristitulessa. Vallitsi keskinäinen yksimielisyys. – ”Mutuus consensus.”

Miesten historiasta sentään löytyi pieniä persoonallisia erojakin joko vauhdikkaista tempauksista tai ylimielisyydestä, joskus ehkä jopa pinnallisuudestakin. Kiintoisin kysymys koski toimittajaa itseään ja hänen rohkeuttaan esittää TV-haastattelussa sopimaton, sivistymätön ja absurdi kysymys, viitaten toimittaja Matti Rönkän tapaan seksuaaliseen suuntautumiseen ja ehdokkaan homoudesta mainitenkin. Toimittajan, tai oikeammin konsulttitalon neuvonantajan, Katri Makkosen tapa esitellä aihe otsikolla, ”saako media käsitellä ehdokkaan homoutta”, oli tämän vaalin ehkä sopimattomin kysymys, eikä sitä kukaan äänestäjä varmaankaan edes huomannut ennen Matti Röngän esittämää kysymystä. Muuten myös kirjailijana erittäin arka ihminen. – ”Multum demissus homo. (Horatius).

”Teema oli mietitty, mutta kysyisin nyt eri tavalla. Itse asia – sillä on merkitystä vanhempien äänestäjien, uskovaisten ja yleiskonservatiivien parissa, jopa vahvasti. Eikä tämän kysymisellä ole mitään tekemistä kysyjän, esimerkiksi minun omien arvojeni kanssa.” Näin siis lainaten lehden ja Rönkän sanomista ja pohtien samalla, kuinka vastaava tilanne olisi käsitelty, vaikka Indonesiassa tai Intiassa, liki viidessäkymmenessä muussa kuluvan vuoden aikana vaalinsa järjestävässä valtiossa. Jotta olisi edetty enemmistön mielen mukaisesti ja samalla valittaen katkerasti. – ”Multitudinis arbitrio. ” (Cicero) – ”Multa gemens.” (Vergilius).

Se millaisiin kysymyksiin poliitikot joutuvat vastaamaan vaaleissamme, on kysymysten muotoilussa. Itseltäni tiukattiin aikanaan vaaleissamme teemaa, joka liittyi niin ikään tuolloin velloneeseen ilmiriitaan myös Ruotsissa ongelmallisesta kielellisestä tavasta käyttää käsitteitä han, hon ja hen. Ruotsin akatemia joutui lopulta hyväksymään rahvaanomaisena pidetyn ”hen” muodon sekin.   Itse sivuutin toimittajan kysymyksen kertomalla, kuinka oma kielemme on onomatopoeettinen, luontoa matkiva ja samalla myös suvuton. Suomessa on opittu menemään omalla harkinnalla – ”Motu proprio” tai nainen on miehen hämminki. –”Mulier est hominis confusio. (Vincent Beauvaislainen).

Olemme sillä tavalla fiksuja ja samaa ruotsalaisten ongelmaa meillä ei esiinny. Ellei sitten poliitikot toimittajineen halua muuttaa kielemme vastaamaan ongelmineen ruotsalaisten akateemikkojen vaikeisiin kysymyksiin. Ruotsalaisen rahvaan ”hen” ja akateemikkojen tapa vältellä tätä, eivät ole suomalaisten ”hän” sanan käytössä ongelma ensinkään.   Suomessa eletään sokraattiseen tapaan – ”More Socratico.”

Jos ongelmia ei ole, media on taitava niitä työstämään. Se ei ole ongelma, saati uutinen, jos koira puree postinkantajaa, mutta postinkantajan hampaat koiran koivessa alkaa saada toimittajia paikalle. Vaalivuosi 2024 tulee olemaan maailmalla ongelmia tulvillaan, ja yksi niistä on demokratia ylipäätään. Akatemian tutkija Timo Miettinen (HS 4.2. 2024) jatkaa demokratian ongelmien vyyhtiä toteamalla, kuinka maailmansodista, talouden laskuista ja pandemioista voidaan aina selvitä, mutta kuinka selvitä demokratian kriiseistämme. Enää ei voi vedota Raamattuun (1 Kor. 14:34) – Naiset vaietkoot seurakunnassa – ”Mulieres in ecclesiis taceant,” 

Jokainen demokratia on omalla tavallaan onneton. Hän, Timo Miettinen, hakee pelastusta hyvistä kompromisseista, joista kirjoitin edellisen kirjani otsikolla: ”Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma.” Käsite dilemmasta kompromissina on oma aikamme tuote ja osana tekoälyn sekä algoritmien robotiikalle tuovista uusista töistämme. Sosiaalinen median muun mediayhteiskunnan jatkeena, ei selviä näistä ilman nyt hankalasta dilemmaksi kutsuttavasta käsitteestä, siinä missä aiemmin kirjoittamani hybridiyhteiskunta kouristelustaan (ks. Luostarinen 2011: Hybridiyhteiskunnan koristelu).

Vuotta 2024 on luonnehdittu historian suurimmaksi vaalivuodeksi. Liki puolet maapallon väestöstä käy vuonna 2024 vaaliuurnilla esimerkkeinä Intia, Indonesia, Venäjä, Yhdysvallat ja Iran, Suomen lisäksi. Intia on maailman väkirikkain ja sen johdossa vuodesta 2014 hallinnut Narendra Modin kamppailee rapauttaen vallan kolmijakoa. Indonesiassa puoledstaan presidentti Joko Windodon on tunnettu rakennushankkeistaan ja hoitanut ne osana hallituksen rapautunutta mainetta. Omat EU-vaalimme tuonevat aikanaan mukanaan voittajia, joiden kohdalla unionin oma päätöksenteko ei ainakaan helpotu. Silloin kysytään, edetäänkö totuttuun tapaan – ”More solito” – kukin tapansa mukaisesti – ”More suo” vai ehkä Sokraattiseen tapaan – ”Mora Socratico.”

Sen sijaan Yhdysvaltain valeihin kohdistuvat pelot Donald Trumpin kohdalla saattavat olla hyvinkin liioiteltuja. Olkoonkin, että tuki republikaaneilta Ukrainalle saattaa vaikeutua. Anna Kareninaa taitavasti lainaava Timo Miettinen tietää, kuinka jokainen demokratia on omalla tavallaan onneton. Ilman demokratiaa emme oikein menesty ja kysymys onkin pikemminkin demokratia tulevaisuudesta, demokratian kyvystä kehittyä ja uudistua. Ja taas palaamme käsitteeseen hybridiuhat ja dilemma sekä viimeisimpään kirjaani (Luostarinen 2024: Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma). Demokratian idea on ikivanha mutta alkujaan sitä epäiltiin Rousseaun tekstejä lukien. Nyt vaaliemme toinen kierros toi tuon dilemman mukaan lakkoineen. Kirjan levityskin pysähtyi Suomen rajalle. Kirjan lähdeluettelon avaaja voi havaita kuinka kirjoittaja on epäilemättä paljon kestänyt ja tehnyt – ”Multa tulit fecitque” (Horatius), olematta kuitenkaan kaikille vaaleihin lähteville maailman valo – ”Mundi lumen.”

Toki aikanaan Ranskan vallankumous antoi demokratialle vauhtia, siinä missä brittiläinen parlamentarismi, saksalainen romantiikka tai ranskalainen liberalismikin. Oleellista oli yksilöllisyys ja erillisyys, mutta ei vielä toki hybridi ja kyky tehdä ikäviä päätöksiä robotiikan keinoin ja sosiaalisen median sekä tekoälyn dilemmana. Moniäänisen yhteiskunnan synty ja sen välineet, poikki- ja monitieteinen kyky operoida, tekoäly ja robotiikka algoritmeineen, ovat oman aikamme vastaus, jossa Yhdysvaltain rooli on luonnollisesti keskeinen. Palaamme jälleen jäljittelyyn ja sellaisiin muotoihin, jotka ovat tekoälyn ja algoritmien tuotetta. Takavuosina juuri Yhdysvallat näyttäytyi Euroopasta sekä demokratiana, että samalla tulevaisuuden yhteiskuntanamme. Aloimme puhua maailman poliisista. Moraalinen esikuva ja sen esittäminen käy vain kaiken aikaa heille kalliimmaksi. Ilmastomuutos ja luonto kammoaa tyhjää. – ”Natura abhorret vacuum. ” Luonto ei tee mitään turhaan. – ”Natura nihil agit frustra.” Luonto ei tee hyppäyksiä. – ”Natura non facit saltus.”

Tulevaisuus ei ole algoritmeineen ja vastakkainasetteluineen pelkästään ruusuinen. Hybridiyhteiskunnan kouristelu ja dilemmat ovat kuitenkin hyväksyttävä. Demokratia on kompromissien tekemistä. Se että Timo Miettinen näkee ansiokkaassa esseessään demokratian eksistentiaalisena ilmiönä, on ymmärrettävää. Niin mutkikkaita ja vaikeasti seurattavia ovat sellaiset dilemmat, joiden taustalla on tekoälyn ja robotiikan kaltainen poikki- ja monitieteinen rakenne. Trumpin kaltaisen henkilön kanssa voi käydä keskusteluja eikä hän ole ongelma. Luontoa on hänenkin vaikea muuttaa. – ”Naturam mutare difficile est. (Seneca).

Ongelma on edelleen pikemminkin Tyynen meren puolella ja Kiinan suunnalla Venäjän ohella. Yhdysvalloissa Suomi on saanut myönteistä mainetta, olkoonkin ettei tuon maineen tule jatkossakaan perustua pelkkään talvisotaan ja Nato jäsenyyteemme. On nähtävä myös geopoliittiset pohjavirtaukset ja Trumpin kaltaisten ihmisten tapa tulkita vaikkapa Naton viidennen artiklan luoma pelote. Yhdysvaltain eristäytyminen on sekin otettava Euroopassa vakavasti. Luonto ei tee hyppäyksiä – ”Natura non facit saltus.” – Luonto ei tee mitään turhaan – ”Natura nihil agit frustra.”

On huomattava kuinka Yhdysvaltain muutamat teknologiajätit Microsoft, Apple, Alphabet, Amazon, NVIDIA, Meta ohittavat jokainen mennen tullen Suomen valtion budjetin tai Helsingin pörssin (280 miljardia dollari). Suomen valtion budjetti on 88 miljardia ja S&P 500-yhtiöiden markkina-arvo oli perjantaina (2.2.2024) noin 44 260 miljardia dollaria. Edellä mainitun mahtikuusikon luvut olivat 1314 miljardia dollaria. Suomen valtion budjetti on siitä vain muutaman prosentin. S&P yhtiöiden markkina-arvosta puhuttaessa oma valtion budjettimme, ja samalla presidenttimme valta, on vain muutaman promillen. Amerikkalaisten teknologiajättien koko on jo niin suuri, ettei suomalaisen mittakaava ota sitä oikein ymmärtääkseen. Tällaisen yhtiön saaminen Suomeen veisi hetkessä valtiovarainministeri Riikka Purran talouden leikkaukset kokonaan uuteen asentoon. Niiden kanssa maailmalla kykenee kilpailemaan vain Kiinan ja Lähi-Idän öljy-yhtiöt. Sille ei voi nauraa. Mikään ei ole typerämpää kuin typerä nauru. – ”Nam risu inepto res ineptior nullast. (Catullus).

Kun tätä lukee Hesarista, suru tulee puseroon lehden kuvatessa sunnuntailiitteessä surua, inhoa ja vierauden tunneta kotonaan asuen ja eläen. Maailma kun mullistuu ja se tuntuu elämässä niin Lapissa kuin itärajallammekin. Tai Utsjoella ja Hakunilan lähiössä Vantaalla. Kun molemmat paikat tunnen, muutos on ollut todella dramaattinen ja samalla traumaattinen. Mitä on tapahtunut ja mitä sille voisi tehdä? Kyse on luonnollisista asioista ja niiden esittelystä. Luonnolliset asiat eivät ole häpeällisiä. – ”Naturalia non sunt turpia.” (Euripides).

Olen tutkinut nuorempana Lapin luontoa, lappilaisia, ja kyennyt myös oppilaitteni kanssa kiertämään sen suurimmat jokilaaksot. Saimme pysäytettyä Ounasjoen rakentamisen. Iijoen keski- ja yläjuoksun suojelun avulla altaiden jatkorakentaminen loppui sekin. Rovaniemi sai yliopistonsa, karvalakkilähetystöille maksettiin korvaukset lohikalastuksen loppuessa. Mutta mitä tapahtui Utsjoella? On nähtävä pitkä kehityksen kaari, juurisyyt ja iso kuva. Sama koskee rajaseutuamme ja sitä kiertäen, talosta taloon käyden läpi ongelmien synnyn taustat.  Sama tehtiin Loimijokilaaksossa, Keski-Euroopan jokilaaksoissa sekä Kiinassa saakka, Etelä-Amerikassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa, Meksikossa, Turkissa, Silkkitiellä ja Afrikassa, Australiassa. Eurooppa oli se mistä kaikki käynnistettiin. Satoja kongresseja, luentoja, ohjelmia sadoissa valtioissa. Luonto kammoaa tyhjää. – ”Natura abhorret vacuum.”

Mutta mitä tapahtui Hakunilassa Vantaalla ja samaan aikaan Utsjoella? Samalla kun lohi katosi se korvautui uudella tulokkaalla, ryssän loheksi kutsutulla. Kutunsa jälkeen se otti ja kuoli. Kukaan ei sitä halunnut. Ympäristö löyhkäsi pilaantuneelle lohelle. Luonnolliset asiat eivät ole häpeällisiä. – ”Naturalia non sunt turpia.” – Luontoa on vaikea muuttaa. – Naturam mutare difficile est. (Seneca).   

Samaan aikaan niin Vantaalla kuin pohjoisimmassa Lapissa englannista, sitä rumasti murtaen, tuli puhekieli. Hakunilassa valtaosa, nuoremmista ikäluokista 75–80 % puhuu muuta kuin suomea äidinkielenään. Parhaiten sopeutuvat he, jotka kokevat voivansa vaikuttaa syntyvään kehitykseen. Näitä ilmiöitä maailmalla tutkineena moni alkuasukas kaipaa vain rauhaa. Puhutaan sosiaalisesta ja kulttuurisesta muutoksesta, juuristamme ja niiden katoamisesta kotiseudullamme. Ilmastomuutos raivoaa ja sitä paetaan sotien ohella. Suuri omaisuus merkitsee suurta riippuvuutta. – ”Magna servitus est magna fortuna. (Cicero).

Ei pohjoinen ja Lappi tai itäinen rajamme pysy autioina. Ne asutetaan, mutta ei välttämättä suomalaisten toimesta. Näin kirjoitin jo 1970-luvulla. Nuorilla saamelaisilla on vahva identiteetti ja se auttaa. Vanhemmilla on vaikeuksia. Palvelut on järjestetty kansainvälisen asiakaskunnan mukaan. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Tutkimusteni mukaan moneen kertaan evakon suorittaneet karjalaiset ovat hyviä sopeutumaan. Heiltä on syytä kysyä, ja myös ohjata muita tehtäessä päätöksiämme. Virheet tehtiin aikanaan pääkaupunkiseudulla, mutta myös pohjoisen jokilaaksoissa ja itärajoillamme.  Kun vahingot oli saatu jo tehdyksi, niiden korjaaminen oli työlästä ja aikaa vievää. Kilpailussa enemmistö voitti parhaimmiston. – ”Maior pars meliorem vivit.”

Kalastajat ovat miettineet miten kyttyrälle löytyisi edes parempi nimi lohena. Pinkkin on hyvä nimi vihatulle kyttyrälle. Nyt on vain saatava viranomaisilta lupa kyttyrälohen kalastukseen. Myytäisiin pinkkejä käsitöitäkin. Ei pidä nyt pilata perinteisen lohen nousua. On tehtävä päätöksiä kuunnellen viimeinkin muutoksen keskellä eläviä. Näin myös Tenolla, itärajalla ja Vantaalla. Vaikka ihmiset miettivätkin omaa etuaan, he ajattelevat aina myös yhteisöä, sukua, kotipaikkaa, omaa maataan ja lopulta jopa maapalloa. Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti. Ei päinvastoin. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita, mutta niin on myös lähiyhteisöt ja yhdyskuntatyö, yhteinen vastuu juuristamme sekä ihmisen luovuus. Pahinta on katkeruus ja vihanpito sekä väsyminen, avuton viha hakien sille sopivaa kohdettakin. Ihmisen siivet tahtovat olla pesää suuremmat. – ”Maiores pennas nido.” Taustalla on suuren nimen varjo. – ”Magni nominis umbra.” Suuret sanat – ”Magna verba.” – Ja kunnioitus, joka on suurempaa etäältä. – ”Maior e longinquo reverantia.” (Tacitus).

Maailman onnellisimman maan vaalit

21.03.2019 – 05.02.2024

Kaikesta edellä kuvatusta huolimatta, Suomen on taas kerran todettu olevan maailman onnellisimmaksi maaksi. Ero muihin Pohjoismaihin on jopa kasvanut. Miksi Pohjolassa elää onnellisia ihmisiä tai kansoja? Ja miksi suomalaiset ovat heistä se syrjäisin ja onnellisin. Yritän kertoa sen lyhyesti ja popularisoiden tiedettä. Kaikkiin kysymyksiin suomalaiset eivät vastanneet, kuten maailman onnellisimman kansan ihmisten odottaisi. Olemme luonnon kansa. Meille riittää vähempikin. Jo kevät tuo lauhkeat ja lämpimät ilmat – ” Iam ver egelidos refert tempores. (Catullus).

Onnen tunteita koetaan mm. vain noin sijaluvulla 40 ja muutenkin vastaajat ovat kovasti varovaisia tunteittensa erittelyssä tyyliin: kel onni on, se onnen kätkeköön. Moni kokee edelleen joutuvansa onnensa kanssa kadehdituksi, tai ehkä jopa ahdistuu huomatessaan, kuinka ihastuessaan joutuukin usein torjutuksi. Mitään ei hypetetä julkisuudessa niin tolkuttomasti kuin rakkautta, ja suomalaiselle se on tunteena pettävä, toki kokonaan eri asia kuin ihastuminen, muistutus epäonnistumisesta ja suomalaisesta juhannuksesta, jolloin sataa räntää. Onneksi se on kaikille sama. – ”Idem omnibus.”

Kun tyytyväisyyttä elämään mitataan, silloin käytetään tieteessä faktoja. Onni ei ole käsitteenä fakta vaan tunne, emotionaalinen tila. Niinpä kun vaalit nyt lähestyvät meillä on valmiina poliittisia kannanottojakin. Ne ovat syntyneet usein jo lapsuudessamme, tietämättämme. Nyt vain vaihtoehtoja on enää vain kaksi. Kumpikin ovat ihan kelvollisia. Kielitaitoisia, esiintymiskykyisiä, paineen kestäviä, tehtävänsä osaavia sekä jopa parempia kuin mitä tavis äänestäjä, sinä ja minä, ehkä ymmärtääkään. Tiedettä popularisoidessa joutuu usein kauas totuudesta. Poikki- ja monitieteisesti erityisen kauas aihetta mahdollisimman ymmärrettävällä tavalla samalla kuvaten. Työ on tehty tulella ja raudalla – ”Igni et ferro.” Se on ikivanha tapamme. Kaikille sama. – ”Id genus omne.”

Kun näitä “faktoja” haastetaan, tunnemme olomme uhatuksi ja pelkokerroin aivoissamme herää. Pelkokeskusta ärsytetään usein juuri kun kuuntelemme mielipiteitä, arvoja tai pelkkiä asenteita, jotka ärsyttävät meitä. Syntyy epämiellyttävä ristiriita, konflikti. Sosiaalinen media ja algoritmit tekoälyineen tuottavat dilemman. Miten sen kuvaat kompromissina? Tuntematonta tuntemattomalle. – ”Ignotum per ignotius.”

Mitä tärkeämpi jokin meille heitetty ajatus on poliittisesti, sosiaalisella ja tunnetasolla meitä järkyttävä, sitä tiukemmin pidämme kiinni jo lapsuudessa hankitusta vastakkaisesta näkökulmastamme. Pakenemme sen suojiin ja samoin ajattelevien turvaan, omaan kuplaamme. Joskus vastaus löytyy kiertäen sen ikivanhan viisauden kautta latinaksi. Ja tämän vielä algoritmeineen taideteokseksi robotiikan keinoin valmistaenkin. Kerralla kuntoon – ”Illico perfectum! Viestikoulun tunnuslausetta lainaten.

Onnellinen ihminen on avoin uusille näkökulmille vain silloin, kun hän on varma myös omasta itsestään ja identiteetistään. Puolueettomasti emme kuitenkaan voi arvioida omien näkemystemme ja oppiemme vastakkaisia väittämiä, kertoo tutkimukset ja tiede. Loogisiksi väittämämme ajatukset ja maailmankuvat eivät siis olekaan todellisia faktoja vaan emotionaalisia tuntemuksiamme. Suomessa näitä identiteetistään varmoja ihmisiä on nykyisin jo enemmän kuin koskaan aikaisemmin historiassamme. Se on yksi avainselittäjä onnellemme. Se on vain osattava välittää vielä kuulijoillekin tai pantava paperille. Sähköiseen muotoon ja kirjaksi, jossa mukana on myös latinasta haetut ja ilmiön ymmärtävät viisaudetkin. Tekoälyn ja robotiikan algoritmien kautta nämä taideteoksiksi muokaten ja omaan aikaamme siirtäen. Ikivanhojen nerojen työt tähän hetkeen klusteriteoksina avaten. Ruudukko Piet Mondrian opein rakentaen; red, bule, yellow puhtaina ja lähestyen neoplastismia ja se jopa ohittaenkin. Kasvot ja sielun kuva – ”Imago animi vultus est. (Cicero).

Jos uudet ajatukset sopivat vanhoihin poliittisiin kantoihimme, maailmankuvaan, voimme ne jopa hyväksyä. Jos niissä on pienkin särö, ontuva argumentti, löydämme sen uudessa poliittisessa liikkeessä paljon helpommin kuin vanhassa ja jo lapsuudessa omaksumassamme. Kun näin kirjoitan, kyse on vain osittaien psykologiasta ja sen tutkimustuloksistamme. Ei aina myöskään sosiologiasta. Palaan siihen myöhemmin. Siellä tulokset ovat samaa ilmiötä tukevia, mutta tulkiten vaikkapa yhteisöjä ja kansakuntia. Kyse ei ole kuitenkaan stereotypioista. Poikkitieteinen havainto on vain avannut vanhan dilemman. Toki robotiikasta on usein apua. Kuvaa katsellen se vaikutta jopa helpolta ymmärtääkin. Latinankielinen viisaus on sivunnut sitä läheltä. Kuva osuus jo kohdalleen. – Kasvot ja sielun kuva – ”Imago animi vultus est (Cicero).

Otamme psykologisina olentoina poikkeuksetta vastaan omaa maailmankuvaamme sopivaa informaatiota. Raskaana oleva nainen näkee ympärillään koko ajan muita raskaana olevia naisia. Uuden Skodan hankkinut näkee Skodia hänkin liikenteessä enemmän kuin aiemmin. Tiedettä tekevä havaitsee oman tieteessä avainteemoja ympärillään jopa nukkuessaankin. Piilotajuntamme alkaa valikoida ja syntyy vahvistusharhojamme. Näin ainakin suotuisissa oloissa. – ”In bonis rebus.”

Sosiaalinen media on täynnä näitä ihmisiä, ja etenkin nyt vaalien aikaan kiivaillen ja toisilleen kiusaa tehden. Virheitä löytyy vastustajassa, vastapuolessa, omat ovat enkeleitä silloinkin, kun rötöstelevät valheineen, liioittelevat kuin pienet lapset hiekkalaatikolla parkuen. Tämä toistuu joka vaaleissamme. Vakavat asiat siirretään huomiseen. – ”In crastinum differo res serveras. (Cornelius Nepos).

Itseään avarakatseisena pitävä poliitikko voi olla omalla kohdallaan täysin sokea lapsi. Palataan siis lapsuuteen. Otetaan vastaan omaan maailmakuvaan sopivaa informaatiota ja harha vain syvenee. Aivomme käsittelevät hyvin nopeasti ja automaattisesti sellaista informaatiota, jonka sisällöstä ihminen on jo valmiiksi samaa mieltä. Pohjoisen jokilaaksot ja taajama Vantaalla on esimerkkinä tästä. Helsingin Sanomat on hakenut oikeat kohteet kuvaukselleen. Kykenemätön hallitsemaan itseään – ”Impotens sui.”

Niinpä kokenut poliitikko käyttää kieltä, joka on kuin lapsipsykologian alkeistamme nettiin eksyessään ja trollejaan kouluttaen. Mainostoimistot ovat tätä samaa roskaa tulvillaan. Toimittaja ja kirjailija kirjoittaa hänkin omilleen. Se hävettää, mutta takaa tuloksen ja laiskalle kirjoittajallekin toimeentulon. Onnellinen elämä on hänellekin mielenrauhaa. – ”In animi securitate vitam beatum.” (Cicero).

Miksi ilmastomuutoksesta puhuminen on poliitikolle vaikeaa? Miksi Titanicin virheestä ja tulevasta kohtalosta on hankala kertoa aurinkokannella matkaavalle tai romanssista rakastuneelle nuorelle parille? Matka kohti Jäämerta on hyinen kokemus mutta menestyselokuvan paikka. Kun vaalit lähestyvät, useimmissa asioissa keskitie on paras. – ”In plerisque rebus mediocritas optima est. (Cicero).

Olemme katastrofin partaalla myös Suomessa ja etenkin Suomessa. Mitä me aioimme tehdä, kun lämpötila nousee maapallolla 2–4 astetta ja meillä kuusi astetta? Kaikki tämä tapahtuu muutaman lähimmän vuosikymmenen aikana. Tämä ei ole pelottelua vaan tosiasia. Presidentin on syytä hyväksy tieteen faktat, tosiasiat. Pienet rikokset rangaistaan, suuri viedään triumfissa. – ”Sacrilegia minuta puniuntur, magna in triumphis feruntur. (Seneca).   

Faktan ottaminen vastaan on vaikeampaa kuin unelmien ja tarinan, joka päättyy onnellisesti. Olemme ikuisia lapsia aivoiltamme. Poliitikkomme tietää tämän ja voittaa tällä tiedolla vaalitkin. Ihminen ei halua mennä alueelle, joka on epämiellyttävä. Ja Jäämeri nyt on sellainen. Syntymä on samalla kuolemantuomio. Ennemmin tai myöhemmin toteutuva. Epämiellyttävä totuus. Kukaan ei ole vielä pelastunut kuolemalta, vaikka niin väittääkin väliaikaisesti sen kokiessaan. Presidentin tehtävistä tärkein on pysyä ankarissa aalloissa levollisena. – ”Saevis tranquillus in undis.”

Näitä ihmisen tyytyväisyyttä ja onnellisuutta mittaavia tutkimuksia on seurattu vuosisadat. Yleensä tulos on Suomessakin tutkimusten mukainen. Syrjäisimmillä alueilla ja vähemmän koulutetut siellä ovat tyytyväisempiä elämäänsä ja tyytymättömyys kasvaa, kun lähestytään taajamia ja paremmin koulutettuja. Onni kysymyksenä on eri asia. Syy tähän on sama kuin sananlaskussa “Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista”. Kaikkien hyvinvointi on myös minun hyvinvointini. – ”Salus publica, salus mea. (Kuningas Aadolf Fredrikin tunnuslause).  

Tyytymättömyys kasvaa, kun ihmisellä ovat mahdollisuus ja varaa olla tyytymätön. Syrjäkylissä asenteita on muutettava ja oltava tyytyväinen siihen, mikä on mahdollista. Syntyy ikään kuin odottamattomia ja tutkijalle vinoja vastausjakaumia. Sama pätee koulutukseen ja sen lisääntymiseen. Tyytyväisiä löytyy sieltä, missä puutetta näyttäisi olevan enemmän, korpikylissämme. Nyt tähän on tullut muutos. Tähän muutokseen on myös osattava vastata ja ottaa vastuu ongelmien ratkaisustakin. Pelkkä niiden esittely toimittajana ei riitä mihinkään. Se lisä vain tuskaa. Niinpä ennen puhumistaan viisas harkitsee huolellisesti mitä hän sanoo, kenelle sanoo, missä ja milloin. – ”Sapiens, ut loquatur, multa prius considerat, quid dicat, aut cui dicat, quo in loco, et tempora. (Ambrosius).

Durkheim ja Festinger kirjoittivat jo kauan sitten kognitiivisen dissonanssin teorioistaan ja balanssin eli tasapainon tavoittelusta, jossa ihminen muuttaa asenteitaan vähemmän vaativaan suuntaan, kun olosuhteet eivät parempaan anna mahdollisuutta ja vastaavasti vaatimustaso kasvaa, jos niiden tavoitteet on mahdollista myös saavuttaa. On siis koulutusta ja palvelut lähellä muutenkin, jolloin tyytymättömyys lisääntyy, siihen kun on varaa, aina vain parempaan ja parempaan elintasoon. Pulputen samalla elämänviisauksia. – ”Sapientias ebulliens.” Tarpeeksi sanoja. – ”Satis verborum.”

Onni on taas käsitteenä emotionaalinen. Joku on onnellinen avannossa ja saunassa ravaten, mutta ei nyt kaikki. Syy on hormoneissamme, biologiassa. Pohjolan kansat ja vastaajat ovat pääosin pragmaattisia. Näin vastausten synty on osa vuodenaikojemme kiertoa ja hyväksymme niiden ankarat lait, luonnonlakien mukanaan tuoman kierron ja kaamoksen räntäsateetkin siinä missä juhannuksen kylmyyden. Kulttuurimme on samankaltainen ja samoista juurista kumpuavaa. Ymmärrämme toisiamme, mutta emme välttämättä juurillemme muuttavia vieraita. Niinpä on osattava myös muuttuakin. Vierivä kivi ei sammaloidu. – ”Saxum volutum non obducitur musco. (Erasmus rotterdamilainen).

Ilmiö on siis geeneissä tai meemeissä, joista kirjoitin aiemmin blogini rinnan ikävien globaalien ilmiöittemme kanssa. Näissä darwinistinen antropologian strukturalismi, modernin antropologian isän Claude Levi-Straussin kuuluisimmat ihmismielen sinfoniat, ovat meille toki kouluistamme tuttuja. Tai ainakin kuuluisi olla. Siinä hyväksymme ilmiöt, joissa utopiat muuttuvat kansakuntienkin kohdalla dystopioiksi, kääntöpuolikseenkin. Elämme nyt sellaista aikaa, ja silti kykenemme sopeutumaan myös yksilöinä, psykologisina olentoina, faktoihimme Pohjolassa eläen. Se on yksi selitys onnellisuutemme kasvulle. Sitä ei pidä nyt menettää. On valittava joko satiirin totuus – ”Satirae veritas” tai lempeä viisaus – ”Sapientia mitis.”

Se selittää myös tapamme vastata onnellisuutta koskeviin väitteisiin ja kysymyksiin. Toki sitä tukee myös maailmakuvana kristinopin mimeettisen teorian kääntäminen päälaelleen Rene Girardin tapaan pohtien. Juutalaisuus ja kristinoppi merkitsivät meille käännekohtaa. Yhdessä nämä kyseenalaistivat arkaaiset ja ns. pakanalliset, uhraamiseen liittyvät ilmiöt. Sekin tukee vahvuuttamme sietää tätä uutta modernia aikaamme. Luostarikoulu on oma geneettinen koodini. – ”Schola monastica”. Käytän sen oppeja tietäen ja tahallani. – ”Sciens prudensque.” Tiedän kuinka pimeässä loistaa pienkin kipinä. – ”Scintilla etiam exigua in tenebris micat.” (Grynerus).  

Olen syvähaastatellut itse lomakkeineni ihmisiä tuhansittain ja opiskelijoitten avulla kymmenkertaiset määrät. En ole aivan varma ja vakuuttunut siitä, mitä nyt tarkoitetaan “onnella” kun oletetaan juuri Suomen olevan maailman onnellisimman maan. Ei se siltä vaikuta, ainakaan kun seuraa medioittemme keskustelua. “Kel onnin on, se onnen kätkeköön”, ja se että suomalaiset ovat kateellisin maa maailmassa, taitaa olla lähempänä todellisuutta. Vai olisiko se sittenkin jo hellittämässä rinnan edellä kuvatun kehityksen kanssa? Sosiaalinen media, media mikä tahansa, sekä algoritmit tekoälyineen avaavat meille dilemman. Se on uutta ja ihmeellistä. Tiedän että tämä kirjani loistaa kauan pimeässä. Rakkaus on käskenyt kirjoittamaan. – ”Scribere iussit amor.”

Käsite tyytyväisyys elämään, ja sen ympärillä käytettäviin arvoihin mittareina, on ensin selvitettävä ja katsottava onko tyytyväisyys käsitteenä likimainkaan sama kuin onnellisuus. Jos onnellisuus syntyy käsitteen “Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista” tai “Kel onnin on, se onnen kätkeköön” kautta, silloin suomalainen onni on tulosta peitellä sitä, varoen kateutta, tai tyytyä korvessa asuen niihin palveluihin ja elinoloihin, jotka siellä ovat saavutettavissa kiertokoulun käyneenä ja väärään suuntaan senkin. Tietäen ja tahallaan – ”Sciens prudensque.” Samalla itseään myös puolustaen. – ”Se defendendo.”

Voi hyvinkin olla, että myös varakkaimmilla seuduilla Suomessa kateutta ei tarvitse enää pelätä ja varoa lainkaan, jolloin olemme saavuttamassa myös yhteisöissä ja kansakuntana sellaisen tason, johon myös sosiologi ja psykologi, yhteiskuntatieteilijä ja valtio-oppinut voi yhtyä, sekä ymmärtää biologin ja perimämme tutkijan tekemiin havaintoihin, luonnontieteiden esittämään uskottavampaan ja poikkitieteiseen selitykseenkin monitieteisenä havaintonamme. Dilemmana, jonka avaajana on robotiikka ja sen kyky poikki- ja monitieteiseen analyysiin. Suurilla aineistoilla operoiden. (Luostarinen 2024: Sosiaalisen median sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma.)

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Related Posts