Timo Soini pitää perustamaansa puoluetta ihmisvastaisena puolueena. Aiemmin hän haukkui lutherilaisen kansankirkon ja kiitteli katolisen, liittyi itsekin siihen uskoon ja maailmankuvaan. Hän haukkui EU:n ja on nyt sen näkyvin lipunkantaja ulkoministerinä. Hän kertoi kuinka äänestäjä on hyödyllinen idiootti. Hän kertoi kuinka on uskovainen ja ihmettelevänsä Apu-lehdessä henkilöhaastattelussa, kuinka suomalaiset pakanat häntä äänestävät. Sellainen loukkaa syvästi tuntevaa ihmistä ja tämän ihmisarvoa.
Timo Soini oli puolueessaan vasemmalla ja konservatiivisempi kuin puolueen äänestäjät, tutkimusten mukaan ja tavalla, jolla hän täytti vaalikoneitamme. Ministerin salkku ulkoministerinä vei Soinin ulos puolueesta, jota hän ei ollut koskaan edustanut.
Hän tunsi toki ravikansaa ja ihmisiä maalta, pientalonpoikien ja SMP:n perillisiä, mutta railo alkoi syntyä jo Pekka Vennamon aikana omaan puolueväkeen ja sen muutokseen, maailman muutokseen. Myös hänen poliittinen isänsä, Veikko Vennamo, joutui kriisiin ja kapinoi tässä alkavassa paradigmaisessa muutoksessa. Välit poikaan, Pekka Vennamoon, tulehtuivat nekin. Helsingin Sanomat kyllästyi legendaariseen pilapiirtäjäänsä Kari Suomalaiseen sekin.
Apu-lehdessä Soini kuvataan rehellisenä populistina. Kirjoittajana on eläkkeelle jäänyt lehden arvostettu politiikan toimittaja. Se on kertomuksen otsikkona, rehellinen populisti. Toimittajalle se tarkoitti liki samaa kuin Soinille. Lyhyitä tokaisuja ja niiden toistoa, valheita tai muutettua totuutta ja sen myöntämistä rehellisesti valheeksi. Se ei ole populismin määritelmä likimainkaan, vain Soinin antama määritelmä. Soinia hiveli menestys ja populismi oli kulissi, jossa hankkia hivelevää menestystä narsismille.
Kriisi syveni ja Soini kasvoi ulos puolueestaan tai ei voinut sietää sen luterilaista, monessa asiassa realistista, joskus jopa inhorealistista äänestäjäänsä, pragmaatikkoa. Inhorealismissaan se lähestyi journalisteja, jotka eivät pelkää kertoa totuutta, ikävää totuutta, vältellen teeskentelyä.
Puoluehajaannus syntyi lopulta mustankipeydestä Jussi Halla-ahon hallitsemaan kenttään ja kykyyn kirjoittaa uskottavasti ja älyllisesti, häpeilemättä totuutta, inhorealismia. Naisista Laura Huhtasaari oli samaa älyllistä ja puolueen kenttää ravistellutta vuoden esiintyväksi naiseksi valittua nopeaälyistä ja teräväsanaista kasvavaa uutta sukupolvea.
Soinin kriisi ei ole puolueen isämurha. Tämä median tulkinta on virheellinen. Kyse kun on puhtaasti Timo Soinin omasta kriisistä ja kasvusta, tai sen pysähtymisestä, joka ei edustanut enää sitä valtavaa muutosta, jonka Eurooppa oli kokenut Saksassa, Hollannissa ja etenkin Ranskassa ja johon kuului myös valtavat poliittisten mannerlaattojen liikkeet Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Venäjällä.
Suomi oli hybridiyhteiskuntana sen kouristelussa muutoksen keskiössä ja puolueet syvässä kriisissä rinnan medioittemme kanssa. Soini ei hallinnut tätä paradigmaista muutosta, johon kuului digiajan ilmiöt, globalisaatiossa internet ja etenkin sosiaalinen mediamme, sen monitasoisuus ja mutkikkuus, osaamista vaativa monialaisuus.
Hybridiyhteiskunnan kouristelu ei ollut enää vennamolaista kouristelua lainkaan, vaan kokonaan uusi ilmiö, jonka nimittely populismiksi oli väärä valinta medioiltammekin. Soini jää historiaan tämän hybridiyhteiskunnan kouristelun aikaisena ilmiönä, mutta ei enää uuden paradigmaisen, maailmankuvat muuttaneen kansanliikkeen toimijana. Siihen hänen rohkeus ja koulutus, oma maailmankuva, ei enää ylettynyt. Se siirtyi seuraavalle sukupolvelle.
Oikein hyvää helteisen päivän aamua, Unikeon jälkeistä aikaa myös Naantalissa. Heidin päivästä siirrymme Atson ja Håkanin päivään, isäni Ollin päivään. Onnea heille sekä ajassa että iäisyydessä. Olemme siirtyneet ajattomaan ja paikattomaan maailmaan ja Putin poistunut maasta. Vierailu oli lyhyt ja siinä keskusteltiin ympäristöstä, Pietarin ympäristöongelmista, ydinvoimalasta meillä ja arktisen luonnon ohella maailmanpolitiikasta.
CNN toimittaja vei paikan Helsingin Sanomien toimittajalta sekä sai rinnalleen venäläiset toimittajat. Nyt puhuttiin painavaa asiaa ja vanha protokolla siirtyi syrjään. Kansainvälinen oikeus ei voi sietää Yhdysvaltain tapaa säätää lakejaan, jyrisi Putin ja tarkoitti mitä sanoi. Välit ovat kireät. Kiinalaisten kanssa taas harjoitellaan myös Itämerellä ja paraatiin kutsuttiin Pietariin muitakin mukaan. Suomalaisten ei pidä ymmärtää globaalia maailmaa väärin.
Omat kuvani Facebookin sivuilla olivat valittu huolella. Kuvat kun olivat auringon säteiden tavasta taittua suomalaisen lasitaiteen ja kristallin pinnalla ja ilta-auringossa järvellä soudellen, kalastaen ja ravustaen. Nämä taidot ovat tärkeimpiä vuosisataisen Suomen osaamistamme ja etenkin Hämeessä siitä on syytä olla ylpeitä. Kirjamme kun syntyvät parhaimmillaan näiden yhdistelminä.
Olen syvästi huolissani tämän osaamisen jatkumisesta. Meitä lasitaiteen kerääjiä ei kohta tarvita ainakaan suomalaista taidetta hankkimaan ja myös välittämään seuraaville sukupolville. Toinen katoava osa kulttuuriamme on kirjahylly. Se ei ole venäläinen ilmiö ensinkään, päinvastoin. Siellä kirja ja sen sisältö on pyhä asia joka kodissa, vaatimattomassakin. Putin osaa historiansa ja on lukenut, kielitaitoinen johtaja. Hän odottaa sitä myös muilta.
Ennen kirjahyllyssä Suomessa säilytettiin kirjojen sijasta etenkin muutamaa lasitaiteilijamme tuotetta. Samalla kun katoavat kirjat, näyttävät katoavan myös suomalaiset uimarit ja yleisurheilijat. Liittyvätköhän nämä jotenkin toisiinsa? Kun haet tähän vastausta, älä hae sitä intuition kautta vaan rationaalisesti. Intuitiosi kun antaa varmasti väärän vastauksen.
Helsingin Sanomissa (27.7) on kiintoisa tutkijan ja hänen aiheensa esittely. Marjaana Lindeman tutkii uskon asioita, ajattelun vinoumia, arjen uskomuksia ja intuitiivista ajattelua analyyttisen ja rationaalisen ajattelun rinnalla. Se on hyvä aihe tänään.
Intuitio tarkoittaa asian vaistonvaraista tajuamista ja monelle se on jäänyt liki pysyväksi, ainoaksi tavaksi ajatella. Siinä ajattelu on mieleen pulpahtavia vaikutelmia. Niillä taidoilla ei kansaoja johdeta politiikassamme. Tämä oli Soininkin heikkous johtajana.
Taiteessa ja uskonnoissa sitä on paljon. Tieteessä vähemmän jos lainkaan. Intuitio kun osuu harvoin oikeaan. Uskomuksista ei ole kenellekään haittaa, vain niiden varassa syntyvistä teoista. Soini kertoi olevansa vaarallinen, ellei olisi samaan aikaan uskovainen. Sellainen ilmiö on vaarallinen, pelottava valtion päämiehillä.
Tieteen taistelu uskomuksia vastaan on ollut aina mukana elämässämme ja tieteen rationaalinen maailmankuva vaatii aina kieltä, symboleja, usein maallikolle tuntemattomia, kun kyse on luonnontieteistä. Luonnontieteitten kieli on osattava yhdistää ihmistieteisiin ja myös sen intuitioon. Juuri intuitioiden vuoksi moni luonnontieteilijä ei pidä ihmistieteitä tieteinä lainkaan.
Jos olet intuitiivinen, mukana on myös vahvaa geneettistä perimää ja sen mukanaan tuomaa ”kieltä”. Se ei ole yliluonnollista, vaikka sellaiselta ehkä vaikuttaakin. Taikausko ei sekään ole yliluonnollista.
Moni taitelija on intuitiivinen ihminen ja säilyttänyt sen lapsuudestaan. Se on kielenä helpompaa kuin opiskella tieteen kieli, uskotaan. Ja näin myös Helsingin Sanomat asian ymmärtää tiedenaisen kanssa juttunsa kertoen. Toki siinä on perääkin. Monet maisterin ja tohtorin tutkinnot ovat rasittavaa työtä ja usein myös toistoa ja sen sietämistä. Kurinalaista maailmaa ja pitkiä työpäiviä vuorotta niitä tehden.
Itse en olisi tästä, intuition harhoista, niinkään varma oman kokemuskenttäni kautta totuutta lähestyen ja poikkitieteisesti myös väitellen monessa tiedekunnassa. Pääsy kiinni geneettiseen kieleen on tieteen huipulla tapa tuottaa luovuuden rinnalla myös poikkeuksellisia innovaatioita.
Tästä lehti ei kerro mitään olkoonkin, että se on koko tämän ajattelutyypin, uuden ymmärtämisen ydin. Käsitteessä Cluster art tätä on käyty läpi manifestissani sekä myöhemmin kirjoissani eri kulttuureja yhdistävänä kielenä ja antopologian strukturalismin ideologiana, suurena ideana, uskontojen synnyn evoluutiona samalla. Laura Huhtasaari on lähestynyt samaa, mutta eri suunnalta kuin Jussi Halla-aho. Ilmiötä on kuvattu Suomen Kuvalehden sivuilla henkilökuvaa rakentaen (SK 22/2017)
Ranskalaiset Claude Levi-Strauss ja Rene Girard akateemikkoina pääsivät tässä ajattelussa poikkeuksellisen pitkälle. He elivätkin iäkkäiksi, liki sata vuotiaiksi kumpikin. Olin nuori heidän rinnallaan tavatessamme konferensseissa. Kulkien kuitenkin hyvin erilaisia polkuja, intuitiivisesti edeten. Minulla oli etuna uusi teknologia ja hybridiyhteiskunnan välineet.
Oma aikamme avasi uuden tavan tieteelle ja nyt heidän intuitiivisia ajatuksiaan on mahdollista avata rationaalisin keinoin ja yhdistäen matematiikkaa, vaativaa megadata -tiedettä sekä toisaalla ihmistieteiden intuitiota ja DNA -molekyylejämme, geenejämme ja perimäämme, digiajan ihmeitä. Poikkitieteisesti tämä tapahtuu saman ihmisen aivoissa. Monitieteisesti sitä haetaan tiimeissä ja monen tieteenalan edustajan yhteistyössä. Edellinen on nopeampi tapa edetä kuin jälkimmäinen. Tiedän edenneeni nyt nopeasti.