Emäkimurantit haasteet odottavat hallitustamme.

Kun hallituksen edessä alkavat olla oikeat asiat, isot rakenneuudistukset, eiköhän Sanna Marinin hallituksen tehtävät ala näkyä muutenkin kuin perussuomalaisten pelossa.

Saksa ei enää ole vahvan naisen hoidossa, kuten Suomi vahvojen naisten, ja EU sen veturin vetämä yritys. AfD, vaihtoehto Saksalle puolue ja Italiassa Lega ja Matteo Salvini, Boris Johnson briteillä, pitää huolen kyllä EU:n ongelmista yhdessä Puolan ja Unkarin kaltaisten liittolaisten kanssa ja odotellen viestejä Turkista ja Yhdysvalloista, Venäjältä.

Ranskassa vanhat puolueet katosivat sieltäkin ja Emmanuel Macron nousi valtaan hänkin perinteisten puolueitten ulkopuolelta. Perinteiset maltilliset ja keskustaa lähellä olevat puolueet ovat kadonneet niin oikealta kuin vasemmaltakin. Ensin Euroopan ydinalueilta ja viimeisenä meiltä Suomessa.

Valinta tehdään liberaalin ja konservatiivin tai nationalistin ja globalistin välillä. Usein vielä radikaalin. Espanjassa on käyty neljät parlamenttivaalit neljän vuoden aikana. Suomessa oli vuosikymmenen aikana seitsemän hallitusta ja viimeisimmän vuoden aikana kolme.

Nyt tämän kolmannen olisi selvitettävä, kuluuko sote-menoihin paljonkin satojen pienten kuntiemme menoista. Kansalaisten olisi lisäksi päästävä nopeasti hoitoon, tietojärjestelmät olisi viimeinkin yhdistettävä, omassa kunnassa olisi oltava myös ammattitaitoisia ihmisiäkin ja kuntia motivoi etenkin tiiviimpi yhteistyö naapureitten kanssa.

Sen hoito on mahdollista kuitenkin vasta kun kunnat tietävät päättäjineen miten valtiovalta hoitaa maakuntien verotuksen, puretaanko monikanavarahoitus, mitä tehtäviä kunnillemme jää ja ovatko ne samoja ympäri maatamme, mitä tekevät kuntayhtymät ja mitä tehtäviä siirretään maakunnillemme.

Tavallinen ikääntyvä kansalainen odottaa nopeaa pääsyä hoitoon ja krooninen pula lääkäreistä nostaa heidän palkkatasoaan, ei hoitajien. Lääkärit pitävät tästä mutta eivät hoitajat.

Lääkäripula on pysyvä ilmiö, mutta se nyt ei oikein ole ikääntyvien kuntalaisten ja veronmaksajien etu ensinkään. Kiireettömäänkin hoitoon tulisi päästä viikossa, lupaillaan. Uusia lääkäreitä terveyskeskuksiin olisi palkattava pelkästään tuhatkunta.

Ettei vaan nämä rakennemuutokset ole hallituksellemme liian suuri pala? Sitähän pitää pystyssä, medioita lukien, perussuomalaisten pelko. Onko tämä pelko myös viisauden alku?

Kun seuraa Jari Tervon kokoamia Kekkosta ja Koivistoa kuvaavia dokumentteja, tulee mieleen joko ajopuu tai pelin politiikan taitavat onnen onkijat, perässähiihtäjät ja pelkät sattumukset. Ikääntyvä ihminen ei kykene enää panemaan hanttiin nuoremmille vallan hamuajille. Heiltä huijataan talo ja tavarat, hävitetään pahimmassa ja rumimmassa tapauksessa. Mukana on emäkimuranttia toimintaa. Vanhaa presidenttiä ei sentään jätetä heitteille.

Pelko vie ostamaan vakuutuksia ja ne ovat petollisia. Takavuosina talkoot ja yhteisö oli vanhusten ja lasten turva. Ei nyt enää. Jos talo palaa, sitä ei naapurit rakenna. Ryöstäjiä ja vandalisteja vastaan pelkät kamerat eivät paljoa auta. Juho Typpöä ja Hesarin lauantaiesseetä lainaten (HS 4.1), koskettavissa tarinoissa on vaaransa – vaikka niissä oltaisiin “hyvien puolella”.

Yksilötasoiset koskettavat tarinat ovat nykyjournalismin yleisin juttu. Pienen ihmisen ääni kuuluu näin ja se myös yleistetään. Internet ja sen pienet jutut ovat koko tajuntamme täyttäviä ja tärkeintä on saada peukutuksiakin.

Tarinallisessa kerronnassa ei sinänsä ole mitään pahaa, kirjailijan työssä, mutta se on vain yleistettynä fiktiona väärä kuva maailman menosta. Hyvääkin tarkoittavat kokemustarinat ovat “totuuden jälkeistä aikaamme” ja siis valemedian käyttämiä koukkujamme. Kaverit koulussa sitä yrittivätkin. Ei onnistunut edes siellä.

Toki mainokset ja emäkimurantit valheet ovat samaa kerrontaa. Ei sinua vahinkoinesi kukaan kuule miljoonien joukossa Kööpenhaminassa tai edes Helsingissä, vakuutusoikeutta tavoiteltaessa. Suotta lähettelet kirjeitäsi kansakunnan kaapin päälle luettavaksi.

Tai hukutat ne nettimiljoonien lukijoiden joukkoon. Vasta kun jakamisen raivo kohoaa sille tasolle, että juttusi muuttuu edustuksellisen kautta normatiiviseksi totuudeksi, olet saamassa asenteiden tasolla arvot ja normit laiksi ja sitten vielä perustuslakienkin tasolla hyväksyttäviksi. Et sinä siinä onnistu. Usko minua. Mene vaaleihin ja äänestä siellä itsellesi oikea edustaja. Mieluiten mahdollisimman uskottava narratiivinen kertoja ja lukijana nopea, nopeaälyinen ja oppinutkin.

Jari Tervon viihteellisiä kertomuksia seuraten syntyy vain yksi vaikutelma. Ikään kuin olisimme onnella seilaava laiva, jonka tulevaisuus on yhtä epämääräinen kuin menneisyyskin. Edessämme ovat meille ja Euroopalle isot uudistukset ja haasteet sekä pienet johtajamme niitä hoitamassa.

Pelko on siinä aseemme, kuten vakuutusyhtiöllä, joka käyttää käsitettä “epäkimurantti”. Se on lähellä käsitettä “emäkimurantti” ja sitä se varmaan tarkoittaakin. Samoilla perusteilla, joilla yritämme hake oikeutusta hyville teoille, voi perustella myös pahojen tekojen oikeutusta. Tarinatalous on maailman vanhinta aivopesua ja parhaiten siihen voit vastata lukemalla, hakemalla lisää sanoja, kesyttämällä sanamme, tunnesanat.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts