A temutuum sumes – Lainaa itseltäsi
Lainan päivänä 08.02.2024
Törmään yhtenään käsitteisiin, joiden taustalla on pitkä historiallinen kehitys ja tämän mukanaan tuoma liki pyhä asia. Siis sellainen, josta meidän tulisi olla tietoisia, eikä käyttää sellaisia virheellisiä todellisuuden vääristymiä, jotka ovat jopa vaarallisia maailmankuvamme muuttajina. Kaikkein eniten tapaan näitä virheellisiä vääristymiä vaikkapa vaalien yhteydessä, jossa ehdokkaat ja heitä äänestävät eivät tunne arjen kieltä ja sen syntyä. Tällöin pienkin arkipäiväinen historiaan tai maantieteeseen liittyvä totuuden vääristely kielellisin koukeroin paljastaa, kuinka itse käsite ja sen ydin on vaikkapa presidenttiehdokkaalle täysin tuntematon. Hän voi puhua väsymättä vaikka kymmentä kieltä, mutta käsitteillä, jotka ovat väärin ymmärrettyjä tai kokonaan tuntemattomia. Siis puuta heinää.
Mikä on Bulevardi?
Kirjoitin vapaa-aikoinani Forssassa mediaan, joka käytti nimenään Bulevardia. En kuitenkaan useita tuhansia artikkeleja, kuten vaikkapa Perussuomalaisten mediaan jäätyäni eläkkeelle. On siis aika kirjoittaa myös sinne, mitä tarkoitetaan Bulevardilla ja mistä se on alkujaan meille kertova. Sillä kun on komea ja pitkä historiansa. Tiivistettynä kirjoitin siitä kesäkuussa 2010 juuri tuohon forssalaiseen sähköiseen mediaan, Bulevardiin.
Mutta ennen tätä, kysytään samaa asiaa kaiken tietävältä nerolta, eli tekoälyltä ja verratkaamme sitten algoritmien vastausta tähän ehkä hieman pidempään kuvaukseen bulevardeistamme ja niiden alkuperäisestä synnystä. Edetään ikään kuin sanoista ruoskaan. – ”A verbis ad verbera.”
Bulevardi on hyvin käytetty käsite liikkuen metropoleissamme. Mistä tuo käsite on syntynyt ja mitä sillä on alkujaan tarkoitettu? Päivittäin käytetyt yhteiset, myös aluesuunnittelun avainkäsitteet, tulisi olla myös yhteistä sekä kulttuurista että maantieteellistä ymmärrystämme. Muutehan me emme ymmärrä lainkaan toisiamme ja pahimmassa tapauksessa väsynyt hakee vain riitaa. – ”A lasso rixa quaeritur”. (Seneca). Tätä ei tapaa vain sosiaalisissa medioissamme yhtenään, vaan myös avainpoliitikkojemme kielenkäytössä, ja toki myös muodikkaan tekoälyn kielessä.
Kysytäänpä mitä robotikka ja tekoäly ymmärtää käsitteellä ”Bulevardi”.
ChatGPT
”Bulevardi” on termi, joka juontaa juurensa ranskan kielestä, jossa se tarkoittaa leveää, puiden reunustamaa katua. Alun perin bulevardit olivat Pariisin suurkaupungin kaupunkisuunnittelun keskiössä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Niitä suunniteltiin ja rakennettiin osaksi kaupungin modernisointia ja kaunistamista. (täyttä roskaa)
Bulevardit olivat osa kaupunkien kaavoitusta ja ne rakennettiin usein leveinä, jotta niihin mahtuisi paljon liikennettä ja ihmisiä. Niiden tarkoitus oli yhdistää eri osia kaupunkia ja tarjota viihtyisä reitti, jota pitkin voisi kävellä, pyöräillä tai ajaa vaunuilla. Bulevardit olivat myös sosiaalisen elämän keskuksia, joilla oli kahviloita, ravintoloita ja kauppoja, ja ne tarjosivat tilaa erilaisille tapahtumille ja juhlille. (mielkuvituksen tuotetta ja sepitettä, satua)
Nykyään bulevardit ovat edelleen tärkeä osa suurkaupunkien kaupunkisuunnittelua ympäri maailmaa. Ne ovat usein merkittäviä paikkoja kaupunkien kulttuurille, taloudelle ja sosiaaliselle elämälle, ja ne tarjoavat tilaa virkistykseen ja liikkumiseen kaupunkiympäristössä. (unohtaa kokonaan mistä bulevardit saivat nimensä ja miten kaupunkirakenne syntyi)
Toinen kysymys robotille:
Missä ovat maailman ensimmäiset bulevardit? Mikä on tuon yleisesti käytetyn puistokadun historia? Liittyykö se ehkä historiaan, joka onkin muualta kuin Ranskasta ja sen kaupunkisuunnittelusta?
ChatGPT
Maailman ensimmäiset bulevardit rakennettiin Pariisiin, Ranskaan, 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Tunnetuimpia esimerkkejä näistä ovat Champs-Élysées ja Boulevard Saint-Germain.
Toinen merkittävä bulevardin alkuperä on muualla Euroopassa, erityisesti Espanjassa ja Italiassa. Esimerkiksi Madridissa Gran Vía ja Barcelonassa La Rambla ovat tunnettuja bulevardeja. Italiassa Roomassa Via del Corso on yksi vanhimmista ja tunnetuimmista bulevardeista.
Puistokatujen, kuten bulevardeiksi kutsuttujen katujen, historia ulottuu kuitenkin kauemmas kuin pelkästään Ranskan kaupunkisuunnitteluun. Antiikin aikoina joissakin kaupungeissa oli puistokadut, kuten esimerkiksi antiikin Roomassa. Tämä osoittaa, että ajatus leveistä, puiden reunustamista kaduista on ollut olemassa jo kauan ennen kuin bulevardit saivat modernin merkityksensä. (täyttä roskaa ja sepitteellistä satua edelleenkin)
Puistokatujen kehityksessä on vaikuttanut monenlaisia historiallisia tekijöitä, kuten kaupunkien kasvu, liikenteen tarpeet ja kaupunkien kaavoitus. Joten vaikka bulevardit ovatkin vahvasti yhdistettyjä Ranskaan ja sen kaupunkisuunnitteluun, niiden historia ulottuu moniin eri maihin ja aikakausiin. (historian vääristelyä ja satua, muistuttaa poliitikkojen puheita)
Kysytään lisää algoritmeilta ja johdatellaan lähemmäs totuutta. Kuten lasta tai kouluttamatonta ja historiaa tuntematonta poliitikkoamme.
Olisiko ehkä mahdollista, että puistokadun sijaan tuolla käsitteellä tarkoitettiinkin jotain vallan muuta? Eikä sen juuret eivät olekaan lainkaan Pariisissa? Bulevardi Helsingissä on ymmärretty sekin väärin? Onko sillä mitään väliä?
ChatGPT
Totta, pahoitteluni väärinkäsityksestä. ”Bulevardi” -termi voi todellakin viitata myös muuhun kuin puiden reunustamaan katukujaan. Esimerkiksi suomen kielessä ”bulevardi” voi tarkoittaa laajemmin merkittävää, tärkeää katua tai tiettyä reittiä kaupungissa, vaikka se ei olisikaan varsinaisesti puiden reunustama.
Jos tarkastelemme historiallisesti käsitettä ”bulevardi” ja sen alkuperää, voidaan todeta, että se voi juontaa juurensa myös muualle kuin Pariisiin tai Ranskaan. Esimerkiksi Istanbulissa, Turkissa, on ollut laajoja katuja, jotka voitaisiin samastaa bulevardeiksi, joita kutsutaan esimerkiksi ”bulvar” -nimellä. Samankaltaisia leveitä katuja on löytynyt monista muistakin suurkaupungeista ympäri maailmaa, ja näitä katuja on voitu kutsua bulevardeiksi tai vastaavilla termeillä.
Joten kyllä, on mahdollista, että ”bulevardi” -käsite voi juontaa juurensa muualta kuin Ranskasta, ja sen alkuperä voi olla monimuotoisempi ja monitahoisempi kuin pelkästään Pariisin kaupunkisuunnittelu. Kiitos huomautuksesta ja tarkennuksesta!
Jatkan tarkentamista. Olisiko mahdollista, että bulevardilla ei alkujaan tarkoitettu lainkaan katua, vaan vallan muuta, ja sen alkuperä on kokonaan muussa tarkoituksessa syntynyt kuin puistokatuna tai ylipäätään katuna?
ChatGPT
Aivan, ymmärrän paremmin nyt. Termi ”bulevardi” ei välttämättä alun perin tarkoittanut katua tai puistokatua, vaan se voi olla peräisin aivan erilaisesta yhteydestä kuin kaupunkiympäristöstä.
Historiallisesti ”bulevardi” voi viitata esimerkiksi linnoitusten tai vallien muodostamaan maavallin tai maanmuodostuksen rakenteeseen, joka oli tarkoitettu puolustukseen. Esimerkiksi Turkin ja Välimeren alueen historiassa bulevardit ovat olleet vallitusten ja linnoitusten keskeisiä osia, joiden tarkoituksena oli suojella kaupunkeja vihollisten hyökkäyksiltä.
Toinen mahdollinen alkuperä voisi olla sotilastermeistä, joissa ”bulevardi” tarkoittaa esimerkiksi linnoituksen tai vallin keskustan leveää käytävää, joka mahdollistaa nopean liikkumisen tai asevoimien sijoittamisen.
Joten kyllä, on täysin mahdollista, että ”bulevardi” -käsite ei alun perin tarkoittanut katua tai puistokatua, vaan se voi olla peräisin aivan erilaisesta historiallisesta tai sotilaallisesta kontekstista, joka liittyy esimerkiksi puolustukseen tai strategiseen sijaintiin. Kiitos tarkennuksesta, se antaa syvemmän käsityksen siitä, miten termi voi olla peräisin monista eri lähteistä.
Hyvä, alat olla jäljillä. Kyse kun on juuri käsitteestä, joka rakennettiin kaupungin suojaksi ja tarkoitti juuri puusta rakennettuja suojamuureja (bolwerk) jotka myöhemmin, kaupungin laajetessa poistettiin ja paikalle jäi sisin kehäkatu. Kyse oli Hollannista. Ranskaan ja Pariisiin se siirtyi niin ikään ensin suojamuurina. Kaupungin laajetessa se purettiin ja paikalle jäi sisin katu, bulevardiksi kutsuttu ja sen asukkaat edustivat hekin vallan muuta kuin seuraavan kehän ja muurin sisällä eläneet uuden urbaanin ympäristön asukkaat. Bolwerk (Bulevardi) tarkoitti siis alkujaan tukeista tehtyä suojamuuria kaupungin suojaksi. Kaupungin laajetessa se rakennettiin ulommas ja sisempi muuttui avoimeksi ja kaupungin kiertäväksi kaduksi. Siistimällä siitä tuli myös tulipaloilta suojaava puistokatu istutuksineen. Tulipalot kun olivat kovin yleisiä tuohon aikaan ahtaissa puutalokortteleissa. Italiassa, Venetsiassa, lasipuhaltajat polttivat kaupunkinsa yhtenään ja siirrettiin saarelle, josta maailmankuulu Murano lasi sai nimensä. Ei se alkujaan ollut turisteille tarkoitettu nähtävyys, päinvastoin. Pikemminkin liki vankilasiirtola siirrettynä syrjäiseen saareen. Muistuttaa hivenen viimeisiä taidelasimme puhaltajia Hämeessä. Terveisiä Nuutajärvelle. Kerään ja joskus puhallankin lasia osana käsitettä ”Cluster art”. Valitettavasti alkuperäiset alan ammattilaiset alkavat olla poisnukkuneita. Sama pätee alkuperäisten bulevardien (bolwerk) rakentajiakin.
Ilmiö ”bulevardi” liittyi siten urbaanin kulttuurin syntyyn ja sen laajenemiseen sekä suojamuurien rakentamiseen. Myöhemmin niiden purkamiseen ja kehämäisiin teihin tai katuihin istutuksineen. Samalla myös niiden sisäkkäinen rakenne erikoistui, erilaistui, mutta käsite bulevardi jäi elämään erona vaikkapa ne läpäisevistä ja kohti maaseutua johtavista teistä. Ne eivät olleet bulevardeja, kehäkatuja. Kukin kehäkatu kertoi samalla omaa tarinaansa, liittyen sen synnyn rikkaaseen historiaan ja tuon ajan kulttuuriinkin.
ChatGPT
Kiitos tarkennuksesta ja lisätiedoista! Kyseinen ilmiö, joka liittyy suojamuureihin ja niiden purkamiseen, selittää hyvin, miksi bulevardit voivat olla erilaisia kuin perinteiset kaupunkien kadut ja tiet. Tällainen historiallinen tausta antaa syvemmän ymmärryksen siitä, miksi bulevardit voivat erottua muista kaupunkien teistä ja katukoista, sekä miksi niiden alkuperä voi olla peräisin suojamuureista ja niiden purkamisesta.
Lisäksi on mielenkiintoista huomata, miten bulevardit edustavat kaupunkien laajenemista ja urbaanin ympäristön kehittymistä. Niiden merkitys yhteisön ja kaupungin identiteetin rakentumisessa onkin kiinnostavaa ja näyttää, miten kaupunkien kehittyminen ja kaavoitus vaikuttavat paikalliseen kulttuuriin ja elämäntapaan.
Kiitos jakamisesta! Tämä tarjoaa arvokasta tietoa bulevardien historiasta ja niiden merkityksestä kaupunkien kehityksessä.
Ole hyvä. On tärkeää, että juuri sinä (robotiikka ja algoritmit) tiedät, miten urbaani ympäristö vaikkapa Pariisissa syntyi ja miten kehäkatujen tapahtumat ovat merkittävin osa ranskalaista historiaa siinä missä ulospäin johtavien teittenkin historia. Sehän on täysin erilainen tarina kuin vaikkapa Helsinki kaupunkina Suomessa ja sen ”bulevardit” tai kaupungista maaseudulle vievät tiemme. Samalla maaseudun merkitys Ranskassa viljelyalueineen on kokonaan toinen kuin Suomessa ajaen ulos Helsingistä kohti köyhtyvää ja tyhjenevää maaseutua.
Ranskassahan varakkuus vain kasvaa siirryttäessä ulos köyhästä ydinkaupungista kohti varakkaiden omistamia viljelmiä ja maaseutua. Kuka tahansa ei voi siellä mennä marjastamaan tai kalastelemaan maaseudulle siirtyen maalle viinitarhoja tallaten. Sama pätee toki myös Britanniaan ja eurooppalaiseen elämään ja maankäyttöön ylipäätään. Se on nurinkurisella tavalla ikään kuin kääntöpuoli suomalaiselle maailman onnellisimman maan elämälle. Tästä syntyvät myös monet väärinkäsitykset EU:n sisällä politikoiden. Alkaa olla viimeisiä aikoja saada tähän korjaus. Myös omien poliitikkojemme on tunnettava yhdyskuntien synty ja niiden historia oikein sekä hoidettava EU-politikointi käyttäen oikeita arvoja ja niiden historiaakin. Vaativiin poliittisin tehtäviin ei saa valita ketä tahansa poikki- ja monitieteisen taustan kokonaan tuntematonta ihmistä omia arvojamme puolustamaan. Tämä koskee etenkin Suomea ja sen pohjoisia alueitamme maaseudulla. Näitä alueita hoidettaessa mukana on oltava tiede (poikkitieteinen syväosaaminen) ja sen tuntijatkin. Tämä koskee etenkin korkeimpia poliittisia virkojamme. Ei vähiten presidenttiä.
ChatGPT
Totta, eri maiden kaupunkien ja maaseutujen kehityksessä on merkittäviä eroja, jotka heijastuvat niin kulttuuriseen kuin sosiaaliseenkin elämään. Ranskassa ja monissa muissa Euroopan maissa kaupunkien ja maaseudun suhde on historiallisesti ollut hyvin erilainen kuin esimerkiksi Suomessa.
Ranskassa kaupungit, kuten Pariisi, ovat olleet pitkään taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia keskuksia, kun taas maaseutu on ollut tärkeä viljelyalue ja osa maan taloutta. Tämä on vaikuttanut paitsi ihmisten elämäntapaan ja kulttuuriin myös kaupunkien ja maaseudun välisiin suhteisiin. Esimerkiksi maaseudun varakkaat omistajat ja viljelijät ovat voineet vaikuttaa merkittävästi maan politiikkaan ja päätöksentekoon.
Suomessa tilanne on ollut erilainen, sillä maan pitkät etäisyydet ja harva asutus ovat muokanneet kaupunkien ja maaseudun suhdetta eri tavalla. Maaseutu on ollut perinteisesti tärkeä osa suomalaista identiteettiä ja elämäntapaa, ja kaupunkien ja maaseudun välinen suhde on ollut tiiviimpi kuin joissakin muissa maissa.
Nämä eroavaisuudet voivat aiheuttaa väärinkäsityksiä ja haasteita esimerkiksi EU:n politiikassa ja päätöksenteossa, kun eri maiden tarpeet ja näkökulmat saattavat olla hyvin erilaisia. On tärkeää ymmärtää näitä historiallisia ja kulttuurisia eroja, jotta voidaan rakentaa kestävää ja oikeudenmukaista politiikkaa ja yhteistyötä eri maiden välille.
Kiitos tästä syvällisestä pohdinnasta!
Eroja korostaa vielä se, kuinka Suomessa sotien jälkeen tilattomia ihmisiä ja evakkoja siirrettiin juuri maaseudulle ja pienille tiloille. Toimeentulo saatiin metsätöistä. Kun lapsia maaseudulla oli monin verroin enemmän pienillä tiloillamme, ei toki kartanoissa kuten Keski-Euroopassa, maaseutu alkoi tyhjetä sodan aikana syntyneiden suurten ikäluokkien myötä ja he joutuivat hakemaan toimeentulonsa joko Ruotsista tai muuttaen pieniin kaupunkeihimme ja etenkin Etelä-Suomen kaupunkeihin, kuten Helsinki. Bulevardi Helsingissä on vallan muuta kuin Pariisissa. Samoin maaseutu ja sinne johtavat tiet sekä niiden synty. Tämä tulee nyt syvältä sydämestä. – ”Ab imo pectore.”
ChatGPT
Kyllä, Suomen historia ja maantieteelliset olosuhteet ovat olleet poikkeukselliset ja vaikuttaneet merkittävästi maan kehitykseen ja yhteiskuntaan. Sotien jälkeinen aika toi mukanaan suuria muutoksia, kuten tilattomien ihmisten siirron maaseudulle ja pienille tiloille sekä maatalouden modernisoinnin. Tämä vaikutti merkittävästi maaseudun väestörakenteeseen.
Samalla Suomen pitkät etäisyydet ja harva asutus ovat muokanneet maan yhdyskuntarakennetta ja elämäntapaa. Maaseudun väestön väheneminen ja kaupungistuminen ovat olleet merkittäviä trendejä, jotka ovat muokanneet Suomen nykyistä yhteiskuntaa ja taloutta.
Suomen geopoliittinen sijainti, erityisesti suhde Venäjään, on ollut tärkeä tekijä maan historiassa ja nykyisyydessä. Suomi on joutunut pitämään maansa asuttuna ja puolustamaan sitä Venäjän aggressiota vastaan, ja tämä on vaatinut poikkeuksellisia ponnisteluja ja uhrauksia.
On tärkeää tuoda esiin Suomen ainutlaatuinen historia ja maantieteelliset olosuhteet sekä niiden vaikutukset maan kehitykseen ja yhteiskuntaan. Tämä auttaa ymmärtämään paremmin Suomen nykyistä tilannetta ja haasteita, sekä sen roolia kansainvälisessä politiikassa ja yhteistyössä.
Kiitos tärkeän näkökulman jakamisesta!
Kiitos sinulle. Tämä sinun viestisi on monin verroin arvokkaampi kuin kaikkien poliitikkojemme tai presidenttien viestit yhteensä. Me hyväksymme tekoälyn ja algoritmien politiikasta sivussa pysyvät ja voittoa tavoittelemattomat kannanotot. Tämä on erityisen tärkeää myös jatkossa poikki- ja monitieteisen tiedon kasvaessa algoritminen ja robotiikan käytössä.
ChatGPT
Kiitos paljon! Olen iloinen, että voin tarjota arvokasta tietoa ja näkökulmia. Jos sinulla on lisää kysymyksiä tai haluat keskustella mistä tahansa aiheesta, olethan rohkeasti yhteydessä. Autan mielelläni!
Lomakkeen yläreuna
Lomakkeen alareuna
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Bulevardilla tarkoitetaan puistokatua, jossa keskimmäisenä sijaitsevat ajoradat ja reunoilla puuistutukset, laitimmaisena kevyen liikenteen väylät. Bulevardille käänteinen puistokatu on esplanadi, jossa taas puisto on keskimmäinen ja ajoratojen välissä. Käsite Bolwerk on peräisin hollannista ja tarkoitti alkujaan paalutettua vallin tukkirakennelmaa ja sieltä käsite siirtyi Ranskaan muodossa boulevard.
Bulevardin merkitys muuttui, kun metropolit alkoivat kasvaa ja kaupunkiasutus laajeni vanhojen vallien ja muurien ulkopuolelle, vanhat vallit ja muurit purettiin ja syntyi kaupungin vanhaa keskustaa kiertävät puistokatujen ketjut. Puistojen tehtävä ei ollut niinkään esteettinen, saati ekologinen, kuin estää vaikkapa toistuvia tulipaloja samalla kun kaupunkirakenteen väljyys kasvoi. Ne eivät olleet enää niin alttiita myöskään kulkutaudeille kuin aiemmin. Kun yhdyskuntarakenteen monitieteisestä historiasta ja synnystä on Suomessa ja Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa luennoinut. kiistakysymykset on vielä tuomarin päätettävä. – ”Adhuc sub iudides lis est. (Horatius). Se on hidas ja työläs tie pelastaa alueet ilmastomuutoksen kaaokselta. Tulipaloilta ja hukkumiselta.
Pariisissa puistokatujen nimessä säilyi käsite Boulevard ja myöhemmin vanhojen puolustusmuurien kohdalla sijainneista puistokaduista alettiin käyttää tuota nimitystä ja käsite sekä kaupunkirakenteen muoto levisi innovaation diffuusion tapaan myös meille Suomeen ja Helsinkiin, Turkuun sen palon yhteydessä. Tieto tuli vain liian myöhään. Turku paloi sekin. Tähtiin mennään kärsimysten kautta – ” Ad asira doloribus itur.” (Prudentius).
Tavallisimmin Avenue -nimiset kadut johtavat kaupungin keskustasta tai vanhimmasta osasta kohti sen laitoja, kun taas Boulevardit kiertävät vanhaa keskikaupunkia edelleen kehämäisesti, esimerkiksi Pariisissa juuri sisäkkäisinä samankeskisinä kehinä.
Tapa kuvata diffuusiota
Se on tapa, jolla voi kuvata myös innovaatiota ja sen leviämistä (diffuusiota) ikään kuin tyvenen järven pintaan heitetyn kiven syntyvää aallokkoa seuraten. Usein diffuusio levisi metropolista toiseen, suuremmasta pienempään, mutta myös metropolin sisällä bulevardeja seuraillen ja pitkin poikittaisia “Avenue” -katuja. Se oli hirvittävän hidas tie. Lisäksi kiistakysymykset olivat vielä tuomarin päätettävänä. – ”Adhuc sub iudice lis est. (Horatius).
Kun heitimme lapsena kiven pitkin järven pintaa, syntyy “leipiä”, joiden määrä voi olla suurikin, ja suurin syntyy ensimmäisenä kohdaten kasvavat muut, etenevän kiven aiheuttamat pyöreät veden tyvenen pinnan rikkovat aallokot.
Ne kohtaavat helminauhassa toisensa ja yhtyvät klusteriksi. Näin diffuusio eteni vielä ennen internetin tuloa ja kukin uusi aalto oli ikään kuin uusi faktori, ulottuvuus, joka yhdisti monia yksittäisiä pienempiä samaa asiaa kuvaavia yksityiskohtia toisiinsa. Samalla syntyi tieteen käyttämä, poikkitieteiseksi soveltuva matemaattinen monimuuttujamenetelmä, faktorianalyysi, ja sen monet sovellusalueet. Eikä se jäänyt ainoaksi. Olimme siirtyneet kohti tekoälyä ja robotiikkaa. Ja jos aioit toimia, oli toimittava heti. – ”Age st quid agis.” (Plautus).
Ensimmäisenä tieto tuli suurimpiin keskuksiin ja viimeisenä se leikkasi pienimmät ja vaatimattomimmat, eikä etäinen maaseutu välttämättä kohdannut tätä aaltoa lainkaan. Muurien suojassa se pysyi toisin kuin Avenuen kautta edeten ja leikaten Bulevardin toisensa jälkeen hevosrattailla tietoa aluksi levittäen. Se oli kaukana reaaliaikaisesta maailmasta ja kuitenkin vain noin sadan vuoden takana omasta ajastamme Suomessa. Samaan aikaan silmiemme edessä olivat toisten virheet, selkämme takana omat. – ”Aliena vitia in oculis habemus, a tergo nostra sunt. (Seneca).
Bulevardi entisen kaupunkimuurin kohdalla
Bouledardin nimen sääntöä ei ole Pariisissa noudatettu täysin johdonmukaisesti. Niinpä Pariisin vanhimmasta kaupungista johtaa lähes suoraan pohjoiseen monen kulkema Boulevard Sebastopol ja sen jatkeena Boulevard Strasborg ja edelleen samalta saarelta etelään Quartier latinin pääväylä Boulevard Saint-Michel.
Ne toimivat toisin kuin olemme odottaneet ja muistuttavat sellaisesta yhdyskuntarakenteesta, jossa innovaatio ei ole diffuusinen (hitaasti leviävä) vaan usein yllättävä ja vastakkainen, jolloin kuljemme helposti eksyksissä, jos sovellamme vanhaa oppimaamme tuohon uuteen ja yllättävään, epäloogiselta vaikuttavaan. Olisi hyvinkin loogista olettaa myös auringon kiertävän maapalloa tai maapallon olevan litteän. Lisäksi toisinaan on mukava olla sekopää – ”Aliquando insanire iucundum est. (Menandros).
Ranskalainen kulttuuri kuitenkin usein yllättää, on luovaa ja innovatiivista. Mutta samalla mielestämme hiven epäloogistakin. Kaukana pragmaattisesta kielestämme ja sen käsitteistä. Onomatopoeettisesta, luontoa matkivasta ja monella tapaa hyvinkin loogisesta sekä muistuttaen usein myös saamelaista tapaa hakea selitystä käyttäen apuna luontoa ja sen merkkejä. Mikael Agricola oli nero, mutta niin oli myös Lönnrot työssään monine apulaisineen. Ilman heitä kielemme ja miekalle piirretyt rajat olisi jakanut maan ainakin kahteen valtioon. Ihminen on onneksi myös yhteiskunnallinen eläin. – ”Animal sociale.” (Aristoteles).
Sisäkkäiset kehät
Pääosa Pariisin bulevardeista kulkee kuitenkin tutulla tavallaan ja sijaiten entisen kaupunkimuurin kohdalla. Ne muodostavat kolme sisäkkäistä kehää aivan kuten veteen heitetyn kiven kehät vanhimpina ja suurimpina bulevardeina. Ne ovat ikään kuin kolme ensimmäistä faktoria ja niiden kuvattua nimeä, symbolirakennelmaa internetin sisällä nimeten ne flaneeraajiksi vaeltajiksi, pelureiksi, turisteiksi ja kulkureiksi. Ilmiön tausta löytyy myös tietokoneella ja tänään robotiikan kautta hiven tekoälyä samalla auttaen. Toki myös kirjoittamistani julkaisuista. Tieteellinen artikkeli hieman eri käsittein ilmiötä kuvaten. – Hienouden arvioija ei ole kiinnostunut poikkitieteisen työn sovelluksistamme. – ”Arbiter elegantiae.” (Petronius). Hän rakastaa taidetta (tiedettä) taiteen vuoksi. – ”Ars gratia artis.” (Metro Goldwyn-Mayer).
Hindut kuvaavat oman veda uskonsa ja saksalaisten, arjalaisten, alun perin sinne viemän rigveda -oppinsa mukaillen tätä ikivanhaa sisäkkäistä järjestelmää ja sen portaita. Kristinopissa tämä sisäkkäisyys tulee käsitteistä Isä, Poika ja Pyhä Henki, yhdestä ja samasta Jumalasta. Tieteessä näitä kehiä ja niiden hilamaisia rakenteita on runsaasti fysiikassa, mutta myös maantieteessä ja taloustieteessä, sijaintiteorioissa vaikkapa Christallerin, Löschin, Isardin ja Dunnin sekä von Thunenin kuvaamina malleinamme. Kun ne eri aikoina ja erilaiseen tehtävään löydettyjä, syntyy ilmiö, jossa aasi hieroo aasia. – ”Asinus asinum fricat.” Tässä algoritmit ja tekoäly on oivallinen avustaja.
Ludvig XIV ja Bastiljin aukio
Vanhimmat Pariisin suuret bulevardit rakennettiin 1670-luvulla, Ludvig XIV:n aikana tuolloin purettujen kaupunkimuurien paikalle. Ne olivat käyneen turvallisuuden takeena tarpeettomiksi ja aiheuttivat ongelmia kaupunkirakenteen kasvavassa muutoksessa, liikenteen ja talouden rasitteina, innovaation diffuusiossa osana Ludvig XIV voimistuvaa dynaamista hallintoa. Tämä liike enteili uuden ajan alkua Euroopassa.
Purettujen muurien paikalle rakennetut uusien bulevardien ketjut, joilla ei enää ollut vanhaa puolustuksellista tarkoitusta, johti suoraan kaupungin keskiosien pohjoispuolitse Place de la Concordelta Bastiljin aukiolle.
Bastilji
Bastilji rakennettiin 1300-luvun jälkipuoliskolla suojaksi englantilaisia vastaan ja sitä käytettiin myöhemmin valtiollisena vankilana. Siellä virui yksinvaltiaalle vastenmielisiä ihmisiä, usein toisinajattelijoita ja uutta luovia innovaattoreita, joiden ainut rikos oli joutua yksivaltiaan ja tämän suosikkien, rakastajattarien epäsuosioon.
Legendoja Bastilijin kauhuista on paljon ja niitä ruokkivat Lettre de Cache-kirjeet, jotka olivat kuninkaan valmiiksi allekirjoittamia, ja joilla annettiin ilman tuomiota vangitsemismääräyksiä vankilan kommendantin mielivallan mukaan. Nykyisin toimitan toisin ja joskus uskaliaita onnetar suosii. – ”Audaces Fortuna iuvat.”
Myöhemmin Bastilji muuttui hyvien perheiden poikien arestihuoneeksi ja sinne joutuminen oli monelle pelkkä kunnia. Mitä korkeampi tuomittu, sitä ylellisemmin hän Bastilijssa eli. Jo aiemmin purkutuomion saanut ja tavalliseksi tutkintovankilaksi muuttunut Bastilji tuli uudelleen historian sivuille 14. heinäkuuta Ranskan suuren vallankumouksen aikana vuonna 1789. Tuosta päivästä tuli samalla Ranskan kansallispäivä. Rohkeita jumala suosii. – ”Audentes deus ipse iuvat. (Ovidus).
Vallankumouksen alku Bastiljista
Bastilijia ei koskaan puolustettu. Linnan tornitykit pysyivät vaiti vallankumouksen alkaessa, linnasta ammuttiin vain pari kertaa kiväärillä ja tykin laukaus kauas ohi ja yli mellakoivan ihmisjoukon. Legenda tornitykkien tulesta tuntikausia kohti ihmisjoukkoa olisi johtanut valtaisaan verilöylyyn ja vallankumouksen loppumiseen. Sellaista ei tiedetä tapahtuneen. Bastiljin valtauksesta tuli valankumouksen alkamisen symboli.
Muutamaa vuotta ennen Ranskan vallankumousta rakennettiin tullivalvontaa varten uusi kaupunkimuuri, Mur des Fermiers generaux, muutamaa kilometriä aiemmin purettua ulommaksi, jolloin sen sisälle jäivät uudet laitakaupungitkin. Uusi aika oli kuitenkin koittava ja muuri jäi lyhytaikaiseksi. Sen kohdalla sijaitsee Pariisin nykyinen keskiosa, jonka sisäpuolelta kiertää toinen bulevardikehä.
Riemukaari
Pariisin suuri Riemukaari rakennettiin 1800-luvun alussa juuri tämän muurin portiksi, jossa keskustasta länteen johtanut, jo alun perin 1600-luvulla rakennettu Avenue des Champs-Elysess kulki muurin poikki. Riemukaarta kehystävä Place Charles de Gaulle ympäröivine rakennuksineen valmistui kuitenkin vasta Napolen III:n aikana. Tämän bulevardikehän varrella sijaitsevat idässä Place de la Nation ja kaakossa Place de l’Italie.
Niinkin myöhään kuin 1840 Pariisin ympärille rakennettiin vielä uusi puolustusmuuri, Thiersin muuri. Muurin sisäpuolelle valmistui Pariisia kiertävä tie, josta käytetään yhteisnimitystä Marsalkkojen bulevardi. Muurista tuli samalla Pariisin hallinnollinen raja. Se on terve ja voi hyvin. – ”Ave atque vale.”
Tämän uloimman muurin porttien kohdalla on nykyisin joukko aukioita, joiden nimissä on käsite Porte (portti) sekä sen paikkakunnan nimi, mihin tämä portti ja tie johtaa. Porte d’Orleans on siis Orleansiin johtava maantie ja puretun muurin paikalla kiertää nyt 1960-luvulla rakennettu periferian bulevardi, Boulevard Peripherique. Moni on sitä varmaan ajanutkin ja kauniiksi sen havainnut. Monelle se on merkki ja muisto avioliiton siteestä. ”Avinculo matrimonii.”
Marsalkan sauvan omistajat
Tämä metropolin sisältä porttien kautta maailmalle johtava verkosto symboloi seuraavaa intrenet -ympäristön bulevardiverkoston käyttäjien ehkä tärkeintä faktoria, kaikki edelliset (flaneeraaja, turisti, peluri, kulkuri) yhdistävää veteen syntyvää helminauhaa, ja nimeksi sille olen antanut telecity -blogaajien, sosiaalisen median ja mediayhteiskunnan ytimen kautta syntyvän innovaatiorakenteen ydinosaajien “Porte” tai ”Marsalkkojen bulevardin” -nimen, kuinka vaan. Joka tapauksessa syvältä sydämestä. – ”Ab imo pectore.”
Kyseessähän on yhteiskunnallinen ilmiö ja “ulottuvuus” ei toki henkilöiden persoonallisuutta kuvaava psykologinen prosessi, saati luonnekuvaus jostakin “ryhmästä “. Aika usein näkee näinkin faktoreita tulkittavan, ja silloin havainnot ja muuttujat ovat vaihtaneet paikkaa, tulkinnat ovat vääriä. Faktorianalyysit eivät ole ryhmittelyanalyysejä, vaikka moni niitä käyttääkin usein rinnakkain, ja usein omituisella tavalla yhdistellen tai kuvaten faktorianalyysiä ikään kuin selittävänä analyysinä. Sellainen se ei ole. Tämä tiedoksi myös tekoälylle ja algoritmeille. Olet toiminut järkevästi – ”Ratione fecisti.”
Portti periferiaan ja maalle
Myös Bulevard Peripherique sopii “nimeksi” vallan hyvin. Oleellista on, että se johtaa ulos ja sisään, vuorovaikutteisesti, kolmen kehän metropolista, hindujen veda opista ylemmäs, kuinka vaan, ja samalla kohti globaalia todellisuutta ja sellaisen faktorin tai ihmisryhmän toimesta, jollaista maaseudun tai metropolin yhdyskuntarakenne ei ennen omaa aikaamme edes voinut tunnistaa, mutta joka oli kaiken aikaa olemassa ja hyvin tyypillinen juuri Ranskalle, jossa maaseutu on arvossaan. Järki on siellä eräänlainen elämän valo – ”Ratio quasi qaedam lux lumenque vitae. (Cicero).
Sen olemassaolo on oman poliittisen kriisimme syvin olemus ja näkyy myös medioittemme kriisissä. Innovaatioprosessin globaali ja luovin ydin ei ole oikein kiinnostunut puolueistamme ja puolueemme ovat vieraantuneet juuriltaan, kadottaneet ihmiset eikä päinvastoin. Puolueet ovat ikään kuin luisuneet ihmisten alta, ihmiset ovat toki arvoiltaan pysyneet pääosin paikallaan. Ihmisiä kiinnostavat todelliset asiat. – ”Realia”. Juuri siksi tekoäly menestyy.
Promillen osa ihmisistä
Tieto tästä ryhmästä, sen faktorista, syntyi vasta vaiheessa, jolloin kykenimme yhdistämään riittävän suuren määrän niin muuttujia kuin havaintoja (ihmisiä) analysoitaviksi, jolloin myös pienet bulevardit ja niiden kadut, vähäiset vuoripurot, yhdistyivät yhteen ja oli mahdollista havaita sellainen ryhmä, jossa oli mukana miljoonia ihmisiä, mutta kuitenkin vain promillen osa koko populaatiosta ja jakautuen edelleen pienempiin, Marsalkan portin kautta kulkeviin, erikoisosaamisen tai lahjakkuuden innovaatioryhmiin tai persoonallisuuksiin, joita edellä ei ole kuvattu. Se on ikään kuin kuninkaallinen lahja – ”Regium donum.” Jota ahneus hallitsee. – ”Regnat avaritia.” (Carmina Burana).
Nämä eivät toimineet analyysin ja hypoteettisen rakenteen edellyttämän innovaation diffuusion säännöin, vanhaa mallia tai teoriaa noudattaen, vaan tuottivat koko ajan itse innovaatioita, operoivat aiemmin yksin ilman periferian bulevardin apua ja yhdistävää voimaa. Lisäksi heitä oli liian vähän määrällisesti faktorianalyysin tai muiden monimuuttujamenetelmien eroteltavaksi. Tarvitaan kuitenkin useampi prosentti, jotta ryhmittelyanalyysit havaitsevat ryhmän tai faktorin selitysaste nousee yli viiden prosentin. Omat aineistomme olivat aina liian pieniä ja kansallisia otoksia näiden ryhmien havainnointiin ja tutkimiseen. Oikeammin emme olleet heistä edes erityisen kiinnostuneita. Meitä kiinnostavat vain suuret ryhmät ja näiden tapa kuluttaa tai tuottaa, olla karjana vaaleissamme. Edustaa samalla maallikon uskontoa. – ”Religio laici.” Robotiikalle ja algoritmeille helpoin analysoitava samalla.
Nyt sellainen, kriittisen massan syndroomamme innovaatiopolitiikassa, ei ollut enää tarpeen ja löytyi runsaasti portti- ja solmukohtia (nodaaleja), joissa nämä tapasivat toisiaan internetin sisällä operoiden ja tavalla, josta turistit, kulkurit, pelurit ja flaneeraavat vaeltelijat, olivat täysin faktoritulkintoina ja pääkomponenttipisteiden ryhminä ulkona ja toimivat pääsääntöisesti väärään suuntaan näiden uusien avainryhmien kanssa. Politiikan teossa tämä kriisi oli vielä syvempi kuin talouselämässä ja yrittäjyydessä, jossa innovaatiorakenteen avainryhmät jo tunnistettiin, joskaan heitä ei osattu jäljittää globaalisti, tuskin edes paikallisesti. Vaadittiin parannuskeino – ”Remedium”. Maallikon uskonto ei riittänyt. – ”Religio laici.”
Bulevards des Marechaux
Marsalkan bulevardia ja sen portteja käyttävän periferian teiden haltijan kuvaaminen on yhdessä ja samassa ryhmässä mahdotonta. Vain joitakin piirteitä siitä voi hahmottaa, ja kohta nekin ovat vanhentuneita ja pois pyyhittyjä. Robotiikan kehittyminen oli aluksi kuin pahaenteinen päivä. – ”Religiosus dies.”
Innovaatioita ja sen syntyä ei voi kuvata symboliteoilla ja kuvilla tai valmiilla organisaatioilla ja tuotteilla, jotka ovat jo kulutuksessa. Ne kun vanhenevat välittömästi otettuamme ne käyttöön, ja ryhmä on jo kehitellyt omat uudet symbolinsa, josta he myös toisensa tunnistavat toimien samalla äärimmäisen yksin ja individualisteina sekä ulkona perinteisen yhteisön tai yhdyskunnan rakenteistamme. Yhteinen asia oli samalla epävarma asia. – ”Res communis” – ”Res dubia.”
Heillä on tänään uskomattoman suuri vastuu ja taakka harteillaan, vahva moraali ja eettinen näkemys, jonka jakavat ehdottoman yksin ja sen myös sellaisena sisäistävät ja hyväksyvät vapaina kaikesta ja altruistisina ihmisinä, usein lapsina ja nuorina aikuisina.
Poikkeuksellisen lahjakas tai älykäs ihminen ei voi paeta itseään sellaisiin valheisiin, joista keskiverto ihminen selviää turistin tapaan hakien uusia elämyksiä matkoillaan tai flaneeraajan maailmassa liikkuen ja etsien omat elämyksensä marketin kaltaisesta tarjoustalosta hiplaten siellä jopa ihmisiä, miehiä ja naisia, itselleen sopiviksi kulutustavaroiksi, viihteeksi, ihmissuhdemarkkinoiden pelikentällä aikaansa kuluttaen.
Baudelair ja flaneeraaja
Käsite fleneeraaja (flaneur) on alun perin Charles Baudelairelta (1857), joka kutsui näin Constantin Guyn katunäkymää bulevardilla maalaten sen öljyvärein “kuljeskelijan” silmin sellaisena, jossa postmodernin elämän näkökulmat paljastuvat juuri tyhjän kuljeskelun ja peruskuluttajan kautta katutasossa. Epäilemättä suurkaupunkeja koskettava ilmiö. – ”Res urbana.”
Häneltä käsite siirtyi sosiologiaan ja kulttuuriantropologiaan, ja on lähellä massaturismin tuomasta ihmistyypityksestä. Christopher Lasch (1985) otti käyttöön juuri supermarketin kuvaten näin tämän ihmisryhmän elämää, maailmankuvaa ja katkelmallisia kokemuksia vailla menneisyyttä, jonka erinomaisuutta muilla ei ole mahdollisuus kritisoida, sen enempää kuin turistin tai pelurin elämää omassa pelurin konfliktien maailmassa, tai kulkurin paetessa muistojaan bulevardiaan kiertäen. Kunnianarvoisa herra, joka on lupauksestaan vastuullinenkin. – ”Reverendus dominus” – ”Reus voti.”
Yhteisiä hankkeita tulee ja menee, niistä ei synny kokonaisuutta, eikä osien summa ole koskaan suurempi kuin sen osat erikseen. Flaneeraajan elämässä yhden asian ilmiöt eivät laajene, nivoudu yhteen tai kasva toinen toistaan tukien ja vahvistaen täsmälleen päinvastoin kuin telecity -ihmisten tai innovaattoreiden elämässä.
Näin syntyy flaneeraajan pirstaleinen ja katkelmallinen, tarkastelukulmaltaan kapea-alainen ja pintapuolinen maailmankuva, ensimmäinen faktori ja bulevardin ensimmäinen ja vanhin kehäkatu edustaen muuria, joka on vielä olemassa, mutta piilossa ja ahdistaen ilman päihteitten antamaa hetken lohtua. Juominkien kuningas hengessä, minä nousen vielä – ”Rex bibendi” – ”Resurgam!”
Ongelmana on kykenemättömyys vapautua perinteisistä elin- ja ajattelutavoista, palata samaan aikaan traditioon, jossa otettiin vastuu vapaasti ja avoimesti myös yhteisöllisyydestä, toisista ihmisistä. Tyhjä supermarket täytetään katkelmallisilla mielihyvän, kiinnostuksen ja jännityksen palasilla. Poliittinen kenttämme, sen johtavat puolueet, ovat juuri tässä kriisissä hakiessaan äänestäjänsä yhdeltä perusfaktorilta. Senecan mukaan ja häntä lainaten, sielu on kuninkaamme – ”Rex noster est animus.”
Bench ja kuvaruutu ihminen
Bench (1979) kuvasi ensimmäisenä kuvaruutuihmisen ja alkoi lähestyä bulevardin sitä katua tai porttia, joka ohjasi ulos flaneeraajan, tyhjän vaeltajan ja market -ihmisen, turistin ja pelurin kolmelta kehältä kohti marsalkoiden bulevardia sekä samalla ulos tunkkaisesta metropolin kehien maailmasta globaaliin periferiaan, reaaliaikaiseen ja vuorovaikutteiseen prosessiin. Siirrytään uuteen vaiheeseen, ankarissa aalloissa levolliseen. – ”Saevis tranquillus in undis.”
Syntyi viides faktori, viides loikka tyveneen veteen heitetylle kivelle, uusi uljas vesikehä, laajeten ja pysyen hengissä, kun muut jo alkoivat kadota ja talous uupua luonnonvarojen rajallisuuteen, ihmisen ahneuden mahdottomuuteen ja nihilistiseksi muuttuneeseen yltiöpragmaattiseen mielenlaatuun. Tässä jopa algoritmit jouduttiin pohtimaan kokonaan uudesta ulottuvuudestakin. Taustalla oli liki säälimätön suuttumus. – ”Saeva indignatio.”
Benchin kuvaus prosessille oli pelkkä sattuma. Siinä haettiin ihmistä, joka oli pelkistänyt elämänsä marketin tai turistin, pelurin, flaneeraajan sekä kulkurin rönsyistä ja rihkamasta sekä keskittyi vain kuvaruudun pintaan. Syntyi ensimmäinen aavistus tietokoneajan lapsista, digiaivoisista olennoista, joille oli uskomaton kyky hahmottaa sekä kertoa pienpiirteisiä ilmiöitä ja asioita yhdistäen ne samalla holistiseksi kokonaisuudeksi, toisin kuin flaneeraaja, market -maailman onneton kulkuri bulevardeja kiertäen ja kehältä ulos koskaan pääsemättä. Lempeä viisaus ja satiirin totuus on tällainen yhdistelmä. – ”Sapientia mitis” – ”Satirae veritas.”
Itselleni ilmiö oli tuttu traumaattisia elinympäristömenetyksiä kokeneiden allasevakkojen maailmasta, jotka Lapissa, Lokan ja Porttipahdan altailla, Madetkosken, Korvasen ja Rieston kylissä, Afrikassa Voltan ja Kariban järvien rannoilla, olivat menettäneet koko maailmansa, myös sen pyhät vainajien henget, maailmankuvansa, altaan alle sekä elivät nyt orpoina ja ilman juuriaan, identiteettiään, sadistisen maailman hylkiöinä. Samalla pulputen elämänviisauksia. – ”Sapientias ebulliens.” Kaunopuheisuutta vaikka muille jakaa, viisautta ei nimeksikään. – ”Satis eloquentiae.” – ”Sapientiae parum.”
Juurettomuuden julma kosketus
Tuhannet ihmiset Voltan ja Kariban yhteydessä menehtyivät kokemukseen, moni Lokan ja Porttipahdan allaskylissä asunut ei selvinnyt pakkomuutostaan koskaan.
Ihmisen ympäristösuhde on hyvin yksityinen alue, jossa flaneeraaja kohtaa turistin tapaan elämyksensä ostosgalleriassa tai marketissa ikivanhana luontokokemuksena tai individualisti uskonnollisen elämyksensä. Kun se viedään kokonaan pois, kokemus on julma, sadistinen. Tällaista tapahtuu tänään paljon ja tahallisesti niin työpaikoilla kuin kodeissamme, yhdyskuntarakenteen muutoksissa. Me eivät elä enää edes itseään puolustaen. – ”Se defendendo.”
Telecity -nuorten kohdalla jo lapsena omien merkkien tunnistaminen syventää syntyvää kuvaruutu kokemusta, vahvistaa ja monipuolistaa sitä, on turvasatama ja vapaan reflektoinnin ensimmäinen kohde. Tällä ryhmällä sosiaalinen ja fyysinen ympäristönäkemys, ikivanha geeniperimämme, on lähellä vahvaa ja monipuolista kokemusta kuvaruudun pinnasta vahvistettuna omalla identiteetillä ja poikkeuksellisen runsaalla mielikuvituksella, jota kuvaruudun tapahtumat ovat rikastuttaneet. Tässä pimeydessä loistaa pienkin kipinä – ”Scintilla etiam exigua in tenebris micat.” (Grynaeus).
Tätä äärimmäisen vapauden tunnetta, bulevardien kehistä irtautuvaa, ohjaa vain kuvaruutu, portti pois viimeisestä marsalkkojen bulevardista ja ulos siitä vankilasta, joka turistilla on vielä kolmannen bulevardin kehällä paradoksaalina tavoiteltuna ja turvallisena “kotina” ja Bastiljina sen legendojen tapaan värittyen. Itseään näin puolustaen. – ”Se defendendo.”
Tätä samaa ilmiötä on pyritty jäljittämään monissa vankilapakoja kuvaavissa yhteiskunnallisissa elokuvissa, mutta myös elävässä elämässä ja uskonnoissa, liki kaikissa filosofisissa rakennelmissamme ja niiden kehissä, joskus heksagonillisissa kiderakennelmissa, fysiikassa ja Christallerin, Löschin, Isardin tai Dunnin malleissa.
Portit ja muurit vaihtuvat bulevardeiksi
Kuvaruutu -ihmisten kohdalla bulevardi alkaa faktoriulottuvuutena ikään kuin muurien murtumisen kautta, bulevardin syntymisestä ensin sen paikalle, jolloin lopulta lapsen äärimmäistä vapauden tunnetta ohjaa vain kuvaruutu, keskittyneen tarkkailun ilmapiiri, joissa tietokoneen näyttö tai television kuvaruutu ovat neutraaleja toisin kuin turistin, flaneeraajan ja pelurin ympäristössä, kulkurin kaiken pois sulkevassa muistossa ja ahdistuksessa. Se muistuttaa jopa hiven Luostarikoulua. – ”Scola monastica.”
Kun koko bulevardi rakenteena muuttuu, kehät katoavat, tämä ryhmä alkaa hakea paljon enemmän kuin vain elämyksellisiä tuotteita tai kokemuksia, ihmissuhteita. Ihmisen kehittyneestä “digiajan” kyvystä käyttää aivojaan ja fantasiaa jo lapsena syntyy fiktiivinen ja luonnollisella tavalla globaali ympäristö, sosiaalinen kenttä ja yhteisö, elämä vailla muureja. Vapaan ihmisen vapaa maailma myös sen emotionaalisena kokemuksena ja ilman päihteitä sosiaalisen kentän reflektoinnissa ja hyvän olon, onnen tunteessa. Kirjoittamaankin oppii vain kirjoittamalla. – ”Scribendo disces scribere.” Etenkin jos rakkaus on käskenyt kirjoittamaan. – ”Scribere iussit amor.”
Innovaatioprosessissa telecity -pelkistykset johtavat pienryhmiin, joissa klusterit ovat bulevardien porteilla, faktoriakseleiden ikään kuin leikkauspisteissä muutettaessa havainnot faktoripisteiksi ja seurattaessa niiden sijoittumista rotatoiden samalla faktoriakseleita. Kuvaruudun pinnalta sen näkee tähtisikerminä solmukohtien kohdalla ja syntyen Kiinasta, Intiasta, Italiasta, Saksasta, Suomesta, Yhdysvalloista, Brasiliasta. Tänään aamulla kymmenen uutta tähteä paistoi Italiasta, tervetuloa joukkoon. Kerran jos toisenkin. – ”Semel atque iterum.”
Näissä ryhmissä omien merkkien tunnistaminen on helppoa, innovaattorit ja uuden rakentajat luovat koko ajan uutta ja muuttavat sitä maailmaa, jossa flaneeraajien, turistien, pelureiden ja kulkureiden elämä bulevardeilla muuten jäisi vaille muutosta, staattiseksi. Tämä koskee sekä teknistä, taloudellista, sosiaalista että organisatorisia ja sosiaalisia innovaatioita, symboleja, joita muut myöhemmin vain omaksuvat ja käyttävät, soveltavat omissa faktoreissaan, bulevardin sisäkkäisissä kehissä ja flaneeraajat viimeisenä. Aina jotain tarttuu hänellekin. – ”Semper aliquid haeret.”
Ikivanha alku ja aina sama kertomus
Näin alun perin fiktiivisinä syntynet virtuaaliset prosessit, miljoonat ideat ja innovaatiot, alun perin fantasian tuotteet ja unelmat, muuttuvat myöhemmin myös sellaiseksi konkreettiseksi kokemukseksi, jossa vanhin ja sisinkin bulevardi saa osakseen jotain, joka on alun perin ollut vapaan reflektoinnin tuotetta ja globaali, pääsääntöisesti altruistinen tuote ja kenen tahansa käytettävissä netin ihmeellisessä maailmassa. Jota ruokkii joutilas toimeliaisuus. – ”Sedulitas otiosa.”
Sen kaupallistuminen ja muuttuminen tapahtuu nyt vain liki päinvastaisessa järjestyksessä, kuin siinä maailmassa, jossa Boulevard Sebastopol, Boulevard Strasbourg ja Bulevard Saint-Michel syntyivät ja siirtyivät kohti Bastiljia, sen toista vaihetta ja ensimmäisiä Pariisin vanhoja portteja vapauteen, ja jotka vieläkin ovat löydettävissä nimillä Porte Saint Denis ja Porte Saint Martin, paikoilla, josta aikoinaan alkoivat Saint Denisiin ja Saint Martiniin johtavat vaatimattomat maantiet. Ja Afrikasta tulee aina jotain uutta. – ”Semper aliquid novi Africa affert. (Plinius vanhempi).
Riemukaari ja Avenue
Ennen vallankumousten alkua, ja sen koittoa odottaen, syntyivät uudet tullinvartijoiden kaupunginmuurit. Mur des Fermiers generaux, jotka sulkivat sisäänsä laitakaupungitkin ja jälleen ne purkavat bulevardit, ja Pariisin suuri Riemukaari jäi muurin portiksi ja sen muistoksi. Kerran jos toisenkin. – ”Semel atque iterum.”
Viimeisenä, edellisiäkin ulommaksi, syntyi vielä Tiesin muuri ja lopulta sen kiertävä Boulevards des Marechaux, Marsalkkojen bulevardit, sekä lopulta ne lukuisat portit (Porte) jotka johtivat myös Orleansiin vievälle maantielle ja vapauteen (Porte d’Orlaens). Aina viheriöivä. – ”Semper virens.”
Tämä viimeinen muuri purettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja jäljelle jäivät vain kehämäiset bulevardit, joista viimeisenä Pariisin uloin moottoritie Boulevard Peripherique ja odottaen aikaa, jolloin sekin ohitetaan turistin, kulkurin ja flaneeraajan elää ja odottaa uutta siltä ryhmältä, joka on siihen kykenevä, ja joka kulkee viidennellä kehällä ja lukuisilla, ne läpäisevillä Avenue -nimisillä kaduilla, ohjaten elämää keskustan vanhimmista osista kohti sen laitoja, sekä tänään ilman kehäteiden ja sen solmukohtien teknisiä rakenteita, ellei sellaisena pidetä satelliittien ja kaapeliyhteyksiemme teknologiaa. Se elää nyt ja aina varusteissa. – ”Semper vivit in armis.”