Narsistinen valta.

Elämme koronaviruksen aikaa ja valta on keskitetty poikkeuksellisella tavalla muutaman ministerin käsiin. Pääministeri vastaa päivittäin miten maa makaa ja voimmeko liikkua koululaisina tai 70-vuotta täyttäneinä sukulaisiamme ja lapsiamme, lastenlapsiamme tavaten. Toki myös yrittäjät kysyvät ja ministerit vastaavat. Kyse on vallasta ja sen käytöstä oli sen perustelu ja motiivi mikä tahansa.

Valta ja narsismi ovat aina käsi kädessä ja viisas johtaja osaa antaa erehdyksensä kansalle anteeksi. Jos hän ei ole nero, hänellä ei ole myöskään vihollisia. Neroudessa on mukana aina pisara hulluutta. Narsismissa menestys kuuntelee vain aplodeja. Kaikelle muulle se on kuuro. Suurmiesten paheitakin aletaan pitää lopulta hyveinä. Naisten kohdalla näkyvin poikkeama on vain synnynnäinen kyky kestää paremmin myös huonoa onnea. Nyt ei oikein muuta onnea ole näköpiirissä. Näin miehet eivät edes ole kiinnostuneita vallasta.

Politiikassa paras tapa pitää sanansa on olla antamatta sitä. Joskus tulee myös hetki, jolloin on oltava oikeassa ja silti ymmärrettävä hävitä. Oli hallitus millainen tahansa, se ei opi. Vain ihmiset oppivat, jos oppivat hekään. Voittajat eivät usko koskaan sattumaan ja viisaat syntyvät vasta kuolemansa jälkeen, tiedämme vanhastaan.

Kirjoitin vuosia sitten narsismista osana johtajuutta ja muistuttaen ettei kenestäkään tule suurta matkimalla muita. Koska mikään ei tässä maailmassa näytä muuttuvan, en kirjoita uutta versiota sellaisesta, joka on kerran jo kirjoitettukin. Narsistin ainoa todellinen keino menestyä on suututtaa ihmiset. Siitä he oppivat muistamaan suuren johtajansa myös nyt koronan pandemiakeväänämme. Naisten keino suututtaa kansakunta on toinen kuin miesten kömpelömpi tapa käyttää narsistista valtaa. Vallan kautta nainen voi saavuttaa aseman, jossa he voivat olla paitsi jalomielisiä, myös äidillisiä. Siihen miehet eivät ikinä kykene.

Narsistinen valta ja verkostot

Narsistinen valta

Verkostojen maailmassa on taipumusta hakea kärjistyksiä. Kieli, jossa on liian monta “toisaalta ja toisaalta”, ei ota kantaa ja vastuuta. Diplomatia on myös täsmällistä kannanottoa. Ei vain sen välttelyä. Välttelyllä jätämme vallan despootille. Ertyisesti asiantuntijavalta on usein liioitellun epävarmaa. Narsistinen despootti hyötyy epävarmasta. Siksi hän käyttää lukuisia asiantuntijoitamme.


Yksi kärjistyksistämme on hierarkkinen tapamme jäsennellä maailmaa ja sen vallankäyttöä. Siinä valta sokaisee, täydellinen täydellisesti, kuulee väitettävän. Narsismi vallankäytössä ja johtajuudessa on vaarallinen ilmiö tänään tuhansille myös Suomessa. Miten narsismi esiintyy vallankäyttönä verkostoissa?
Hierarkkinen valta muistuttaa mielipuolista monarkiaa. Keskellä modernisoituvaa maailmaa törmäämme tähän feodaaliajan järjestelmään tuon tuostakin verkostoissa. Se muistuttaa keisaria, joka saapuu palatsiinsa ja jonka vankkureiden ympärillä kyhjöttää maassa silmät maahan luotuja, vääryyttä kärsineitä surkimuksia anomuksineen. Joukko kerjäläisiä hakee luita ja kalanpäitä. Lähimmälle voivottelijalle heitetään mehevin luu.


Verkosto, jossa narsistinen johtaja elää, on kuin hämähäkin kutoma suunnaton globaali luomus. Verkoston urkkijat ovat siinä samassa tehtävässä kuin tsaarin ajan Venäjällä. Raportit ilmiantajilta ovat yhtä arkipäiväisiä kuin keskiaikaisen keisarin hovissa. Kyse ei ole tämän päivän ilmiöstä vaan vanhasta, sosiaalisen pääoman elättämästä ja muistimme tallentamasta virhekäyttäytymisestä. Sen poisoppiminen on oma asiamme. Nyt verkostoissamme askaroi suuri määrä narsistisia despootteja myös naisina. Ilmiö on meille uusi ja olemme siitä hämillämme.


Keisari ei tee hovissaan itse päätöksiä. Katastrofaaliset päätökset siirretään kelvottomille verkoston alemman johdon keskiasteen johtajille. Mitä enemmän heitä on, sitä harvempi saa päättää, ja keisari keskittää valtansa itselleen. Narsistinen johtaja ei koskaan ota itse vastuuta päätöksistä, jotka voivat olla organisaatiolle tuhoisia. Suomessa feodaalilaitoksen muistot ovat erityisen tyypillisiä kriisihallinnan välineitä. Pandemia maailman laajuisena on ikivanhojen sosiaalisen pääoman muistojen tallentamista.

Kyse on kriisin mukanaan tuomasta traumasta ja paluusta Suomessa agraariajan juurille. Verkostot ovat saaneet feodaaliajan psykologisen ilmeen ja taantuma palaa myös medioissamme näyttäen sota-ajan tapahtumia. Jopa viihde on tuon ajan tuotetta.


Keisari on isä aurinkoinen ja puhdas. Hänen verkostossaan asiat eivät ole koskaan aivan kunnossa. ”Epäjärjestyksen marginaali” antaa mahdollisuuden hajottaa ja hallita. Korjata virheitä astumalla alas ja osoittaen näin laupeuttaan, lahjojaan ja johtajan taitojaan. Hiven veltot ja lahjattomat ovat siten suositumpia kuin pätevät ja taitavat tukijat ja asiantuntijat, toimittajat työssään.

Turha innokkuus ja taito, lahjat ovat vaaraksi narsistisen johtajan säteilevälle valolle. Mitä vähemmän verkostossa on poliittisen vallankäytön hankkineita jäsenkirjaihmisiä, sitä helpompi lahjattomia on seuloa. Jos valinnan ehtona on jäsenkirja. Naisena johtajan on oltava keskinkertainen säilyttääkseen suosionsa. Lisäksi naiselle on synnynnäinen keino kestää ja sietää myös huonoa onnea, jota pandemia ja kriisit tuovat aina mukanaan. Nainen sietää sattumaa toisin kuin mies, tekee laitonta välittömästi ja perustuslain vastainen vie vain hivenen pidemmän ajan.


Narsistinen johtaja ei päästä ketään kukkoilemaan toistensa yläpuolelle. Tämä varmistaa tasapäisyyden ja vallan tasapainon. Sen ylläpitämisessä ruokitaan ahneutta ja kähmintää. Sen ulkopuolelle jäävät ovat epäilyttäviä, ehkä peräti kumouksellisia. Tarvitaan urkintaa, joka luo sairaalloista epäluuloa, pessimismiä ja kateutta, syvää masennusta. Masentuneita ihmisiä hoidetaan lääkkeillä ja päihteillä. Heille riittää että johtaja on vaatimaton pessimisti, synkkien aikojen näkijä ja ennustaja. Kotona kyhjöttävät vanhukset ja aiemmin nuoret vallankumoukselliset masentuvat varmasti.


Narsistiselle despootille kerrotaan vain se mitä hän haluaa kuulla. Hierakkisessa verkostossa johtaja näkee vain oman itsensä ja peili todellisuuteen vääristyy. Verkostosta tule narsistisen persoonallisuuden oma universumi. Ihminen pysyy siinä ihmisen kokoisena, oli hän sitten Yhdysvaltain presidentti tai pienen laitoksen johtaja. Verkostoissa voi syntyä hierarkkisia harhoja ihmisten kyvyistä, älystä, lahjoista ja persoonallisuudesta. Narsistinen johtaja ruokkii näitä harhoja. Luova johtaja on niitä poistamassa. Syvän kriisin koittaessa ei kaivata poikkeuksellista luovuutta, vain kuria ja järjestystä.


Vallankumous alkaa uusista ajatuksista. Narsistinen verkosto saa sisälleen ideoita, jossa pysähtyneisyys alkaa murtua. Miten näitä luovia ja innovatiivisia ajatuksia voidaan toteuttaa siten, ettei koko ikiaikainen järjestelmä hajoa? Miten käy vanhan teorian, dogmin, konvention ja sen varaan rakennetun narsistisen persoonallisuuden? Oikea verkosto ei tunnista lainkaan yksilön persoonallisuutta, psykologisia ominaisuuksia, narsismia. Miten luoda ympärilleen pseudoverkosto on narsistin taitoja.


Narsistinen verkosto kertoo kuinka kaikki on lähtöisin jo kaukaa, ikiaikainen ja ihmisen evoluutioon liittyvä pakko. Kapinaan ei koskaan lähde ihminen, joka pelkää asemaansa tässä epävarmuuden evolutionaarisessa verkostossa. Kokemus pelosta, hylätyksi tulemisesta, eristämisestä ja häpäisystä ovat verkoston hierakkisia, emotionaalisia välineitä. Ahneus takaa kierron, jossa vähän saanut haluaa hieman enemmän. Verkostokaupassa tämä tapahtuu joskus aggressiivisesti. Erityisesti lapset eivät voi ymmärtää verkoston emotionaalisia mahdollisuuksia ja manipuloivaa vallankäyttöä. Heidät on suljettava koteihinsa ja vanhempiensa hoitoon.


Ulkopuolisen maailman saapuminen suljettuun hierarkkiseen verkostoon johtaa narsistisen johtajan kriisiin. Hän alkaa lakata hallitsemasta ja leijailee kaiken muun yläpuolella. Narsistinen johtaja siirtyy taivastodellisuuteen. Narsistinen ihminen tervehtii nyt kaikkia ikään kuin viralta pantu Jumala. Kiittää kaikkia uskollisuudesta, rohkaisee ja toivottaa onnea sekä menestystä, hymyilee kameroille. Narsistinen johtaja on harvoin typerys ja toimii verkostossa nerokkaasti. Sankarina oleminen on hyvän onnen kultti ja maailman lyhytaikaisin ammattina. Nainen voittajana ei usko ikinä sattumaan.


Lopulta hierarkkiseen verkostoon jää vai narsistinen johtaja ja hänen kamaripalvelijansa. Kirjoittaa Ryszard Kapuscinski vapaasti lainaten Etiopian keisarin vallasta ja despootin pitkästä illasta (HS 2.7.06). Mietelmäkirjailijan ja entisen toimittajan teos ”Keisari” on suomentanut Tapani Kärkkäinen. Muita puolalaisen, kolmatta maailmaa reportterina seuranneen tarkkailijan suomennettuja töitä ovat Neuvostoliiton hajoamista kuvaava teos ”Imperiumi” ja Afrikka-reportaasi ”Eebenpuu” . Oman aikamme voittajia ovat naiset, jotka ymmärtävät, kuinka ei ole valtaa ilman vihaa ja joiden kyky sietää valtaa ilman suosiota on miestä vahvempi.

25.7.06

Matti Luostarinen

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts