Oletko koskaan pelännyt asua maailman onnellisimmassa maassa? Oletko helpottunut ja hyvilläsi kun samaan hissiin ei enää änkäydy muita kuin sinä? Olisiko kahden metrin sijaan neljä metriä parempi etäisyys nyt kun olemme päässeet kokeilemaan, miten hyvää se meille tekee vältellä toisiamme etätyötä tehden.
Tehtäköön tästä suosituksesta pysyvä ja lopetetaan kättely ja halailu siinä missä psykopaattien johtajien alaisuudessa työpaikoillamme ja kouluissa elämämme parhaat vuodet vankeudessa viruen. Sehän on kuin syöttö suoraan lapaan syrjäisten kyläkoulujemme elämälle ja asuinpaikalle viimeinkin luonnon helmassa ja kalaisan järven rannalla.
Palvelut kun nykyisin järjestyvät kotiin kannettuinakin. Tiedän sen kun olen kokeillut tätä elämää nyt kohta kaksi vuotta yhteen menoon ja onnelliseina. Kymmeniä kirjoja Saksassa painattaen ja muiden levittässä ja myydessä ne tai jopa lukien valmiiksi laiskimmalle lukijalle. Kai sinä vielä lukea osaat tai luetun ymmärtämisen? Ei likimainkaan kaikki osaa maailmalla.
Onko nykyinen sukupolvi unohtanut maaseudun autuuden? Minä muistan ja olen kirjoittanut siitä muistelmanikin. Kun täytin 50-vuotta Kaleva maakuntalehtenä Oulussa teki siitä jutun otsikolla ”Kuuden professuurin mies”. Nyt siitä on kohta 20 vuotta ja professuureja on tullut väitöskirjoineen lisää. Miksi ihmeessä? Koetan selittää muistelmissani sosiaalisella pääomalla ja narratiolla, tavallamme tehdä ja ymmärtää kertomukset. Tavallamme elää ja antaa muidenkin elää.
Maaseututukimus käynnistyi ohjelmineen 1970 -luvulla Vuotson kylässä Lokan ja Porttipahdan tuntumassa. Asuin siellä silloin allasalaueiden ihmisiä haastattelemassa. Kai sinä sen tiesitkin? Poliitikot pidetiin siitä loitolla ja professori Lauri Hautamäki teki siitä Tampereella kylätoiminnan oppaankin. Voitimme ns. pikku Nobelin. Isot Nobelit jaetaan vain parille tieteelle. Niitähän on tuhatmäärin nykyisin.
Poliitikoilla kun on taipumusta pilata se mitä käsiinsä saavat ja Tampere Hämeessä ja Pirkanmaalla ei ollut oikein sopivat kylätoiminnan käynnistämiseen Suomessa. Nyt se on saanut syötön lapaansa ja toimii, jos on täysipäisten ihmisten ohjauksessa sekä oppinsa tuosta oppaasta hankkinut. Se kun ei vanhene vaikka sinä vanhenetkin. Kyse on sosiaalisesta pääomastamme ja tavasta kertoa.
Etenkin kun vaalit nyt toistamiseen lähestyvät kunnissamme, alkaa vimmattu poliittinen kiima, joka johtaa mielettömiin tekoihin. Tätä kylätoiminnassa haluttiin ehdoin tahdoin välttää. Miksi siihen ei suhtauduta asianmukaisella tavalla ja myönnetä, kuinka vaarallinen ilmiö demokratia on Suomessa? Netissä sen huomaa sokea kanakin.
Puolueviha ja suoranainen raivo on kansan tautinamme kaikki rutot ohittavaa ihmistä kalvavaa piinaa ja elämänilon pilaava pahaenteinen tapa muka hoitaa demokratiaksi kutsumaamme tapahtumaa muita sivistysvaltioita muka näin kopioiden. Virhe on tehty ja todella vaikea maailman onnellisimman maan kansalaisten kiusaksi. Takana täytyy olla salaliitto ja niistä vielä se kaikkein ilkeämielisinkin yhteisöjen ja ihmisten välit sotkien. Otan pari juuri kokemaani esimerkkiä Hämeestä, jota Hautamäki vältteli opastaan tehdessään.
Kun joudumme terveyskeskuksessa tai sairaalassa jonoon, siellä alkaa pelottava keskustelu, joka muuttuu liki käsirysyksi. Joku onneton on juuttunut liian pitkäksi aikaa vastaanottoluukulle ja se aiheuttaa suoranaisen suomalaisen ja hämäläisen vainoharhaisen sadattelun. Samaa tapaa poliittisissa kokouksissamme ja Forssan Lehteä lukien jonkun päässä joka ikinen aamu tarttuen koneeseen kirjoittaakseen lukijoille, miten maa ja maailma makaa ilman hänen hyvätahtoista ohjaustaan ja oppejaan. Tuleva kunnanvaltuutettu se siellä on ottanut oppia edellisiltä sukupolviltamme. Häntä on äänestettävä. On raivoava mielisairas psykopaatti poikkeuksellisen oikeassa.
Perustetaan hänelle puolue numero 23 ja lähdetään voittamaan vaalit. Ohjelma on valmis. Se on maailman onnellisimman maan kansalaisten puolue. Nimenä pahaenteinen ”Onnellisten suomalaisten puolue”.
Kun sellaisen suomalaisen kanssa sitten asut avioliitossa saman katon alla korona-aikaan pääsemättä kapakkaan myrkyttämään mielesi lisäksi sielusikin, lapset ympärille on vietävä viran puolesta hoitaviin käsiin ja maksetaan siitä sitten veromme. Nostetaan helvettiin asti kohoava meteli uudesta koulusta ja vanhan homehtuneen vaihtumisesta kerran vuosisadassa muiden kuin omien rahojemme avulla ja omalla työllämme tehden vähän ajanmukaisempaan ja terveellisempään. Se ei ole kylätoimintaa eikä talkoita nähnytkään. Nämä poliitikkomme kun kiertävät talkoot kaukaa. Myrkyttävät yhteisön ja sosiaalisen pääoman jutuillaan.
Ja eikös taas näkyvin kellokas nosta uudesta koulusta metelin poliittisen toimittajamme avustamana ja jatka sitä läpi koko poliittisen uransa siitä ansiomitaleita itselleen hankkien. Eikä kukaan ymmärrä edes hävetä tai pyytää anteeksi tätä vihapuheen määrää ja mielettömyyttä uusien työpaikkojen antaessa edes hetkeksi muuten joutilaille käsille töitä. Nostavat taivaisiin kohoavan äläkän näistä työpaikoistamme. Nekin kun olisi siirrettävä välimereisiin maihin. Sanovat olevansa köyhän kansan asialla. Onnellisten suomalaisten puolue hakien uusia ehdokkaita puolueelleen lehti-ilmoittelulla.
Se jos mikä testaa poliitikon pätevyyden lainlaatijana ja perustuslakituomioistuimen jäsenenä, puheenjohtajana ja pisteitä taas kerran puolueelleen keräten sekä edustajana, lainlaatijana että niiden toteutuksen valvojanakin, tuomarina. Kaikki on keskitetty saman osaavan ja rehellisen ihmisen käsiin. Ainoana maana maailmassa. Juuri se tekee maasta niin onnellisen. Kun ei ole varaa valittaakaan. Urho Kekkonen osasi tämän ja hänen puolueensa.
Ja eikös kohta ala lehdessä keskustelu rokotteista ja niiden myrkyistä. Salaliitosta, jonka tarkoitus on rahan kerääminen ja maailman onnellisimman maan ihmisten myrkyttäminen. Pandemia ei olekaan tänään, kuten ennen, paholaisen keksintö vaan ihmisten rakentelema ansa, kun muut aseet eivät näytä tehoavan. Kun teet siitä kirjan se myy Boccaccion pikkuriettaitten tarinoitten tapaan Decameroon ohittaen mennen tullen. Näin on ihminen rotuna jalostunut onnellisimmassa maassa eläen ja sukuaan jatkaen, kouluttaen kohti tähtiä ja uusia maailmoja näin siunaten suvullaan.
Kun alat vältellä näitä poliitikkojamme eroten kuntapäättäjän kiehtovasta virasta, eikö kohta synny entistä hurjempi ryntäys päästä hoitamaan eri värein kuvatun sateenkaarenkin ohittavan puolueesi sanomaa maailmaa ja kyläkoulua samaan aikaan näin jalostaen. Opeilla, jotka on hankittu joskus ammoisina aikoina kiertokoulun väärin päin kiertäen ja varmasti yliopistot kaukaa vältellen. Lopettaa pitäisi mokomat herrojen kotkotukset, yliopistot ja korkeakoulut.
Miksi edellinen vuosikymmen on muuten nimetty kirjani mukaan menetetyksi? Miksi hybridiyhteiskunnan koristelu kirjan nimenäkin 20 vuotta sitten on vasta nyt hallituksemme ohjelmassa? Entä kirjani ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100”. Joko olet sen hankkinut? Se oli sadas kirjani ja samalla kertaus Suomen historiaan. ”Muistelmakirja – NYT” kertoo taas, kuinka emme tiedä edes sitä, mistä ihmeestä saimme SUKUNIMEMME.
Kun muistelemme omaa elämäämme, se on aloitettava geeneistämme ja nimestämme. Emme me itse nimeämme keksineet, saati sukumme. Emme me vanhempiamme valinneet saat kieltä, jonka jokainen sanakin on jonkun muun löytämä ja jolla puhumme, ajattelemme ja näemme unemmekin.
Emme me itse tietämme valinneet vaan tie se valitsi meidät. Jos muuta olet kuvitellut, ala opiskella lisää ja jatka niin kauan kuin elinvuosiasi riittää. Muuta tehtävää sinulle ei ole tällä tähdellä annettu. Etenkin jos aiot muita neuvoa ja opeillasi ohjailla.