Muistelmien tiivistetty pohdinta on nyt saapunut 2000-luvun alkuun ja tämän ensimmäisen milleniaalisen vuosikymmenen merkitystä ei voi liioitella. Omat ratkaisut, niin kansalliset kuin globaalit tapahtumat tukivat silloin toisiaan. Näitä olivat etenkin matkani, poistuen hetkeksi yliopistoistamme, Laatokan-Karjalan kautta Kanta-Hämeeseen ja nykyisen Luken palveluun, agropolis strategian (Agropolis strategy) syntyminen ja leviäminen Euroopan ohella Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan, Aasiaan ja Yhdysvaltoihin sekä ”Europena rivers network” -ohjelman kokoaminen palvelivat samaan aikaan yhtäällä liittymistämme Euroopan unioniin, että paikallisia seutukuntien omia pyrkimyksiä.
Samalla ne palvelivat EU:n ja globaalin maailman yhteisiä tarpeitamme. Tuo vuosikymmen oli kuitenkin se, jolloin nuo askelmerkit otettiin omana kokemuksenani suomalaisena ja manifestinkin kirjoitin Suomessa (Cluster art and art of clusters). Se että jopa Kiina tuli myöhemmin mukaan johtamaamme ohjelmaan, oli enemmän kuin tuolloin saatoimme odottaa (Sustainable Developmen China). Tänään se ei olisi enää edes mahdollista. Väliin kun jäi kokonaan menetetty vuosikymmen ja sen jatkona syntynyt Cocid-19, maailmanhistorian hurjin yhteinen kokemuksemme globaalina se näkien ja kokien mutta paikallisena sairastaen ja torjuenkin. Elämästä oli tullut yhteinen pelimme, jossa kaikki vaikuttivat nyt häviävän. Pyrimme kuitenkin ajattelemaan ja toimimaan suurpiiirteisesti ja yleisluonteisesti mutta elimme edelleen tavallemme uskollisesti pieniä asioita näperrellen. Epikurosta lainaten elämisen taito ja kuolemisen taito olivat jälleen kerran yksi ja sama asia.
Ilmiön kuvaaminen onnistui parhaiten väittelemällä tohtoriksi uudelleen myös Turun yliopistossa ihmistieteissä (human science) aiemman Oulun yliopston luonnontieteisen (natural science) opin rinnalla ja aiheesta, jossa innovaatiopolitiikka ja klusterit oli esiteltävä käyden läpi maamme kaikki ympäristöalan toimijat, kouluttajat ja hallinto, mutta etenkin alan yrittäjät ja kuluttajat. Väitöskirja sai nimekseen ”Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka” (Ecological cluster and innovation policy). Tätä kirjaa seurasi julkaisu ”Uusmedia ja kansalaismedia verkosto- ja klusteritalouden tuotteina innovaatiopolitiikassa” (New and social media as a production of cluster and network economy in innovation policy).
Niinpä täyttäessäni 60-vuotta heinäkuussa 2001, juhlakirjan nimenä oli jo enteellisesti: ”Social media economy and strategy”, eniten myyty kirjani tuohon aikaan maailmalla. Hieman aiemmin oli julkaistu kirjani, jonka käsikirjoitus oli tehty jo 1970-luvulla Oulussa, mutta sen julkaisu jäi tuolloin vararikon tehneen kustantamon seurauksena myöhemmin julkaistavaksi (Arctic Babylon 2011).
Kirja ennusti tuolloin tapahtumat aina vuodelle 2011, ja sen taustalla oli Etelä-Amerikassa tapaamani ja näkemäni nykyisin hyvinkin tutut inka- ja mayakansan merkkiteokset sekä maamerkit. Kirja oli tarkoituksella fiktiivinen ja koottu kolmesta eri teoksesta, joista yksi avasi käsitteineen kahta muuta julkaisua.
Kokeilu oli tietokonetta käyttäen jo 1970-luvulla mahdollinen, mutta kovin kömpelö, pohtien oman aikamme mahdollisuuksia narratiiviseen kerrontaan ja etenkin elokuviimme, ekologisen klusterin syntyä ja taiteiden klusterin leviämistä maamme rajojen ulkopuolelle satojen miljoonien käyttöön. Tänään, täytäessäni 70-vuotta, se edustaa kuvineen muistelmateostani otsikolla ”Cluster Art an Art of Clusters 70 years”, kuinkas muuten.
Salvador Dalia mukaillen, häneltä kysyttäessä, onko hän surrealisti, en edusta klusteritaidetta tai taiteen klustereita, vaan ole klusteritaide, kuten Dali kertoi olevansa suurrealismi, ei toki surrealisti taiteilijana. Siinä kun on melkoinen ero.
Niinpä kun kirjoitin manfestini, Google ei löytänyt yhtään näillä käsitteillä avautuvaa toimijaa. Nyt sitten löytyy jo satoja miljoonia ja usein varhaislapsena ilmiön sisäistäenkin, vuosituhannen alussa syntyneitä. Alussa tavoite oli löytää etenkin lapsia ja ensimmäisen vaiheen innovaattoreitamme. Siis valon sytyttäjiä, ei vain valossa työskenteleviä sen edetessä reaaliaikaisesti läpi globaalin maailman. Ajan ja paikan tieteet joutuivat samalla paradigmaiseen, maailmankuvat muuttavaan vaiheeseen.
torstai 7. heinäkuuta 2011
2000-luku ja ajattoman ajan alku
Kirjoitin jo vuosikymmenen vaihtuessa 2000-luvusta ja sen merkittävimmistä tapahtumista kirjoissani. Suomi sai myös oman kirjansa täyttäessään sata vuotta (Finland’s big year 2017 – Suomi 100”. Se oli samalla sadas kirjanikin jo koottu aiemmin kirjoittamistani. Tuota vuotta Suomessa odotettiin siinä missä vuosituhannen vaihtumista maailmalla suurella jännityksellä. Suurimmat pelot kohdistuivat tietokoneisiimme: ymmärtävätkö koneet ollenkaan siirtymää? Tietotekniikka ja tiedonsiirtojärjestelmät olivat jo kehittyneet liki reaaliaikaiseen ja paikasta piittaamattomaan telepaattiseen tapaan manipuloida vanhaa maailmaamme.
Surun vuosikymmen
Tietojärjestelmämme eivät toki romahtaneet vuosituhannen vaihtuessa. Välitön tiedonvälitys oli läsnä kaikissa vuosikymmenen uutisissa ja näistä mieleenpainuvimmat olivat terroristien ohjaamien koneiden iskeytymien WTC:n torneihin 11.9. 2001. Ihmiset ympäri maailma tiesivät sen, mitä ihmiset torneissa ja pelastajat New Yorkin kaduilla eivät tienneet.
Internetin mahti näkyi myös tsunamin iskiessä tapaninpäivänä 2004 Intian valtamerellä Etelä-Aasian ja Kaukoidän rannikoilla, 300 000 ihmistä menehtyi. Tieto tsunamista ja sen vaatimista uhreista levisi epävirallisia reittejä myös Suomeen ennen viranomaistiedotusta. Sain myös itse tietoja onnettomuudesta ja menehtyneistä oululaisista ystävistäni internetin kautta pian onnettomuuden jälkeen. Suru levisi Suomeen hiljaisena kuten niin monesti aiemmin. Suomi osasi virtuaalisen suremisen ja yksin surijan lahja on suureksi kasvavien puiden lopulta ainut tapa kasvaa. Tosin kasvaessaan tahtovat estää muiden kasvun vierellään. Tätä vuosituhannen vaihde halusi korostaa etsien kansakunnittain suuria nimiä ja puita, jotka varjostivat muita kasvamasta ja tunnettiin kipsikuvina sekä pronssiin valaen viitoittaen kansakuntien usein veristä historiaamme.
Netti mahdollisti myös kääntöpuolella ikävät uutiset. Sellaisia Suomessa oli Myrmannin pommi-isku ja siihen syyllistyneen nuorukaisen yhteydet erilaisille pommikeskustelupalstoille. Verkkoyhteisö selvitti samalla hetkessä, kuka oli iskun takana. Vastaavasti Jokelan ja Kauhajoen kouluampujat varoittivat teoistaan ennalta internetissä. Suomi jatkoi suremistaan. Suomessa sureminen on opittu jo ennen syntymää, se on geneettinen tapahtuma. Ammatikseen itkevät naiset ovat hyvin suomalainen ilmiö sekin.
Naamakirjat ja visertäjät
“Tavallinen kansa” alkoi osallistua verkkoyhteisöihin vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Kun vuosikymmenen alussa opiskelijafoorumilla käynnistynyt Facebook avattiin yleiseen käyttöön, sähköistyi ihmisten reaaliaikainen kommunikaatio hetkessä, ja se imi mukaansa lopulta kaikki median käyttämät tekniset välineet. Syntyi määrätön määrä uusia symboleja ja niiden käyttäjiä. Joku pelkäsi jopa kielemme puolesta, turhaan. Suomen kieli on lopulta suuri ja yhtenäinen, vahvan kulttuurin ja kirjallisuuden perusta. Ei se mihinkään katoa, päinvastoin, rikastuu ja vahvistuu globalisaatiossa. Tosin samalla koko ajan muuttuen ja muuttuessaan hakien uusia reittejä ikään kuin joki meanderoidessaan.
Hakaristi sai aikanaan pyhän merkityksensä juuri näistä viljavista meanderin muodoista, mutta pilattiin Euroopassa ja natsien ottaessa käyttöönsä tämän pyhän merkin. Meillä on tapana pilata sellaista, joka on ollut alkujaan arvokasta ja erityisen pyhää. Joulu ja sen juhlinta tahtoo sekin unohtaa alkuperäisen juhlittavansa. Niinpä uuden vuosituhannen alku oli hybridiyhteiskunnan kouristelun rinnalla kyberturvallisuuden ja sosiaalisen median ikävien ilmiöiden leviämistä saastuttaen pyhän meanderin viljavat vainiotkin. Alkoi keskustelu ilmastonmuutoksesta uudella tavalla ja vain hetkeä myöhemmin iski pandemia, joka oli pahempi kuin mikään rutto ennen sen syntymää.
Rajanveto yleisen ja yksityisen tiedonvälityksen välillä hämärtyi ja katosi lopulta kokonaan. Suomessa pääministeri Vanhanen pyrki vielä puolustamaan yksityisyydensuojaansa oikeudessa. Vastassa oli nettideittipalvelun kautta hankittu naisystävä ja hänen julkaisemansa kirja. Se oli tapahtumana tärkeämpi kuin tuppilautasekoilut ja vaalirahat. Matti Vanhanen jäi historiaan sankarina, joka vei romantiikan käräjille. Sekin oli hyvin suomalainen tapa elää uutta aikaa ja sen medioitten mitatessa myös demokratian ja puolueittemme kestävyyttä. Käsite ”kriisi” koki sekin inflaation.
Pandemiasta tosi-TV:n pudotuspeleihin
Vastaavasti Yhdysvallissa valittiin ensimmäinen sosiaalisen median ja internetin liki globaalisti valtion päämieheksi huutama Barack Obama ensimmäiselle virkaudelleen. Hänen ihonvärinsä oli toissijainen asia, jos asia lainkaan. Netti toimi myös viruksia nopeammin pyrittäessä pysäyttämään pandemioiksi muuten leviävät epidemiat ja niiden uhkakuvat muuttuivat perinteisessä mediassa turhankin näkyviksi. Näin kävi lintuinfluenssan kohdalla, mutta sikainfluenssan taltuttamisessa varovaisuus oli varmasti myös viisautta. Ne olivat kuitenkin alkuhuutoa Covid-19 saapumiselle.
Populaarikulttuurissa netti toi mukanaan tosielämää kuvaavat pudotuspelit ja tosi-TV sarjat. Lyhytaikaista julkisuutta tavoittelevat ihmiset olivat ajan tuote. Samalla syntyi käsite, joka kuvasi ajan egoismia ja narsistisia häiriöitä, minulle tässä ja nyt -syndrooma. Tässä raja-aitoja rikottiin vanhaan tapaan ja Suomessa parhaiten onnistui uusi Tuntematon Sotilas -tulkinta sekä poliittinen satiirimme. Poliitikot alkoivat seurata omaa kuvaansa satiireista sekä muuttua sen oloisiksi ja näköisiksikin. Sarkasmi huumorin lajina ei kuitenkaan oikein suomalaisilta onnistunut. Suomalainen sarkasmi on elämäntapa eikä sovi huumorin kohteeksi ensinkään.
Politiikka joutui vuosikymmenen jälkeen ottaman kantaa moraaliin, eettisiin arvokysymyksiin ja “maan tapaan”, puolueiden tapaan hankkia vaalirahoitustaan, sekä aiemmin käynnistyneeseen 2000-luvun Yhdysvalloista lähteneeseen finanssikriisiin.
Hyvä, paha globalisaatio ja euro
Globalisaatiosta mellakoitiin Göteborgissa vuonna 2001 ja kymmenen vuotta myöhemmin emme tienneet kummat olivat lopulta oikeassa, sen puolesta puhujatko vaiko vastustajat ja kehittyvien talouksien asianhoitajat. Argumentit kun puhuivat globalisaation edistäneen juuri kehitysmaiden taloutta huimin hyppäyksin ja kiinalaiset toimivat Afrikassa aivan omin säännöin ihmisoikeuksien loukkauksista kyselemättä. Protektionismista ja nationalismista alkoivat puhua tahot, jotka olivat ennen puhuneet globalisaation puolesta.
Suomeen tulivat käsitteet eristäminen sekä kapselointi ja sillä tarkoitettiin kiusattujen ihmisten sijasta nyt Kreikkaa, Portugalia ja Irlantia. Kun valuuttaunioni rakennettiin pelkän unelman pohjalla, ilman talousunionia, se johti Välimeren maat hätätilaan.
Ilmiö kertoi europoliitikkojen raukkamaisesta pelkuruudesta, epäpätevyydestä ja harkintakyvyn puutteesta. Ongelmien kieltäminen oli epä-älyllistä jargoniaa ja sitä jatkui vuosikaudet. Valuuttaunioni ilman talousunionia oli mahdoton ja eliitti halusi paeta ikävää kriisiä kohti liittovaltiota. Tähän eurooppalaiset eivät olleet antaneet juridista oikeutusta poliitikoilleen ja Suomessa käytiin “jytkyvaalit”.
Ennen vaaleja perinteinen mediamme kertoi, kuinka kyseessä on 1970-luvun vennamolaisesta populismista. Perussuomalaisia äänestäneet leimattiin epäihmisiksi eliitin toimesta. Vaalien jälkeen äänestäjät olivat joko impivaaralaisia maalaisia tai äärioikeistolaisia fasisteja ja rasisteja. Jos puolue olisi osallistunut hallitukseen, se olisi tuomittu takinkääntäjänä, ja kun puolue ei voinut hyväksyä hallituksen EU-politiikkaa, se katsottiin vastuun pakoilijaksi. Perinteinen media muistutti 1970-luvun mediaamme, ei toki sen lukijat sosiaalisen median käyttäjinä.
Eurooppaa joutui euromaita kohdanneeseen Irlannin, Kreikan ja Portugalin rahoitusongelmiin ja omat vaalimme odottivat vuoden 2011 kevättä. Koko vuosi 2011 oli ollut suurten internetuutisten aikaa, jossa mukana oli niin luonnonkatastrofeja kuin islamilaisten maiden kansannousuja Euroopan naapurissa. Maailman kirjat olivat sekaisin. Suomessa vanha poliittinen eliitti, konsensuspolitiikka ja puolueinstituutio eli syvässä kriisissä. Kriisi kärjistyi vuonna 2015, jolloin pakolaiset olivat ehtineet myös Suomen rajoille ja Tornioon. Pääministerimme tarjosi heille kotiaan ensi hätään asunipaikaksi. Kempeleläinen insinööri pääministerinä oli omalla tavallaan uusi kokeilu sekin. Myöhemmin palattiin liki kymmenen kokeilun jälkeen hallitukseen, jossa oli pelkästään naisia hoitamassa pandemiaa. Käynnistyi puhe uudesta normaalista, olkoonkin että monen vanhuksen kohdalla se oli koettu toki ennenkin ja toi mieleen 1940-luvun lapsuuden tai nuoruuden, jota ei oikeastaan ollutkaan. Aika oli ahdistava ja nuoremmat eivät sitä ymmärtäneet ensinkään.
Sosiaalisen median talous
Mistä tämä kaikki alkoi? Miten on mahdollista, että maaliman kirjat menivät sekaisin vuoden 2011 alussa? Mitä oli tapahtunut aiemmin sotiemme jälkeen 1950-1980-luvuilla ja miten tämä kaikki kulminoitui 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä? Miksi kaikki tämä muistutti niin tutulla tavalla kertomusta 1920- ja 1930-luvusta? Miksi “Arktinen Babylon” kulminoitui vuoteen 2011? Mitä silloin tapahtui Saharan pohjoispuolella arabi-islamilaisissa valtioissa, Norjassa Utön saarella ja Japanissa tsunamin seurauksena, oli ennustettu jo aikapäiviä. Tuon vuosikymmenen kohdalla kirjoitin useitakin kirjoja ja niistä luetuin oli otsikolla ”Menetetty vuosikymmen”. Suomessa oli hallituksia jokaiselle vuodelle ja kaikki olivat yhtä epäonnisia soten rakentelijoitamme.
Vuosikymmenen suurimpia keskustelun aiheita olivat ilmastonmuutos, terrorismi, Irakin sota, liikakansoitus ja 2000-vuosikymmenen lopun finanssikriisi. Olimme asuttaneet planeettaamme jo vuosituhansia, ehkä liki 100 000 vuotta, mutta vasta 1900 -luvulla aloimme todella ottaa sen haltuumme, moninkertaistaa lukumäärämme ja samalla hankkia välineitä, jotka olivat muuttamassa kaikki vanhat käsityksemme tiedon kulussa ja teknologiassa, ihmisen tavassa hankkia tietoa ja käsitellä sitä pienen yhteisönsä sisällä ja samaan aikaan globaalissa virtuaalitodellisuudessa.
Nämä kaksi asiaa eivät olleet enää samaa todellisuutta ja se vaivasi tulkitsijoitamme. Kumpi oli todellisempi; lähiyhteisön kertoma kuvitteellinen “miltä maailma näyttää” -todellisuus vaiko miljoonien viestimä globaali viestintä ja sen välittämä todellisuus.
Yhden miehen studio
Kun Pekingin olympialaiset käynnistettiin, seurasin niitä suorana lähetyksenä sekä perinteistä mediaa käyttäen televisiosta, että internetin välityksellä ja ystävieni kuvatessa tapahtumaa sekä katsomosta että osallistuen suomalaisen urheilijajoukon kulkueeseen stadionilla. Tällaiseen reaaliaikaiseen raportointiin kykeni kuka tahansa ja osana sosiaalista mediaa sinne samalla tietonsa siirtäen.
Kesken tämän kokeilun sain uutisen Georgiasta, jossa venäläiset panssarit olivat osallistumassa olympialaisten avajaisiin liki perinteiseen tapaan rauhoittaen uhkaavasta konfliktista. Olin raportoinut tästä venäläisestä tavasta jo 1980-luvulla Georgiassa vieraillessani. Venäjä otti YK -joukkojen tapaan poliittisen vastuun kansakuntien välisistä sisäisistä riidoista ne ennalta ehkäisten oman maansa, Neuvostoliiton sisällä.
Reaaliaikainen viestini avajaisista sai uuden käänteen ja artikkeli uuden otsikon. Se syntyi odottamatta ja puhtaasti sattumalta. Kaukasia oli tullut minulle tutuksi jo vuosikymmenten varrella ja minulla oli siellä tuttuja, jotka olivat myös osa sosiaalista verkostoani, globaalista sosiaalista mediaa. Samalla tunsin maantieteilijänä alueen geopoliittisen kireyden ja taustan vuosikymmenten takaa. Sosiaalinen media taas mahdollisti tiedon saannin mistä tahansa maailman kolkasta. Omat tutkimukseni ja tutkimusverkostoni, -tutkimusaineistot, ulottuivat yli 30 miljoonaan blogiin jo 2000-luvun puolivälissä. Niiden seuranta vaikeutui vasta siiryttyämme mobiililaitteisiin.
Sosiaalisen median paradigma
Suomalainen media reagoi uutiseen myöhässä reaaliaikaisesta ja omituisella painotuksella, suomalaisella. Sama koski ulkoministeriötä ja oikaisu tuli vasta paljon myöhemmin. Ensimmäinen reaktio ei ole aina oikea ja luotettavin tieto syntyy juuri paikan päällä asuen ja eläen. Näin käsite sosiaalisen median paradigmasta ja uudesta mediayhteiskunnasta sekä sen taloudesta ja sosiaalisista rakenteista alkoi syventyä Suomessa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Se tapahtui yllättävän nopeasti ja ilman vuosien koulutusta. Koulutetut olivat toki muita valovuoden edellä. Valovuodella ei mitata aikaa vaan matkaa, jolloin erolla ei ollut oikeastaan mitään merkitystä. Niinpä tähtiä tuijotteleva professori Valtaoja hajavaitsi olvensa hetkessä samassa veneessä kaikkien muiden kaltaistensa kaksijalkaisten kanssa. Tieto kun levisi valon nopeudella ja lapsikin oppii etenkin hyvin nuorena, ennen kielen pilaamana, uskomattomia asioita tietämättämme miten ja miksi.
Tuo aika oli Suomessa murroskulttuuria, mutta jo selvästi havaittavissa ja osa nuorison käyttämää luonnollista tiedonhankintaa toimintaympäristöstään. Vuoteen 2010 tultaessa liki kaikilla kansanedustajillamme oli toki Facebook ja Twitter sekä tapa päivittää kotisivunsa blokin kautta ja moni teki sen moitteettomasti, mutta kaikki eivät lainkaan. Ero kansanedustajienkin välillä oli hyvin suuri.
Bloggerit olivat merkittävä osa tiedon hankintaa ja Wikipediaa pidettiin sitäkin reaaliaikaisesti yhteisön tiedonlähteenä siinä missä Wikileaks jakoi salaisia poliittisia ja muita dokumentteja. Avoin yhteiskunta haki rajojaan ja siinä oli vielä suuria kulttuurisia ja yhteiskunnallisia eroja.
Innovaatioiden ja niiden leviämisen, diffuusion, näkökulmasta tärkein leviäjä oli nyt symbolinen ja kulttuurinen prosessi ja se ohitti tekniset ja taloudelliset innovaatiot. Samalla reaaliaikaisuus teki uudesta ilmiöstä paikkaan ja aikaan sitomattoman ja se hämmensi tulkitsijoita sekä teki analysoinnista hankalan ja työlään, ammattitaitoa vaativan prosessin. Näin 2000 -vuosikymmen oli vuosikymmen, jonka alkua ei voi enää rajata eikä sen loppua osoittaa.
Ajankohtainen Einstein
Kun sata vuotta täyttänyt Einsteinin suhteellisuus tuli elämäämme konkreettisena todellisuutena, newtonilainen maailmankuva väistyi. Terrorismin vastainen sota sai aikaan tulosta, Saddam Hussein telotettiin siinä missä Al-Quaidan johtaja Osama bin Laden.
Sosiaalinen media vei islamilaiset valtiot kohti portaittain etenevää kansannousua ja pelot läntisen kulttuurin ja islamilaisen kulttuurin törmäyksestä olivat liioiteltuja, 1980-luvulla syntyneitä, jolloin sosiaalinen media ja internet olivat tuntemattomia. Toki terroristit iskivät vielä Madridissa 2004, Lontoossa 2005 ja Mumbaissa 2006.
Eurooppa yhdentyi
Euroopan unionin laajeneminen jatkui vuonna 2004 12 maalla: uudet jäsenmaat olivat
Puola, Slovakia, Tsekki, Unkari, Latvia, Liettua, Viro, Slovenia, Kypros ja Malta. Vuonna 2007 jäseniksi hyväksyttiin Bulgaria ja Romania. Näin jäsenmaiden joukkoon oli tullut suuri määrä aiemmin maatalousvaltaisia Itä-Euroopan blokkiin kuuluneita Varsovan liiton jäseniä.
Baltian maiden tulo yhteiseen unioniin oli luonnollisesti Suomen näkökulmasta mieluisin. Samalla joulukuussa 2009 tuli voimaan uusi Lissabonin perussopimus ja Herman Van Rompuy valittiin unionin ensimmäiseksi presidentiksi.
Venäjä puuttui Georgian sisäiseen konfliktiin ja Etelä-Ossetian sota alkoi samalla kun Kaukasuksella Tsetsenian konflikti osoitti jo laantumisen merkkejä. Lähi-Idässä levottomuudet jatkuivat läpi koko vuosikymmenen ja kärjistyivät Gazan sotaan 2009.
Afrikassa sisällissodat jatkuivat ja murheellisin oli Darfurin konflikti, jossa menehtyi lähes puoli miljoonaa ihmistä. Uutisotsikoihin näkyvimmin ylsivät Tsad, Keski-Afrikka sekä Somalia, jonka sotaan myös Etiopia osallistui.
Kiina sisään Eurooppa ulos
Vuosituhannen alun suurin uutinen oli kuitenkin Kiinan kohoaminen Yhdysvaltain rinnalle talousmahtina. Kun Kiinan valuuttavaranto vuosikymmenen alussa oli alle 100 miljardia dollaria, kymmenen vuotta myöhemmin se oli 2300 miljardia dollaria.
Samaan aikaan Yhdysvalloista tuli maailman velkaisin valtio ja Kiinasta vastaavasti maailman suurin investoija. Yli neljäsosa Yhdysvaltain valtionvelasta päätyi kiinalaisten haltuun.
Euroopan unioni otti käyttöön vuonna 2002 yhteisen valuutan euron, joka syrjäytti 12 valtion kansalliset valuutat mukana myös Suomen markka siinä missä Ranskan frangi ja Saksan markka. Myöhemmin valuutta-alueeseen liittyivät myös Slovenia, Kypros, Malta ja Slovakia.
Finanssijärjestelmä romahti
Syksyllä 2008 kansainvälinen finanssijärjestelmä romahti ja tästä oli varoiteltu myös Suomessa hyvissä ajoin. Teollisuustuotanto ja kansantulo laskivat teollisuusmaissa 1930-luvun suuren laman malliin ja Yhdysvallat joutui tukemaan pankkeja, vakuutusyhtiöitä ja suuria teollisuusyrityksiään.
Vuotta aiemmin globaalia taloutta koetteli öljykriisi ja samalla alkoi kansainvälinen ruokakriisi ja ruoalla keinottelu. Kriisissä ruuan hinta nousi korkeimmalle 30 vuoteen ja ruokamellakoita syntyi lähes 40 valtiossa.
Ruokakriisi
Öljyn hinnan ja biopolttoaineiden lasku pudottivat ruuan hinnan vuonna 2009 mutta samalla saatiin synkkä varoitus vähenevistä luonnonvaroistamme ja ilmastomuutoksen tuhoista ympäri maailmaa. Puutetta on viljelymaasta, vedestä, lannoitteista, osaamisesta ja viime kädessä myös oikein ohjatusta elintarviketuotannon suuntaamisesta ja kulutuksesta. Ilmastomuutoksen vaikutukset alettiin huomata myös Suomessa vuodenaikojen supistuessa kolmeen ja kesäisten helteiden muuttuessa tukahduttavan kuumiksi. Samoilla leveyksillä Kanadassa metsät paloivat roihuten. Jokainen kesä oli aina edellistä helteisempi ja talvet alkoivat muuttua pitkäksi venyväksi marraskuuksi.
Väheneviä luonnonvarojamme on voitava käyttää humanitaarisesti oikein ja hyväksyttävällä tavalla. Tämä koskee myös meriä trooppisten alueiden rinnalla ja meillä pohjolassa jatkossa etenkin arktisia alueitamme ja Itämerta. Nooan arkista saarnaavat eivät kuitenkaan saavuttaneet erityistä suosiota.
Ilmastomuutos ja luonnonkatastrofit
Ilmastomuutos ilmoitti itsestään Yhdysvaltain New Orleansissa, jossa Hurrikaani Katariinan jäljet vuodelta 2005 näkyvät vielä tänä päivänäkin. Japanin valtava tsunamionnettomuus keväällä 2011 vei meidät pohtimaan uudelleen myös ydinvoiman käyttöä ja ensimmäisten joukossa reagoi Saksa.
Haitin maanjäristys järkytti suomalaisia vuonna 2010 ja mukana olivat myös yksittäiset perheet ja apu kohdistettiin maailman köyhimmän talouden tukemiseen käyttäen internetin apua ja kummiperheitämme, heidän lapsiaan. Haitissa netin käyttäjät ovat pääsääntöisesti hyvin nuoria. Pohjois-Afrikassa vastaavasti nettinuoriso on sielläkin paljon meitä nuorempaa ja nuoret ovat työttömiä siinä missä lähes puolet Espanjan nuorista.
Tämä sukupolvien välinen ero tulee harvoin esille eikä siihen kiinnitetä riittävää huomiota. Sukupuolten väliset kulttuuriset erot sen sijaan pystytään jo ymmärtämään. Islamilaisissa valtioissa kansannousuja ja vallankumouksia eivät tee vanhukset. Suomessa taas maaseutu alkoi tyhjetä ja väki ikääntyä, lapsia ei syntynyt kuin murto-osa 1940-luvun suurista ikäluokistamme. Nyt he olivat vanhuksia ja kaipasivat hoitoakin. Tähän kuului varautua jo vuosikymmeniä aiemmin.
Sinisilmäisyys katosi
Suomalainen sinisilmäisyys alkoi kadota vuosikymmenen myötä ja samalla muutokset omassa poliittisessa järjestelmässämme horjuivat nekin. Euroalueen kriisi sai kansalaiset aktivoitumaan ja kevään 2011 vaalit muistuttivat kuinka arvot ja poliittinen uskottavuus olivat palanneet vanhan marinadin ja konsensuspolitiikan sisälle.
Kun kirjoitan tätä tekstiä perussuomalaiset ovat gallupeissa Suomen suurin puolue ja sixpackiksi kutsuttu kuuden puolueen hallitus pyrkii löytämään yhteistä ratkaisua Kreikan tukemiseen, mutta ei enää ilman vakuuksia. Oikeistopolulismi ei ole suomalainen ilmiö ensinkää, olkoonkin että sillä on suomalaiset juurensa ja tapamme käyttäytyä on hyvinkin kansallinen etenkin medioitamme seuraten.
Samalla pelkäämme kuinka Portugal selviää veloistaan ja miten muut Välimeren maat onnistuvat vakauttamaan taloutensa. Suomalaisten muistissa on oma kriisimme ja 1990-luvun alun matokuuri ja siitä selviäminen. Ja kun yhdestä selviät, edessä on jo uusi ja pandemiana muita pahempikin kokemus.
Pelikonsolit ja todellisuuden pako
Viihde ja kulttuuri, urheilu tuottivat uusina niminä tenniksen supertähdet, Michael Phelpsin uimarina sekä Berliinin ja Pekingin pikajuoksun ihmemiehen Usain Boltin. Formuloissa Michael Schumacher voitti viisi mestaruutta aiempien mestaruuksiensa jatkoksi, mutta suomalaiset tähdet alkoivat hiipua Kimi Räikkösen mestaruuden jälkeen. Kiinnostus formuloihin oli vähenemässä ja haettiin jotain uutta. Doping käräjöinti kulminoitui Mika Myllylän kuolemaan heinäkuussa 2011. Urheilu viihteenä ja suuria yleisötilaisuuksia vaativana sai kulttuurin sekä muun viihteen ohella kolhuja pandemian käynnistyessä. Alettiin puhua uudesta normaalista etätyön yleistyessä ja opiskellessamme kokonaan uudenlaisen normiston arvoineen jossa mukana oli myös lait ja niiden tulkinta. Suomessa myös perustulakiemme tulkinnat.
Uusi kansakunnan viihdyttäjä löytyi etenkin lukuisten innovatiivisten pelikonsolien maailmasta, vuosikymmenen lopussa markkinoitiin jo seitsemännen sukupolven uutuuksia. Syntyi suosittuja myös riippuvuuksia aiheuttavia massiivisia nettiroolipelejä. Ne helpottivat osaltaa sopeutumista pandemiaan ja liikkuvuuden rajoituksiin.
Soitto- ja karaokepelit keräsivät nekin huomiota ja Nokian kompastukseksi muodostuivat uudet helppokäyttöiset älypuhelimet. Pandemian aikaa uusi teknologia nousi uuteen kukoistukseensa.
Elettiin uutta superherooista aikaa, jossa elokuvien sankareina olivat Hämähäkkimies, Daredevil, Elektra, Fantastic Four, Tuomari ja Hulk sekä Matrix -elokuvien jatko-osat. Taru sormusten herrasta -trilogia ja Harry Potter tahkosivat tuottajilleen miljoonia. Pirates of the Caribbean -sarja oli vuosikymmenen suosituimpia.
Aika oli erikoistehosteitten ja animoidut elokuvat tehtiin kokonaan tietokoneella Ice Age of Shrek -tapaan. Iäkkäämmille tarjottiin vielä Daniel Craigin tähdittämää James Bondia ja Indiana Jones saatiin mukaan vielä eläkepäivillään viimeisimpään seikkailuunsa.
Eloon jäävät ja elossa pitävät tapahtumat
Moni muistaa menneen vuosikymmenen Bushin perheestä tai Barack Obamasta, Vladimir Putinista ja Dimitri Medvedevistä, Gerhard Schröderistä ja Angela Merkelistä, Romano Prodista ja Jose Manuel Barrososta. Varmaan myös Tony Blairista, Gordon Brownista ja miksei YK:n pääsihteereistä. Seuraava vuosikymmen toi mukanaan miehen, josta olin kyllä varoittanut jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Donald Trump ei ollut todellakaan eilisen teeren poika presidenttinä.
Varmaa on, että poplaulaja Micheal Jacksonin kuolema kosketti monia, Fidel Castron kuihtuneet kasvot, Puolan presidentin Lech Kaczynskin traaginen lento-onnettomuus, Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus, joka piti turkkilaisia vieraitani Suomessa ylimääräisen viikon keväällä 2010. Tarja Halosen valinta presidentiksi vuonna 2000 oli merkittävä suomalainen merkkipaalu siinä missä presidentti Martti Ahtisaaren teot ja Nobelin palkinto.
Tulin itse vuosikymmenen aikana kahteen otteeseen isoisäksi ja pidän sitä omalla kohdallani ylivoimaisesti kirkkaimpana saavutuksenani, ilon ja onnen lähteenä, vaikka oma osuuteni siinä olisikin ollut vähäinen. Vähäinen se oli toki myös oman syntymäni järjestelyissä kuusi vuosikymmentä aiemmin. Ajalle tyypillistä oli kuitenkin kuvata miljardien siittiöiden huimaa taistelua kohti munasolua ja sen tuloksena ainutlaatuista ihmiselämän syntyä. Luontodokumenteissa elämä kuvattiin juuri alinomaisena taisteluna ja darvinistisena tapana selviytyä tai karsiutua. Seuraava vuosikymmen oli kuitenkin kirjallisesti ylivoimaisesti tuotteilijain kohdallani ja siitä kiitos kasvavalle teknologialle ja lapsilleni, saksalaiselle teknologialle ja maailman väkirikkaimmille maille lukijoina. Kirjallisuus oli sekin muuttunut tekniseksi osaamiseksi ja lukijat saivat tuotteensa tarvittaessa valmiiksi luettuina ja aina kotiin kannettuina keräilykappaleina tai sähköisinä versioinamme.
Isäksi tuleminen ei ole sama asia kuin isosiäksi siunautuminen, jolloin ymmärrys elämän ihmettä ja sen jatkumista kohtaan kasvaa parhaiten juuri näiden kokemusten myötä. Tieteelliset, taiteelliset tai muut inhimilliset saavutukset ovat lähinnä pikemminkin tulosta elämän välttämättömyydestä ja sen vaatimuksesta, tavasta ymmärtää Tommy Tabermanin kaltaisen ihmisen poismenoa, hyväksyä se, ja kirjoittaa siitä nekrologi, vaatimaton kiitos ihmisille, jotka tuottavat sellaista, joka ei vain jää elämään, vaan samalla pitää meitä elossa.
Lähettänyt Matti Luostarinen klo 15.15 7. heinäkuut 2011