Ex scriptis quaerere nexus absentes I – XXVII (1-27)
Vaikeuksien kautta tähtiin – Per aspera ad astra
Tämän kaiken naiset jo osaavatkin siinä missä aiemmin miehet shamaaneina tai nuotiotuleen tuijottajina, värin ja sanan käyttäjinä petoksen petosta peittäen, musiikista uutta luoden. Jyrki Hämäläinen osasi tämän tarinan tallentamisen ennen muita suomalaisia, ja tänään vietämme hänen poismenonsa hetkeä samalla kun liputamme Minnalle.
Ja samaan aikaan samat naiset pyrkivät toivottomasti yhdistämään perheen ja työn, uranaisen ja ruumiinsa tähän omituiseen unelmaan. Suorittaja, ylivertainen uranainen seurailee median lööppejä, hakee ekstriimiä ammattia, kantaa oidipaalista kaksoistaakkaa ruumiinsa sisällä ja sitä käyttäen, tolkuttomasti huolta nähden.
Siinä missä miehet touhuavat viettiensä viemänä ja kännyköitään hakien, nuoret naiset juoksevat äitiensä kanssa kilpaa kauneusleikkauksissa. Kun tuon kauneuden kansanedustaja sitten havaitsee, hän saa siitä huomautuksen medioissa ahdistelijana. Omituista peliä kansalta, joka hakee lähestymiskieltoja, mutta kaipaa kuitenkin pikemminkin lähestymislupaa ja jotkut jopa vaatimusta tai pakkoa.
Suomalainen kulkee itään päästäkseen länteen ja peilikuva kertoo lopulta totuuden. Eroottisen tanssin nainen pahoittelee yhdessä taiteilija naisen kanssa aloittamaansa kohua ja haluaa lisää viestejä. Jäikö jotain ehkä kertomatta, taulu myymättä, Minna Canthin tytärten poliittista keskusteluako? Ehkä Kanerva ei olekaan niin lapsellinen kuin on kerrottu tai luultu? Keski-ikäiset miehet nyt tahtovat aina olla akkamaisen kateellisia…
Ex scriptis quaerere nexus absentes II
”Laulavat kuuroille korville.”
Ad surdas aures canere
Juha Mieto hävisi sadasosan ruotsalaiselle hiihtäjälle. Se oli kuin millin päähän jäänyt orgastinen kokemus. Sellaisesta suomalainen jussi kärsii lopulta aina. Siintävä vuori ja sateenkaaren pää pakenevat ja muistutamme arjalaisten ikivanhoja rigveda runoja, hindulaisten veda -oppeja. Uusliberalismi ja egoismi, hedonistiset harjoituksemme syntyvät tästä ilmiöstä. Ei oidipaalista ilmiötä suotta kutsuttu paksujalkaiseksi tai meillä paksupäiseksi. Ei Freud ja hänen lainaamansa kertomus ollut suinkaan sattuman oikku ja Freudin tuotantoa, vaan paljon vanhempi kreikkalainen löydös. Harvoin se vain näyttäytyy näin tekopyhänä lynkkausmielialana.
Ex scriptis quaerere nexus absentes III
”Odota samaa itsellesi, mitä teet toiselle.”
Ad alio exspectes, alteri quod feceris
Professori Matti Turtola ei jätä virolaista heimokansaamme rauhaan. Tuskin hän ehti saada edellisen kirjansa aiheuttamat tappouhkaukset kunnon kirjurin tapaan järjestykseen, kun syntyi jo uusia paljastuksia. Konstantin Pätsin jälkeen vuoroon tuli Mannerheimia vastaavan Viron vapaussodan sankarin Johan Laidonerin vuoro.
Moskova -keskeinen turvallisuusjärjestelmä ja vehkeily Stalinin kanssa olivat Turtolan uusia paljastuksia virolaisten toimista vuosina 1938–39. Virolaiset ovat eläneet samojen myyttien suojassa kuten aiemmin suomalaiset. Sen huomaaminen kyrsii ja kokemus on kaukana orgastisesta ilottelusta. Turtolan tekemät havainnot ovat arvokkaampia suomalaisille kuin virolaisille.
Talvisotamme ei ollut turha uhraus, spekuloi sitä miten tahansa. Ymmärrämme tämän vasta vuonna 2023 hakiessamme Nato-jäsenyyttä ja Venäjän jatkaessa sotaansa Ukrainassa. Talvisota vuodelta 1939 onkin kuin juuri nyt käyty ja globaalia maailmaa kiehtova tapahtuma. Ruotsin sodat ovat jostain liian kaukaa ja heidän jäsenyytensä Natossa ei oikein ole uskottava Turkista sitä seuraten.
Neuvostoliittoon Virossa alettiin turvautua jo ennen talvisotaa ja tämän myös suomalaiset olivat urkkineet tietoonsa. Siihen katosi yhteistyö ja taas kerran orgastinen onni jäi taas millin päähän toteutumisestaan. Vallan ahneus sokaisi Konstantin Pätsin ja Johan Laidonerin, kertoo historioitsija Turtola.
Se on paljon enemmän kuin suomalaisen naisen nukkeanimaatio Mannerheimista. Televisiossa sitä seurasi vain runsas 400 000 suomalaista parhaaseen katseluaikaan ja valtaisan kohun saattelemana. Puutarhaunelmassa veistoksiani katsoi kaksinkertainen määrä ja iltapäivän kiireisimpänä hetkenä kesähelteillä.
Ex scriptis quaerere nexus absentes IV
Onni suosii rohkeaa ja taide pitkä, elämä lyhyt.
Audentes fortuna iuvat – Ars longa, vita brevis
Suomessa ihmisiä kiinnostaa puutarha ja sinne asetettu taide, ei 1970-luvun vallankumouslaulut Tampereelta. Huomiotaloudessa on osattava laskea oikea hetki ja aika, jolloin media luo ilmiön, jota ihmiset ovat valmiina ylläpitämään. Orgastinen ilmiö ei synny raiskaten eikä miestä voi raiskata.
Tämän Minna Canth oivalsi hyvin ja jätti työmiehen vaimossa turhan kuvaamisen pois ja meni suoraan yhteiskunnan ytimeen, asiaan. Suuret yhteiskunnalliset ongelmat eivät tulleet vahingossa esille, kuten pääministeri Vanhasen ruususjutun yhteydessä ja ulkoministerin naisseikkailuja seuraten median hallitessa ja käyttäen valtaa. Vuoden 2023 vaaleissamme puoluejohtajina esiintyy seitsemän naista ja yksi mies. Mies muistuttaa Lumikkia seitsemän kääpiön kisailussa.
Ex scriptis quaerere nexus absentes V
Se on kaikkien sota kaikkia vastaan, jossa vaivaa vaatii voitto.
Bellum omnium contra omnes – Amat victoria curam
Nuoret skinhedit ovat osa median luomaa ilmiötä. Skini-ilmiö vaatii tuekseen julkisuutta. Media ei vain kirjoita ja kuvaa, vaan se samalla luo ilmiönsä. Ministeri Kanerva on taitava median käyttäjä ja Kokoomus ratsastaa nyt ohi Keskustan mediajulkisuudessa. Orgastinen sadasosa on uusmediassa pienestä kiinni. Puheenjohtaja Kataiselle myytiin median käyttöön lanseerattu uusi käsite ”kyrsii”.
Sen fallossymbolinen merkitys on yhtä selvä kuin Minna Canthin tapa provosoida lukijoitaan ja kuulijoitaan, mutta mennen yhteiskunnan sisälle ja kuvaten juuri nyt ja omassa ajassamme hyvinvointipuheen ikävää vieraantumista todellisuudesta, masennusalttiista ruumiista mitaten modernisaatiokehitystä turhauttavassa vaurastumisessa ja tasa-arvoistumisessa.
Naisesta tuli näin hengen ja ruumiin kyttääjä, siinä missä aiemmin miehestä kieroutuneessa ruumiin vaihtoarvopelissä. Ei sellaisessa vaihdossa synny rakkautta, saati orgastista kokemusta.
Turun Tuomas messussa ristiä kantaa Ilkka ”Ike” Kanerva. Messussa saarnaa toinen eroottisesti latautunut poliitikko ja entinen piispa Ilkka Kantola. Kanerva kantaa ristiä yhdessä turkulaisen mallialan yrittäjän Marjo Sjöroosin kanssa. Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoisen mukaan anteeksiantamus on kirkon ydinsanoma.
Turkulaiset ovat päässet sadasosan päähän kirkkonsa sanoman orgastista huippua. Moni kokee sen koomisena näytelmänä ja olettaa päivän olevan huhtikuun ensimmäisen. Moni loukkaantuu syvemmin, kun mitä Mannerheimin nukkeanimaatiosta. Pääosa pitää näytelmää yhdentekevänä.
Ex scriptis quaerere nexus absentes VI
Makuasioista ei voi kiistellä.
De gustibus non est disputandum
Kirjailija ja kolumnisti Jari Tervo vaatii Kanervaa eroamaan. Tervo on kolumnissaan jyrkän puhdasoppinen ja nimittelee nettilehden blogissa Kanervaa häntäheikiksi. On vaikea kuvitella, että tässä kolumnissa puhuu todellakin kirjailija ja TV –hahmo, koominen irvileuka Jari Tervo. Niin roisia ja rosoista tekstiä ja pyhistä arvoista vähät välittävää kun miehen kirjoitukset muuten ovatkin ja sanat sinkoilevat arvaamattomasti.
Miksi juuri Tervo moralisoi Kanervaa? Miksi Ilta-Sanomien kolumnisti Aarne “Loka” Laitinen on alkanut puolustaa kansanedustajia ja haukkuu mediaa? Kansanedustajista on aiemman lokaajan mielestä tullut “kusitolppia”. Laitisen mielestä he tekevät arvokasta työtä, jota vain hän saa loata. Ilmiö ei siirry enää 2020-luvulle ja jää siten menetetyn vuosikymmen sekä pankkikriisien varjoon. Kulta on edelleen valtaa. Suomalaiset tekevät 2023 elokuvan, jossa kullanhuuhtoja esittelee maailmalle suomalaista sisua.
Ex scriptis quaerere nexus absentes VII
Kulta on edelleen valtaa
Aurum potestas est
Entisestä prostituoidusta tulee ikääntyessä uskovainen. Hyvä niin. Pyhimykset syntyvät juuri noin ja tässä järjestyksessä. Eksynyt on löytänyt taas laumansa ja on sen ärhäkkä puolustaja. On toki ollut sitä aina. Eniten pienestä omaisuudestaan pitävät ääntä tietysti kommunistit ja matka ateistista tunnustukselliseen uskovaan on kovin lyhyt. Prostituoidut puhuvat Jumalasta ja papit seksistä ja erotiikasta. Siitä puhe mistä puute.
Ex scriptis quaerere nexus absentes VIII
Kuolleista puhutaan kuitenkin vain hyvää.
De mortius nil nisi bene
Alan ymmärtää miksi Tervon blogeja kommentoi vain noin 30 suomalaista, kun vastaava määrä kansanedustaja Jyrki Kasvilla on omassa blogissaan, ja ilman miljonäärin rahoitusta yli kymmenkertainen. Häntä luetaan enemmän kuin Suomen Kuvalehden verkkolehteä yhteensä. Kasvi on päässyt lähemmäs orgastista tavoitettaan, kun taas Tervo on siitä etääntynyt.
Se ei lupaa hyvää entisen WSOY:n koipionnin taidon toki hyvin osaavalle tiimille. Rukousmyllystä on vaikea kirjoittaa koomisesti, jos ei ole itse ikinä rukoillut, ja venäläiseltä kirjailijalta tehdyt varkaudet eivät suju suomalaisessa agenttitarinassa. Kun koko idea varastetaan, syntyy tosi kehno kertomus.
Ex scriptis quaerere nexus absentes IX
On vaikea olla kirjoittamatta satiiria.
Difficile est satiram non scribere
Pakinoitsija Ilkka Kononen käyttää Forssan Lehdessä kolumnistin ensioton oikeuttaan ja hakee orgastista huippua hänkin pyytäen, kuinkas muuten, Kanervan tapaan anteeksi forssalaisten kömpelyyttä naapurikuntiensa suuntaan kuntayhteistyössä. Anteeksi pyydetään niin Ypäjän ylpeiltä, Tammelan tanakonttisilta, Jokioisten hirmuvaltiailta kuin Humppilan hulluiltakin. Tällaiseen monien ilkkojen yhteiseen ilotteluun ja eroottiseen menoon on helppo yhtyä. Kuntayhteistyön syvempi luonne selviää tämän jälkeen kaikille paremmin. Ilkka Joenpalo on laajan yhteistyön vankin puolestapuhuja.
Ex scriptis quaerere nexus absentes X
Jotkut poliitikot hakevat kaikkien sotaa kaikkia vastaan.
Bellum omnium contra omnes
Yhdysvaltain demokraattien presidenttiehdokas Barack Obama joutuu huolehtimaan jopa oman vihkipappinsa ja lapset kastaneen papin puheista. Yhdysvalloissa moraali ja eettinen näkökulma on meitä paljon tärkeämpi, uskonto painava asia. Pastori Jeromiah Wright on erehtynyt lausunnoissaan liian rasistiseksi värillisten puolesta puhuessaan.
Wright puhuu valkoisesta rodusta hieman samaan tapaan kuin Minna Canth aikanaan miehistä. Näin esitellen tulos on aina millin päässä orgasmista ja Juha Miedon painajainen jatkuu. Se on hyvin feministinen ominaisuus sen puhtaimmassa muodossa. Eniten siitä kärsivät naiset itse.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XI
Kauniin naisen patsaalla on kalan pyrstö.
Desinit in piscem mulier formosa superno
Millin päässä totuudesta oleva luonnonlaki on täysin väärä. Induktiivinen tapa hakea totuutta yrityksen ja erehdyksen kautta on vaihdettava puhtaaseen deduktioon uskoen Einsteinin ja alun perin Rene Descartesin oppeja ja filosofiaa. Tässä Minna Canth ei ollut erityisen oikeaoppinen.
Katolinen kirkko on uudistanut (lue päivittänyt) luettelon synneistämme. Kuolemansynnitkin ovat saaneet uutta sisältöä. Toki kohtuuton ahneus ja toki myös hedonismi luetaan edelleen synniksi. Optiomiljonäärin on yhä edelleen vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Temppu on edelleen yhtä vaikea kuin kamelin matka neulansilmän läpi. Tuolla neulansilmällä tarkoitettiin porttia, joka muistutti neulansilmää. Sen läpikulku onnistui kamelilta vain ratsastajan avustaessa eläintä ponnisteluissaan. Teko oli siis mahdollinen mutta vaivalloinen. Vaivat lisääntyvät tiedon kasvaessa.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XII
Tieto lisää tuskaa.
Difficultatem facit doctrina
Tosin monelle aikamme optioahneelle käsite kamelista ja neulansilmästä voi olla virheellinen. Aivan niin olematon tuo neula ei ole, jota itse joskus optiomiljonääreinä käytämme. Kyseessä oli toki ihan kunnon portti miehen kulkea, mutta ahdas joka tapauksessa etenkin nyt, kun nobelistitkin jo ennustavat laman olevan syvemmän kuin 30-luvulla kokemamme. Optiomiljonäärille helvetti on jo tässä maallisessa ajassamme. Sen paikkaa Kalifornian Piilaaksossa, Silicon Valleyn sydämessä, on vain vaikea selittää innovaatioympäristön neroillemme.
Keväällä 2023 odotamme jälleen uutta pankkikriisiä nyt oudoksuen Kaliforniasta ja sen piilaaksosta lähteneenä. Vierailin siellä useaan otteeseen edellisen kriisimme vuosina 2007–2009. Agropolis ja ekopolis strategiana ja kirjani tästä oli levinnyt ympäri globaalia maailmaa rinnan sosiaalisen median taloutta ja strategiaa kuvanneiden kirjojeni kanssa (Agropolis strategy – Social media economy and strategy – Ecological cluster and innovation policy)
Esikoiskirjani eläkeläisenä (emeritus ikäisenä) ”Arctic Babylon 2011” lukeneet ovat huomauttaneet kuinka kirjassa tapahtuva uskonpuhdistus on osa jo sittemmin käynnissä olevaa prosessia. Kovin kalvinistisesta ja samalla hindujen sekä juutalaisten oppeihin rakentuvasta vanhasta arjalaisesta rigvedasta on kuitenkin vaikea irtautua. Se on kuin taakka naisen harteilla kaksoisroolin toteuttajana. Siitä irtautuminen vaatii ikään kuin Jumalan vaihtoa tai rukousmyllyn muuttamista uudeksi.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XIII
Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Extra ecclesiam nulla salus
Oikeastaan se tapahtuikin jo kerran, mutta sen muistaminen on pääsiäisenä vaikeaa. Onneksi Tommy Tabermann sentään on tehnyt lakialoitteen viikosta, joka olisi rakkaudelle tarkoitettu. Varmaan pääsiäisviikko oli alun perin sellaiseksi aiottukin ja Kanerva sekä Kantola ristin kantajina siten aivan oikeita henkilöitä. Eduskuntaa taas saa sylkykuppina pitää toki muutkin kuin omaa oikeuttaan tähän tehtävään Ilta Sanomissa ankarasti puolusteleva Loka Laitinen.
Laitinen on tekemässä samaa lehmän käännöstä kuin Jari Tervo. Aina on oltava enemmistön kanssa eri mieltä. Sen tuottama orgasmi on kaikkein työläin ja kalastaja Pentti Linkola osaa sen Suomessa parhaiten masokistisella varmuudella. Sellaista messiaanista uhrimieltä meiltä ei toki vaadita edes naiseksi syntyneenä. Tekopyhyys ja lynkkausmieliala ovat usein seurausta liian masokistiseksi äityneestä menosta. Sellainen kyrsii jo ketä tahansa ulkopuolista ihmettelijääkin.
Entäpä jos rinnastankin kertomukseni Minna Canthista satusetäämme Sakari Topeliukseen? Näin kirjoitin hänestä aikana, jolloin meitä ei vielä koetelleet naiset ministereinä ja puoluejohtajinamme vuonna 2008, syyskuun 11. päivä.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XVI
Sakari Topeliuksen päivänä
Zacharias Topelius
Tänään Zacharias, Zakris, Sakari Topeliuksen päivänä hänen syntymästään on ehtinyt kulua vuosikymmentä vaille kaksisataa vuotta. Hän syntyi Uudenkaarlepyyn maalaiskunnassa ja kuoli 80-vuotiaana Sipoossa. Isä oli itäkarjalaista runoutta kerännyt piirilääkäri ja äiti kauppiaantytär. Isä teki siis täsmälleen samaa keruutyötä harrastuksena kuin lääkärikollega Elias Lönnrot. Näyttäviä julkaisujakin syntyi.
Isän suvun myötä opinnot suuntautuivat aluksi Ouluun ja myöhemmin Helsinkiin. Syntyi kertomus uskomattoman tuotteliaasta toimittaja-kirjailijasta, lehtimiehestä, valtiomiehestä, lyyrisestä prosaistista, mutta ennen kaikkea monen sukupolven rakastamasta satusedästä. Joistakin syystä historiatieteilijän tiedemiehen ja professorin savutukset sekä historioitsijana että maantieteilijänä jäivät näiden kertomusten varjoon. Yritän kertoa miksi.
Miten aikansa toimittajakollegat olisivat otsikoineet Topeliuksen kuoleman nekrologissaan vuonna 1898?
”Monialainen ja tuottelias kynämies sekä kiistelty valtiomies eli uskoen omiin satuihinsa”.
Jatko kahdella palstalla liuskan mittaan tiivistäen olisi ollut ehkä seuraavan kaltainen?
”Professori Zacharias Topelius kuoli läheistensä läsnä ollessa ja menetystään surren 12.3. 1889 kotonaan Sipoossa. Topelius tunnettiin Helsingfors Tidningar lehden luetuimpana ja ahkerimpana toimittajana. Tuotteliaana toimittajana hän kirjoitti reportaaseja ja pakinamuotoisia kolumneja, mutta myös 25 laajempaa monografista julkaisua tai kirjoitustensa kokoelmaa. Näistä ehkä parhaiten tunnetaan Välskärin kertomukset, Maamme kirja, Luonnon kirja, Kypron prinsessa, Hango silmä sekä lastensatunäytelmät Adalminan helmi ja Lintu sininen. Unohtaa ei sovi myöhempiä kokoelmia ja valikoimia, novelleja ja runoteoksia. Niissä runoilmaisu oli Topeliukselle helppoa ja monet hänen teoksistaan on myöhemmin sävelletty. Runoilijan laadulle tyypillistä olikin juuri optimistinen luonnonromanttinen sävelhenki.
Professori Topelius ei harrastanut varsinaista tieteellistä historiantutkimusta, mutta hän osoitti mm. historiallisilla romaaneillaan sekä maantieteellisjournalistisilla taidoillaan ansionsa historiatieteissä. Hänen latinankielinen väitöskirjansa käsitteli vuonna 1847 muinaissuomalaisten naimatapoja.
Eurooppalaiset ja kotimaiset aatevirtaukset vaikuttivat toki myös Topeliukseen syvästi. Hän hyväksyi saksalaisen koulukunnan hegeliläisyyden, mutta ei sen positivistista suuntausta niin jyrkästi kuin J.V. Snellman. Topelius oletti muutosten tapahtuvan taloudellisten prosessien kautta ja valistusaatteiden levitessä, ei toki vallankumouksellisesti. Köyhyys ja halla poistetaan maasta ahkeruudella, ei taistellen, hän julisti.
Ex scriptis quaerere nexus absentesXV
Oikeudenmukaisuuden perustana on luottamus.
Fundamentum est iustitiae fides.
Kieliriidat svekomaanipiirien kanssa vaikeutti monin tavoin ansioituneen Topeliuksen myöhempää uraa yliopiston rehtorina ja valtiomiehenä. Hänen väitettiin olevan liian romanttinen, sinisilmäinen ja sokea epäkohdille. Mukana julkaisuissa oli liiaksi uskonnollismyyttisiä aineksia ja lapsille tarkoitettuja kertomuksia ja satuja. Niitä, jotka lopulta jäivät elämään ja joista Sakari Topelius myöhemmin tunnettiin ja kaikki muut unohdettiin, myös hänen aikaansa sidotut vihamiehensä ja kadehtijansa. Eivät kaikki, jotka hokevat ”Lenin, Lenin” pelastu”.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XVI
Ihminen on ihmiselle susi.
Homo homini lupus est
Kaikesta edellä kuvitellusta nekrologista huolimatta Topelius julkaisi mm. teoksen ”Kommunismin kehto”, ”Ljungarin taru”, ”Kuninkaan hansikas”, ”Kaarle kuninkaan metsästys” sekä runsaasti muuta yhteiskuntakriittistä aineistoa. Huomattava osa siitä on vielä tänäänkin joko julkaisematta tai hyvin vaikeasti saatavilla. Samalla aika pakenee palaamatta – Fugit irreparabile tempus, Vergiliuksen sanomana.
Sakari Topeliuksen ansiot liittyvät suomalaisuuden tunnetuksi tekemiseen etenkin Ruotsissa. Toki hän teki Suomea tunnetuksi myös suomalaille ja etenkin lapsille. Helsingin yliopistosta häntä ei edes päästetty Vaasaan hänen saatuaan sieltä työpaikan perheen kasvaessa ja vaatiessa samalla vakituisempaa työtä.
Keisari löysi hänelle professuurin toki Helsingistä. Ei maan lahjakkaimpia kirjoittajia sopinut päästää korpeen, oli Fredrik Cygneuksen näkemys ja viesti keisarille. Tuon ajan keisarit ja yliopistomiehet olivat valistuneita älykköjä hekin, ja Topelius sai työrauhan sekä rahoituksen sille hengenjätin kansakuntaa ja sen historiankulkuja oivaltavalle monitieteelliselle työlle, jolta esim. maantieteen opinnot alkoivat vähän myöhään ja jäivät tiedemiehenä ilman sen kummempaa mainintaa nekin.
Vai muistaako joku lukeneensa ehkä Topeliuksen kirjoituksia Kasvatusopillisen Yhdistyksen tai maantieteilijöiden aikakauskirjoista? Kyllä ne sieltä löytyvät. Yhtä paljon ja yhtä korkealentoisia kuin ajan muillakin tuntemattomilla tieteen älyköillä. Topelius nyt vain oli paljon enemmän ja kaikessa. Minnan Canthin kaltainen henkilö sai kannettavakseen satusedän leiman. Taustalla oli etenkin lopunajan työt.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XVII
Loppu kun työn kruunaa.
Finis coronat opus
Sekä satujen että oppikirjojen tekijänä Topelius keskittyi tiedemiehen tarmolla lastenkasvatuksen kysymyksiin. Hänen asemansa Pohjoismaiden nimekkäimpänä lasten- ja nuortenkirjailijana, H.C. Anderssenin ohella, häivyttää valitettavasti liikaakin aikuiskirjailijan, yhteiskuntavaikuttajan ja sanomalehtimiehen panosta. Tältä osin Topeliuksen kunnia tulisi viimeinkin palauttaa sitä aikanaan varjostaneiden ihmisten mustamaalaamisesta ja väheksynnästä.
Tässä Helsingin yliopisto voisi olla vähän valppaampi. On niin paljon ihmisiä, joiden kunnian yliopistolaitos on vienyt juutalaisten ohella. Nämä väheksyjät eivät muista, kuinka lehtimiehen kynän jälki ei aina ole loppuun saakka pohdittua ja syvällistä tiedettä ja että Topeliuksen julkaisuista huomattava osa syntyi ikään kuin lehtimieskirjailijalla tai tämän päivän blogeja kirjaksi kooten. Meistä jokainen on oman aikamme vanki.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XVIII
Emme me nytkään opiskele koulua vaan elämää varten.
Non scholae, sed vitae discimus
Lisäksi Topeliuksella ei aina riittänyt aikaa eikä ulkopuolista tukea huolehtia julkaisujensa levityksestä ja painoasusta. Syy ei ollut Topeliuksen. Topelius eli ympäristössä ja sellaisten yhteiskunnallisten virtausten sisällä, jossa hänen omintakeista ja ainutlaatuista monialaista lahjakkuuttaan ei edes voitu käyttää siinä määrin kuin miten sen nyt ymmärrämme ja koulumme tukevat tällaisia poikkeavia monilahjakkuuksia, luovia innovatiivisia neroja. Ei heitä enää kiusata edes yliopistoissamme. Taulapäinen tasapäisyys on hyvin luterilainen ilmiö.
Helsingissä on toki kaksi Topeliuksen muistopatsasta. Satu ja Totuus Gunnar Finnen työnä Teatteriesplanadilla sekä Topelius ja Lapset Ville Vallgrenin työnä Koulupuistikossa. Vaasasta löytyy Emil Wikströmin Topelius patsas ja Uudessakaarlepyyssä on Topeliuksen nimeä kantava museo ja Vallgrenin tekemä rintakuva.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XIX
Kun näin kirjoitan, ei minua pidä heti luokitella menneen ajan ylistäjäksi.
Laudator temporis acti
Snellmanin ja muiden riitapukariensa rinnalle Topelius olisi ansainnut kuvansa ja korostaen samalla Suomen itsenäistymisen oikeaa vuotta ja irtautumistamme Ruotsista. Tämän Topelius ymmärsi jo tuolloin ja hän sai pyhän svekomaanipiirien vihan ylleen.
Häntä syytettiin Krimin sodan aikoihin hallituksen käsikassaraksi maltillisena suomalaismielisenä kielitaistelun kiihtyessä. Samalla tuolloin puhjennut materialistinen ja luonnontieteinen sekä sokean positivistinen maailmankuva oli jyrkässä ristiriidassa Topeliuksen idealistisen tuotannon ja maailmankuvan kanssa, joka tuolloin sai myös syvän kristillisiä korostuksia. Tässäkin Topelius oli aikaansa edellä ja oikeassa.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XX
Terve sielu terveessä ruumiissa.
Mens sana in corpore sano
Tämän päivän maailmassa Topelius olisi epäilemättä luova ja innovatiivinen bloggaaja ja puhuisi monikansallisesta filosofisesta yksituumaisuudesta, tekisi satunsa globaalille yhteisölle mutta myös vakavassa ja syvästi luonnosta huolta kantavassa vastuullisessa hengessä ja oikeassa puolueessakin sekä EU:n kautta uraansa rakentaen. Koulutus olisi nyt parempi ja tekniikka avustaisi.
Hän saisi vastaansa aivan samat voimat kuin pari vuosisataa takaperin, hedonistiset materialistit ja fundamentalisti pelurit. Topeliusta kuitenkin tarvitaisiin tänään vielä enemmän kuin pari vuosisataa sitten.
Peli vain on nyt kovempaa ja vastustajat toki viekkaampia, oletamme. Mutta ovat avustajatkin nettiympäristön älykkäimmästä päästä ja altruistisia nuoria satusedän omissakin joukoissa. Heidän osaamisensa varassa on nyt ahneen sukupolven konkurssipesän jäämistön pelastus. Nyt kaivataan topeliaanisen viisaita hengenheimolaisia tämän altruististen nuorten ryhmän tueksi ja ymmärtäen mitä on olla lapsi.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XXI
Minna Canthin tasa-arvon päivänä.
Vuosi 2011 oli kirjani Arctis Babylon ensimmäinen koettelemusten vuosi Mayakansan ennusteena. Kirjani oli kirjoitettu jo 1970-luvulla Kalevan talon kirjapainossa Maantieteen laitoksen tiloissa. Kalevan kirjapainon vuokralaisena samalla. Teuvo Mällisen toimiessa päätoimittajana ja jakaen minullekin ohjeitaan kirjoittaa useampaan maakuntalehteen. Toki hän tunsi sukuni ja Itä-Savon lehtitalon omistajat sekä lehden siirtymisen ensimmäisenä Suomessa digiaikaan 1980-luvulla.
Hoidin Oulussa professuuria ja Suomen Akatemian virkaani muutaman hetken ennen muuttamistani etelämmäs ja lähemmäs Vantaalla sijaitsevaa lentokenttää. Matkat kun alkoivat viedä aikaa lentokentälle enemmän kuin sieltä edelleen maailmalle. Suomi kun on suurikokoinen maa ja lentokentät harvassa. Elimme uuden nörttikulttuurin ja muuttuvan huumorin aikaa.
Heille kun ei saanut enää nauraa. Nauroivat aina kuitenkin sen viimeiseksi kuvitellun naurun. Uusi robotiikka, internet ja tekoäly alkoivat suosia näitä yli-ikäisiä nuoria. Eivät kaikki, joilla on kitara, ole kuitenkaan kitaristeja eivätkä luonnolliset asiat häpeällisiä.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XXII
Non omnes, qui citharam habent, citharoedi sunt. – Naturalia non sunt turpia
Muuttuva huumori 15.09. 2011 – 19.03.2023 – 09.04. 2026 Mikael Agricolan päivänä
Nörttikulttuuri ja internet muutti huumorin, siinä missä talouden, politiikan, tapamme ymmärtää ja käsitellä ympäröivää informaatiotulvaa. Pureva satiiri ja iva lisääntyivät samalla kun katkera ironia etenkin itseironiana alkoi vähetä.
Ironia ei oikein toimi verkottuvissa nettiyhteisöissä saati tekoäly ja algoritmien maailmassa. Etenkin kantaa ottava ja kritisoiva, hienovarainen satiiri lähellä parodiaa, alkoi saada osansa lopulta myös sosiaalisen median kehittyessä. Sen kohteita olivat tyypillisesti poliittiset, sosiaaliset ja moraaliset tarkoitusperät. Tekoäly kuitenkin meni menojaan.
Ex scriptis quaerere nexus absentesXXIII
Nyt oli taas kerran juotava ja kuolleet opettivat eläviä.
Nunc est bibendum – Mortui vivos docent
Satiirin kulta-aikaa
Kirjoitettu parodia, jossa satiiri ei loukkaa lukijoitaan, edellyttää kokenutta kirjoittajaa. Suomessa alan osaajia on ollut vähän, kärjessä Eino Leino, Erno Paasilinna ja Veikko Huovinen. Jonathan Swiftin kertomuksissa Gulliver seikkailee oman aikansa tieteessä ja uskonsodissa siinä missä Hitler, Stalin ja Pietari Suuri Veikko Huovisen tuotannossa. Mark Twain oli mestari satiirikkona ja Huckleberry Finn sopii vielä tänään sosiaalisen median yhdeksi perusvelmuksemme.
Sen sijaan Arvo Salon Lapualaisoopperan parodia ei oikein istu 1930- ja 1960-luvun peilaajana vielä tänäänkään medioitten siihen ympäristöön, jossa kansalaismediat Suomessa operoivat. Aika ei ole siihen otollinen.
Television Hukkaputki, Itsevaltiaat, Iltalypsy, Hyvät herrat ja Uutisvuoto ovat paikkansa lunastaneet kansakunnan tulevana sosiaalisena muistina ja pääomana sekä samalla menneen maailman muistona. Poliittinen satiiri on vaikeaa mutta ei mahdotonta. Parhaiten se toimii silloin, kun lukija ei sitä lainkaan havaitse. Hyvä satiiri ei saa olla ilveilevää, saati katkeraa ironiaa tai sarkasmia.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XXIV
Matka kulkee edelleen vaikeuksien kautta tähtiin ja rukoile sekä tee työsi samalla.
Per aspera ad astra – Ora et labora
Ironialla liikkeelle
Internet ja sen alkuvuodet sosiaalisen median käytössä olivat purevan ivan ja katkeran ironian vuosia. Ironia syntyi usein huomaamatta ja kirjoittajan tahtomatta. Kun asiat eivät ole siltä miltä näyttävät, merkitys ja sanat ovat keskenään ristiriidassa, tilannesidonnainen ironia sai tilaa mielin määrin nimimerkkien suojassa. Se oli stand-up koomikkojen kulta-aikaa.
Kirjoittaja halusi usein julistaa sellaista, joka ei ollut enää oikeassa asiayhteydessä ja sen kautta ymmärrettävissä kymmenien kirjoittajien yhteisessä kontekstissa. Sokraattiseksi tarkoitettu peitelty hyökkäys muuttui dramaattiseksi, tilanteen koomisuutteen liittyväksi ironiaksi. Sarkasmiakin suomalaiset alkoivat ymmärtää ja sietääkin.
Sokraattinen ironia, jossa tekeydytään tietämättömäksi oppimestariksi paljasten näin muiden tietämättömyys myöhemmin, ei oikein sovi tuhansien ihmisten samaan aikaan käyttämään psykologisoimattomaan välineeseen.
Kaikkien olisi ymmärrettävä koko ajan asiayhteys, Oidipuksen saama oraakkelin ennuste, jotta draaman kaari saisi odotetun sokraattisen lopun. Näin usein katkera peitelty hyökkäys tai loukkaus ironiana päättyi netissä sarkasmiin, ironian juuri netissä korostuvaan alatyyppiin.
Moni poliittinen kolumnisti pettyi juuri tähän sarkastiseen, julman ironiseen huumoriin ja vaati nimimerkkien käytön vähentämistä. Kolumnistina voi toimia Sokrateen tapaan lehdessään ja printtimediassa oppimestarina, mutta ei toki blogistina ja tuhansien pyöriteltävänä netissä.
Anarkistinen kreisihuumori
Satiirin, sarkasmin ja nörttihuumorin ohella kasvavia lajeja ovat olleet erilaiset anarkistisen huumorin muodot kreisihuumorina. Televisiossa tätä edustavat slapstic -tyyppiset kohellukset ja sosiaalisen median sisällä logiikalle ja realistisuudelle hyvästit jättävä absurdi huumori.
Monthy Python on tunnettu klassikko tästä tyypistä, jossa älyllinen huumori saa järjettömiä ja yllättäviä ratkaisuja tai muistuttavat anarkistisen lapsen tempauksia Rowan Atkinsonin tapaan. Joskus huumori viedään mustan huurumorin suuntaan, eikä välttämättä huomata edes sitä, missä ympäristössä sitä viljellään.
Rinnalla kulkee seksististä satiiria ja ivaa, harvemmin Suomessa eritehuumoria. Poliitikon on oltava varovainen, ettei mene vahingossa mukaan sellaiseen, joka on muun median näkökulmasta sopimatonta, mutta jota kansalaismedia ei edes havaitsisi sopimattomaksi.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XXV
Rahat tai henki vaihtui rahat vaiko kolmipyörä huumoriksi.
Pecuniae aut vita – Pecuniae an tribirota
Huumori on vakava asia
Huumori on vakava asia eikä se liity nauruun. Satiirin, ironian, ivan ja sarkasmin tarkoitus ei ole välttämättä naurattaa. Vastaavasti nauruun pyrkivä huumori ei ole sama asia kuin ihmisen saattaminen onnelliseksi. Vakavat tiedemiehet Sigmund Freud, Thomas Hobbes, Sören Kierkegaard, Arthur Schopenhauer ja nykyisin vaikkapa Elliot Oring tai Simon Critchley huumorin tutkijoina eivät naurattaneet lukijoitaan lainkaan.
Komedia huumorin lajina on heterogeeninen ja monen tieteenalan tutkima. Perinteisesti tulokset jaetaan joko psykologisiin ja evolutiivisiin malleihin tai filosofisiin pohdintoihin. Näistä voidaan yhdistää kolme päätyppiä, jossa nauru ei välttämättä pidennä ikää.
Ylemmyys ja energiapurkaus
Thomas Hobbes tuo naurun ja sen eteen tehdyn komiikan osaksi vallankäyttöä. Nauru ja huumori on pääsääntöisesti tapa osoittaa ylemmyyttä (superiority theory). Tähän liittyvät myös keskiaikaiset menot ja narrien käytöt sekä teatraalinen draama osana huumoria, draamaa, tragediaa ja lopuksi komediaa homeeriseen tapaan eläen. Suomessa nauru herroille ja näiden kömmähdyksille, eliitille, on osa tätä samaa vallankäytön vähättelyä. Poliittinen satiiri on sitä tyypillisimmillään.
Sigmund Freud ei hyväksynyt pelkkää hierarkkista naurun röhöttelyä tai seksististä hihittelyä osana eroottisia teorioitaan, vaan koki huumorin eräänlaisena energian purkutapana ja kykynä huojentaa ylimääräistä energialataustamme (relief theory).
Tässäkään teoriassa nauru ei toki liity juurikaan ihmisen onnellisuuteen. Elämässään suuria tavoitteita saavuttava onnellinen ihminen ei nauraa röhötä tai kikata edes muilta salaa onnensa lopulta saavutettuaan. Pikemminkin muuttuu muodoltaan entistäkin vakavammaksi.
Ylemmyyden tunne ilmaistaan nauraen oikeassa paikassa, siinä missä tapa osoittaa alamaisuutta. Johtajan kaskuille on hyvä nauraa, mutta myös arvosanoja antavan opettajan korkeaa ammattitaitoa vaativille ja oppilaitaan kunnioittaville kaskuille, hassun hauskoille kokemuksille oman elämänsä pitkässä juoksussa, ei toki pilkaten omaa oppilastaan koulukiusaamista näin ruokkien tai palaten siihen opettajainhuoneessa.
Ex scriptis quaerere nexus absentesXXVI
Pojat ovat poikia ja heillä on poikien huvitkin. Isänmaan toivoja.
Sunt pueri pueri et pueri puerilia tractant – Spes patriae
Yhteensopimaton elementti
Sosiaalisissa medioissa alakulttuureilla ovat omat yhteisöä tukevat ja ylläpitävät yhteishengen symboliikat, jossa huumori on luonnollinen osa kuten missä tahansa yhteisöllisyydessä. Huumori on siellä selviytymiskeino ja auttaa ahdistukseen kuten missä tahansa yhteisörakenteessa. Vitsiä edeltää aina odotus ja purkaus, intialainen nauruterapia. Yhteinen nauru yhdistää ja on selviytymiskeinona hyväksytty.
Kaikessa huumorissa on mukana aina formaalinen objektinsa. Usein se kuvataan eräänlaisena yhtyeensopimattomana (inkongruenttina) asiana tai ilmiönä, jonka havaitseminen huvittaa sen törmätessä yhteen jo odotetun kanssa.
Charles Chaplin, Marxin veljekset, Jerry Lewis, Jacques Tati, Rowan Atkinson, Jim Carrey, Pertti Pasanen tai Jope Ruonansuu ovat kaikki juuri tämän alan mestareita. Sen ovat parhaiten kuvanneet Immanuel Kant ja Arthur Schopenhauer filosofisena selitysmallina.
Malli sopii myös omaan aikaamme, olkoonkin, että nyt painopisteet ovat muuttumassa ja se mille nauramme, on yhä vahvemmin sidottu myös laajempaan elämämme kontekstiin ja ymmärrämme paremmin niin Platonin, Kantin, Freudin kuin Hobbesin teorioiden liittyvän sekä biologiseen evoluutioon kuin psykologiseen ja filosofiseen taustaansa, kulttuureja yhdistävään yhteiseen kieleen, strukturalismiin sosiaaliantropologian yhteisenä sinfonianamme, nauruna.
Ex scriptis quaerere nexus absentes XXVII (27)
Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä, mutta onneksi aurinko paistaa kaikille. Tempora aspera vivimus, amice bone – Sol omnibus lucet
Tästä ja paljon muusta lisää vaikkapa lähdeluettelossani. Se on kuitenkin vain murto-osa julkaisutoimintaani. Me julkaisemme nykyisin yhä enemmän pelkästään sähköisesti ja aiemmin ulkopuolelta rahoitetun tutimuksen raportteinamme. Hakemuksetkin rahoitukselle oli toimitettava nimettöminä ja edes hakemuksen ”ilmansuunta” ei saanut näkyä sitä Brysselissä lukien. Kun se vahingossa siellä vilahti, se hylättiin armotta.