Vuoden lopun artikkelini esitteli käsitettä ”Cluster article”. Kun googlaat, löydät sen liki kahdeksan miljardin joukosta. Sen enempää lukijoita et sitten voi enää jutullesi saada. Lukevien määrän ymmärrys alkaa, kun seuraat vuoden alun Helsingin Sanomien kirjoituksia ja television ykköskanavan uutisantia.
Sunnuntain lehti kirjoittaa ”Tapaus Turtiaisesta” (HS 9.1.2022). Lehden mukaan Ano Turtiainen on laskenut politiikan tekemisen riman alemmaksi kuin koskaan. Kuka häntä tukee? Mihin hän pyrkii? Ja mitä asialle pitäisi tehdä? kyselee toimittaja lehdessään. Jolle lehti antaa kaiken tukensa neljän sivun analyysillä.
En käy tuota neljää sivua avaamaan. Suurikokoisia miehiä on eduskunnan käytäviä kulkenut ennenkin ja niistä on tehty artikkeleita, jotka päättyvät lopulta surullisesti. Median kautta maineensa saava ilmiö on suurikokoisellekin miehelle liian rankka paikka kannettavaksi. Sama pätee uusiin sijoittajaguruihin, josta sama lehti jatkaa heti Turtiaisen mainossivujen jälkeen. ”Sekä kokeneet että kokemattomat tekevät sijoitusvirheitä. Kiinnostavaa on, että kokemus ei itse asiassa kovin paljon opeta.” Kirjoittaa todella kokenut toimittaja Marko Junkkari nuorista sijoittajistamme, jotka laittavat innolla rahaa osakkeisiin ja kryptovaluuttoihin.
Millainen sähkösopimus kuluttajan kannattaa valita, kysyy samainen media seuraavana aamuna (HS 10.1.2022) toimittaja Anni Lassilan analyysinä. Kun jouduin nuorempana laskemaan sähkön tuottajien tapaa hakea taloudelleen katetta joko ydinvoimaa tuottaen tai säätöenergiaa koskista valjastaen, kuluttajan kohdalla viisainta on ostaa sellaista sähköä, jonka hinta ei synny arvokkaan säätöenergian aikaan, jolloin padot avataan koskissamme ja tekoaltaiden vesi päästetään juoksemaan talvipakkasessa, vapauttaen näin syksyn tulvavedet kohti Kemijoen Isohaaran viimeistä voimalaa. Säätöenergia on kallista eikä ydinenergiaa voi varastoida altaisiin.
Tieteen älykkäästä pyhimyksestä kirjoittaa samainen lehti kulttuurijuttunsa ja kohteena on, kukapas muu kuin jälleen kerran Stephen Hawkingin elämää ruotiva uusin kirja-arvostelu. Kolme sivua sitä on tunteikasta kerrontaa kuvineen hengen ja ruumiin käymästä kamppailusta, jota ulkopuliset avustajat ja rahastajat olivat jenkkityyliin ylläpitämässä. Toki tiedettiin, kuinka mies oli jo 1990-luvulla sivuraiteilla siinä missä Urho Kekkonen viimeiset vuodet ja vuosikymmenet, mutta omalle tieteelleen ja tukijoilleen mies oli käyttökelpoinen hamaan hautaan saakka ja joskus sen jälkeenkin.
Tarinantekijän kasvuvuodet George Clooneyn ohjaamana draamakomediana on ammattilaisen työtä ja juuri sitä toimittajat ja mediat hakevat myös itsestään. ”The Tender Bar” on tarina pojasta, joka saa alkuopit mieheyden filosofiaan tyyliin: naisia ei lyödä, auton rengas on osattava vaihtaa ja lompakossa kuuluu olla jemmaseteli.
Palkitut kirjoittajatkaan eivät aina onnistu edes George Clooneyn ohjaamassa leffassa. Edellinen Clooneyn leffa kuvasi maailmanlopun viimehetkiä, ja niissä on helpompi onnistuakin. Elämme aikaa, jossa yleinen ja yhteinen pelko ja ahdistus ovat tällaiselle elokuvalle otolliset ja nyt niitä tehdään pilvin pimein. Oma kirjani ”Arctic Babylon 2011” oli leimallisesti historiaan ja käsitteeseen ”cluster article” rakentuva useamman ukottuvuuden ja Mayakansan ennusteiden tuote.
Se syntyi vain Suomessa ja väärään aikaankin, jo 1970-luvulla, oli tuolloin liian vaikea ja painoon sen sain Saksaan vasta 2000-luvun alussa. Tänään se toki jo oivalletaankin, olkoonkin että kaikki nuo ennustetut tapahtumat ovat samalla totta. Toteutuva ennuste on kirjana rankka kokemus lukijalleen. Lukija haluaa onnellisen lopun, olkoonkin ettei pandemia ja sen viimeisin virus olekaan yhtään sen helpompi hoidettava kuin alkuperäinen. Tutkainta vastaan on turha potkia edes pakkokeinoin.
”Uusi vuosi on julmien diktatuurien urheilujuhlaa” otsikoi Helsingin Sanomat pääkirjoituksensa (10.1.2022) ja siinä kaikki on sanottu oikein ja kiertelemättä. Olympialaisten isäntämaassa tähtiurheilijatkin katoavat. KOK:n korruptoitu ”hiljainen diplomatia” vaientaa myös urheilijat ja jalkapallon MM-kisojen näyttämöksi valittu Qatar on siirtotyövoimalla rakennettu temppeli. Qatarissa on kuollut yli 6500 vierastyöläistä Intiasta, Pakistanista, Nepalista, Bangladeshista ja Sri Lankasta. Kulisyyt ovat karmeita.
Omikronin ja valuuttojen kanssa kamppailevia aluevaalien ehdokkaitamme Jaakko Lyytinen (HS 9.1.2022) lohduttaa ruotsalaisen munkin opetuksella. Unohtakaa Björn Borg ja Abba-Björn. Ruotsin lahja pohjoismaisille pusertajille on entinen metsämunkki Björn Natthiko Lindeblad, kirjoittaa Lyytinen.
Kirjoitus viikon lopuksi herätti minut jälleen juurilleni, luostarilaitoksen lampuoitien eli veronmaksajien arvokkaaseen elämäntapaan. Jonkunhan heidätkin piti elättää. Sinun kun on opittava jakamaan omistasi muille. Björn piti puhetilaisuuksia. Konsepti oli yksinkertainen: Björn istui näyttämöllä vieressään Buddha-patsas ja herätyskello. Hän puhui yhteen menoon kaksi tuntia ja ilman ennakkosuunnitelmaa. Ruotsalaiset rakastivat sitä.
Älä usko kaikkea mitä ajattelet. Kun viimeinen hengenvetoni lähestyy – ja kun se koittaa – älkää vain pyytäkö minua taistelemaan. Tehkää sen sijaan kaikki voitavanne, että minun olisi helpompi päästää irti, päättää Jaakko Lyytinen minulle niin tuttujen munkkielämään erikoistuneiden ihmisten maailmankuvan.