Eilen puhuttiin medioissa lääkkeistä. Etenkin apteekista ilman reseptiä hankittavista ja samalla lääkevahingoista. Usein näin käy kun mukana on lääkkeitten käyttö väärään tarkoitukseen tai rinnakkain. Yksi merkittävä asia siellä jäi kokonaan mainitsematta.
Noin 7-10 prosentilta väestöstä puuttuu kokonaan entsyymi CYP2D6, joka vastaa useiden lääkeaineiden hajotuksesta. Pienikin annos lääkettä voi kasautua heillä nopeasti rajuksi yliannostukseksi. Vanheneminen aiheuttaa lisäksi usein tarpeen pienentää lääkeaineiden annostelua.
Usein ikääntyminen johtaa lääkkeitten kasautumiseen ja jatkuvaan lääketokkuraan. Lääkkeen psykologinen vaikutus (plasebo) ja sitä kautta tottumus ovat niiden käytössä tyypillisin turhan käytön aiheuttaja. Lääkkeen käyttöä ei tulisikaan lopettaa kerralla vaan asteittain ne ”unohtaen”.
Kysy aina ammattilaiselta apteekissa ja hoitavalta lääkäriltä kun hoidat itseäsi lääkkeillä. Kerro mitä lääkkeitä käytät ja miksi olkoonkin, ettei kukaan meistä voi arvioida monien lääkkeiden yhteisvaikutusta elimistössämme. Lääkevahinkoja sattuu valtavasti siinä missä hoitovirheitäkin. Ne ovat myös yhdessä yleisin kuolinsyymme.
Lue tarkkaan lääkkeen sivuvaikutukset. Ennen kuin alat hankkia lääkkeitä näiden vaikutusten hoitoon ja olet kierteessä, joka syntyy tästä ilmiöstä. Kiireinen lääkäri voi määrätä sinulle lääkkeen kertomaasi oireeseen huomaamatta, kuinka oire syntyy käyttämistäsi lääkkeistä.
Älä käytä alkoholia lääkkeitten kanssa rinnakkain. Tästä säännöstä ei ole poikkeusta. Jos satut raitistumaan lääkettä käyttäen, siitä ei ole sinulle varmaan vahinkoa. Se voi olla joskus jopa se paras lääke.
Alkoholista luopumisen vierotusoireet ovat vaikkapa lomien jälkeen se tutuin tapa oireilla, ei niinkään kohmeloon käytetyt lääkkeet tai niiden yhteiset vaikutukset elimistössämme. Lääkärit eivät puutu näihin kovin helposti. Heillä kun tahtoo olla samoja oireita. Ne ovat näitä suomalaisia kansantauteja – Suomi 100.
Lääkäreiden saama koulutus kemiassa, lääkekemiassa, ei voi olla kovin merkittävä osa koulutusta. Se rajoittuu lopulta hyvin pitkälle hänen omaan aktiviteettiinsa, jota syventää lääke-esittelijä.
Lääke-esittelijä ei ole ensimmäisenä tuomassa esille lääkkeitten ikäviä sivuvaikutuksia tai sellaista, joka ei edistä lääkkeen markkinointia ja myyntiä. Se on ymmärrettävää ja ainut johon hän voi vaikuttaa on apteekkari ja lääkäri.
Kun kyse on suurten massojen hoidosta ja monikansallisista suurista lääkkeen tuottajista ja myyjistä, siinä liikkuu käsittämättömät summat rahaa. Ja silloin aletaan lähestyä asian varsinaista ongelmaa.. Mitkä lääkkeet tuottavat ja missä kulttuurissa sekä kuinka paljon ja millaisin menetelmin.