Miksi joulupukit, tontut, nuutinpukit ja noidat ovat meille suomalaisille niin tärkeitä kristillisen uskomme hahmoja? Kun siihen lisätään hybridiyhteiskunnan sadut lukien Helsingin Sanomia, Timo Soinin esitellessä tätä ilmiötä ja Amos Oz kirjassaan Juudaksen tahrattua mainetta sekä kalevalaisen tarinankerronnan perinnön, mistä alkaen meillä on alettu kertoa sitä aikuisen oikeaa totuutta?
Kertooko sitä saman lehden vahvaksi ja mahdollisesti tulevaksi presidentiksemme esitelty Helsingin pormestari vai löytyykö lisää näitä tolkun ihmisiä tai karismaattisesti vahvoja hahmoja jahka pääsemme yli tämän monen niin kuvaaman murrosajan, muutosten ajan, kaikkien aikojen isän.
Helsingin Sanomien teemakirjeenvaihtaja Heikki Aittokosken tutkimusten mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisimpia johtuen naisten onnellisuudesta. Naisten asema kun on hyvinvoinnin mittari ja onnellisuuden täyttyvä lasi.
Kansa on nyt onnellisempaa kuin luulekaan vaikka ei sitä ulospäin hehkutakaan. Onni on pidättyväistä sorttia ja ”Kel onni on, se käyköön korpehen, ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan, ja hiljaa iloitkohon onnestaan, ei onni kärsi katseitt ihmisten. Kell onni on se onne kätkeköön.” Runoili aikanaan Eino Leino ja vaikutti todella onnelliselta mieheltä päihteineen.
Siinä missä korpikirjailija Veikko Huovinen ja Konsta Pylkkäsen kertomat neljä viisauden lajia: kaukoviisaus, käytännön viisaus, teoreettinen viisaus sekä kaikkein paras ja imelin viisauden laji eli jälkiviisaus. Paavo Rautio, Hesarin pääkirjoitustoimittaja, käyttää näitä pohtiessaan sopivaa tulkintaa sopivaan aikaan, hybridiaikaankin.
Tätä kirjoittaessani selailen samalla Jukka M Korhosen minulle lahjaksi lähettämää kirjaansa ”Autio maa”. Lämmin kiitos Jukalle.
Omat kirjani ovat nyt kortilla kustantajani pantua ne myyntikieltoon. Ei ole toki suomalainen. Eikä saksalaisenakaan edusta Saksan sanan vapautta, ei sinne päinkään. Tai mistä minä sen voisin tietää aikana, jolloin hybridiyhteiskunnassa liikkuu myös pimeitä voimia. Olen pyytänyt poliisia tutkimaan asiaa.
Pystyykö poliisi Suomessa tunnistamaan rikoksen luonteen? Onko rikoksista pahin, ihmisoikeuksiin ja perustuslakiemme rikkomuksiin liittyvä, se joka rikotaan yleisimmin?
Jonkun kirjan voi vielä saadakin mutta hinta on nyt uskomattoman korkealla alkuperäisestä. Yhdysvalloissa halvimpana myytyä kirjaani myydään hiven vajaan tuhannen taalan hintaan ja britit maksavat samasta kirjasta noin 700 puntaa. Se on sikamainen hinta oli kirja miten kysytty tahansa. Olkoonkin että keräilijälle kirjan hinta määräytyy kysynnän kautta. Rakastan itse kirjoja ja tiedän että osa niistä on poikkeuksellisen arvokkaita.
Keräilijänä ymmärrän miten harvinainen kolikko, postimerkki, taideteos ja myös kirja on arvokkainta mihin kannattaa sijoittaa. Sijoittaa voi myös itseensä ja elämisen laatuun. Laadun määrittelijänä ei voi toimia toinen ihminen.
Lähettäisin Jukalle jonkun kirjoistani mutta tässä tilanteessa on parempi pysytellä vaiti ja odottaa kurssien tasaantumista. Siitä olen kuitenkin onnellinen, että oikeus ymmärsi oikaista Mitro Revolle potkut antaneita. Oikeuden ratkaisun mukaan Revon toimintaa koskeva kritiikki olisi tullut saattaa hänen tietoonsa niin, että hän olisi voinut parantaa käyttäytymistään. Pyytää vaikkapa anteeksi olemassaoloaan.
Persoonallisuuden muuttaminen olisi jotain samaa kuin vaatia sokeaa näkeväksi. Joku kohtuus on oltava tekopyhälläkin ja puhdasoppisella ihmisellä, yhteisöllä, instituutiolla.
Median kautta levitetty hybriditieto ei ole riittävä potkujen antamiseksi vielä Suomessakaan. Se on ihan hyvä tapa käsitellä myös kirkkoamme ja sen myös Helsingissä sijaitsevaa puhdasoppista ja siis ortodoksista seurakuntaamme. Mitro Revolla on myös oikeutensa, ihmisoikeudet.
Tulli taas epäilee kuinka köyhiä ihmisiä värvätään huumekuriireiksi. Ei siis pelkästään poliisin usein epäilemää Jari Sillanpäätä. Köyhä huumekuriirina ei vain herätä median huomiota, huomiotalouden meteliä. Sekä poliisi että esiintyvä taiteilija kaipaavat huomiota. Muitakin voi nyt epäillä.
Pitkäperjantain yönä alkanut keskustelu koskien tapaus Sillanpäätä poiki yli sata sensuroimatonta ja vahvalla kokemuksella höystettyä kommenttia tapahtumista Fb -sivulleni. Kiitos niistä. Sillanpään kannattaisi niihin tutustua. Oma yleisönsä ja heidän oppinsa, näkemyksensä, on hyvä tuntea mahdollisimman syvältä. Se jos mikä parantaa.
Kommenttien määrä on liki sama kuin mitä toimittaja Heikki Aittokoski (HS 30.3) sai omassa lukijakyselyssään hakiessaan suomalaisen onnen määrää, laatua ja määrittelyä. Tutkimus ei ehkä ole aivan tieteellinen mutta lehteen se kyllä kelpaa täytteeksi.
”Suomi voisi vähän relata ja pitää rehellisen ja luotettavan maan maineestaan kiinni astetta rennommin, kaveria kannustaen” oli mielestäni yksi parhaista Heikin saamista vastauksista. Muuten nämä turvallisen ja tylsän maan luontoa ja järviä, hiljaisuutta ja juroutta kuvaavat vastaukset ovat sitä samaa, jota saa kuulla rikkaiden vuodenaikojen rinnalla yhtenään.
Hyvää pääsiäistä. Lehden pilakuva osuu naulan kantaan. Jopa Kari Suomalainen olisi kateellinen. Karlsson uskaltaa pilailla jopa me too -ilmiöllemme. Siinä on karimaista rohkeutta.