13.06.2022
Suomalainen ilmapiiri presidentin järjestämässä Kultarannan toisen päivän tapahtumassa muistutti suomalaista tunnelmaa körttikansan pidoissa. Tutustuin sellaisiin lapsena ja lausuin joskus myös tunnelmaan sopivan runonkin. Suomalaisten runot olivat lapselle joskus raskaita. Niiden kirjoittajatkin kuolivat usein nuorena.
Ne oli laadittu joko rintamalla tai pian sotiemme jälkeen. Nuo runot muuttivat omaa maailmankuvaani tavalla, jonka korjaaminen myöhemmin vei voimia. Lapsia olisi suojeltava suomalaisten runoilta ja venäläisiltä kirjailijoiltamme.
Teesi ja antiteesi johtaa synteesiin. Mytomania ja eskapismi putinismiin. Tätä on nyt ilmassa. Turkkilainen haistaa sen siinä missä suomalainenkin.
Stoltenberg oli kertonut jo edellisenä päivänä, kuinka Turkin huolenaiheet ovat oikeutettuja. Norjalaisen tehtävänä on hakea niihin ratkaisuja. Nato-maista juuri Turkki oli joutunut eniten terrori-iskujen kohteeksi. Suomi taas oli maailman onnellisin maa. Korruptiota ei maassa ole juuri nimeksikään toisin kuin vaikkapa Ukrainassa.
Suomi jatkaa Nato-jäsenyyden hakemista Turkin vastustuksesta huolimatta, totesi Suomen presidentti. Tämä on se kohta, joka tästä tapahtumasta jää historiaan. Turkki ja Ukraina, Venäjä eivät ole maailman onnellisimpia maita likimainkaan.
Suomi ennätti Natoon ennen kuin Norja EU:hun. Tämä muistetaan tästä päivästämme ja presidenttimme lausumasta. Norjalaisella ei ole paljoa neuvottavaa suomalaisten tapaan hoitaa rajansa itään asuen näillä leveyksillä Venäjän luoteiskulmalla ja Jäämeren kainalossa omituista onomatopoeettista kieltään puhuen ja torjuen myös norjalaisten viikinkien retket.
Tapa varoittaa tulijasta jo varhain saaristossamme oli opittu varoitus tulineen jo menneinä vuosisatoina ja norjalainen joukko veneineen motitettiin paluumatkalla, kuten aikanaan venäläiset tai ukrainalaiset Raatteentiellä talvella 1939. Ensimmäisestä retkestään norjalainen Harald selvisi vielä hengissä ja vain haavoittuen. Toinen norjalaisen retkistä jäi hänen viimeisekseen. Hän valitsi väärän ilmansuunnan.
Suomalaiset pitävät kyllä huolen itsestään ja omistaan. Ilman turkkilaisiakin. Mutta maailman rauhaa rakastavat ehkä hyötyvät hivenen, kun ottavat suomalaiset joukkoonsa Venäjän luoteiskulman rauhanturvaajiksi. Tämän norjalainen ymmärtää sanomattakin.
Vihamieheksi suomalaista ei auta kenenkään hankkia. Kyllä tämä Turkissa ja Venäjällä muistetaan. Ruotsalaisella kuninkaalla oli mukanaan outoa joukkoa jostain Suomesta Krimille matkatessaan. Engelsmanni muistaa hänkin sotamme satoine laivoineen. ”Seilas engelsmanni Suomen rannoilla…”
Jos ei muuta opittu tänään niin ainakin lausumaan Turkin nimi tavalla, jonka myös vastapuoli tunnistaa. Lisäksi on varauduttava sotien joskus jäävän pitkäkestoisiksi ja osaksi kulutusyhteiskuntaa. Siis kulutussodaksi. Ilmassa on putinia ja sen kanssa on elettävä. Se ei ole suomalaisille vieras ilmiö ensinkään. Osa kaipaa tätä ilmiötä kuin kevään tuoksuja, aistii sen geeneissään.
Kaikissa olosuhteissa tulevaisuutta on rakennettava eikä provosoitava, saati provosoiduttava. Itämeren alueen ja Suomen asema on vakaa ja yhteistyötä lisättävä siellä, missä se suinkin on mahdollista. Globaali maailmankuvan muutos johti yhteiskuntaan, jossa sisäpolitiikkaa on mahdoton hoitaa ilman ulkopolitiikkaa.
Tässä muutos Kekkosen aikaan on suurin. Hänelle riitti tokaisu, jossa kun kahdesta on valittava, toisen on oltava rempallaan, sisä- tai ulkopolitiikan, olkoon se sitten sisäpolitiikka. Ja kyllä se sitten sitä olikin, rempallaan, ja on edelleenkin. Hoidetaan siis ainakin ulkopolitiikka kunnolla.
Maantiede on tieteistä se, joka muuttui eniten ja muuttuu koko ajan. Paradigmainen muutos koski myös aikatieteitämme ja mediayhteiskunta joutui murrokseen. Kesäisin puhutaan toisin kuin talvella. Talvisota ei ole kesäsota sekään.
Kevyeksi ajateltu Kesärannan yhteinen tapahtuma muuttui nyt suomalaisen totiseksi ja pragmaattiset puheet kuvasivat suomalaista jäykkyyttä. Ilmassa oli lisäksi vielä koronan mukanaan tuomaa koleutta putinismin ohella.
Jos tämä kaikki oli laskelmoitua, Putinin tarkoitus, hän onnistui siinä hyvin. Jos hän taas epäonnistui, hän ei voi perääntyäkään menettämättä kasvojaan tai kenties samalla henkeäänkin. Hän on samassa motissa kuin aikanaan norjalainen viikinki joukkoineen.
Putinin mainitsema historiallinen taustakin ajoittuu samoille vuosisadoille. Putin viittasi viimeksi tällä viikolla juuri noihin aikoihin ja mm. Pietari Suuren nimen mainitenkin. Nuo ajat ja silloin eläneet ihmiset eivät tunteneet omista sanoistammekaan kuin muutaman arkisimman. He eivät tehneet nerokkaita pohdintoja viimeisimpien teknisten välineitten avustaessa. Sen sijaan Putin teki joukkoineen.
Putin ymmärsi, kuinka me ajattelemme, viestitämme ja näemme unemmekin sanoilla, symboleilla. Venäjän tiede on luonnontieteissä ja fysiikassa, teknologiassa maailman huippua. Hapuileeko se valtiotieteissä ja ihmistieteissämme, taloustieteissä jossain Pietari Suuren ajoissa? Mitä on venäläinen hallinto, valtiotieteet ja media? Ei hapuile vaan tuottaa sen fiktiona Ukrainaan.
Nimekäs näyttelijä Ukrainan presidenttinä oli kuten Ronald Reagan aikanaan kaatamassa Neuvostoliittoa. Toisen luokan näyttelijä oli ensimmäisen luokan presidentti. Fakta ja fiktio ovat aikamme keinoja hämärtää ja tuottaa psykososiaalista ainesta sosiaalisen mediamme käyttöön. Se on yhteiskunnallinen kokeilu ja varmasti toimiva nykyteknologian keinoin.
Teesi ja antiteesi muodosti synteesin, mutta varauksella, jossa mytomania ja eskapismi vaihdettiin putinismiksi. Yhteiskunnallinen kokeilu pelinä oli mahdollisimman groteski. Raskasta sellaista on seurata lännessä eläen.
Suomalainen raskasmielisyys saa sodistamme aina ikävän sivumaun ja mausteen. Ei sitä vieras oikein ymmärrä. Hautajaisissa on yhtä hilpeä tunnelma. Ilmassa on putinismia, joka sotki tahtomattaan tai tarkoituksella juuri koronasta toipuneen yhteiskuntamme yhteisen ponnistelun hetkeksi toimia. Yhteiskunnalliseen psykososiaaliseen kokeiluun valittiin teesiksi mytomania ja antiteesiksi eskapismi.
Yhteiskunnallinen eskapismi on painajainen, jota ruokkii täysin kritiikitön mytomania, sairaalloinen valehtelu. Sellainen yhdistelmä on tahallisesti tuotettu. Se on Ukrainassa toteuttaen psykososiaalinen helvetti medioittemme toimesta päivittäin meille esitellen. Epäuskottava aivan kuten Pietari Suuren ajoista tähän aikaan dinosaurukset tuottaen ja Ukrainassa niitä esitellen.
Vastaava painajainen on mahdollista hakea keskiaikaa lähestyvästä noitavainojen ja modernin yhteiskunnan elämälle täysin vieraasta kulttuurista ja siirtäen tarvittaessa myös vuosimiljoonien takaa dinosaurukset oman aikamme viihteeksi mutta vain taitavan teknologian avulla toteuttaen.
Putinismi edustaa juuri tätä aikaamme siirrettyä ilmiötä painajaisena, eskapisminamme. Se on nerokasta ja noudattaa teesin ja antiteesin sekä siitä syntyvän synteesin rakenteita.
Kyse on tahallisesta yhteiskunnallisesta kokeilusta Ukrainaan se siirtäen ja alkaen hallita pelolla. Pelko on aseena massoja siirreltäessä vahvin mutta samalla myös tyypillisin. Putinismi valitsi pelon. Pelon siitä kuinka tauti voi levitä viruksen tavoin tai ydinaseet uhkana. Hän ei voisi hävitä, kun vastapuolella on vielä joukko näyttelijöitä, joiden uskottavuus on kärsinyt ja elämä teatraalista näyttelyä.
Juonen paljastuminen olisi riskinä olematon. Pelon maantieteessä ja teesin sekä antiteesin uskottavuudessa tieteenä, korvaten ne vain oman aikamme niin yleisillä mytomanialla ja eskapismilla sekä lopputuloksen putinismilla. Edes hyvät, pahat ja rumat eivät olisi voineet koota näin komeaa näytelmää ilman neroa muusikkona. Ja se Putinilta nyt puuttui. Ortodoksisen kirkon edustaja ei sellaiseen riittänyt.