Hesarissa pääkirjoitus kertoi maalaisista ja helsinkiläisistä. Helsinkiläisille Barcelona on tutumpi paikka kuin Kajaani, tyyliin. Ovat varakkaita ja sivistyneitä, maalaiset moukkia. Näin kirjoiteltiin viimeksi 1930-luvulla.
Tänään Suomen kansainvälisin maakunta on tietenkin Lappi, joka elää turismilla. Ei ota mielellään vastaan köyhää ja kielitaidotonta pääkaupunkisedulta töihin eikä muutenkaan vieraaksi tinkimään hinnoista. Näin minulle tutkijana ja maaseudun kehittäjänä kerrottiin jo 1990-luvun puolella. Lopetin tinkimisen ja säästin sen välimereisiin kohteisiin ja Kanarialle. Rahvaan turistirysiin.
Asuvat pienissä ja ahtaissa komeroissa rumissa lähiöissään nämä helsinkiläiset. Matka työpaikalle kestää tolkuttomasti ja ruuhkat ovat kaiken aikaa esteenä siellä vierailulle. Matka Forssasta kolmostien susirajalle vie puoli tuntia mutta siitä keskustaan tunnin, jos on onni matkassa. Harvoin on ja myöhästyt aina, et löydä paikkaa mihin autosi jättäisit.
Vantaalla tapaat kymmenen lapsen perheitä, joiden elämä on mennyt omituisella tavalla tutustumatta lainkaan oman aikamme kulttuuriin ja elämäntapoihin. Keskellä Helsinkiä, Kallion kirkon liepeillä, makoilee kesällä alkoholisteja, nurmelle nukkujia, pöhöttyneitä, joista osa on hengettömiä. Hätäännyt mutta turhaan. Se kaikki kuuluu tähän kulttuuriin ja kirkon nurmikolle, nurmella nukkujat.
Viikonloppuna kaupungin keskustaan ei ole asiaa lainkaan. Niin ovat joukot siellä sivistyneitä hakaten autoasi rautatieaseman liepeille eksyen. Slummikulttuuri pilkistää joka suunnalta. Aleksis Kiven patsas oli muutettu rottien asunnoksi sekin. Sen kunnostaminen ei ole uskottavaa. On tehtävä kokonaan uusi. Lokkien kivettyneet ulosteet pitävät sen kasassa.
Pienempi urakka vie aikaa vuosia, suurempi ei valmistu tunnelina koskaan. Slummiutuneen alueen sisällä ei todellakaan ole viherpihoja ja puutarhoja. Siinä toimittaja on oikeassa. Puutarhan hoitoon ei kulu helsinkiläisen aika.
Se on satojen kielten ja kulttuurien aggressiivinen yhdyskunta, jossa jokaisella kulttuurilla on oma rotanpesänsä mihin talvella piiloutua. Kutsuvat sitä segregaatioksi. Ruokajonot ovat pitkiä ja asunto kallis, jos sellaista onnistut ylläpitämään edes pienenä läävänä.
Kun suomalainen kaupungistuminen ja kaupunkilaistuminen alkoi 1960-luvulla, Helsinkiä rakennetiin lähiöineen kuten pieniä maaseututaajamia tornitaloineen. Kuka ne nyt hävittäisi? Jotain vastaavaa tapaa muinaisen Neuvostoliiton alueella ja suomalaisten rakentamana rajamme pinnassa, kaivosyhdyskunnassa ongelmineen.
Asuntopula on hirvittävä. Mikä tahansa kelpaa asunnoksi maahanmuuttajalle, jos hän ei ole alansa osaava turisti ja vaativa sellainen. Kun mielenosoitus alkaa, pysy poissa niiltä kulmilta. Niitä riittää. Varo massatapahtumia.
Pysy kotonasi maalla tai lennä suoraan mutta älä nyt Barcelonaan. Ja ethän sinä maaseudun ihmisenä lennäkään, kun voit hankkia viiden tähden palvelut kiinnostavista kohteissa Euroopan ulkopuolelta. Saada ideoita yrityksesi kehittämiseen ja samalla ystäviä, joita ei toki pidä kaikkia kutsua marjanpoimuun metsääsi tai mansikkamaalle.