Tänään on viikko juhannukseen ja samalla Urhon nimipäivä. Se mitä juhannus tuo mieleen on ikään kuin kääntöpuoli Urhosta. Juhannus on meillä herttainen, Uunon nimipäivä ja muistuttaakin enemmän Turhapuroa kuin Kekkosta.
Turhapuro pyrki näyttelemään myös presidenttiä, mutta Kekkosta näyttely ei oikein luonnistu edes komediana Loirilta. Kyse kun on ikään kuin faktorianalyysin kahdesta ensimmäisestä faktorista ja ne selittävät aivan eri asioita, olematta kuitenkaan suoranaisesti toistensa vastakohtia tai kääntöpuoliakaan.
Tämän päivän Helsingin Sanomat esittelee näkyvästi Michael Monroen miehen täyttäessä 60-vuotta. Tämän päivän 70-vuotias on myöhemmän keski-iän saavuttanut ja jengi odottaa häneltä vielä paljoa lisää. ”Yhtäkkiä yli 80-vuotiaat tädit tulivat sanomaan kadulla, että ’voi kun mä tykkään susta niin paljon siinä ohjelmassa’. Sitten on alle kymmenvuotiaita pikkulapsia jonossa pyytämässä nimmareita, kun olen junassa”, kertoo kestotähti Monroe.
Millaisen henkilökuvan Hanoi Rockin solistista sitten tulisi kuvata, niin että se olisi ikään kuin Urhon päivän kääntöpuli, mutta kuitenkin samasta asiasta kertova toinen faktori, ei sen ensimmäinen ja kylmän sodan kauhut hoitanut faktorimme ja henkilöiden Kari Suomelaisen tapaan juuri Helsingin Sanomien kautta kansalliseen muistiin ja sosiaaliseen pääomaamme Urho Kekkosesta piirtäen?
Kymmenvuotiaat kun eivät tulleet pyytämään Urkilta nimmareita ja ikääntyneet mummotkin huomasivat pitää ihailemaansa presidenttiin riittävää etäisyyttä.
”Jengi arvostaa mun rehellisyyttä” kertoo Hanoi Rockin tähti, jolla on rooleja enemmän kuin meillä muilla kannettavanaan. Niin oli toki Kekkosellakin. Yksi kuitenkin ylitse muiden.
Kekkosesta ei riittänyt vain ansioitten luetteleminen. Niitä oli ehtinyt kertyä paljon ja Nobelin saaminen olisi sekin palvellut pelkkää turhamaisuutta. Sen saanti olisi vain nostanut Nobelin arvoa Kekkoselle sen ojentaen. Myöhemmin ruotsalaisten Nobel ryvettyikin alkaen kirjallisuudesta.
Viihdefaktorin Monroe haluaisi tulla kuvatuksi kuten Ayrton Senna, formulakuskimme. Hän ei halua olla tavanomainen rock’n’roll-stoorin tähti tai tähdenlento, ajankuva. Ei toki halunnut olla Kekkonenkaan.
Mikä sitten teki Sennasta jotenkin poikkeavan muista formulatähdistämme?
Monroen mukaan tarina Sennasta ei ollut perinteinen formulakuskin kuvaus. Siinä ei lueteltu hänen saavutuksiaan. Tarina oli kiehtova, vaikka et välittäisi pätkääkään autourheilusta, olisit 80-vuotias mummo tai lapsi vailla tarpeita ihailla saavutuksia formularadoilla.
Se olisi siis hiven samaa kuin suomalainen kirjailija tekemässä henkilökuvaa Jäämiehestämme ymmärtämättä juurikaan formulamaailmasta. Sellainen, jonka ensimmäiset sivutkin saavat Kimi Räikkösenkin nyökkäämään ja lähettämään kirjailijalle palautteen ”hyvä kynä”. Juttu kun syntyy kynästä ja sitä pitävästä kädestä, ei sen kohteesta ensinkään. Sama pätee maalaukseenkin.
Kulttuuritoimittajalla on hyvä kynä ja lehden kulttuurisivun koko kuvan teksti ”Monroe vastaan maailma: 6-0!” on se mitä toisen faktorin ihminen haluaakin. Ensimmäisen faktorin Kekkonen olisi hänkin nyökännyt tai nähnyt punaista. Kekkosen valtakauden eläneet tietävät kyllä mitä tarkoitan. Ensimmäinen faktori kun kuvaa valtaa ja toinen viihdettä. Tänään mediamme palvelevat jälkimmäistä.
Samalla mediamme oivaltavat heti, kuinka Venäjän keisari Putin ensimmäinen elää nyt ikään kuin väärässä maailmassa ja hänen siirtämisensä oikean aikaan, Pietari Suuren maailmaan, ei onnistu ilman aikakoneen ja venäläisten kirjailijoiden ikivanhoja juttuja aina uudelleen ne analysoiden.
Elämä ihmisenä tarkoittaa myös kolmatta faktoria.
Meillä on ainakin kolme ikää ja sitten vielä tekoälyn rakentama neljäskin käytettävissämme. Torstain Helsingin Sanomat (16.6.2022) paljasti näistä kolme ikää: fyysinen, koettu ja toivottu ikämme. Neljäs on sitten jo mutkikkaampi kuvattava ja jätän sen toteamalla, kuinka kirjoitan koneille, en sinulle ensinkään.
Ihmisen kolme ikää paljastavat toki nekin mm. asioita hyvinvoinnistamme, ennustavat jäljellä olevia elinvuosia, ikäkone kertoo luotettavasti, mitä koettu ikä kertoo sinusta ihmisenä. Tämä pätee myös rokkariin, jäämieheen tai Kekkoseenkin. Heitä on vain helppo käyttää medioissamme stereotyyppeinämme. Tyyppi kun liioittelee siinä missä kirjailija tehdessään tahallaan kärjistyksiä.
Toimittajan kärjistykset ovat tyylilajina kokonaan muuta kuin vaikkapa tieteessä. Näin tieteen popularisointi tahtoo jäädä vähän latteaksi ilman toimittajan tapaa liioitella ja käyttää raflaavia otsikkojakin.
Tänään vanhat ihmiset ovat aikuisen oikeasti nuortuneet ja se koskee myös julkisuudessa eläviä ja itsensä hoitaneita tähtiä, mukaan lukien Monroe ja Senna. Niinpä 65–80-vuotiaat suomalaiset elävät myöhäistä keski-ikää ja heistä olisi valtaisasti käyttöä niin työelämässä kuin muillakin elämänalueilla. Kehnosti terveytensä hoitanut julkimo taas on jo 40-vuotiaana vanhus ja kuolee ennen 50-vuoden ikää. Esimerkkejä löytyy surullisen paljon.
Sellainen elinkaari ei voikaan sisältää sitä mitä Monroen kaltainen henkilö tahtoo nyt 60-vuoden iässä tulevaisuudeltaan. Hänen fyysinen, koettu ja toivottu ikänsä sekä edessä olevat vuosikymmenet ovat uusi haaste, mutta sellaisella kokemuksella, joka nuoremmilta luonnollisesti puuttuu. Se näkyy kaikessa hänen rikkaan persoonallisuutensa käänteissäkin.
Kirjassani ”Arctic Babylon 2011” kuvaan tuhat vuotiaan Metusalemin elämää meidän nuorempien joukossamme. Hänelle vuosisata sinne tai tänne ei merkitse kovinkaan suurta katastrofia, ja 500-vuotiaat ovat hekin 800-vuotiaalle melkoisen harmittomia tapauksia. Alle sadan vuoden ikäiset ovat kokemuksineen ja tekoineen vielä lapsia. Kymenvuotiaan kaltaisia tapauksia ikäihmisenä heitä seuraten. Eiväthän sellaiset osaa vielä edes lukea.
Entinen opetusministerimme Riitta Uosukainen onkin huolissaan lukutaidon heikentymisestä ja hölmöjen muotisanojen yleistymisestä. Tämä ilmiö ei ole uusi ensikään mutta vuonna 1942 syntyneelle Uosukaiselle huoli on oikeutettua.
”On näitä tahtotiloja ja resilienssejä, ja narratiivit painelevat nextille levelille,” kuvaa kokenut myöhempää keski-ikäänsä viettävä kulutuksesta ja maanpuolustuksesta huolissaan oleva Uosukainen, myöhempää keski-ikää elävä nainen Karjalasta.
Uosukainen täyttää tänään 80-vuotta, hänet on valittu vuonna 1985 kovin nuorena jo vuoden puhujaksi, hän on Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun kunniatohtori vuodelta 1999, vuoden käyttäytyjä (2002), Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin saaja (2002), ainut nainen saaden valtioneuvoksen arvonkin (2004), hänet on palkittu Vapaudenristin ritarikunnan I luokan Vapaudenristillä (2015) jne.
Riitta Uosukaisen mukaan Suomen kieli ja kirjallisuus pitäisi saada lasten elämään heti, lainaten lehden pääotsikkoa (HS 17.6.2022). Olen entisen opetusministerin kanssa samaa mieltä ja jaan huolen lukutaidon heikentymisestä, mutta hölmöjen uudissanojen kohdalla kerron, kuinka ne kuuluvat ns. neljänteen faktoriin, jota meillä hoitaa internet ja sen sanastossa on myös kolmannen faktorin taitavalle Uosukaiselle vieraita käsitteitä, tekoälyn algoritmeineeen hoitamina ja todella huolella sen tehdenkin.
Niiden oppiminen on välttämätöntä näille nuorille, mutta myös myöhempää keski-ikää käyville, mahdollisimman varhain, unohtamatta kuitenkaan äidinkieltään, jonka suojelemiseksi on perustettava ranskalaisten tapaan oma institutionalisoitava laitoksemme. Kieli on toki aina elänyt ja muuttunut, saanut kokonaan uusia sanoja ja symboleja, mutta joku tolkku siinä on oltava nyt kun elämme internetin aikaa ja globaalissa viestinnässä. Muuten menetämme oman onomatopoeettisen kielemme. Se olisi suurin menetyksemme ja siitä meitä myöhemmin moitittaisiin. Koko kulttuurimme katoaisi kielemme mukana. Me kun ajattelemme, viestitämme ja näemme unemmekin juuri näillä käsitteillä, kielemme sanoilla.
Nyt meiltä sellainen kielen huoltaja puuttuu siinä missä perustuslakejamme hoitava tuomioistuin. Kansanedustajat sen hoitajina poliitikkoinamme valiokuntineen alkavat muistuttaa Venäjän ajan rasitteista ja elämää, jossa pukki on kaalimaan vartijana.
Niinpä meillä on aivan riittävästi aikaa odottaa myös jäsenyyttämme Natoon lähtemättä tekemään siitä tämän kesän ”leijonan jälkiä hiekassa” muun puuhan puutteessa ja pilaten vakava asia myös Turkille vastaten.
Siellähän saattaa taustalla olla myös todellinen huoli omasta turvallisuudestakin ja meillä on oma armeijamme ja takuut niin briteiltä kuin Yhdysvalloilta ettemme ole nyt yksin. Mukana kun on myös muu Pohjola ja Ruotsi, koko Itämeren alueen turvallisuus. Sitä ei pidä nyt pilata mediakohulla ja leijonan jäljillä hiekassa muun uutisen puutteessa ja kesälomatoimittajien työnäytteenä.