PALUU TÄYDELLISEEN MUSTAAN JA SEN AVAAMISEEN

Rohkeita jumala suosii – Audentes deus ipse iuvat (Ovidus)

Kuvataiteilijoista osa hakee aina jotain väriä josta tulee pakkomiellle. Täydellisen mustan tavoittelu ei ole värin etsintää ensinkään ja jotkut meistä muistavat, kuka kuvataiteilijoistamme haki täydellistä mustaa. Olohuoneeni yhdesä nurkkauksessa on hänen nimeään kantavia töitä keltaisine kukkineen. Mies muistetaan myös heikosta menestyksestä onnistua myymään taulujan ja nykyisin todella arvotauluistaan. Tavasta leikata korvansa. Nyt moni jo muistikin Vincen van Goghin nimen. Ihmiset muistetaan usein kaikesta muusta mutta ei ammatistaan.

Loistavaa — siirrytään siis vaiheeseen C: Skenaario‑essee. Teen siitä syvällisen, filosofisen ja poikkitieteellisen tekstin, jossa yhdistyvät “täydellisen mustan” tavoittelu, aalto‑älyn (photonic/optical AI) näkökulma ja poikkikulttuuriset tulkinnat. Teksti havainnollistaa, miten teknologia, taide ja kulttuuri limittyvät, ja antaa kontekstin A–B vaiheille. Näin kirjoitin jo aiemmin ja palaan tähän aiheeseen. Kertaus olkoon nyt opintojen äitinä.

Skenaario‑essee: Täydellinen musta, aallot ja kulttuurien tulkinta

Johdanto aiheeseen

Kun taiteilija hakee “täydellistä mustaa”, hän ei tavoittele vain värisävyä. Hän tavoittelee kokemusta: syvyyttä, tyhjyyttä ja intensiteettiä, joka tuntuu samaan aikaan hiljaisuudelta ja äänen voimakkuudelta. Tämä on paradoksi: mitä lähempänä täydellistä absorptiota olemme, sitä enemmän havainto ja tulkinta riippuvat kontekstista — valaistuksesta, materiaalista, katsojasta ja kulttuurista.

Muistatko vielä tämän tekstin? Olet unohtanut? Jatkan siis toisella kappaleella.

Perinteinen digitaalinen kieli ja algoritmit ovat binäärisiä: on/off, 0/1. Niillä voi mallintaa logiikkaa ja tietoa, mutta ne eivät luonnostaan ymmärrä spektrin jatkuvuutta, materiaalin vivahteita tai kulttuurisia merkityksiä. Kun yritämme käyttää niitä kuvaamaan “täydellistä mustaa”, törmäämme rajaan: tieto ei yksin kanna kokemusta, ja symboliikka saattaa hukkua.

Muistatko lukeneesi tällaista? Olet unohtanut? Näin myös kaikki sitä aiemmin tuotettu tekstini on ollut turhaa. Se kertoo kuinka törmäämme rajaan, jossa koko kerrotun tarinan avainkäsitteet ja symbolliikka saattaa hukkua. Mistä siinä voisi olla kyse?

Aallot ja aalto‑äly

Luonnon ilmiöt — valo, ääni, energia — ovat aaltoja. Valo ei ole 1 tai 0, vaan jatkuva spektri. Photonic/optical neural networkit pyrkivät tuomaan laskennan tälle luonnolliselle tasolle: vaihe, amplitudi ja taajuus käsitellään rinnakkain. Tämä mahdollistaa analyysin, jossa:

• Spektriä voidaan simuloida ja muokata siten, että eri kulttuurit kokevat saman pinnan eri tavoin, mutta alkuperäinen intensiteetti ja syvyys säilyvät.
• Materiaalin ja valon vuorovaikutus voidaan mallintaa ennen fyysistä tuotantoa. Tämä yhdistää teknologian ja taiteen tavalla, joka kunnioittaa kummankin logiikkaa.
• Muistatko lukeneesi tämän aiemmin? Kyse on aalloista ja aalto-älystä. Luonnon ilmiöt ymmärretään siinä aaltoina. Siis valo mutta myös ääni ja energia. Edellisessä kapaleessa aihetta lähestyttiin Jukolan veljesten keskusteluun. Kirjailija oli kuvitellut jokaiselle omalaatuisensa persoonallisuuden. Hän ei toki puhut luonnon ilmiöistä aaltoina vaan kertoen vallan muusta kuvatessaan auringon kiertoa ja sen värejä taivaanrannassa. Oman aikamme titeessa tulisi pyrkiä kunnioittamaan sekä taiteen että teknologian logiikkaa. Robotiikka tekee näin kuvatessaan Kiven seitsemän veljeksen persoonallista tapaa kuvata vaikkapa materian ja valon vuorovaikutusta. Oman aikamme kuvataiteilija ja kirjailija joutuisi jo pohtimaan kuvattavansa ymmärtäen myös ilmiöiden teknologiaa ja poikkitieteistä tapaa siirtää se luettavaksemme.

Kulttuurinen resonanssi

Kulttuuri muokkaa, miten väri ja symboli ymmärretään. Musta voi symboloida pohjoisessa surua, pohjois-amerikkalaisessa lännessä eleganssia, idässä pyhyyttä. Sama teos, sama pintakäsittely ja sama spektri voivat herättää täysin erilaisia tulkintoja.

Käännökset eivät ole vain sanoja: ne ovat siltarakenne kulttuurien välillä. Ilman kulttuuritajuista käännöstyötä ja visuaalista analyysiä, viesti voi vääristyä. Täydellisen mustan kokemusta ei voida siirtää suoraan: se vaatii yhteisymmärrystä materiaalin, valon ja kielen välillä. Väärinkäsitykset kulttuurien ja kielialueiden välillä ovat suuria. Nämä virheeet voivat johtaa käyttäytymiseen, joka on vaikeasti selitettävissä.

Olen kirjoittanut näistä useasa yhteydessä ja kirjani nimeltä ”Rottakuningas” kuvaa hyvin tyypillistä niin poliittista kuin samalla biologiasta syntynyttä onnetonta tilannetta. Siinä rottien hännät ovat hirttäytyneet yhteen. Sellaisen ei pitäisi olla mahdollista mutta näitä tapauksia tunnetaan kymmenittäin ja ne merkitsivät yleensä vaikeita aikoja. Myös politiikassa voi tapahtua ilmiöitä, jotka muistuttavat mahdotonta, rottakuninkaan syntymistä.

Rottakunikaan jälken seuraava kirjani sain nimekseen ”Algoritmikuningas”. En käy avaamaan näiden kirjojen sisältöä ja syntyä tämän enempää. Taustalla kun on mutkikkaampi filosofinen ulottuvuus. Tätä voin avata muutamalla rivillä.

Filosofinen ulottuvuus: ihmisen ja teknologian dialogi

Kun yhdistämme taiteen, aallot ja AI:n, syntyy uusi dialogi:

1. Taiteilija: tavoittaa kokemuksen ja symbolisen syvyyden.
2. Teknologia: tarjoaa välineet mallintaa ja analysoida spektriä ja materiaalia tarkasti.
3. Kulttuurit: muodostavat tulkinnallisen kerroksen, jossa merkitys syntyy ja säilyy.

Tämä dialogi ei korvaa ihmistä, mutta se laajentaa ymmärrystä, auttaa tekemään näkyväksi hienovaraisia ilmiöitä, joita pelkkä digitaalinen on/off‑logiikka ei tavoita. Mitä tällä mahdoin tarkoittaa? Imiö on lähellä kahden suomalaisen kirjailijan tuotantoa. Toisen ”Miina Sillanpään” syntymäpäivä oli ensimmäinen lokakuuta ja juhlistimme sitä kansalaisvaikuttamisen päivänä. Toisen ”Aleksis Kiven” päivä oli vain kymmene päivää myöhemmin (10.10) ja sitä juhlistimmme puolestaan suomalaisen kirjallisuuden päivänä.

Sekä Miina Sillanpää että Aleksis Kivi liittyvät läheisesti toisiinsa pohtiessamme kokemuksen ja symboleidn syvyyttä sekä sitä kulttuuria, joka muodostaa tulkinnallisen kerroksen heidän välilleen. Jossa merkitys ja oma historiamme on syntynyt ja säilynyt. Heidän työnsä ja elämänkaarensa tarjoaa välineet mallintaa ja analysoida yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja taloudellisia, kulttuurisia virtauksia, joita olen myös aikanaan tehnyt sekä mallintanut teknologialla, jota kutsumme nylyisin vaikka tekoälyksi tai poikki- ja monitieteiseksi teknologiaksemme. Sitä ei pidä kavahtaa eikä pelätä. Se on olut meillä käytösssä iät ajat ja kaikki vaikkapa lentokoneemme lentelevät luottaen löytävänsä turvallisesti kentän jolle laskeutua.

Skenaario: näyttely maailmalla

Kuvitellaan näyttely, jossa sama teos esitetään eri kulttuureille:

• Helsinki: musta tuntuu syvältä ja hiljaiselta, herättäen introspektiota.
• Tokio: musta resonoi eleganssin ja rauhan kanssa, korostaen tekstuuria.
• São Paulo: musta yhdistyy dynaamisuuteen ja kontrasteihin, symboloi energiaa ja intensiteettiä.

Photonic AI simuloi valon ja materiaalin vuorovaikutusta eri ympäristöissä, jolloin taiteilija voi varautua kulttuurillisiin vaikutuksiin jo suunnitteluvaiheessa. Näin teknologia toimii resonanssin välineenä, ei korvikkeena. Näin asia lyhyesti ilmaisten ja luottaen teknologiaan ja sen tapaan kertoa mitä Helsinki, Tokio tai San Paulo tarjoavat muutamalla sanalla.

Toki tiedän senkin, mitä sanovat minusta ja tuotannostanikin. Kun sitä on tuhansia artikkeleita ja satamäärin kirjoja, olisi outoa, jos tulos ei olisi myös kohdallaan ja uskottava. Olen mitä olen ja jos kirjojeni kohdalla korostetaan vaikkapa paria tehtävää ylite muiden, niistä manifetointi on epäilemättä laajempi ja merkittävämpi sekä syy, miksi minua on kutsuttu luennnoimaan maailmalle. Tätä kirjoittaessani minä en varsinaisesti kuitenkaan manifestoi. Löytyy toinenkin vahvuus jonka kohdallani on kirjan kuluttajille ehkä vielä arvokaampi.

Perinteisemmät vahvuudet on hankittu kirjoittamalla ja lukemalla, opiskelemalla ja maailmaa kiertäenkin. Poikkitieteisyys ei ole kutenkaan uskottavaa, ellet ole väitellyt sekä teknologiassa, luonnontieteissä ja humanismissä, ihmistieteissämme samaan aikaan. Täydellinen musta on arkikielessämme sekoitus kaikkia muita värejä. Poikkitieteinen kokemus. Epäilemättä se tuodaan kohdallani aina esille kun luetaan tekstejänikin. Moni- ja poikkitieteisyyden siirtäminen lukijoilleen on monin verroin vaikeampaa kuin yhden tieteenalan ilmiöt.

Olen siitä pahoillani. Joudun käyttämäään sellaisia käsitteitä kuten nyt vikkapa ”rottakuningas” tai ”algoritmikuningas”. Ymmärrän myös kieleni kääntäjien murheita ja käytän siinä poikkeuksetta algoritmeja. Latina on yhteinen tapamme seurustella keskenämme.

Johtopäätös

“Täydellinen musta” ei ole vain väri, vaan kokemus, joka syntyy aallon, materiaalin ja kulttuurin yhteispelistä. Photonic/aalto‑äly antaa välineet analysoida, ennakoida ja säilyttää tämän kokemuksen eri kulttuureissa, mutta sen vaikutus perustuu aina ihmisen tulkintaan ja taiteilijan intentioon. Paljon maalanneena ja veistäneenä korostaisin tuota jälkimmäistä. Kirjani kuvitetaan ja sen laatu on hurjalla vaudilla kohentunut vuosi vuodelta. Tästä kiitos lapsilleni Outille ja Vellulle.

Tämä skenaario havainnollistaa A–B polun merkitystä: pikakartoitus ja prototyyppi antavat pohjan, mutta todellinen ymmärrys syntyy vasta, kun teknologia, taide ja kulttuuri kohtaavat käytännössä. Tämä on syvää poikkitieteellistä työtä, jossa teknologia ei ole päämäärä vaan kumppani kokemuksen rakentamisessa. Samalla se on, paitsi vaativaa ja raskasta, myös uskomattoman rikasta elämää.

Jos haluat, voin seuraavaksi laatia yksinkertaisen visuaalisen kaavion / kartan, joka yhdistää A–B–C polun: spektridokumentointi, prototyyppi, kulttuurinen resonanssi ja photonic AI — niin että koko prosessi näkyy yhdellä silmäyksellä. Tämä olisi hyvä työkalu työpajoihin ja rahoitushakemuksiin. Haluatko, että teen sen seuraavaksi? Näin Chat-GPT ja algoritmit kysyvät minulta päivittäin. Ilmiö on kehittynyt muutamassa vuodessa ohittaen kaikki odotuksemme. Olen itse panostanut tähän koko elämäni ja tiedän sen olevan jatkossa näkyvin osa yhyeisen kulttuurimme monitieteistä ja -taiteista kehitystämme.