Ranskan vaalit ovat ohi ja odotamme uudelta viisivuotiskaudelta paljon enemmän kuin edelliseltä. Mukaan mahtuvat myös olympialaiset. Odotamme että niissäkin näkyy jotain muuta kuin kiinalaisten tapa hoitaa koronakisat läpi ilman yleisöä. Kunhan nyt tuli hoidetuksi.
Omat olympialaiset Helsingissä olivat taitekohta ja Suomi alkoi kansainvälistyä, tuli tutuksi omalla persoonallisella tavallaan maailmalle. Jatko ei sitten sujunutkaan ehkä aivan niin kuin olimme odottaneet. Suomesta tuli Yhdysvaltain itäisin osavaltio ja Kekkosen ajan itsepetosta ylläpitävä valehtelijoiden klubi. Uskoimme itsekin omiin valheisiimme. Nyt niistä valheistamme on tehty rehellistä tiliä ja hyvä niin.
Oli syntynyt sisäsiittoinen, byrokraattinen ja tasapäistävä kansakunta. Kun korjausta haettiin laajan kansainvälisen tutkimus- ja innovaationeuvoston avustamana ja pääministerin johdolla, mukana kaikki avainministerimme, valtiovarainministeri ehti osallistua sen 33 kokoukseen vain yhden kerran. Näin kertovat kokouspöytäkirjat vuodesta 2002 vuoteen 2009 niitä lukien. Helsingin Sanomat todistaa tämän pääkirjoituksessaan vastaavana päätoimittajana Janne Virkkunen ja päätoimittajana Reetta Meriläinen (30.10.2009). Kyllä heihin on luotettava, jos nyt johonkin voi vielä luottaa. Eläkkeelle jäävät toimittajat uskaltavat kertoa sen mitä aiemmin on jäänyt kertomatta. Sama pätee professoreihinkin.
Samassa lehdessä Unto Hämäläinen kirjoittaa kolumnin, jossa Matti Vanhanen vastaa Paula Lehtomäelle. Vanhanen puhuttelee tapansa mukaan itseään kolmannessa persoonassa pääministeriksi. Näin hän irtautuu henkilökohtaisista vaikeuksista ja korostaa asemansa koskemattomuutta. Ranskan presidentti toimii toisin. Hän panee henkilökohtaisen persoonansa likoon avoimesti ja kiertelemättä. Ei Ranskassa muuten presidentiksi edetä.
Vanhasen päähaastajia olivat Jyrki Katainen (kok), Jutta Urpilainen (sd) Anni Sinnemäki (vihr) ja Paavo Arhinmäki (vas). Vielä tuolloin edes kokenut Unto Hämäläinen ei huomannut mainita perussuomalaisia ja maan päämedian kuukausiliitteen toimittajana. Jytky kun tuli tosi puun takaa ja yllätyksenä. Kansan käsi voi olla myös kärttyisä. Poliitikkomme puolueineen menivät vallan sekaisin.
Seuraava vuosikymmen vaihtoi suomalaista pääministeriä yli kymmenen kertaa ja vasta 2020-luvulle tullessa syntyi naisten kokoama pitempi-ikäinen pandemiahallitus, joka ottaa nyt vastaan myös Venäjän haasteen ja liittymisen Natoon opposition ollessa siitä yksimielisen ja hallituksen jatkaessa omia riitojaan. Edellinen vuosikymmen oli siten menetetty vuosikymmen.
Unto Hämäläinen spekuloi etenkin keskustan tilanteella ja odotti sen pääsevän ulos pattitilanteesta. Hän esitti keskustalle jäsenäänestystä puheenjohtajastaan. Reipas puheenjohtajakisa tuulettaisi keskustan nurkkia ja vetäisi huomion puoleensa, neuvoi Hämäläinen. ”Matti Vanhanen ja Paula Lehtomäki olisivat loistavia ehdokkaita, molemmat kyvykkäitä tehtävään ja riittävän erilaisia. Olisi varaa valita kahdesta hyvästä”, neuvoi Unto Hämäläinen.
Me muut muistamme mitä on tapahtunut, perussuomalaisten nousun ja kempeleläisen insinöörin immelmannit presidentin kesäasunnon portilla, irtisanoutumisen vuosikymmeniä jatkuneesta sotesta ja hallituksista, joista ei kummoista muistoa jälkipolville jäänyt.
Lopulta sotevaalit järjestettiin maakuntavaaleinamme, kun muutakaan ei osattu, käynnistettiin pandemia jälkeinen aika pohtimalla liittymistä Natoon ja huomion vei Ranskan vaalit sekä Ukrainan tapa selvitä Venäjän Putinista. Keskusta puolueena katosi pienten puolueitten marginaaliin.
Saman lehden heinäkuun numerossa on mielipidesivulla artikkeli, joka olisi tullut ottaa vakavasti. Sen kirjoittavat allergologian professori Tari Haahtela ja ympäristötieteen dosentti Kimmo Saarinen (HS 29.07.2009). Edellinen heistä on Helsingin yliopistosta ja jälkimmäinen Joensuun yliopistosta. Kaiken varalta kivikylästä ja itäisestä korpikaupungista valitut yhteistä uskottavuutta näin hakien.
Luonto on kokenut kymenien hallitustemme aikana saman kohtalon kuin lähes kaikki muukin, se on tuotteistettu ja myyty. Ekologi Ilkka Hanski toteaa artikkelissa kuinka tavallisen luonnonmetsän ominaispiirteitä ei vain pidetä epäterveen ympäristön merkkinä, vaan niitä väitetään myös epäluonnollisiksi.
Nykyuutisointia seuraten luonnosta ei saa terveyttä vaan siellä menettää henkensä. Viimeisimmän uutisen mukaan kuolleisuutemme on yllättäen lyhyellä aikaa noussut 15 % ja herää epäily, ettei syy olekaan Putinissa vaan luonnossamme.
Ensin karhut pelottivat marjastajat pois metsistä, nyt perii hukka koulutiellä ja linnut levittävät tauteja ihmisiin, muutakin kuin harmitonta influenssaa Kiinasta märkätorilta sellaisen hankkiessamme tai eksyen tropiikin metsiin Amazonissa. Punkkipuremat ovat luonnosta nekin.
Lappeenrannassa esitettiin ulkoilualueisiin kuuluvien metsien myrkyttämistä puutiaisaivokuumeen pelossa. Voisiko Putin kiireiltään hoitaa nämä metsämme? Edellisenä syksynä kannoimme huolta musta leski -nimisestä hämähäkin invaasiosta maahamme. Nimikin kertoo, ettei tästä hyvää seuraa, ellei puita saada kumoon ja selluksi. Luonto kun on vaarallisempi kuin moottoritie tai Putinin pommittama kivikaupunki Ukrainassa.
Kuitenkin 97 % suomalaisista kertoo virkistäytyvänsä metsässä käyskennellen, patikoiden, vaeltaen ja hiihtäen, piileskellen ydinsotaa ja Putinia Veikko Huovisen tapaan kirjoitellen. Jotkut kantavat mukanaan jopa marjaämpäriä tai sienikoria, Ukrainassa konekivääriä. Luonnonympäristö elvyttää, rentouttaa ja vahvistaa, Ukrainassa ja talvisodan Suomessa tarjosi suojaa vihollisen ilkeiltä aikeiltakin.
Kaupunkisivilisaatio on tuonut varmasti sekin terveyttä, elinvuosia ja helpottanut elämää, mutta samalla uudet sairaudet ovat tulleet tilalle ja selittävät yllättäviä uusia suuria kuolemantapauksiammekin. Olemme suljettuja vuosikausiksi kiviympäristömme koppeihin, pilleripurkit ja rokotukset eivät nekään aina auta virusten levitessä, jolloin luontoympäristömme katoaminen saattaa olla hyvinkin varteenotettava signaali metsäsuomalaisen oivallettavaksi.
Monipuolisen elämän kadotessa ihmiselämän keinotekoiset huvit kivikylän ahtaudessa, maskien takaa toisiamme tiiraillen, hiilidioksidia ja savukaasuja hengittäen, ovat laiha lohtu metropolin tarjoamista eduista elimistön alkaessa oman kapinansa.
Kun kyse on virustensiedosta ja allergioista, suosittelen puutarhanhoitoa ja metsässä, järvillä liikkumista. Metsiä meillä riittää ja vesistöjä. Nyt kun alkaa vaikutta siltä, että näitä multaisia kynnenalusia pakenevat muutkin kuin fyysiset ja psyykkiset vaivamme.
Jopa Putin joukkoineen joutuu pohtimaan, onko talvisodan aikaiseen Suomeen viisasta tuhlata etelästä hankittuja reservejä ja kalliita moottoroituja ajopelejä Raatteentiellä talvipakkasessa motitettaviksi.
Puuhun olivat piiloutuneet suomalaiset tarkka-ampujat ja kertomukset kaukopartiomiehistämme tunnettiin muuallakin kuin hakkapeliittojen kulkureittejä seuraten kohti Krimiä. En suosittele näitä joukkoja ärsytettäväksi Naton aseilla vahvistettuina.