Pikku kunnat ovat jäämässä lobbaajiksi, kertoo tämän päivän Forssan Lehti maakuntavaaleistamme. Maalaiskunnat mopen osille jos sitäkään. Miksi, kerron esimerkkinä Kanta-Hämeen maakunta.
Kanta-Hämeen maakunnassa on yksitoista kuntaa, joista kolme kaupunkikuntia, Hämeenlinna, Riihimäki ja Forssa. Maalaiskuntia ovat Hausjärvi, Loppi, Tammela, Janakkala, Humppila, Jokioinen ja Ypäjä.
Siis hyvin vahvasti maaseutuvaltainen sydän-Hämeen maakunta. Se näkyy kaikkialla ja alkaen tieteestä ja tutkimuksesta, sen opetuksesta Luonnonvarakeskuksessa (Luke), Lepaalla (puutarhat), Muistialassa (maatalous) jne. Nimekkäitä laitoksia ympäri maata ja globaalistikin.
Valtaosa maan luonnonvaroista, niiden tuotosta ja jalostuksesta tapahtuu Forssasta sadan kilometrin etäisyydellä. Kirjoitin tästä kirjani “Agropolis Stratetegy” alkulehdillä. Teknopolis kun on suurissa maakuntakeskuksissa je ekopolikset ovat vasta kehitteillä. Forssa ja Lounais-Häme ei siihen yksin kykene. On siis lobattava ja haettava apua muualta. Maakunta ei nyt auta ja oma talousalue on liian pieni. Ei ole maakuntakaan koolla pilattu.
Maakunnasta apua tulisi tulla, vakuutellaan. Miksi sitä nyt tulisi, kun ei ole tullut ennenkään, kysyvät maaseudun ihmiset. Ihan hyvä kysymys. Samat päättäjäthän siellä jatkavat puolueineen. Mutta miten valittuna?
Kanta-Hämeestä valitaan 59 valtuutettua ja he sitten jakavat hallitus ja lautakuntapaikat. Yhden tai muutaman valtuutetun ääni valtuustosta ei kuulu hierarkisena pidetyn hallinnon ikivanhaan yläkertaan. Hyttysen ääni ei kuulu taivaisiin.
Paikoista uudessa valtuustossa 37 menisi, Superin teettämän laskelman mukaan, Hämeenlinnan kaupungin ehdokkaille. Onnittelut jo etukäteen. Ei se tule siitä juurikaan poikkeamaan. Kokemus kun tätä vahvistaa eduskuntavaaleistamme.
Eduskuntavaaleissamme mukana Hämeen vaalipiirissä on toinenkin maakunta, Päijät-Häme ja Lahti. Lahti saa paikoista valtaosan ja maaseutu jää sielläkin mopen osille. Lahtelainen kansanedustaja ei edes tiedä missä Lounais-Häme ja Forssan talousalue sijaitsee. Käy siellä vaalikauden aikana kerran ennen vaalejaan.
Kakkostie, Lounais-Hämeen henkireikä Porin tienä, ei kiinnosta pätkääkään lahtelaista päättäjää. Yhtä vähän kuin Hämeenlinnasta lähtevää kolmostien kasvuvyöhykkeellä asuvaa forssalaisten ongelmat sairaaloineen ja teineen, rautateitä kun ei koskaan täähän osaan maatamme edes uskallettu odottaa. Vain museorautatie. Kerron seuraavassa syyt. Alueen rikas historia kun olisi odotuttanut kokonaan muuta.
Humppila, Ypäjä hevospitäjänä, Jokioinen Luken kotipaikkana, Tammela emäpitäjänä, Loppi ja Hausjärvi eivät saa yhtään edustajaa edes maakuntahallinnon valtuustoon. Ei mikään puolueemme. Asukkaita näissä rikkaissa maaseutukunnissa on kuitenkin noin 35 000. Suurin puolue on luonnollisesti keskusta. Tämän pitäisi herättää keskustaväki unestaan. Sikäli kun sellaista maaseutuväkeä on enää olemassakaan.
Liberalisoitunut keskusta on kaupungistunut EU:n myötä. Siellä puolue kuuluu liberaaliryhmään.
Kokoomus konervatiiveihin. Vanha maalaisliitto muuttui. SDP kadotti sekin duunarinsa. Liberaali vasemmistoon alkoi tulla tungosta. Maaseudun arvoja ylläpitävät voimat alkoiva poliittisesti kuihtua.
Keskusta ei saa näillä äänillä yhtään paikkaa, analysoi Superin teettämä laskelma Hämeen maaseutua. Sama pätee koko maassa. Maaseutu ei saa edustajiaan maakuntavaltuustoon, vaikka väkeä olisi pilvin pimein. Sama pätee muihinkin vaaleihimme, lukuun ottamatta kuntavaalejamme. Siksi nämä kunnat taistelevat itsenäisyydestään. Se muistuttaa tutkijan kokemana viivitystaistelua ja sen kolmatta erää. Se on viimeinen ja katkerin.
Kun Kanta-Hämeen maalaiskunnista lasketaan vielä mukaan Janakkala ja Hattula, kokoomus ja demarivetoinen kuntamme, maaseutukuntien väkiluku nousee jo yli 50 000 äänestäjän. Näistä kunnista on laskettu neljän (4) henkilön pääsevän Hämeenlinnassa kokoontuvaan kruunun jalokiveemme tekemään päätöksiä Hämeenlinnan asioista. Ikivanha läänin pääkaupunki ja hallintokeskus ei siitä säikähdä. Neljän ääni ei paljoa hetkauta 59 edustajan joukossa.
Ensimmäisenä on odottamassa uuden noin 500 miljoonan sairaalan rakentaminen ja kolmostien käytävän edelleen kehittäminen Helsingistä Hämeenlinnan kautta Tampereelle. Maakunnan budjetista sairaalan yli 200 miljoonaa vie yli 90 prosenttia, leijonanosan maakunnan budjetista, ja valtaa käyttävät virkamiehet, lääkärit. Uusi byrokraattinen rälssimme.
Aiemmin tätä valtaa käyttivät kuninkaat, keisarit ja kirkko. Talonpojat ja duunarit olivat vaatimaton osa tätä elitististä elämää. Tykin ruokaa lähinnä. Nyt maaseutu on vain työvoiman reservi metropolipolitiikassa.
Sairaalan valtuuston kokous kestää viisi minuuttia. Olen siellä istunut ihmettelemässä sen kulkua. Se on vain sairaalan toimien esittelyä amatööreille, maallikoille lääkäreitten toimesta. Nämä eivät ole ruudinkeksijöitä ensikään mutta edustavat Hämeen liiton valtuustossa kuitenkin vielä tänään jokaista kuntaa. Kaupungit ovat imeneet henkiset voimavarat.
Nyt lähtevät viimeisenä palvelut ja luonnonvaranosaajat, yhdykuntarakenteen ylläpitäjät. Kukaan ei heitä kuule. He lobbaavat sen minä osaavat ja muualle kuin maakunnan keskukseen jo nyt asioitaan hoitaessaan. Netti on väline, joka pitkittää ja siirtää viimeisen valojen sammuttajan lähtöä torpasta.
Forssassa asukkaita on runsas 17 000 ja yhdessä sen talousalueen (Lounais-Häme) ja muiden maaseutukuntien kanssa Kanta-Hämeessä asukasluku on vajaa 70 000. Eduskuntavaaleissa näiden ääni hiljeni Päijät-Hämeen ja Lahden ääneen.
Maakuntavaaleissa Hämeenlinnan oma väkiluku on pienempi kuin näiden maaseutukuntien ja Forssan yhteinen äänestäjämäärä. Se ei muuta rakennemuutosta maaseudulle paremnpaan suuntaan. Myöhemmin historian kirjoitta hämmmästelee tätä kohtaa sotessa ja maakuntamallissamme. Toki paljon muutakin, vaikeasti ymmärrettävää. Asiantuntija olivat eri mieltä mutta turhaan.
Nämä maaseutukunnat ja Forssa saavat laskelmien mukaan tulevaan maakuntavaltuustoon yhteensä 11 edustajaansa läpi. Riihimäki saa puolta pienemmällä väkiluvulla saman määrä, 11 valtuutettua. Hämeenlinna saa pienemmällä väkiluvullaan 37 valtuustopaikkaa. Se siis hallinnon mielin määrin maakuntaansa, vaikka väkeä ei edes olisi sellaiseen vallankäyttöön likimainkaan. Riihimäki tukee sitä niin ikään pienellä vähemmistöllään väestöstä mutta suurella edustajamäärällään.
Näin on jatkunut jo kauan. Hämeeseen muuttaneen on vaikea ymmärtää sen tapaa pilata maakuntansa, useita maakuntia. Niiden rajatkaan eivät palvele luonnonmaantiedettä, talousmaantiedettä, sosiaalimaantiedettä saati optimaalista suuunnittelumaantiedettä. Miksi siitä ei välitetä?
Näillä eväillä aletaan sitten tehdä kaupunkipolitiikkaa, jossa maaseutukunnilla ei ole edustusta lainkaan, vaikka asukkaita olisi enemmän kuin kaupunkikunnillamme. Samalla myös taloudellisia toimintaedellytyksiä palveluineen. Ne rapautetaan tarkoituksella tai poliittisten lehmänkauppojen tuloksena.
Näin on jatkunut jo kauan ja se selittää, miksi väki on pakotettu siirtymään maakuntien taajamiin maaseudulta ja lopulta pääkaupunkiseudulle tyhjentäen vauras maaseutu, tehden sille tahallista vahinkoa.
Kyse on jo kauan jatkuneesta työvoiman pakkosiirrosta, ei sen jalommasta talousopeistamme rapauttaen lähtöalueiden terve talous hetkeäkään sitä epäröimättä. Se ei todellakaan vaadi rakettitiedettä poliitikoiltamme. Kusiaiset kuurakentin kimpussa ei vaadit mitään tiedettä. Lahdessa pelättiin jopa yliopistoa. Nyt se sitten johtaa kehitystä Hämeessä.
Maaseutu kun yrittää keskittää ääniään oman kuntansa ehdokkaille tai ne menevät nimekkäille poliitikoille kaupunkiseuduillamme. Maaseudun kun tulisi keskittää äänensä oman asiansa ajajille yli kunta- ja puoluerajojen juuri maaseudulla.
Kyse on metropolien tavasta hajottaa ja hallita, valehdella medioittensa kautta ja rakentaa virkamieskulttuuria, byrokraattisesta rälssiä, roomalaisen hallintokäytännön mukaan tätä kautta reuna-alueen ja periferian ääni vaimentaen.
On toki muitakin syitä, rakenteellista korruptiota, mutta tämä on se suurin ja tärkein epäkohtamme, jota maakuntamalli kärjistää nyt aivan uusiin ulottuvuuksiin sotemalleineen. Edes tilastoihin ei uskota.
Hyvin imperialistinen tapa hoitaa maailman onnellisimman maan tulevaa toimintaympäristöämme. Pyrkien samalla estämään maaseutumme kyky toimia yhdessä ja horisontaalitason verkostona linjaan rakennetussa jäykässä hierarkiassa, komentotaloudessamme. Näin kauan rakennettu verkostotaloutemme saadaan ulos häiritsemästä ikivanhaa hierarkista komentotalouttamme.
Kyse on paluusta vanhaan lääninhallinnon aikaiseen hallintoon ja sen henkisesti ahdistavaan elämään.
Matti Luostarinen