Kun satavuotiasta haastatellaan, vakiokysymys on aina sama. Kysyjä hakee pitkän iän salaisuutta ja saa myös odottamansa vastauksenkin. Samalla vanhuus näyttäytyy vaivaisen ihmisen vihreän mailin viimeisten metrien taivalluksena. Harva huomaa kysyä tulevaisuuden näkymistä ja haasteita, visioista, joita kohti ikäihminen on tulevaisuuttaan pohdiskellut kulkevansa. Ellei nyt sellaisena pidetä iäisyysmatkaa.
Sama pätee omaan aikaamme yleensäkin. Yhä harvemmin kohdataan haastattelijaa, jonka tavoite olisi kartoittaa huippusuorituksen tehneen nuoren urheilijan tai keski-iän ohittaneen eläkeläisen ajatuksista tulevasta, olematta edes sadan vuoden sankari ja sammuttamassa kynttilöitä kakustaan yhdellä henkäyksellä sen hoitaen. Varoen samalla, ettei se jää viimeiseksi henkäykseksi.
Korkean iän kohottaminen eräänlaiseksi sankaruudeksi ja sillä aihe sivuuttaen on oman aikamme kulttuurinen ilmiö ja muuten tilan saavatkin sitten 1980-luvulla syntyneet tai tätä nuoremmat haastateltavat.
Sen havaitsee myös avaamalla aamulla televisionsa ja katsoen siinä eilisen päivän ohjelma-antia tai suomalaista 1940-luvulla tehtyä elokuvaksi ajateltua painajaista.
Jatkuva myötähäpeä on etenkin ikäihmisen kohtalona oman aikamme nuorten esiintymistä seuraten tai 1940-luvun nuorista tehtyjä elokuviamme vanhoina leffoina kärsien.
Jopa snookerin ja golfin seuraaminen on viihdeohjelmana nautinnollisempi kuin nämä oman aikamme television tarjoamat tallenteet.
Elämme ikään kuin sota-ajan elämää alkaen pandemiasta ja jatkuen nyt Venäjän hyökkäykseen Ukrainassa. Vähänkin iäkkäämpi ihminen elää arjessaan ikään kuin lomalta palaavat aikanaan työelämässä. Siinä pienetkin arkielämän valinnat ja keinot ovat elämänlaadun kannalta elintärkeitä.
Kun työt eivät enää odota eivätkä ole kesken, arkea ei voi enää yksinkertaistaa eivätkä oppimisen ja aikaansaamisen arvokkaat neuvot ja oppaat kirjoineen auta.
Luovan tietotyön sankaruus on sekin menneen elämän ähkyä eikä jatkuva kuunteleminenkaan tahdo luoda kaivattua yhteyttä kuvaruutuun tai sähköpostiin tuijottaen, sosiaalisen median mietelauseita lukien.
Jos minulta neuvoa kysytään, onneksi ei kysytä, kehottaisin unohtamaan filosofien viisaudet ja alkaen Jean Paul Sartresta sekä hankkimaan yhdet kengät ja housut kerrallaan.
Seuraavalla kerralla voit olla valinnoissasi jo viisaampi tai ehkäpä sinä et enää lisää kenkiä kaipaakaan. Television katselua ja tietokoneen käyttöä voit minimoida, ellei sitten harrastuksiisi ja työhön kuulu niiden käyttö säästäen näin aikaa muilta ja vielä enemmän aikaa vieviltä murheilta.
Luovuuden tutkijan professori Mikko. J. Kosken kirjoja voit lukea. Ellet sitten itse tunne olevasi jo riittävän luova ja osaat olla oman elämäsi asiantuntija.
Ikääntyneenä osaat joka tapauksessa sinulle tärkeät asian riittävän hyvin ja voit enintään raivata aikaa sille, kuinka voisit olla noissa taidoissa entistäkin parempi.
1)Täydellisen hallinnan tai ymmärryksen illuusio on jokaisen ikäihmisenkin kohdalla mahdoton vaatimus, jolloin pidä kiinni vanhasta tietokoneesi käyttöjärjestelmästä.
2)Aina ei ole viisasta pyrkiä olemaan ensimmäinen ja vikkelin kun innovaattoreita haetaan. Sen sijaan ikäsi antaa mahdollisuuden keskittyä oleelliseen ja myös riittävän ajan siihen varatenkin.
3)Olet oppinut jo ajattelemaan loppuun saakka ja joskus sen ylikin, luot uutta mutta vältellen harhapolkuja. Ajattelet loppuun saakka mutta samalla useita ajatuspolkuja myös yhdistellen. Nuori ihminen ei tähän kykene.
4)Ikäihminen on joukosta aina hän, joka esittää näkemyksiä, visioita, ei vain puolivillaisia ideoita. Hän osaa myös valikoida eikä joudu infoähkyn uhriksi. Valikointi tapahtuu sekin vasta pitkien oppimisprosessien kautta ja vaatii ikää.
5)Ikäihmisen on pakkokin hoitaa tehtävä kerrallaan ja valittava tämän kaipaama informaatio. Tässä tekoäly auttaa miljoonien asioiden yhdistäjänä. Käytä sitä, älä ala kilpailla parempasi kanssa. Se on tehty juuri sinua ajatellenkin.
6)Älä erehdy mukaan sellaiseen, joka on mukamas muodikasta. Sosiaalinen media tyrkyttää sitä yhtenään. Hae pikemminkin sellaista, jonka suuret massat ymmärtävät ja pue oma sanottavasi näitä yhdistellen.
7)Kun valmistat viestiäsi, viimeistele se kunnolla. Käytä tarvittaessa vaikkapa numerointia. Informoi selkeästi ja lyhyesti mutta samalla tietoa lisäävällä tavalla.
8)Myös vaikeita asioita, tieteen viimeisiä saavutuksia, voi muuttaa tiedettä popularisoiden. Luovuuden tutkijaa kannattaa lainata lähtemättä etsimään jotain mukamas omaperäisempää itsestään selvän asian kerrontaan. Minä lainaan tänään Jussi T. Koskea.
9)Kommunikaatiotaitojen ohella voit kehittää myös aikasi käyttöä. Jos sinun on oltava kolmessa paikassa samaan aikaan, pysy kotona. Näin minä olen tehnyt jo yli puoli vuosisataa. Sen ajan voit käyttää luovalla ja hyödyllisellä tavalla.
10)Turhin tapa vanheta ovat turhat kokouksemme. Jos nyt kuitenkin menet kokoukseen, älä käytä muiden aikaa räpläämällä kännykkääsi tai puhuen vain puhumisen ilosta ja saaden nimesi siten lehteen.
11)Kuntien ja kuntainliittojen kokoukset tahtovat olla tällaisia siinä missä demokratian vaatima tapa viettää aikaansa kokoustamalla.
12)Älä ala poliitikoksi enää ikäihmisenä ja ymmärrä edes lopettaa politikointi ja antaen itsellesi ja tärkeimmille ihmisille ja asioillekin aikaa edes ennen kuolemaasi.
13)Kirjoita vaikkapa muistelmasi, jos nyt jotain muisteltavaa matkalla jäi mieleen tai kirjoitettua vaikkapa kirjoiksi.
14)Jos uskot osaavasi jotain jopa muita opettaen, pohdi mikä on merkittävin tehtäväsi professionaalisesti, siis ammattilaisena. Tämä sama asia tahtoo unohtua myös jäätyäsi vaikkapa eläkkeelle.
15)Pidä nämä asiat mielessäsi, kun teet arkisia valintojasi. Voit jopa auttaa muitakin, jolloin saat kiitollisia ystäviäkin. Ei kaikesta pidä laskuttaa eläkeiässä enää.
16)Älä usko minun tai Jussi T. Kosken antamiin ohjeisiin. Toki voit käyttää kirjoituksiani ja kirjoja vinkkeinä, se ei maksa sinulle mitään.
17)Laadi itsellesi ikiomat ohjeet, ole oman onnesi seppä. Tärkeintä on, että uskot niihin. Tärkeää on muistaa myös, ettei talvisodan henkeä enää ole ja taide on olennainen osa kansallista itsetuntoamme. Ei vain urheilu ja huoltovarmuuskeskus sekä kriisinsietokykymme.
18)Olen jo aiemmin kertonut mitä tarkoitta resilienssi psyykkisenä selviytymiskykynä ja joustavuutena, johon voimme pyrkiä vaikuttamaan myös luovuuden, kulttuurin ja taiteen avulla.
19)Kulttuurinen pääomamme on sekin kriittistä infrastruktuuriamme ja sitä on vaalittava ja lisättävä. Pandemian aikana sitä rajoitettiin ja sodat tekevät samaa.
20)Paasikiven ja Kekkosen aikoina kyse oli yhtenäiskulttuurista, nationalismista mutta tänään myös hyvin moninaisesta taidekentästä ja sen tarjonnasta. Sama toki pätee tieteeseenkin ja sen moni- tai poikkitieteiseen kenttään. Tutustu siihen ja huomaat kuinka helppoa se nykyisin on osana lisätä arvokasta henkistä pääomaamme ja voimavarojamme myös kriisien aikana ja etenkin silloin.