Seurasin kun toimittaja Korkki haastatteli perussuomalaisten puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa. Halla-aho on hankala poliitikoksi. Hän vastaa rehellisen avoimesti ja perustelee rationaalisesti, järkevästi. On selväsanainen ja ymmärrettävä. Varmaan toimittajan mielestä tuollainen tapa vastata on suurinta mahdollista kieroutta. Hän kun vielä menee ja vastaa siihen mitä kysytään. Sehän ei ole suomalaisen poliitikon tapa ensinkään.
Sama ilmiö toistuu nyt koko ajan Laura Huhtasaaren kohdalla. Hän vastaa tavalla, joka on oman aikamme presidentin tehtäviä oikealla tavalla palvelevaa. Se kun ei ole enää Kekkosen ajasta eikä oikein demaripresidenttiemmekään aikaan sopiva.
Presidentti Niinistö hakee hänkin menneen vanhan koulukunnan edustajana ja juristina sellaista valtaa, jota tuo virka ei enää palvele pienen kansakunnan edunvalvojana. Suomen presidentti ei ole likimainkaan Yhdysvaltain tai Ranskan presidentti.
Huhtasaari on oivaltanut oikein sekä presidentin nykyiset tehtävät että hänen vahvuudet tuon tehtävän hoidossa haettaessa yhtäällä kansakuntana sisäistä yhtenäisyyttä ja yhteistä imagoa, parempaa itsetuntoa, suomalaista identiteettiämme juuri suomalaisina sekä toisaalla kansainvälisesti sellaista asemaa, jossa presidentin tehtävät ovat meillä lähellä vaikkapa Ruotsin kuningattaren tehtäviä myydä omaa kansakuntaansa maailmalla oman persoonansa kautta sekä jättää pääministerille ja oikeuslaitokselle, muille instituutiollemme sellaiset tehtävät, jotka eivät kuulu presidentti-instituutiollemme lainkaan. Soten ja rauhan pelit sekä ulkoministerin ja pääministerin, kulttuuri- ja sosiaalimisterin tehtävät eivät kuulu hänelle ensinkään.
MTV:n rikostoimituksen päällikkö ei ihmettele miksi salattavana pidettävästä ”tulenarasta” aiheesta syntyy kohu. Se syntyy kun näin haluttiin ja käyttää käsitettä ”punaleimaporno”. Vaalien yhteydessä tätä voidaan odottaa lisää ja siihen on hyvä varautua.
Kyseessä on tietovuoto, joka koskee salassa pidettävää sotilasmateriaalia ja se on täten tulenarka aihe. Suora lainaus MTV:n uutisesta:
”Ehkä se juttukin oli aika provosoivasti kirjoitettu. Tulee mieleen tällainen termi kuin ”punaleimaporno”. Se tarkoittaa sitä, että oikein korostamalla korostetaan, että käytössä on salaisia asiakirjoja. Ehkä sen jutun olisi voinut tehdä paremmin, Sipilä kommentoi.
Sipilä toteaa, että kova reaktio juttua kohtaan viranomaisten taholta kertoo siitä, että Helsingin Sanomat on haluttu saada miettimään julkaistaanko aiheesta luvattuja jatko-osia.
Sipilä pohtii, että Puolustusvoimat voisi ottaa mallia esimerkiksi Suojelupoliisilta, että miten tämäntyyppistä julkisuutta kannattaa hallita. Sipilän mielestä puolustusvoimat voisi antaa vähän tietoja jopa oma-aloitteisesti.”
Kävin läpi Helsingin Sanomien sunnuntainumeron (17.12) kirjoitukset. Jutut vaaleista, kriiseistä, hylkiöstä nimeltä Pekka Perä, ilmastomuutoksesta ja sen viimeisestä ”duplopalikkatasosta”, elämästä Ruotsin ja Venäjän rajalla, kriitikoiden kirjasuosikit 2017, kunniaan nostetun intuition väitöskirjana ja artikkelin Sauli Niinistöstä itsensä suurimpana uhkana.
Luin myös Hesarin tavan kuvata mistä vaaleissa on kyse ja se järkytti. Syntyi vaikutelma Suomesta, joka elää jossain kylmän sodan ja vuoden 1918 tapahtumien keskellä ja hakee nyt selviytymistarinaansa. Käyttää käsitteitä kuten Naton 5. artikla, brick-maat, Visegrad-maat jne. Joku mainostaa häpeilemättä kirjojaan. Mitä me niistä kostumme ja kuka tällaista kieltä ymmärtää? Presidentin valitsee ihka tavallinen kansa eikä presidentti kansaansa. Hänen oikeutensa ovat pienessä Suomessakin rajattu kovin vähiin. Miksi tehtävää maalaillaan käsiteillä, joita Yhdysvaltain presidenttikin välttelee mahdottomina edes ymmärtää.
Olemme ikään kuin palanneet muisteloissamme hyvin syvään taantumaan, joka muistuttaa menneen maailman psykoterapiaa, debriefingiä eli jälkipuintia, johon potilas lopulta nääntyi. Tästäkin Hesari kirjoittaa tänään. Professori Hasse Karlsson suosittelee ottamaan sen sijaan oppia mummoilta. Harva mummo alkaa käydä läpi ikävän tapahtuman yksityiskohtia niillä lastaan kiusaten ja niihin yhtenään palaten, jaaritellen joutavia, käsittämättömiä. Sen sijaan mummo ottaa syliin, panee leikin pystyyn ja paistaa lettuja.
Sunnuntain Hesarin mukaan maaseudun tulevaisuuteen riittää kaikesta huolimatta uskoa. Nuori polvi on vanhempiaan koulutetumpaa, kekseliäämpää ja uskaltaa ottaa riskejä. Se on sama peli nyt presidentinvaaleissakin. On aika vaihtaa nuorempaan polveen ja odottaa heidän korjaavan menneen maailman heille jättämät virheet, joista ilmastomuutos on vain ikävä oire. Tosin valtava hoidettavaksi.
Tähänkin Laura Huhtasaari puuttui tänään oikealla tavalla. Me häviämme näissä peleissä pyrkiessämme näyttelemään sellaista roolia, maailmanparantajaa, jota meidän kokomme ja resurssimme ei edellytä. Olemme joutuneet moniin konflikteihin ymmärtämällä väärin globaali asemamme samaan tapaan kuin moni sosiaalisen median käyttäjä kokemattomana tekee kaiken aikaa tahtomattaan, tuntematta edes niitä käsitteitä, joita hybridiyhteiskuntamme käyttää ja kyberturvallisuus edellyttää.
Talvivaaran hylkiö voi hänkin palat Luxemburgin kodistaan Kainuun korpimaille.
Teitten investoinneissa se ei toki ylety Kymenlaakson tasolle likimainkaan mutta ei kyllä ylety Kanta-Hämekään. Hesari on tehnyt tästä varmasti luotettavan tutkielman sunnuntain lehteensä.
Nyt ei ole oikeita ihmisiä ohjailemassa rahojamme Satakunnassa ja Hämeen Härkätien varressa syntyneinä, tulkiten Hesarin tapaa arvioida rahojen epätasainen jakauma maakunnittain jo pitkältä ajalta. Ei siinä presidentillä ole osaa eikä arpaa. Esittämällä asiat rinnakkain, samassa lehdessä, kuten Hesari nytkin tekee, media voi näin ohjailla äänestäjiä haluamaansa suuntaan. Soten ja rauhan miehet nyt ovat olleet tätä medioissamme kautta aikojen.
Suomen Uutisissa päätoimittaja Matias Turkkila kirjoittaa otsikolla ”HS ei ole enää uutisväline.” Se on syytä lukea ja pohtia miten asiat olivat aikaisemmin ja riittääkö nyt enää pelkkä hokema ”medianlukutaidosta”. Itse kirjoitin tästä jo runsas vuosikymmen takaperin, jolloin muutos oli alkanut toki paljon ennen sosiaalisen median ilmestymistä markkinoille.
Sen sijaan sosiaalinen media on pääsääntöisesti tarjonnut oman kanavansa käyttöön ja sana vapautui juuri sen kautta. Kilpailu siinä koveni ja samalla some on aikamme ehkä merkittävin internetin tuoma maailmankuvien muuttaja. Some on paljon mainettaan parempi ja tarjoaa nyt myös vaaleissa välineen, jota meidän on syytä myös käyttää.