Forssan lehti ja Hämeen Sanomat saivat uuden yhteisen päätoimittajan. Se ei liity mihinkään. Ei etenkään aiempaan päätoimittajaan. Kertoo aina asiassa pysyvä mediamme vastakohtanaan sosiaalinen media. Lukien Forssan Lehden entisen päätoimittajan oppeja tälle mediallemme.
Siis minulle ja sinulle tarkoitettua. Jotka emme ymmärrä medioistamme tuon taivaallista ja kirjoitamme mitä sattuu. Typeriä olemme, tietämättömiä, henkilöstä asian sijaan kirjoittavia ja vielä silloinkin vääriä sanoja käyttäen sekä väärässä järjestyksessä ne vielä esitellen. Olemme oppimattomia, kokemattomia, käytämme vääriä käsitteitä ja karkeaa kieltäkin.
Törhösen värssy peitetiin Karjalan Liiton evakkoäidin muistomerkistä ja korvattiin Kantelettaren värssyllä, tietää tämän päivän Hesarimme (17.3). Se ei liity mitenkään Lauri Törhösen henkilöön ja hänen saamaan me too -maineeseen. Vanha värssy oli vain huonosti luettavissa ja siinä oli Törhösen nimikin. Törhönen kuului aikanaan patsashanketta vetäneeseen muistomerkkitoimikuntaan. Katoavaista on kansalaisen kunnia mutta maine sen kun kasvaa.
Maailman onnellisin maa opetti vaihto-oppilaan maailmalta pesemään pyykkiä ja marjanpoimijat kulkemaan käräjillä, kertoo tämän päivän Helsingin Sanomat. Kun eilen seurasi televisiosta toimittajan yövierailua perussuomalaisen presidenttiehdokkaamme Laura Huhtasaaren kotona, vaikutti siltä, ettei hän ole kotonaan missään ja etenkään mukavien sekä välittömien ihmisten seurassa.
Onneksi Laura lapsineen, sekä savolaisen lääkärimiehen joviaali asenne, teki muuten ahdistuneeksi muuttuneesta kamerankäytöstä välittömän ja rennonhauskan tapahtuman. Toimittaja oli kuin ulkoavaruudesta maailman onnellisimpaan maahan eksynyt humanoidi. Yövierailu oli hänelle terapeuttinen tapahtuma ja isäntäperhe olisi voinut hoitaa häntä varmaan kauemminkin.
Toimittaja on maailman onnellisimman maan omituisin vieras tarkkailija ja ulkopuolinen eläjä. Helsingin Sanomien emerita pääkirjoitussivun päätoimittaja kuvasi toimittajan narsistiksi. Heitä mahtuu täsmälleen yksi kahdentoista hengen hissiin, hän kirjoitti. Se taitaa pitää paikkansa.
Jos narsismi on häiriintynyt mukaan kuvaan tulevat myös päihteet. Viinalle löyhkäävä lehti on rankkaa luettavaa. Sama pätee kirjailijaan, entiseen toimittajaan, sotakirjeenvaihtajaan ja etenkin runoilijoiden töihin. Niissä historiamme muutetaan sekin miten sattuu fiktiiviseksi proosaksi. Ja sitä palvotaan myöhemmin kuin totuutena ikään. Kun sitä myöhemmin yritetään tutkijoiden toimesta oikoa, se on auttamatta myöhässä.
Proosan muuttuminen lyyriseksi tapahtuu tavalla, jossa valssin pyörteistä siirrytään yllättäen jenkkaan. Maailman onnellisimmassa maassa vielä letkajenkkaan. Hesari esittelee heistä yhden omituisimmista, boheemin saunaloisen pojan ja kirjailijan Kasper Tantun. Saunaloinen nimen epiteettinä kertoo miehestä, pienikokoisesta, kaiken. Napoleontauti on jo Tantun kohdalla liioiteltua.
Loisen laulu on Tantun runoista vuodelta 1913 ehkä paras ja paljastavin: ”Ne pientä palkkaan ei mulle maksa / jos väsymättä / en työtä jaksa,/ siis: käden väsyissä / avuks toinen, / niin pysyt leivissä, / saunaloinen. // Mä hikipäissäni / kiskon, raadan / ja revin, ruhjon / ja lyön ja kaadan: / siks että vehnäset / sais ne toiset / ja kauraleivän / me saunaloiset.
Tanttu tuli tutuksi jo lapsena hänen hengentuotteitaan lukien ja työläistaiteen nimissä silloin. Työväentalolla oli lausuttava eri värssyt kuin savolaisten maalasiliittolaisten tupailloissa. Sama Tanttu kykeni kirjoittamaan myös heille sopivia värssyjään.
Myöhemmin mies kuitenkin muuttui. Antti Majander toimittajana valaisee, miksi ”Napolen-valokuva” Tantusta kuvaa myös oman aikamme mediaväen karikatyyrisintä hahmoa. Sellaista, joka kerto lehdessään (FL 17.3) kuinka perussuomalainen yksinkertainen ihminen ei ymmärrä kirjoittaa oikeasta asiasta ja oikeilla sanoilla.
Ettei pitäisi haukkua toimittajaa tämän arvoista ja aatteista vaan toista poliitikkoa ja vääräuskoista. Toimittajahan kertoo vain totuuden, ei valemedian juttuja ensinkään analysoidessaan sähköisen median edellisen päivän kertomia tapahtumiamme. Ja taatusti selvänä viikonlopun viettäen ja uusia juttuja valmistellen.
Koulussa nämä narsistit katosivat aapisensa jättäen heti alkuunsa ja yliopistoon asti ehtineet keskeyttivät ensimmäisen lukukauden käynnistyessä. Matka koti lehtitaloa ja kustantamoja alkoi.
Joku eksyi myös politiikkaan ja yrittäjäksi.
Jos marjanpoimija Thaimaasta törmäsi tällaiseen ihmistyyppiin, saunaloiseen, tuloksena oli ikuinen trauma vierailusta maailman onnellisimman maan kansalaisen kohdaten. Hesari oli tällaisenkin onnettoman tavannut ja tehnyt siitä juttunsa.
Tuloksena tästä tapaamisesta oli pysyvä vararikko niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Kierrä siis heidät kaukaa tai varo kaverina sosiaalisen median ja printtimedian sivuilla, sulje ulkopuolelle kuten muutkin trollit, politiikan pyörteissä ja metsässä marjastaen.
Tyypin tunnistat heti kun haistat hengitystä ja seuraat viikonlopun liikkeitä. Mitään merkittävää ei heidän jäljeltä näy, ellei sellaisena pidetä poltetun onnellisen maan maisemaa. Jonkun muun on se myöhemmin kynnettävä ja viljeltävä. Boheemin saunaloisen tyrannin ja teloittajan jäljet korjaten.