Pekka Hyvärinen on kuollut.

Suomen Kuvalehden ja MTV:n uutistoimituksen entinen vastaava päätoimittaja Pekka Hyvärinen on kuollut. Asiasta kertoi hänen vaimonsa STT:lle.

Hyvärinen kuoli pitkäaikaisen sairauden väsyttämänä sunnuntain vastaisena yönä kotonaan. Hän oli kuolleessaan 68-vuotias.

Hyvärinen teki pitkän uran media-alalla. Suomen Kuvalehden päätoimittajaksi hänet valittiin jo kolmekymppisenä.

Hän toimi aikanaan myös Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtajana. Hänet nimitettiin tehtävään vuoden 2008 alussa. Seuraavan vuoden lopussa, kesken toimikauden, hän erosi tehtävästä vastalauseena niin sanottuun lautakasauutisointiin liittyvään päätökseen. Neuvosto päätyi antamaan vapauttavan päätöksen Ylen Silminnäkijä-ohjelmasta, mikä oli vastoin Hyvärisen näkemystä. Ohjelmassa esitettiin väitteitä, joiden mukaan jokin rakennusliike maksoi silloisen pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) rakennustarvikkeita.

Vaimo Terhi Hyvärinen kertoo, että hänen miehensä jäi pois työelämästä sairastelun vuoksi kymmenisen vuotta sitten. Silti tämä seurasi kiinteästi aikaansa ja oli sivistynyt. Uraansa hän ei paljon muistellut jälkikäteen.

– Hän oli sellainen eteenpäin katsova aina.

Pariskunnalla on yksi aikuinen poika.

Pekka palauttaa mieleen 1960-ja 1970-luvun sekä Iisalmen lyseon. Hän piipahti luokastamme stipendiaattina Yhdysvalloissa ja kirjoitti romaanin “Minä ja Lootin vaimo”. Koulustamme maailmalle katosivat myös Keijo Rosberg ja poliitikoista ehkä tunnetuin Seppo Kääriäinen Tampereen yliopiston kautta.

Hyvärinen oli henkilönä älykäs ja kielellisesti lahkas diplomaatti toimittajana, jolle Mauno Koivistokin saattoi antaa haastatteluja vaiheessa, jolloin Manu kyllästyi toimittajiin tulkitsemassa hänen sanomisiaan. Turkulainen sosiologi oli muutakin kuin mitä hänestä on kirjoitettu.

Sekä Hyvärisestä että Koivistosta olisi tullut myös mainetta hankkineita tiedemiehiämme, opettajia, Barack Obaman tapaan Yhdysvalloissa. Emme me kuitenkaan tietämme valinneet vaan tie valitsi lopulta meidät. Syntymämme Suomessa, Savossa, vanhempamme, koulumme, opettajamme.

Hän, Koivisto, tulkitsi kuitenkin sanojaan itse tai antoi Hyvärisen tulkittavaksi. Suomi muuttui tuon vuosikymmenen aikana, eikä silloin tehty tällaisia ihmiskokeita kuin nyt korona-aikanamme. Suomi kaupungistui ja kaupunkilaistui, televisio rantautui ja maaseutu eli liiankin itseriittoisesti kylien suurta aikaa.

Se oli suuri vuosikymmen maailmankuviemme muutokselle ja niiden rakentelijoille, poliitikoille, medoille, kulttuurin tuottajille. Maalla oli varaa vaurastua. Öljykriisin aikana Neuvostoliiton kauppa auttoi ja innovaatiopolitiikka tuli tutuksi. Kekkosen ajan journalistit ja media etsivät paikkaansa uudessa yhteiskuntamallissa. Voisimme nyt toimeliaisuudessa ottaa mallia noista vuosistamme.

Silloin ei puhuttu hybridistä vielä, ei internetistä, sosiaalisista medioistamme ja globalismista, EU:n jäsenyydestä ja uudesta valuutasta, digiajan ajattomasta ja paikattomasta maailmasta. Sodan käyneet ja sotasukupolvi ottivat mittaa toisistaan. Yliopistomme hajasijoitettiin sekin.

Hyvärinen oli journalistina maamme ehdotonta huippua. Aika oli suurten ikäluokkien radikalismin rantautumista myös lukioomme. Opit oli haettava omin eväin ja ilman vahvaa ulkopuolista tukea. Samoin laina yliopisto-opikeluunkin. Onneksi valtio sen takasi. Aloimme rakentaa maailman onnellisinta valtiota ja sen instituutioitamme samalla kansainvälistyen.

Jokainen meistä oli oman onnensa seppä. Yllättävän moni palasi yliopistovuosien jälkeen Ylä-Savoon ja on myös menestynyt siellä. Maailmalla nimeä hankkineista Jaakko Teppo sairastui nuorena ja kupletöörin ura insinöörinä päättyi siihen. Fiasco teatterin jäsenet ja ystävät surivat sitä tahoillaan.

Toki joukossa oli myös kirkon palveluun koulutettuja, piispaksi ryhtyneitä, luostarilaitoksen kokeneitakin ja muutama erehtyi yliopistojemme palveluunkin, tutkijoiksi ja opettajiksi. Pankit ja kauppa, teollisuus sai johtajia, myös Olvi omansa. Kilpailimme hänen kanssaan joskus Sankarniemen kentällä. Annoin tasoitusta polkemalla ensin pyörällä 25 kilometriä Hernejärveltä Iisalmen keskustaan.

Poliittinen kenttämme hajosi ja maalaisliitto sai kilpailijan vennamolaisista. Eniten puoluetta äänestivät Savossa evakot Karjalasta sekä korpikommunistit. Ilmiötä kutsuttiin populismiksi ja tein siitä ensimmäisen opinnäytetyöni Oulun yliopistossa. Seppo Kääriäinen teki omansa Keskustan puoluetoimistossa. Keskustelin aiheesta Pekka Hyvärisen kanssa. Häntä kiinnostivat myös tutkimukseni myöhemmin Kemi- ja Iijokivarsilla sekä koskisotien kohdalla. Suomi sai ympäristöministeriön ja koskiensuojelulait sekä sitä ennen karvalakkilähetystön. Suomen Kuvalehti eli oikeassa ajassa. Se ei enää ihaillut ihmistä ja teknologiaa kesyttämässä villin luonnon viisaudellaan. Sitä on ollut viisasta seurata ajan hengen ilmentäjänä siinä missä savolaisten lehtiäkin idässä, lännessä ja pohjoisessa.

Toki seuraan vieläkin miten yläsavolaiset menestyvät luokanvalvojamme Immo Kuutsan lajeissa. Hyvin ovat pärjänneet niin keihään heitossa kuin hiihdossakin. Pielavedeltä Ruuskanen ja Vieremältä tämän päivän ykköshiihtäjämme. Kauppaa käydään koneilla ympäri maailmaa. Ei vain puulla ja paperilla. Ylä-Savo sai yhteisen instituuttinsa ja Pielavesi nostettiin pinnalle ideakilpailuun vastaten yliopistosta. Keihästä oli heitettävä olympiavoittaja Pauli Nevalan tapaan yli 90 metriä kymmeniä kertoja saman vuoden aikana. Sellainen kulutti miestä ja olkavarsia suurten ikäluokkien Suomessa. Hyvärinen ei säästellyt hänkään itseään.

Maito on kuitenkin edelleen merkittävin yläsavolainen tuote jalosteineen. Maalaiskunnan liittäminen kaupunkiin oli järkevä teko koko Ylä-Savon voimistumisessa. Forssastakin pyritään huomenna mestikseen jääkiekossa jahka valtuustomme myöntää varat kiekkopyhättömme korjauksiin. Seutukaupunkien on nyt aika yhdistää voimansa ja osoittaa uuden, hybridin jälkeisen yhteiskuntamme ekologinen kestävyys, ekopolisten tarjoamat resurssit toipua koronan ihmiskokeestamme.

Nykyisin kaukalossa on oltava joustoa toisin kuin aikana, jolloin miehistä otettiin mittaa etenkin jätkänshakissa Iisalmen lyseossa. Veljeni kuoleman jälkeen Pekan kuolema ei tunnu enää niin järkyttävältä. Häntä lainaten, me pelaamme niillä korteilla, jotka meille on jaettu. Äidit ovat pojistaan kasvattaneet. Osanottoni Pekan läheisille. Hyvää äitienpäivää.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts