Uusin kirjani muistelmateoksena täyttäessäni 75-vuotta heinäkuun 10. 2026, on käsikirjoituksena valmis ja vuosikymmeninen työ lasteni kanssa seuraava vaihe. Suomalaisen kustantajan hakeminen päättyi aikanaan omituiseen tapaan jakaa tekstini kustantajan omille kirjailijoille luettavaksi.Kirja oli koottu kolmesta kirjasta ja niin myös suomalaisen kustantajan tapa jakaa tekstini kolmelle kirjailijalleen. Yksi heistä taitaa vielä jatkaa, toinen jäi kiiini plagioinnista. Taisi olla venäläinen kirjailija. Elämä on laiffii. Kirjani julkaistiin Saksassa. ”Arctic Babylon” sai vielä kaksi jatko-osaakin myöhemmin.
Tuon kokemuksen jälkeen olen alkanut vältellä suomalaisten kirjailijoiden hengenlentoa kustantajineen. Suomi ja kielialueemme kirjailijan työnä on kovin vaatimaton ja etenkin työläämpi poikkitieteinen teksti on syytä hoitaa kuten tieteen tekijänä olin sen oppinut maailmalla hoitamaan. Tiede on globaali ilmiö, mutta niin on myös kirjallisuus ja sen lukijat kustantajineen. Emme elä enää 1900-luvun alkua vaan 2000-luvun teknologian kanssa operoiden. Viihde kirjallisuutena on eri asia siinä missä mediatalommekin. Yliopistoihimme on puolestaan kyettävä luottamaan.
Lukiossa taas sain parhaat opit pelatesssamme ns. ”jätkän shakkia”. Osallistujat maksoivat hivenen ja potti oli tarkoitettu voittajalle. Toki minä voitin mutta rahat meni muille. Liki kaikki osallistuivat. Cup-luonteinen tapa edetä, puolentuhatta osallistujaa. Kisan järjestäjä vei rahat. Se oli suomalaista oppia parhaimmillaan.
Ennen nyt kirjaamaani abstraktia ja sen hieman yli kymmentä, vuoden aikana julkaistua kirjaani, olin ehtinyt julkaista yli 140 kirjaa. Jotain niistäkin tulisi muistelmissa mainita. Ehkä silloin sopivin kohta löytyy abstraktin jälkeen johdannosta? Näin lukija pääsee sisälle kirjailijan tuotantoon välittömästi ja hakematta sitä hänen kovin runsaasta tuotannostaan muistelmakirjaa selaillen. Sen vuoro tulee tämän jälkeen varoen kuitenkin yritystä kirjoittaa jokaiselle jotakin, muillekin hieman ja kaikki kirjat samalla esitellen tuhansine artikkeleineen. Ne ovat kyllä lähdeliitteenä lopussa. Mukana myös väitöskirjatkin. Useite jos on useampia tehty ja hyväksyttykin eri tiedekunnissamme ja yliopistoissa.
Kirjan nimikin oli sekin pohdittu tähän tarkoitukseen ja samalla toteutuu algortimien aikanaan minulle esittämä pyyntö. Voisinko kirjoittaa toisen osan näistä avaintöistäni ja etenkin Agropolis Strategiasta tai miksei myös käsitteestä ”Cluster art” ja samalla noudattaa käytäntöä, jossa olen kirjoittanut toisen ja laajennetun painoksen myös väitöskirjoistanikin lukijoitteni käyttöön. Näitä sekä luonnontieteissä (natural science) että ihmistieteissä (human science) kirjoitettuja väitöskirjoja kun ei tiettävästi ole muiden tekeleinä tupla tohtoriksi saakka väitellen, saati professorin pätevyydetkin samalla hakien. Useita sellaisia ei ole monella. Kävivät nämä tieteen ääripäät jopa suurta tieteitten sotaa (Big science war) keskenään kinastellen. Niistä väitöskirjojen laatiminen oli luonnollisesti riski jonka otin.
Kotini ja sen puutarha muistuttaa ristinmallisine rakennuksineen laboratoriota. Teos ”Cluster Art” on sen etupihalla ja muut kiertävät vastapäivään ympäri runsaan tuhannen neliön tonttiani. Kun niistä kuvasi suomalaisen television ammattinsa osaava ohjaaja ”Puutarhaunelmien” ohjelmaansa, hän havitsi kuinka työt ovat paritöitä, eikä niitä tulisi hänen kuvaamana koskaan myydä saati päästää rapautumaan. Lupasin pitää siitä huolen siinä missä kasvustostakin suojaamassa töitäni. Ikä vain on usein lopulta este tällaisille lupauksille ja niiden täytölle. Agropolis strategianani taisi sekin joutua poliitikkojen hoitamana harhateille mutta menestyy maailmalla kiitettävästi. Samoin manifestini ”Cluster arta and Art of clusters”. Työllistää jo yli 70 miljoonaa ihmistä. Näin algoritmien ja tekoälyn antamana tietona. Enää en vastaile kuntien ideakilpailuihin.
Kansa antoi eniten ääniä kisailussa maamme kauneimmasta puutarhasta, mutta oma pyyntöni oli pysyä sivussa tuosta itse kilpailusta ja voittajaksi julistettiin Karjalasta lähtöisin oleva perinnepuutarha. Myöhemmin turistilauma alkoi häiritä kahta vanhusta puutahassaan ja se oli suljettava.
Olin itse varautunut tähän ja jatkoin työtäni Maijan kanssa sekä samalla kirjoja kirjoittaen eläkevuosia odotellen. Niiden tulo myyntiin syntyi surulliseen aikaan ja työpaikkani murhenäytelmää sivusta seuraten. Se muistutti minua vastaavasta onnettomuudesta aikanaan Ounasjokilaaksossa sitä tutkijana kiertäen opplaitteni kanssa.
Perhesurmat ovat niistä julmimmat. Koskisotien aikaan talosta taloon kiertäneenä niin Kemi- kuin Iijoen kaikki taloudet sivujokineen, Ounasjoki jäi minulle rakkaimpana mieleeni ja siinä missä sen hoitaminen luonnontilaisena. Tepaston allas kun olisi hukuttanut Levi tunturinkin saareksi. Nythän maailman johtavat laskettelijat käynnistävät sieltä lajinsa ja turistilaumat heidän mukanaan asustavat rinteillä. Itse sain vastaanottaa uhkailut tavalla, joka sopi tuon ajan suomalaiseen ympäristönhoitoon ja luonnonvarojen käyttöön 1980-luvun alussa.
Kaikesta huolimatta Suomi on edelleen mailman onnellisin maa ja meidän onnemme lepää kyvyssämme elää itse ja antaa muidenkin elää lähtemättä puuttumaan sellaiseen, jossa itse kehittämämme keinoäly ei ole mukana oikea-aikaisesti ja silloin ilman sen surempaa dramatiikkaa.
Opin tämän läksyni kiertäen Savoa lapsena ja lausuen heille runoja jo alle kouluiän. Näistä hetkistä oli hyvä käynnistää muistelmansakin ja jatkaa sitä vaiheeseen, jolloin myös globaali maailma oli tullut tutuksi ja sen vihreät niityt, slummit sekä öljyllä voideltu Silkkitite sen päästä päähän kulkien ja ennustaen raportissaan Neuvostoliiton tulevan kohtalonkin. Se oli helppoa nähdä tuolloin opiskelijoineni maailmaa kiertäen ja näkemästäni raportoiden.
Nyt elämme näiden suurten tapahtumien jälkiaallolla ja oma vaatimaton osuuteni on vain koota 75-vuotta täyttäessäni jo kirjoittamani kirjat, noin 150 suurempaa ja laajempaa sekä suuri joukko pienempiä sekä koskaan suurelle yleisölle julkaisemattomia poikkitieteisen tiedeyhteisön siltä (yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta) tilattuja töitäni. Kansainvälinen rahoittaja tilaajana ei ole todellakaan suomalainen. Ja rahoittaja saa mitä tilaa..Nehän eivät ole julkisia ja median ruodittaviksi tarkoitettuja. Tiede ja tutkimus on oman aikamme ilmiö numero yksi. Poikkitieteinen muuta kuin tieteiden välinen.
Median avustus siinä rinnalla oli sukuni perintöä Itä-Savosta ja sen maakuntalehdestä (ensimmäinen digilehti Suomessa) sekä työskentelynä Oulun yliopiston maantieteen laitoksessa Kalevan kirjapainon talossa. Nämä ja digiajan tulo yhdistävät omat työni IASP:n ja AURP:n verkostoissa globaaleiksi siinä missä johtamani ohjelmat jokilaakosissamme. Esimerkkeinä ”European Rivers Network” ja ”Sustainable Development China” (SUSDEV CHINA). Työskentely hallituksemme määräyksestä samaan aikaan Korkeakoluneuvostossa piti minut liikkeessä aina eläkepäiviin saakka.
Monitieteisyys on käsitteenä muuta kuin poikkitieteisyys. Tieteitten välisyys ei edellytä saman henkilön hallitsevan kaikkia mahdollisia tieteitämme edes pintapuolisesti lehden toimittajan tapaan juttunsa kooten. Poikkitieteinen taas hallitsee ne tieteet, joita hän edustaa ja siitä on uskottavaa näyttöäkin. Väitöskirjat ja professorin pätevyydet ovat sellaisia. Itse en ole ollut erityisen kiinnostunut hoitamaan professorin (lue opettajan) töitä laitosympäristössä. Yhden asian ilmiönä. Toki olen sitä kokeillut jonkun vuoden.
Omat jokemme, ne viimeiset, oli lopultakin suojeltu ennen eläkepäiviäni ja ympäristäministeriö perustettu. Maailman onnellisin maa kykeni jatkamaan myös vaiheessa, jolloin edessä oli EU:n ohella Nato sekä sopeutuminen uuteen maailmanjärjestykseen samalla. Luonnonvaralaitoksemme voitiin yhdistää yhdeksi luonnonvarakeskukseksi (Luke) ja omat eläkepäiväni tuottivat kirjan joka toinen kuukausi vauhdilla. Toki näin oli jatkunut jo vuosikymmenet. Tutkimusten rahoittajilla on taipumusta omistaa tulokset ja niistä kertominen, julkaisut. Tässä merkityksessä tiede ei ole niin vapaata kuin ehkä kuvitellaan. Pikemminkin äärimmäisen kilpailtu ympäristö.
Kirjoittamista olin nyt 75-vuoden kynnyksellä syytä organisoida tavalla, jossa kustantamo Saksassa, luostarilaitoksen juurelle syntyneessä kaupungissa, oli laajennettava Hampuriin painotaloineen ja samalla yleiseurooppalaiseksi toimijaksi. Se kun oli kasvanut kuin varkain Euroopan suurimmaksi alansa toimijaksi. Juhli vuonna 1951 syntyneenä kymmenes heinäkuuta. Sattumoisin se oli samalla myös oma syntympäiväni ja oman sukuni juuret kokivat puolestaan aiemmin kirjoittamani surullisen hukkumisonnettomuuden juhannuksen 1850. Sekin oli aikanaan korjattava (avattava) ja palautettava 2000-luvun ja oman aikamme nopeasti uusiutuvaan elämään sopeutuvaksi samalla.
Suuret ilmiöt ovat summa pienistä tapahtumista ja niiden ohjaaminen on usein juuri kirjapaintyön tuotetta vielä vuonna 2026. Oikoteitä lukemiseen ja kirjoittamiseen ei ole ja uusi teknologia on sittenkin vain rengin avustajan asemassa puhuttiin siitä sitten mitä tahansa. Tosin erittäin nopean ja tehokkaan sellaisen avustajan osaamisen hankkineena ja sitä meidän on opittavat myös käyttämään unohtamatta alkuperäisiä juuriamme ja niiden mukana hankittuja oppejamme ja normistoa, joskus myös moraaliakin. Tekoäly taitaa sen biljoonine sanoineen ja kielineen meitä muita uskottavemmin.
Loikka tuntemattomaan muistuttaa lapsuuteni hölmöläistarinoita eikä niitä pidä toteuttaa sokeasti ja hukaten näin sosiaalinen pääomamme. Tässä Suomi ja Skandinavia on onnistunut hyvin siinä missä monet kohteet ympäri globaalia maailmaa. Niihin on vain osattava tutustua ja varoa sellaisia muutoksia, joiden tuhovoiman me jo tunnemmekin.
Lokaali ja globaali kulkevat jatkossa käsi kädessä ja vertikaalinen maantiede ei ole horisontaalista historiaamme. Yhteistyö on sen sijaan algoritmien kautta opittavaa ja ohjailtavaa poikkitieteistä uurastusta ilman oikoteitä. Se on omaa oppiani ”Elämän Viisauden Kirjasta” Hannu Tarmion kokoamana. Toki tuettuna latinankielisillä viisauksillakin. Oma poikkitieteinen taustani on puolestaan ainut keino hakea oikeat viisaudet oikeisiin kohteisiinkin. Oma laboratorio puutarhana tai päinvastoin. Ei jokkorikollisuus tee yksilöstä rikollista, tiesi jo Napolen Bonaparte. Toivo on puolestaa heräävä unelma, sanaili Aristoteles. Kun vapautat yläpääsi, alapää seuraa mukana eikä voi olla vapautta ilman vapautta epäonnistuakin.
By Matti Luostarinen
Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about 150, see monographs, Cluster art.org Articles: about ten thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, www. Clusterart.org.