Jaakko Hämeen-Anttila kirjoittaa Aamulehdessä kuinka meidän ei tule ylireagoida Turun veritekoihin ja vertaa niitä Suomen koulusurmiin. Onko hän todella vakavissaan tätä mieltä vai haluaako hän todellakin verrata jihadistien tekoja kouluampujiin, ikään kuin näillä olisi takana Syyriassa, Irakissa, Marokossa jne. globaaleja hämäräperäisiä soluja, valtavat aseet ja rahoittajat, joissa koulutetaan kolmessa minuutissa kymmenen ihmistä puukottavia ”mission impossible” ammattitappajia sotaan omaa kasakuntaamme, omaa maatamme ja sen kulttuuria, normistoa ja moraalia horjuttaen.
Miksi nämä hämeenanttilat tekevät näin? Eivät he varmaan sokeita ja tyhmiä voi olla. Mikä heidän motiivinsa voisi olla? Hehän ovat koulutettuja ja kulttuurintuntijoina huippuammattilaisia. Miksi heidät päästetään kirjoittamaan medioihimme, laatumedioihimme, ja samaan aikaan minun, monen muun kaltaiseni, väärän puolueen jäsenen, on mahdoton oikaista heidän propagandaansa. Pelottavaa ja demokratiamme vaarantavaa, harhauttavaa ja loukaten heitä, jotka tietämättään tai vahingossa loukkaavat tämän eliitin maailmankuvaa tai tapaa kirjoittaa heille kuin pienelle lapselle, ylimielisesti ojentaen ja ohjaten.
Jos ette minua usko, ymmärrä mitä stereotypia tarkoittaa kansoista puhuttaessa, niin uskokaa edes toimittaja Jukka Huuskon kirjoittamaa kolumnia Helsingin Sanomissa (26.8). Hän kun kirjoittaa kuinka jihadistit, ei koko maailma ja muuttajat, pakolaiset, ovat sodassa meitä vastaan, halusimme uskoa tätä tai emme. Myös hän on havainnut kuinka juuri Aamulehdessä Hämeen-Anttila saa tilaa narratiiviselle kertomukselle, jossa hän todellakin uskottelee meille täysin käsittämätöntä tarinaa. Vertailee toisiinsa suomalaista kouluampujaa ja globaalia terroristijärjestöjä sekä Isisin ammattitappajia. Joutuuko hän siitä tilille kertoessaan, kuinka liioittelemme tätä hybridiyhteiskunnan sotaa ja sen seurauksia omalle kansallemme, sen vuosisataisen juhlavuoden aikana?
Totta kai yksittäisten tekojen takana voi löytyä myös henkilöön liittyvää historiaa. Näin on aina, oli sota mikä tahansa ja millä rintamalla tahansa. Kukaan suomalainen ei mennyt Talvisotaan rintamalle tullakseen haudatuksi sankarihautaan. Jokaisella sotilaalla oli erilainen tausta ja kyky osallistua sotatoimiin. Fiktiivinen romaani ”Tuntematon Sotilas” ja Väinö Linna löysi jokaisesta miehestä erilaisen sotilaan myös jatkosotamme ajalta. Yksikin uhri oli ja on sodan ja terrorin seurauksena liikaa ja sen sanominen ei ole liioittelua.
Näin varmasti myös Turun veritekojen kohdalla. Kolme minuuttia ja kymmenen puukotettua, juosten samalla puoli mailia kortteleita kierrellen, on kauhea teko, joka ei ole amatöörin harrastelua. Teon takana on ammattilainen, ei kouluampuja, jonka historia on vähin erin meille selvinnyt sekä samalla solu, jossa mukana on nyt pidätettynä useita henkilöitä.
Ulkomaantoimittaja Jukka Huusko (HS), kokenut ulkomaantoimittaja, havaitsee avainilmiön, tekee oikean oivalluksen. Vapauksiamme ja saavuttamiamme pehmeitä arvoja käytetään meitä vastaan, meidät on pantu kahteen leiriin. On mahdollista että arvomme kovenevat, vapaudet heikkenevät. Vuosisataisia saavutuksiamme pilkataan ja väheksytään eliitin toimesta.
Kuka siitä hyötyy ja liittyykö tähän poliittista ja tarkoituksenmukaista propagandaa? Onko joku yrittänyt korjata tätä tilannetta jo ennen kuin se oli rajojemme sisällä? Onko eliitti etääntynyt kansastaan eikä sitä tunne enää lainkaan omakseen? Pitää sitä pilkkanaan ja kirjoittaa sille kuin pienelle lapselle, ylimielisesti.
Jos tämä kansa ja sen edustajat, osa heistä, on ollut oikeassa, kuten niin usein tietämättömänä pitämämme ovat, onko se syyllinen tähän terroriin siitä etukäteen kertoessaan, pelätessään? Jos taas jotkut meistä, maan rajojen sisällä, kampitti ja pilkkasi heitä kaiken aikaa, ovatko nämä syyllistyneet johonkin tuomittavaan vai ovatko juuri he kiiteltäviä elitismin edustajiamme? Pyrkiikö osa meistä edelleen selittelemään tekojaan ja jakamaan kansakunnan kahtia pelkkää omaa häpeäänsä näin peitellen? Kun osa kansasta näin teki ja jatkaa tekojaan, olisiko aika saattaa heidät vastuuseen?
Jotta voimme toimia järkevällä tavalla, meidän on ymmärrettävä, millaisen ilmiön edessä olemme kansakuntana ja myös yksilöinä, instituutioinamme sekä yhdyskuntina ja yhteisöinä. Me voimme torjua tämän sodan vain yhdessä, emme riidellen keskenämme, pakanakansan tapaan syntipukkeja hakien. Näin toimien talvisota ja jatkosota olisivat olleet meille todella tuhoisia kokemuksia. Ne yhdistivät kuitenkin aikanaan meidät, eivät erottaneet. Varmaan vihollinen pyrki silloinkin jakamaan kansakuntaamme kahtia. Toki myös ajoittain siinä onnistuikin. Meillä kun oli takanamme myös verinen sisällissotamme. Kaivaako joku sen muistoja nyt esille pitkän taantuman seurauksena?
Sodassa, myös hybridisodassa ja kybersodassa, mediasodissamme, meitä pyritään toki viemään myös vastakkain ja käyttämään instituutioitamme, demokraattista yhteiskuntaa horjuttaen sen normeja, arvoja ja moraalia, lainsäädäntöä. Meiltä puuttuu jopa kokonaan perustuslakituomioistuin. Annamme poliittisen perustuslakivaliokunnan hämmentää kaikki mittavat rakennemuutoksemmekin. Jopa perustuslakimme olisi muutettava joidenkin vaatimana jokaisen vaalin jälkeen.
Omassa poliittisessa järjestelmässämme, sen kymmenissä poliittisissa puolueissa, on heikkouksia, joita jihadistien sota käyttää oman koneistonsa välineenä. Vapaa sana on yksi tällainen väline, ymmärtämättömyys toinen ja valheet kolmas. Vapaata sanaa voi käyttää myös valheen välineenä medioissamme. Se on ilmiönä uusi ja rapauttaa kykymme yhtenäiseen kansakuntamme puolustamiseen myös uusissa sodissamme ja niiden julmuuksissa. Jopa aluetaloutemme, kuntien kyky puolustaa koskemattomuuttaan, on viety lyhyellä ajalla ja eriarvoisuus rehottaa metropolialueen ja maaseutukuntiemme välillä. Muutama vapaana liikkuva terroristi voisi hävittää pienen maaseutukaupunkimme elämän muutaman minuutin veriteolla. Olemme sellaiseen täysin valmistautumattomia ja aseettomia, voimattomia.
Laura Saarikoski kirjoittaa Helsingin Sanomissa (HS 26.8) kuinka valheet uppoavat Yhdysvalloissa isoon osaan kansasta yhä kuin häkä. Teksti on suoraan lehden käyttämästä otsikosta. Lehti myy mainostaen säännöllisesti sivun mittaisin ilmoituksin hänen ja hänen miehensä kirjoittamaa kirjaa Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Tänään Harvardin tutkijat ovat havainneet, kuinka kahtia jakautunut yhteiskunta säilyy yhtä kauan kuin sen kahtia jakautunut mediakin ja myös päinvastoin. Media voi halutessaan jakaa kansakuntia niin halutessaan ja nämä jaot säilyvät hyvin kauan. Elämme mediayhteiskunnassa.
Syntyneen jaon korjaaminen on paljon vaikeampaa kuin yhtenäisen kansakunnan rikkominen ja tähän jihadistinen terrori pyrkii. Tutkimusten mukaan ihmiset seuraavat ja uskovat valeuutisia ja niiden tunnettuja levittäjiä siinä missä perinteistä laatumediaakin. Kyse on vallasta ja sen käytöstä, kilpailusta, jossa media käyttää nykyisin näkyvintä valtaa.
Trumpille uskolliset, omine medioineen, ovat uskollisia mediayhteiskuntansa tuotteita, teki hän mitä tahansa, myös Venäjän kanssa tehdyt salaiset sopimukset kelpaavat jne. Venäjän kanssa tehdyt salaiset sopimukset eivät totenakaan ole merkittäviä, jos meillä höpöuutisina leimatut kertovat jotain Trumpille ja häntä kannattaville mieluisaa samaan aikaan. Vielä hetki takaperin liki kaikki maakuntiemme mediat omisti joku poliittinen kuppikunta. Joku ne omistaa tänäänkin.
Se että Harvardin tutkija puhuisikin totta, oli tehnyt sitä jo vuosikymmenet, ei paina tässä vaakakupissa lainkaan. Kun ette minua usko, uskokaa siis Saarikoskea ja Jukka Huuskoa, laatumedian laatutoimittajiamme. He kun ovat oikeassa. Siitä todistuksena on heidän julkaisufooruminsa, Helsingin Sanomat. Olen heidän kanssaan vaihteeksi samaa mieltä ollakseni varmasti oikeassa. Myös Saarikosken perheen jo vanhentuneen kirjan kanssa. Käytän sitä lähteenäni. Se kun on tutkijoiden havaitsemana ainut keino pyrkiä löytämään kansallista yhtenäisyyttä, samoin ajattelijoita.
Se ongelma, kauan tunnettu, että laatumedia tulee totuutensa kanssa aina myöhässä, johtuu sen luonteesta. Se ei ole tiedettä ja tutkimusta, ennakoivaa ja ennustavaa, vaan jo tapahtuneen kirjaavaa historiaa.
Niinpä myös verityöt on tuotava Turun toreille ennen kuin laatumedia ymmärtää analysoida niiden tekijät ja heidän motiivinsa sekä uskomattoman suorituskyvyn jakaa pelkoa ja kauhua kolmen minuutin aikana. Se on aivan muuta kuin kotoisat koulusurmamme ja niiden torjunta lastemme kouluissa. Joku ymmärtää tämän heti, toinen ei koskaan. Joku kirjoitti tästä jo kauan sitten mutta hänen kirjoituksiaan laatumediamme ei julkaissut. Julkaisi vielä ennen Perussuomalaista puoluetta. Ilmiö on pelottava mutta siihen ei reagoida enää. Senkin syyt ja seuraukset joku ymmärtää heti ja toinen ei koskaan.