Putinin kanssa marjassa

11.07.2022

Putin ja putinismi ovat kaksi eri käsitettä. Edellinen liittyy henkilöön ja samalla sen tulkinta ihmistieteissä vaikkapa psykologiaan. Jälkimmäinen ei esittele enää henkilöä vaan Venäjää ja sen hallintoa sekä usein myös historiaa. Sitä ei voi tulkita psykologiaa käyttäen vaan valtiotieteitä, yhteiskuntatieteitämme. Toki myös vaikkapa juridiikkaa samalla.

Meillä on taipumusta yhdistää monitieteisellä tavalla ihmisen käyttäytymistä ja omia mieltymyksiämme jopa karttoihin ja niiden tulkintaan. Alan psykologit käyttävät sitä hyväksi värejä ja merkkejä valitessaan.

Kari Suomalainen oli taitava tässä ja hän kykeni muutaman viivan vedoin ja symboleilla kertomaan kaiken mahdollisen niin kaikista puolueistamme kuin valtioistakin.  Kyse oli huumorista. Ikävä kyllä moni media eksyy ja alkaa kirjoitella valtioistakin ikään kuin henkilöistä ikään. Usein valtio onkin vaikkapa presidenttinsä näköinen. Henkilöhistoria ei ole kuitenkaan miljoonien tai miljardien historiaa. Edes vanhempiemme historia ei ole omaamme.

Seuraava teksti kuvaa kahden henkilön taustaa muutamin vedoin alkaen 1950-luvun alusta ja jatkuen 50-vuotta. Toinen henkilöistä on Venäjän nykyinen ja kiistelty presidentti ja toinen henkilö, jonka tunnen paremmin. Kirjoitin myös muistelmani vuonna 2021 täyttäessäni 70-vuotta mutta varoin kertomasta henkilöstäni. Se kun ei kiinnosta ketään.

Kursivoitu teksti on omaani, kursivoimaton suomalaisen Wikipedian. En mene siitä siten vastuuseen.

”Vladimir Putin syntyi Leningradissa, nykyisessä Pietarissa 7. lokakuuta 1952 työläisperheen kolmantena poikana. Sekä isä Vladimir Spiridonovitš Putin (1911–1999) että äiti Maria Ivanovna (1911–1998) työskentelivät tehtaassa. Isä oli toisen maailmansodan veteraani ja äiti kokenut Leningradin saarron. Putinin äiti oli ortodoksi, joten hän sai ortodoksisen kasteen. Putinin isoisä Spiridon Putin (1879–1965) oli ollut Vladimir Leninin, ja Leninin kuoleman jälkeen Josif Stalinin, henkilökohtainen kokki. Putinin kaksi vanhempaa veljeä kuolivat nuorena, ja hän jäi perheen lapsista ainoana eloon.”

Näin lukien suomalaista Wikipediaa. Yritän samaistua tuohon aikaan omana kokemuksena ja syntyneenä runsas vuosi aikaisemmin Iisalmessa, Ylä-Savon pääkaupungissa ja maanviljelijäperheeseen 10. heinäkuuta 1951. Siis lähellä Helsingin Olympiavuotta ja luterilaiseen perheeseen sen kolmantena lapsena. Olin pojista keskimmäinen. Kaksi vanhempaa sisartani edustivat 1940-luvun ja sota-ajan suurta ikäluokkaa ja isovanhempien kohdalla ehkä tärkeintä olivat juuret luostarilaitokselle veronsa maksaneena sukunimensä saaden ja vielä 1850-luvulla myös purjekuntaa pitäen. Isovanhemmista ehkä kiinnostavin oli isoisiäni veli, joka oli juristi, Enso Gutzeitin johdossa ja törmäsin häneen etenkin Pohjolan Voiman ja Lapin jokien rakentajana. Mutta siitä myöhemmin.   

”Putinien perhe asui kahdenkymmenen vuoden ajan 17 neliömetrin kokoisessa huoneessa lähellä Leningradin pääkatua sijainneessa huonokuntoisessa yhteisasunnossa kahden muun perheen kanssa. Putin aloitti koulun seitsemänvuotiaana. Hän oli koulussa aluksi alisuoriutuja, eikä häntä huonon käytöksensä vuoksi hyväksytty kommunistisen puolueen lapsijärjestöön pioneereihin. Hän kokeili isänsä aloitteesta aluksi nyrkkeilyä, mutta murrettuaan nenänsä siirtyi kamppailulaji samboon ja sen jälkeen judoon, mikä muutti hänen elämänsä suunnan.

Putin sai kamppailulajeista itselleen uuden filosofian sekä voimaa puolustaa itseään isompia poikia vastaan. Koska urheiluseura vaati jäseniltään kelvollisia kouluarvosanoja, Putin alkoi keskittyä myös koulunkäyntiin, ja hänet hyväksyttiin pioneereihin. Hän nousi nopeasti koulunsa pioneeriosaston johtajaksi, ja hänet valittiin kahdeksannella luokalla ensimmäisten joukossa kommunistisen puolueen nuorisojärjestöön Komsomoliin.

Oma perheemme asusti keskikokoista pohjoissavolaista maatilaa ja aloitin kouluni jotakuinkin Putinin tapaan mutta supistetussa kansakoulussa. Koulu oli vain kerran viikossa, lauantaina. Opin lukutaidon ja paljon muutakin ilman koulun apua. Veistotunnit vietettiin kerran viikossa kotonani. Höyläpenkit oli kiinnitetty olohuoneen hirsiseinään. Tilaa oli enemmän kuin Putinilla, mutta  poliittinen lapsijärjestö puuttui. Sen sijaan perustin itse tarhallemme urheilukentän, jossa valmensin kyläni poikia ja samalla seurasin etenkin yleisurheilijoitten menestystä maailmalla. Lentopalloa pystyimme pelaamaan omassa rannassa tai pellolla, pelaajia oli runsaasti 40-luvulla syntyneinä nuorina maaseudun eläessä suurta aikaansa Suomessa. Oikeastaan jopa itseriittoisasti ja menestyimme kaupunkeja paremmin nappulaikäisten urheilukilpailuissa. Oma osuuteni oli kuitenkin henkisiksi kutsutut kisailut ja lausua runoja. Televisio tuli sekin ja sähkön myötä maatalous koneistui. Sodan jäljet katosivat ja muistona oli vain Karjalasta muuttaneita naapureitamme. Karjalaisuus toi kylään vilkkautta ja otettiin vastaan ilman ongelmia Pohjois-Savossa. Oikeammin moneen osaamiseen karjalainen vilkkaus oli merkittävä lisä maaseudulla. Lapsena sitä piti luonnollisena.

 ”Viisitoistavuotiaana Putin näki neuvostoliittolaisen suosikkielokuvan Kilpi ja miekka (1968), joka kertoo natsi-Saksaan soluttautuneesta neuvostoagentista. Elokuva teki nuoreen Putiniin suuren vaikutuksen, ja hän alkoi haaveilla vakoojan urasta. Hän käveli tiedustelupalvelu KGB:n Leningradin-päämajaan tarjoutumaan vapaaehtoiseksi. Hänet vastaanottanut upseeri totesi, ettei KGB huoli vapaaehtoisia mutta suositteli tulevalle vakoojalle oikeustieteen opintoja yliopistossa.

Putin meni luonnontieteellisiin aineisiin erikoistuneeseen eliittilukioon. Hän keskittyi humanistisiin aineisiin, kirjallisuuteen ja historiaan, ja hän menestyi erityisesti historiassa ja saksan kielessä. Putin selvisi Leningradin valtionyliopiston pääsykokeista ja aloitti oikeustieteen opinnot syksyllä 1970. Opiskeluvuosinaan Putin työskenteli opiskelun ohessa muun muassa harjoittelijana Leningradin liikenneministeriön rikososastolla. Hän harrasti judoa aktiivisesti ja kävi kilpailumatkoilla Leningradin alueella ja Moldovassa asti.”

Oma lukioni käynnistyi Iisalmessa, matkaa lyseoon oli 25 kilometriä, ja kuljimme sen tuon ajan linja-autovoroja käyttäen. Koulupäivä oli näin pitkä, yli kymmenen tuntia, ja samassa lyseossa oli sekä keskikouluaan suorittavia että ylioppilaaksi jatkavia iältään liki vuosikymmenen vanhempia. Oma auto tuli kuvaan mukaan vasta lukion lopulla.

Lukioaika poikalyseossa ei jättänyt runsaasti aikaa harrastuksille, olkoonkin että saman lukion pojista valmistui myöhemmin nimekkäitä poliitikkoja, kirkkomme johtajia, menestyviä yrittäjiä mutta myös kuplettilaulaja ja formuloiden ensimmäinen suomalainen pääluokan voittajakin. Joku palasi opettajan urallekin ja kouluun, käynnisti oman yrityksen tai jäi ylipistoon tutkijaksi ja opettajaksi, hallintoa hoitamaan. Oma urani tuli jatkumaan Ouluun hieman aiemmin perustetussa yliopistossa ja sen luonnontieteellisessä tiedekunnassa, tuolloin filosofiseksi kutsutussa. Biotieteen kiinnostivat siinä missä myöhemmin maantiede ja valtiotieteet. Niiden opiskelu jatkui hieman myöhemmin Turun yliopistossa     

” Kesken Putinin opintojen neljättä vuosikurssia KGB:n värvääjä otti Putiniin yhteyttä keskustellakseen tämän uranvalinnasta. Putin liittyi KGB:hen kesällä 1975 ja aloitti sen Leningradin-päämajan henkilöstöosastolla toimistotöissä. Pian hän meni upseerikoulutukseen, jossa hän oppi kuulustelutekniikoita ja muita tiedustelutoiminnan perusteita. Hän valmistui yliluutnantiksi ja siirtyi KGB:n vastavakoiluosastolle virkamieheksi, jonka tehtävänä oli pitää yllä yhteiskuntajärjestystä ja poliittista kontrollia. Hänen toiminnastaan tuolloin ei tiedetä paljoa, mutta ilmeisesti hän värväsi ja valvoi informantteja.

Omalla kohdallani 1970-luku sujui yhtäällä opiskellen ja toisaalla kouluttaen yliopistossa opiskelevia sekä tutkijana. Valmistuin maisteriksi 1975 ja lisensiaatiksi pari vuotta myöhemmin. Väittelin vuonna 1982 Iijoen jatkorakentamisesta ja etenkin Siuruan (Kollajan) tekoaltaan rakentamisesta. Yliopisto muuttui hallinnoltaan sekin, edustin oppilaita laitoshallinnossa ja myöhemmin myös yliopistoamme hallituksen työrukkasena pidetyssä Korkeakouluneuvostossa. Suoman Akatemian tutkijana toimin 1980-luvun puolella noin runsaat neljä vuotta juuri perustetun ympäristötoimikunnan ensimmäisenä tutkija ja ennen sitä myös maantieteen professorina.

Samaan aikaan vuodesta 1975 työskentelin myös Turun yliopiston palvelussa sen sosiologia laitoksessa professori Erkki Aspin alaisuudessa, joka oli samalla tiedekunnan dekaani. Tutkimushankkeet liittyivät Lapin jokirakennushankkeisiin etenkin Kemijokilaaksossa sekä samaan aikaan Oulun yliopiston kohdalla suunnittelumaantieteeseen ja aluesuunnittelijoita kouluttaen tehden kenttätöitä heitä johtaen etenkin Pohjois-Pohjanmaan ja Savon kunnissamme.

Teimme kesäisin myös tutumismatkoja läpi Euroopan ja myös silloisen Neuvostoliiton alueelle ja läpi maan liikkuen vanhaa Silkkitietä käyttäen. Osallistuin kuntien järjestämiin ideakilpailuihin, joiden kautta pääsimme paremmin mukaan yhteishankkeisiin ja niiden toteuttajiksi ja tutustuttaen näin nuoria tuleviin vaativiin suunnittelutehtäviin sekä samalla esitellen osaamistamme kunnille ja maakunnillemme. Tietokoneet ja tekoäly oli tullut jäädäkseen ja se tuli hallita.

”Työskenneltyään puoli vuotta vastavakoilussa Putin siirtyi KGB:n ensimmäiseen päähallintoon, joka vastasi tiedusteluoperaatioista Neuvostoliiton rajojen ulkopuolella. Hän työskenteli edelleen Leningradissa rivityöläisenä eikä osoittanut halua johtotehtäviin. Vuonna 1979 hänet ylennettiin kapteeniksi ja lähetettiin Moskovaan KGB:n korkeakouluun. Avioiduttuaan vuonna 1983 hänet ylennettiin majuriksi seuraavana vuonna, ja hänet lähetettiin Moskovaan opiskelemaan ulkomaantiedustelun huippukouluun Punalippu-instituuttiin. Siellä hän oppi vakoilutaitoja, ennen kaikkea toimimaan peiteroolissa. Keskinkertaisesti opinnoissaan suoriutuneen ja kerran metrossa tappeluunkin joutuneen Putinin opinnot keskeytettiin jo yhden vuoden jälkeen, ja hänet lähetettiin tiedustelu-upseeriksi uuteen asemapaikkaansa KGB:n toimistoon Itä-Saksan Dresdeniin.

Putin työskenteli KGB:n tukikohdassa Dresdenissä elokuusta 1985 ulkomaantiedustelun upseerina aina Itä-Saksan romahdukseen vuonna 1990 saakka. Työ oli yksitoikkoista rutiinityötä. Putinin tehtävänä oli kerätä tietoa poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen tilanteen kehittymisestä lännessä ja osallistua informanttien värväämiseen. Hänet ylennettiin vuonna 1987 everstiluutnantiksi, ja hänestä tuli yksi yksikön johtajan neuvonantajista, käytännössä Dresdenin-toimiston varapäällikkö. Neuvonantajana hänen tehtävänsä olivat usein arkisia, kuten vierailujen järjestämistä.”

Heti 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa hankkiuduin Pohjois-Karjalaan seuraamaan, miten kuntien yhteistyö rajallamme sujui ja etenkin Kiteen talousalueella lähellä Laatokan-Karjalaa. Juuri tuolloin Neuvostoliitto hajosi ja sen poliittinen ilmapiiri oli niin ikään poikkeuksellisen kiinnostavaa seurattavaa rajamme tuntumassa ja myös sen takana, rajan avauduttua Värtsilästä kohti Sortavalaan johtavaa tietä. Yhteistyö rajan molemmin puolin oli vilkasta ja tein esityksen Laatokan-Karjalan Instituutin perustamisesta ja samalla mallista, jossa mukana oli jo teknologia, joka helpotti yhteydenpitoa rajan molemmin puolin ja jatkossa myös globaalisti. Internet oli tuttu ja mm. Luostaristen suvun omituksessa ollut alueen maakuntalehti Savonlinnassa oli jo 1980-luvulla siirtynyt digiaikaan. Samalla kuntayhteistyön kehittämisen merkeissä tutustuimme mm. Laatokan Karjalaan ja luonnollisesti heikkoon kuntoon joutuneen Valamon luostarin tilaan. Samalla suomalaiset opiskelivat EU:n lainsäädäntöä ja teimme myös Brysseliin matkojamme. Aluksi kaikki oli tavallaan jäsenyyden ”kuivaharjoittelua”.  

”Itä-Saksan kommunistivallan kaaduttua KGB poistui maasta, ja Putin palasi perheineen Moskovaan helmikuussa 1990. Hänellä oli aluksi vaikea saada palkkaa ja uusia työtehtäviä. Hän muutti takaisin Leningradiin ja ryhtyi vanhassa yliopistossaan kansainvälisten asioiden rehtorin avustajaksi, jonka tehtävänä oli pitää silmällä opiskelijoita ja vierailijoita. Leningradin kaupunkineuvoston johtaja Anatoli Sobtšak värväsi Putinin neuvonantajakseen, mutta Putin jatkoi edelleen myös KGB:n palveluksessa. Kun Sobtšak oli valittu Leningradin (nyt Pietarin) pormestariksi, Putin siirtyi kesäkuussa 1991 pormestarinkansliaan uuden kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtajaksi. Putin erosi KGB:stä elokuussa 1991, kun kovan linjan miesten yrittämä sotilasvallankaappausyritys oli epäonnistunut. Putin oli kyllä kannattanut vallankaappaajien pyrkimystä säilyttää liittovaltio, mutta hän ei enää nähnyt itsellään tulevaisuutta KGB:ssä.”

Siirryin 1990-luvun alussa lähemmäs Turkua ja Helsinkiä, MTT:n Jokioisiin siirretyn tutkimuslaitoksen tutkimus- ja projektipäällikön tehtäviin. Turku ja Pietari olivat keskenään kummikaupunkeja ja Putin vieraili usein Turussa. Hieman aiemmin Gorbatšov oli taas vieraillut mm. Oulun tiedepuistoon ja teknologiakeskukseen tutustuen.  Hän soitti sieltä Nokian kännykällä puhelun Moskovaan. Mauno Koivisto toimi silloin vieraansa isäntänä. Urho Kekkosen ajasta oli yllättäen kulunut iäisyys muutamassa hetkessä. Suomi oli mukana sekä IASP:n että AURP:n verkostoissa ja myös hallinnossa, hetken myös presidentin tehtävissäkin kokousta Oulussa isännöiden. Oma työni taas liittyi molempiin organisaatioihin ja etenkin enemmän amerikkalaisten johtaman AURP:n hallinnossa. Toki myös IASP:n kautta tiedettämme ja sen teknologiaa sekä tiedepuistotoimintaa edistäen.

Niinpä heti MTT:n organisaatioon tultuani osallistuin Lounais-Hämeen kuntien ideakilpailuun kirjalla ”Agropolis Strategy” joka levisi toimestani kaikille tiedepuisto-organisaatioiden jäsenille ympäri globaalia maailmaa. Nykyisin näitä luonnonvaroihin ja maatalouteen liittyviä agropoliksia ja bioparkkeja löytyy sadoittain. Suomeen se ei kuitenkaan oikein juurtunut. Meillä oli kymmenittäin hallituksia ja puolueet pelkäsivät toisiaan, kansaa ja populismia. Sotea ja maakuntahallintoa soudettiin edes takaisin. Siihen tutustuminen tieteen ja tutkimuslaitosten kautta oli hoidettava täyttäen samalla velvollisuutensa hoitaa pari kautta kaupunginvaltuutettunakin. Kiintoisin puolue oli luonnollisesti jo lapsena tutuksi tullut tapaus ja myös maailmalle leviävänä ilmiö. Se oli tullut tutuksi jo lapsena lausuen runoja tupailloissa ja myös puoluetta perustettaessa vuonna 1959 Pieksämäellä silloin kahdeksan vuoden ikäisenä. Veikko Vennamo oli tuolloin lapsena häntä seuraten kuulijansa hurmaava sanankäyttäjä. Yritin jopa lapsena matkiakin mutta ei siitä mitään tullut. Joku toimittaja Tikka taisi huomauttaakin, kuinka kauan maalla on varaa pitää vain kahta poliitikkoa, Kekkosta ja Vennamoa. Kuinka kauan Venäjällä on varaa pitää vain yhtä poliitikkoa?   

”Sobtšak nimitti Putinin johtamaan Pietarin ulkomaankauppakomiteaa. Tuolloin antamissaan haastatteluissa Putin teki oma-aloitteisesti KGB-taustansa julkiseksi mutta korosti, ettei ollut osallistunut tiedustelupalvelun tekemiin rikoksiin. Hän kannatti voimakkaasti demokratiaa ja varoitteli totalitarismin paluun vaarasta.

Talvella 1991 Putin sai johtaakseen hankkeen, jossa Pietariin perustettiin kasinoita tuottamaan verotuloja. Äkillinen siirtyminen kapitalismiin johti kaupungissa kuitenkin moniin epäonnistumisiin sekä ruokapulaan, ja Putin sai muun hallinnon ohella osakseen julkista arvostelua. Putinin ei ole todistettu itse hyötyneen rahojen joutumisesta vääriin käsiin, mutta hänen lähipiirinsä siitä hyötyi. Tutkintalautakunta syytti Putinia ”vilpillisyyttä lähentelevästä taitamattomuudesta”, mutta syytteitä ei nostettu. Sobtšak sen sijaan antoi Putinille hoidettavaksi ulkomaisten investoijien houkuttelun Pietariin. Putinista tuli junailija, joka raivasi byrokratian ja epäselvän lainsäädännön muodostamat esteet järjestellessään sijoituksia ja sovitellessaan yrityskiistoja. Hän matkusteli maailmalla ja houkutteli yrityksiä tekemään sijoituksia. Samaan aikaan järjestäytyneen rikollisuuden valta Pietarissa kasvoi, mikä vei Putinin tekemisiin kaupungin kuuluisimpien gangstereiden kanssa.[13]

Sobtšak nosti Putinin keväällä 1994 yhdeksi kolmesta apulaispormestaristaan, mutta ulkomaankauppa oli edelleen Putinin vastuulla. Sobtšak hävisi kesäkuun 1996 Pietarin kuvernöörinvaalit, ja Putin ryhtyi aluksi palvelemaan uutta kuvernööriä eikä irtisanoutunut kuten oli luvannut. Kuvernööri erotti Putinin muutaman viikon kuluttua, eikä hänelle aluksi tarjottu uutta työtä.[15] Elokuussa Venäjän hallituksen uusi ensimmäinen varapääministeri Aleksei Bolšakov nimitti Putinin yhteiskuntasuhteiden osastolle tiedottajaksi. Ministeri muutti pian mielensä, ja Putin sai sen sijaan presidentin kiinteistöviraston johtajalta Pavel Borodinilta työpaikan lakiosaston johtajana ja hallinnoimaan Kremlin ulkomaista omaisuutta 78 maassa. Maaliskuussa 1997 hänet siirrettiin päätarkastusviraston johtajaksi, mikä teki hänestä myös presidentinhallinnon apulaisjohtajan. Työssään Putin kiersi ympäri Venäjää ja nosti satoja virkamiehiä vastaan virkarikossyytteitä varkauksista ja korruptiosta.

MTT ja nykyinen LUKE siirrettiin aikanaan Vantaan Tikkurilasta Hämeeseen Johannes Virolaisen toimiessa silloin avainministerinämme. Muutto ei ollut ongelmaton ja sen seurauksista tehtiin toimestani kaksikin selvitystä sekä Turun että Tampereen yliopistoissa. Myöhemmin 2000-luvulla ongelmia korjattiin yhdistämällä luonnonvaralaitokset yhteen organisaatioon. Agronet sen sijaan syntyi MTT:n toimesta jo ennen kuin Suomessa tunnetiin Internetiä. Mukana oli myös maatalousneuvonta järjestöineen. Toinen väitöskirjani käsitteli innovaatiopolitiikkaa ja ekologista klusteria (Ecological Cluster and Innovation Policy). Myöhemmin julkaisin kirjan sosiaalisesta mediasta ja sen strategeista ja hybridiyhteiskunnasta sekä sen kouristelusta (Social media economy and strategy), (Hybridiyhteiskunnan kouristelu – Illuusioyhteiskunnasta kohti ”Eurodämmerungia”). Vuosi oli 2011 josta olin ennustanut jo 1970 luvulla kirjassa ”Arctic Babylon 2011”. Kirjat oli julkaistava Saksassa.

Putin monen muun venäläisen tapaan oli erityisen kiinnostunut luonnonvaratalouden kehityksestä. Tämä suomalaisilta jäi tuolloin luonnollisesti huomaamatta. Näin siitäkin huolimatta, että Putin vieraili Suomessa useaan otteeseen Pietarilaisena virkamiehenä. Samaa pätee monia muita alan osaajia, joiden paikka on myöhemmin maansa hallinnon huipulla. Ilmiö kun on globaalia osaamista vaativa ja liittyy samalla poikkitieteiseen työskentelyyn ja varmaa tietotekniikan hallintaa, nykyisin myös tekoälyyn ja sen käyttöön liittyvää myös teoreettista osaamista.

Työnsä ohessa Putin suoritti luonnonvaratalouden tutkinnon Vuori-instituutissa. Putinin tutkielmaa on väitetty haamukirjoittajan kirjoittamaksi, ja osa siitä on suoraa kopiota eräästä yhdysvaltalaisesta, venäjäksi käännetystä oppikirjasta. Putin puolusti tutkielmaansa kesäkuussa 1997. Kun Pietarin entinen pormestari Sobtšak oli joutunut tutkinnan kohteeksi, Putin kävi järjestämässä hänet pakoon ulkomaille marraskuussa 1997.https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Putin – cite_note-18

Presidentti Jeltsin suoritti hallinnossaan useita henkilövaihdoksia vuoden 1998 aikana. Toukokuussa 1998 Jeltsin siirsi Putinin presidentinhallinnon ensimmäiseksi apulaisjohtajaksi, jonka vastuulla olivat suhteet maan 89 alueeseen. Putin kertoi tiedotusvälineille aikovansa varmistaa Jeltsinin määräysten täytäntöönpanon alueellisella tasolla. Putin pysyi tässä toimessa vain 61 päivää, sillä Jeltsin nimitti hänet KGB:n tilalle perustetun tiedustelupalvelun FSB:n johtajaksi. Putin kieltäytyi Jeltsinin tarjoamasta kenraalin arvosta ja alkoi johtaa FSB:tä sen historian ensimmäisenä ja viimeisenä siviilijohtajana. Hän vähensi päämajan henkilöstöä kolmanneksella sekä lakkautti vanhentuneita osastoja ja perusti uusia. Uusiksi tiedustelutoiminnan alueiksi Putin otti levottomat muslimialueet, tietokoneturvallisuuden, teleliikenteen ja perustuslain puolustamisen.

Loppuvuonna 1998 FSB:tä ja Putinia kohtasi skandaali, kun kuusi FSB:n työntekijää johtajanaan Aleksandr Litvinenko syyttivät tiedotustilaisuudessa FSB:tä rikollisesta toiminnasta, joka oli tapahtunut ennen Putinin aikaa. Putin tuli siihen tulokseen, että syytökset olivat perusteettomia ja erotti Litvinenkon ja tämän kumppanit. Putinin tapa hoitaa asia sekä hänen suorittamansa henkilöstönvähennykset FSB:ssä aiheuttivat kuitenkin närää Kremlissä, ja maan demokratian tilasta huolestunut Jeltsin piti Putinia osasyyllisenä tilanteeseen. Seuraavan vuoden alussa valtakunnansyyttäjä Skuratovia koskeneen skandaalin yhteydessä Jeltsin kuitenkin vakuuttui Putinin uskollisuudesta ja tehokkuudesta, ja hän ylensi Putinin turvallisuusneuvoston sihteeriksi. Putin jatkoi edelleen myös FSB:n johdossa. Putin osallistui kevään aikana esimerkiksi Tšetšenian pommiräjähdyksen tutkintaan ja Kosovon sodan rauhanvälitykseen. Hän myös antoi säännöllisesti haastatteluja tiedotusvälineille päivänpolttavista asioista ja korotti näin julkista profiiliaan.”https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Putin – cite_note-22

Elokuussa 1999 Jeltsin nosti Putinin Venäjän pääministeriksi. Hän halusi Putinin rakentavan puolueen, joka kukistaisi presidentille selkänsä kääntäneet tahot ja asettuisi sen johtoon. Jeltsin myös suunnitteli Putinista omaa seuraajaansa presidenttinä.

Pääministerikautensa alussa Putin sai vaativan tehtävän: Šamil Basajevin joukot olivat hyökänneet Tšetšeniasta naapuritasavallan puolelle Dagestaniin ja julistaneet sinne islamistisen valtion. Putin pyysi ja sai Jeltsiniltä ehdottoman vallan ohjata kaikkien turvallisuusministeriöiden toimintaa ja johtaa sotilasoperaatioita. Heti pääministeriksi nimittämistään seuranneena päivänä Putin antoi Venäjän sotilaskomentajille kaksi viikkoa aikaa palauttaa Dagestan valvontaansa. Venäjä aloitti hyökkäyksen muutaman päivän kuluessa. Virallisesti duuma nimitti Putinin pääministeriksi niukalla ääntenenemmistöllä 16. elokuuta. Viikkoa myöhemmin Basajevin taistelijat vetäytyivät. Seuraavina viikkoina Venäjällä tehtiin sarja kerrostalopommi-iskuja, joissa kuoli satoja ihmisiä.

Putin teki ensiesiintymisensä kansainvälisellä poliittisella näyttämöllä syyskuussa 1999 kun hän osallistui Uudessa-Seelannissa Apec-maiden kokoukseen sairastelevan Jeltsinin sijasta. Kokouksen aikana Putin esitteli Yhdysvaltain presidentti Clintonille suunnitelmansa Tšetšeniaan tunkeutumisesta, jonka oli tarkoitus pysäyttää kansainvälisten terroristien tukema Venäjän alueiden valloitus. Syyskuun lopulla Putin ensin laajensi iskuja Tšetšeniassa, ja sen jälkeen Venäjän armeija ja sisäministeriön joukot tunkeutuivat alueelle. Tämä toinen Tšetšenian maasota oli paremmin hoidettu kuin ensimmäinen, ja se teki Putinista suositun kansan keskuudessa. Lokakuussa 1999 hänen kannatuksensa seuraavaksi presidentiksi oli jo 27 prosenttia. Marraskuussa hän vahvisti asettuvansa ehdolle vuoden 2000 presidentinvaaleissa, ja hänen kannatuksensa mielipidetiedustelussa nousi yli 40 prosenttiin. Joulukuisissa parlamenttivaaleissa Putin ilmoitti yksityishenkilönä tukevansa uutta Yhtenäisyys-puoluetta.

Loppu onkin lähihistoriaamme ja 2000-luvun tapahtumia, Putinia presidenttinä ja pääministerinä. Jeltsin jätti virkansa uudenvuodenaattona 1999 ja virkaatekeväksi presidentiksi nousi Vladimir Putin. Tänään hän on tehtävässä tavalla joka mahdollista hänen myös uudelleenvalinnan kahden vuoden kuluttua pidettävissä vaaleissa. Edelliset kaudet kun nollattiin.  Omalla kohdallani 2000-luku on ollut etenkin kirjoittamiseen painottuvaa tiedettä ja taidetta näin myös popularisoiden sekä rinnakkain niitä käyttäen Kirjoja on syntynyt noin puolensataa, jolloin oletan sen vieneen valtaosan myös nyt eläkeläisen ajastani. Putinin muistelmia odotan mielenkiinnolla. 

Venäjän perustuslain mukaan Putin ei neljännen presidenttikautensa loputtua vuonna 2024 olisi enää voinut jatkaa presidenttinä kolmatta perättäistä kautta. Venäjän valtapuolue Yhtenäinen Venäjä ehdotti maaliskuussa 2020 perustuslain muutosta, jotta Putin voisi jatkaa viidennelle kaudelleen. Duuma äänesti ehdotuksen puolesta. Putin ehdotti perustuslain muutosehdotuksen viemistä kansanäänestykseen. Kesäkuun 2020 lopulla järjestetyssä kansanäänestyksessä perustuslain muutospaketti hyväksyttiin ja Putinin aiemmat presidenttikaudet nollattiin. Uusittu perustuslaki antaa Putinille mahdollisuuden asettua ehdolle presidentinvaaleissa 2024.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts