08.08.2022
Vuonna 1981 julkaistiin kolme kirjaani, joissa käsiteltiin Kemi- ja Iijoen voimataloudellista käyttöä (Use of the rivers Kemijoki and Iijoki by the power industry. Spatial and Social effects of the harnessing of watercourses in Northern Finland”), Lapin vesistörakentamisen sosiaalisia vaikutuksia (Luostarinen & Mäkinen: The social consequensis of regulating the watercourses in Lapland) sekä Iisalmen yleiskaavan suuunnittelukartastoa (GIS) (Luostarinen & Virtanen: Atlas for the construction on a master plan for the municipality of Iisalmi (GIS).
Kirjat liittyivät koko ajan laajenevaan tarpeeseen tutkia poikkitieteisesti ja uusien välineiden avulla suomalaisen yhteiskunnan luonnonvarojen käyttöä ja sen ohjautuvuutta jatkossa tietoteknisesti tekoälyn ja myös GIS (Geographical Innovation System) avulla.
Vuonna 1991, kymmenen vuotta myöhemmin, julkaisuliitteessäni on jo seitsemän artikkelia tai kirjaa, joiden sisältö liittyy joko tiedonhankintaan ja uusien tutkimusmenetelmien käyttöön, nyt MTT/LUKE julkaisusarjoissa ja sen laboratorioissa aihetta tutkien, tai hakien aineistoja myös Lounais-Hämeestä, Loimijokilaaksosta, sekä Keski-Karjalasta ja samalla myös rajan takaa Laatokan-Karjalasta.
Tuohon väliin mahtuu vuosikymmen ja yhteensä 26 julkaistua kirjaa, joista valtaosa on laadittu omien opiskelijoitteni kanssa sekä EU:n rahoittaessa jo hankkeitamme myös suomalalaisina tutkijoina. Tästä kiitos Oulun ja Turun yliopistoille. Joku tutkimus oli myös palkittuja ja johti laajempaan kansainväliseen tutkimusohjelmaan, omalla johdollani. Näistä tunnetuin oli kirjani ”Agropolis Strategy” joka johti alan kehittymiseen ”agropoliksina” ympäri globaalia maailmaa. Aihetta oli esiteltävä ensimmäisenä Brasiliassa, Etelä-Amerikassa ja myöhemmin ympäri maailmaa.
Tutkimus alkoi muuttua ympäristötutkimuksen hoidosta ja suunnittelusta innovatiivisempaan ja alueellisia osaamiskeskuksia rakentavaan suuntaan. Integroitu ympäristötutkimus sai samalla kansainvälisiä yhteistyökumppaneita joko jokilaaksojen yhteisistä ohjelmistamme tai hakien kumppanuutta agropolisten ja kestävään kehitykseen pyrkivien yhteisten hankkeittemme yhdistämänä (Sustainable agriculture). Osaamiskeskusohjelmat ja verkostotalous (Network economy) yhdisti niin ikään ohjelmia toisiinsa.
Alueelliset verkostot, klusterit ja kestävän kehityksen indikaattorit yhdistivät tutkijoita ja tutkimusohjelmia ko. vuosikymmenen aikana. Yksittäisinä ohjelmina mukana oli myös pellava kansallisena ohjelmanamme sekä maaseudun kulttuurimaisemat ja niiden ylläpito ja hoito, luonto- ja ekologinen yrittäjyys Suomessa.
Agronet valmistui jo 1980-luvulta työ käynnistäen. Maataloutta tuli kehittää luonnon ja ihmisten ehdoilla, mutta samalla myös välinein, jotka olivat myöhemmin osa agropolista ja agronet valmis jo ennen internet verkostoa Suomessa.
Kirjassani ”Arctic Babylon 2011” olin varoittanut juuri tuosta vuodesta jo 1980-luvun puolella, mutta vasta vuonna 2007 Saksassa (BoD) julkaistussa kirjassa sain sen levitykseen sekä toistin sen saman vuodesta 2015 suomalaisittain se kokien (Arctic Babylon 2015).
Vuonna 2001 julkaisuluettelossani on kolme kirjaa ja ne käsittelevät ekologista yrittäjyyttä, ”Sustainable development and indicators – Information of ecological, economic, social and regional activity in rural areas” sekä luontoyrittäjien verkostoa ja klusterirakenteita (Nature-based enterpreneurship as a part of the network and cluster economy”).
Tuon vuosikymmenen aikana olin julkaissut kaikkiaan 34 kirjaa, joista kaksitoista on yhteisjulkaisuja mutta myös samalla minun toimittamikseni mainittuja. Artikkeleita 1900-luvun puolella syntyi pari tuhatta, joista valtaosa suomalaisiin medioihimme. Olimme vasta siirtymässä sähköiseen mediaan, jolloin mukaan tulivat myös internet, sosiaalinen media sekä samalla oma sivustokin (clusterart.org). Se helpotti huomattavasti julkaisemista ja samalla jatkuvaa yhteydenpitoa myös globaalisti verkottuen.
Vuosikymmenen tärkeimmät julkaisut liittyivät agropolis stregiaan, kansainvälisiin verkostoihin ja niiden johtamiseen, Loimijokiohjelmasta käynnistyneisiin suuriin jokiohjelmiin sekä Euroopassa että globaalisti, osaamiskeskusohjelmiin, European Rivers Network -ohjelmaan, Sustainable Agriculture (SUSAGRI) ohjelmaan, luontoyrittäjyyden ja alan matkailun ohjelmiin, kansallisen pellavan käytön ohjelmaan, ekologiseen yrittäjyyteen, verkostotalouteen osana ympäristöohjelmia ja integroidusta ympäristötutkimuksestamme maaseudun kulttuurimaisemiin ”Rural Lapscape in Finland” kirjaan (palkittu teos) jne.
Luontoyrittäjyys ja ekologinen yrittäjyys olivat tuon vuosikymmenen tuotetta konkreettisena toteutuksena, jolloin ympäristö ja etenkin maataloutta kehitettiin ympäristön ja ihmisten ehdoilla. Ekologinen yrittäjyys oli saanut myös Suomessa vankan jalansijan yhdyskuntarakenteen kehittäjänä ja sen keskiössä.
Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka ”Ecological Cluster and Innovation Policy” oli myös toisen väitöskirjan nimenä Turun yliopiston Sosiologian laitoksen väitöskirjana vuonna 2005 yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Edellinen oli hoidettu filosofisessa ja luonnontieteisessä tiedekunnassa Oulun yliopistossa vuonna 1982 (A Social geography of hydro-electric power projects in Northern Finland. Personal spatial identity in the face of environmental changes).
Vuonna 2011 syntyi kaikkiaan kolme kirjaa, yli 1200 sivua. Kirjat käsittelivät sosiaalisen median taloutta ja strategiaa (Social media economy and strategy) sekä hybridiyhteiskunnan kouristelua. Edellinen on vamaan myös luetuin kirjani.
Kyseisen vuosikymmen aikana kirjoja tuli ulos kaikkiaan 14 ja keskimäärin sivujen määrä alkoi lähestyä 500 sivua kuvituksineen. Ilmiö enteili myös ikääni ja poikkitieteistä työskentelyä ja jäämistä tutkijan rutiineista eläkkeelle. Se mahdollisti myös keskittymisen oleelliseen.
Niinpä tämän jälkeen kirjoja on syntynyt keskimääri kaksi joka vuodelle ja samalla niiden sivumäärä sekä rakenne on muuttunut palvelemaan etenkin tieteen popularisointia sekä ajankohtaisten aiheiden käsittelyä. Tyypillinen ko. ajan kirja on Suomen täyttäessä sata vuotta, joka oli samalla sadas monografinen kirjani ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100”.
Kirjan kustannustoiminta oli muuttunut sekin reaaliaikaiseksi prosessiksi ja myös kuvitus oli nyt mahdollista hoitaa osana kirjailijan omaa aktiviteettia, joka aiemmin oli hyvin hidasta ja kirjojen hinta muodostui heikon kysynnän vuoksi mahdottomaksi toimittaa niitä Suomessa useampi vuodessa.
Niinpä myös oman sukuni omistuksessa oleva kirjapaino Savonlinnassa (Itä-Savo) hoidettiin hyvissä ajoin 1980-luvulla digiaikaan ja myytiin Toppisten suvulle. Kehitys oli nähtävissä, olkoonkin että Helsingin Sanomat ei sitä nähnyt. Siellä ilmiölle pilailtiin. No ei pilailla enää. Elämme vaihetta, jolloin meitä ravistelee pandemian jälkeen sota Euroopassa ja talouden lama sekä odotukset todella vaikeasta talvestamme.
Varoitin meitä 1980-luvulla ja kirjoittaen jopa kirjat valmiiksi huomauttaen vuosista 2011 sekä tästä ajasta etukäteen sekä suomalaisille vielä erikseen vuodesta 2015. Kirjoitin taatusti myös medioihimme, olkoonkin ettei Hesari julkaise sellaista, jota se ei ymmärrä. Sosiaalisen median näkyvimmät pilailijat löytyvät sieltä.
Vuoden 2011 jälkeen olen julkaissut 26 kirjaa, joiden keskimääräinen sivumäärä on 500–600 sivua. Viimeisimmät aiheet liittyvät klusteriin politiikan, talouden ja taiteen välinenä sekä muistelmakirjoihini. Luetuin kirja näyttäisi olevan googlaten ”Cluster art and art of clusters 70 years”.
Tuhannen ja yhden vuoden tarinoita – Thousad and one year, Hybridiyhteiskunnan kouristelua, Social media – economy and staregy, ovat vuosikymmen sitten kirjoitettuja. Menetetty vuosikymmen tätä vuosikymmentä analysoiden. ”Suomi – maailman onnellisimman maan oppikirja I ja II”, on taas kuvitettu taidelasillamme. Tänään vietämme lasitaiteen vuotta Euroopassa. Suomalaiset reagoivat aina muutaman vuoden tai vuosikymmenen myöhässä. Reaaliaikaisessa maailmassa tulisi toimia mieluummin ennakkoon, kun jälkikäteen puntaroiden tekemisiään. ”Hybridiyhteiskunnan kouristelua” kirjana sai kuitenkin meidät heräämään ja hankkimaan oman alan laitoksenkin EU:n tukemana.
”Arctic babylon 2011” ennakoi tuon vuoden arabi-islamilaiset vallankumoukset ja ”Arctic Babylon 2015” taas vaiheen, jolloin näitä pakolaisia siirrettiin myös Suomeen ja ei vähiten Venäjän kautta.
Vuoden 2013 enteet, utopiat ja dystopiat ennakoivat myös, kuinka Venäjän tila on muuttumassa Ukrainassa aina vain ahtaammaksi. Vuosi 2016 oli väkivallan ja terrorin vuosi. Vuosi 2020 oli sekin ennakoitavissa ja kerrottu jo otsikossa ”Anaxagoras de Clasomene – Arctic Babylon2011” etukäteen.
Kun jo 1980-luvulla kirjoitettua ei osaa yhdistää Anaxagorasta ja Clasomenesta kirjan nimessä jo käyttäen kirjaan Arctic Babylon 2011, silloin on ongelmia muuallakin, kun lukutaidossa ja historian tuntemuksessa.
Kukako on Anaxagoras, missä Clasomene, mikä Arctic Babylon ja miksi tuo vuosiluku jo 1980-luvulta kertoen? Mahtaisiko Turkin ”sulttaani” nykyisenä presidenttinä tuntea nuo käsitteet?
Kun siirrytään ”Härän ja omikron vuodesta” kohtia taantumaan, siirrytään samalla luovan tuhon vuoteen ja samalla härkä vaihtuu Yhdysvalloissa pörssissä karhuksi. Kun sen kertoo hyvissä ajoin etukäteen, se on melkoinen lahja sijoittajalle. Tumpelollekin. Riittää kun osaa lukea kirjan otsikon.
Kun teesi, antiteesi ja synteesi ovat vaihtuneet mytomaniaksi, eskapismiksi ja putinismiksi, elämme omaa aikaamme ja hyvästelemme menneen maailman tieteen nerot ja näiden filosofian.
Elokuun ensimmäisellä viikolla, sen lopulla, pohdin vuonna 2011, miten kirjoittaa tästä ajastamme kymmenen vuotta etukäteen?
Päätin käyttää vanhaa käsitteistöä, ymmärrettävää. Kirjoitin edelleen pörssitermein ja varoittaen inflaation ja työttömyyden luvuista sekä talouden vaihtumisesta kohti kurjuusindeksiä.
Ennen sitä kirjoitin artikkelin Forssan Lahteen pohjustaen tuota elokuun alun kirjoitustani merkkivuodelta 2011 (Arctic Babylon 2011).
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Kirjoitin noin vuosi sitten stagfaaltiosta kuvatessani eurooppalaista syntyvää kassakriisiä ja luottamuspulaa, joka muistuttaa Yhdysvaltain vastaavaa, jossa työttömyysaste nousee, mutta samaan aikaan hinnat niin ikään jatkavat nousuaan ja inflaatio laukkaa virolaiseen tapaan. Stagflaatio on yhdistelmä käsitteistä stagnaatio (pysähtyneisyys) ja inflaatio (hintojen nousu).
Harvinainen ilmiö mutta hankala
Öljykriisin yhteydessä koimme samaan aikaan laman, suurtyöttömyyden ja korkean inflaation. Yleensä suurtyöttömyydellä ja lamalla sekä inflaatiolla on käänteinen riippuvuus. Inflaatio kiihtyy noususuhdanteessa työttömyyden vähetessä. Laskusuhdanteessa työttömyys kasvaa ja kulutus vähenee, inflaatio hintojen nousuna pysähtyy.
Suomessa ilmiö jäi vähälle huomiolle. Saimme öljyä Neuvostoliitosta ja kuroimme muita OECD maita kiinni innovaatiopolitiikan vaikealla alueella. Nokia sai alkunsa tuolloin, siinä missä moni muu uuden politiikan tuote. Keynesiläiset taloustutkijat alkoivat kuitenkin muualla maailmalla vääntää kättä monetaristien kanssa. Monetaristit perustivat oppinsa finanssipolitiikkaan ja sen keinoihin vaikuttaa julkistalouden kautta myös muuhun talouteen. Syntyivät lukuisat rahan kvantiteettiteoriat. Samalla Keynesiläinen talousoppi ajautui kriisiin.
Ulkoinen vaikuttaja omiin asioihimme
Stagflaatio on ulkoisen tekijän aiheuttama ongelma ja usein vaikeasti korjattava, pitkäkestoinen harmi. Sitä mitataan kurjuusindeksillä, joka on työttömyyden ja inflaation yhteinen summa.
Suomessa kurjuusindeksi alkaa olla 1980-luvun tasolla, jos lasketaan pois 1990-luvun kurjuutemme Neuvostoliiton hajotessa ja bilateraalisen kauppamme sinne päättyessä. Osoitamme sormella Kreikkaan, Italiaan ja Espanjaan, Portugaliin, Välimeren kilpailukyvyltään mielestämme kehnoihin maihin. Vaadimme talouskuria pieniltä olemattomilta talouksilta, kun olisi hillittävä globaalitalouden stagflaation syntymistä ja keskityttävä omaan talouteen ja sen hoitoon.
Inflaation torjunta tärkeintä
Inflaatio syntyy teollisuuden kustannusten noustessa ja niiden siirtyessä kustannushintoihin, tuotteisiin. Samaan aikaan palkansaajat vaativat palkankorotuksia selvitäkseen menoistaan. Inflaatio-odotukset vaikuttavat yritysten kykyyn tehdä investointeja. Kun samaan aikaan raaka-aineiden hintojen kohoaminen nostaa teollisuustuotteiden hintoja, syntyy kustannusinflaatio. Kun se kohdistuu peruselintarvikkeisiin, ongelmat näkyvät etenkin kehitysmaissa ja syntyy ruokakriisin kaltaisia katastrofeja. Nyt katastrofin taustalla on sota ja sen lietsojat. Siinä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä.
Jos kokonaiskysyntä samaan aikaan kasvaa yli kokonaistarjonnan, miljoonat ihmiset alkavat kuluttaa enemmän kuin talouden rattaat edellyttäisivät kehittyvien maiden nousevissa talouksissa; syntyy kysyntäinflaatio, josta Kiina on käypä esimerkki juuri nyt vallitsevassa talouden läntisessä taantumassa.
Aivan kaikki ei lähde globalisaatiossa liikkeelle Kreikasta tai Washingtonin tavasta tehdä hitaita päätöksiä ja ampua lopulta itseään nilkkaan, presidentti Barack Obamaa lainaten.
Finanssipolitiikka kysyntää tärkeämpi väline
Monetarismi ohitti keynesiläisyyden oikeastaan jo 1960-luvulla ja presidentti Mauno Koivisto oli alan osaaja. Makrotalouden opit monetarismissa erosivat oleellisesti aiemmasta ja tärkein ero syntyi kulutus- ja kokonaiskysynnän säätelyssä ja finanssipolitiikassa.
Monetaristit korostivat finanssipolitiikan välineitä, veroja ja julkisia menoja, kuten nykyinen hallituksemme. Se on hyvin monetaristinen ja korostaa liikkeellä olevan rahan määrää ja sen vaikutusta talouteen myös kriisimaissa ja globaalisti, mutta toki myös Suomessa. Toki kaikki taloustieteen oppisuunnat näkevät liian liikkeellä olevan rahan olevan ongelmallista.
Monetaristit pyrkivät oikaisemaan ongelmia laskemalla työn hintaa sekä rajoittamalla työvoiman järjestäytymistä. Halvan työvoiman kehittyvät valtiot ovat olleet tämän talouden näkökulmasta helpoin ratkaisu. Syyt korkeaan työttömyyteen ja yhteiskunnan eriarvostamiseen löytyvät kuitenkin edelleen usein keynesiläisestä teoriasta.
Milton Friedman
Monetarismin yhteydessä mainitaan usein Milton Friedmannin nimi sekä Anna Schwartz, Karl Brunner ja Allan Meltzer. Opiskellessani 1970-luvulla Friedmannin opit olivat joutumassa koville, ja hän edustikin monetarismin ensimmäistä aaltoa.
Nykyisin painopiste on eräänlaisessa rationaalisessa odotuksessa ja sen hypoteeseissa. Juhana Vartiainen on esimerkki eurooppalaisesta rahaliiton monetarismista sen hypoteettisilla malleilla pohtivana taloustieteilijänä Suomessa.
Itse olen liittänyt tähän mukaan uuden mediayhteiskunnan joustavan talouden, sen elastisuuden, sekä sosiaalisen median talouden ja reaaliaikaisen prosessin internetin tuomana välttämättömyytenä. Tällöin pelkkä finanssipoliittinen näkökulma on liian kapea sivuuttaessaan yhteiskunnan sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteet sekä näiden merkityksen uudessa reaalitalouden synnyssä.
Inflaatiopolitiikka ja reaalitalous
Koko Euroopassa nykyisin nimellis- ja reaaliarvojen erottelu on keskeinen osa taloustieteitä siinä missä rahan määrän säätely. Raha- ja finanssipolitiikka ovat toisistaan eroavia ja finanssipolitiikalla voidaan korjata rahapolitiikan virheitä, ylilyöntejä. Kireä rahapolitiikka johtaa yleensä korkeaan työttömyyteen ja etenkin pitkäaikaistyöttömyyden kasvuun.
Yhdysvalloissa tätä on pyritty korjaamaan ja velkakatosta on tullut poliittinen peliväline. Reaalitalous ja reaaliaikainen talous ovat nekin käsitteinä eri asia, ja tulisi hoitaa sosiaalisen median taloudessa tosin kuin perinteisessä finanssitaloudessa on monetaristisesti toimittu.
Friedmanin opit ja niiden suhde reaaliaikaiseen talouteen syntyivät vuosikymmeniä ennen internetin läpimurtoa, saati sosiaalisen median taloutta ja strategiaa. Sosiaalinen media on toki muutakin kuin viihdettä ja markkinointia, kyky sosiaaliseen kanssakäyntiin tai talouden mikroilmiöihin, vallankumouksellista liikehdintää Afrikassa ja islamilaisissa arabivaltioissa, naisten tapa marssia torontolaisen poliisin ajattelemattomien lausahdusten jälkeen ympäri globaalia maailmaamme.
Stagflaation uhka
Koko Euroopassa, ja etenkin Yhdysvalloissa, kokonaistuotannon kasvu on ollut huomattavasti vaatimattomampaa kuin kehittyvissä talouksissa ja etenkin Aasiassa. Hintataso Euroopassa on kuitenkin kiihtynyt, johtuen ulkoisesta tekijästä, Aasian ripeän talouskasvun seurauksesta, jossa elintarvikkeiden kohdalla mukana on toki myös muita kehittyviä talouksia kuin Kiina. Kysynnän kasvu kehittyvissä talouksissa kohottaa elintarvikkeiden ja raaka-aineiden hintoja ja se näkyy toki myös Suomessa ja Virossa, jossa ruokakorin hinta nousi hetkessä pilviin.
Euroopassa ja Yhdysvalloissa stagflaation uhkaa lisää viheliäinen rahoituskriisi eikä valtioilla ole käytettävissä Välimeren alueen inflaation tappavaa rahapolitiikkaa, ei toki Suomessakaan tai Virossa. Tämä sama ongelma koskee myös muuta perinteisempää talouspolitiikkaa, jossa finanssipolitiikasta on nykyisin tullut elvytyspolitiikkaa ja tekohengitystä, kun yksittäisiltä kansakunnilta on viety sen välineet tyystin ja annettu tilalle yhteisvaluutta euro.
Kasvava inflaatio ruokkii sekin ihmisten odotuksia ja syntyy noidankehä, jossa kurjuusindeksi alkaa syvetä yritysten voittojen pienentyessä. Viivyttely Euroopassa ja Yhdysvalloissa lisäsi tätä ilmiötä keinotekoisesti ja syntyi paniikki, jossa sijoittaja ei tiedä, miten nyt ruokittavaa stagflaatiota kesytettäisiin perinteisellä rahan kvantiteettiteorioilla tai työmarkkinoiden jäykkyydellä saarnaten monetaristien tapaan.
Kiistely monetarismista talousoppina ei auta Eurooppaa, ja Yhdysvaltain luottoluokituksen putoaminen oli joka tapauksessa Euroalueen talouskasvun näkökulmasta suurempi huolen aihe kuin mihin perinteiset lamat ja taantumat ovat maailman johtavan talouden aiemmin vieneet. Tästä varmaan ollaan yksimielisiä myös aikana, jolloin ongelmat ovat aiempaa lähempänä ja omissa käsissämme.
Ukrainan sota ja taloustaantuma Unkarista nähtynä
08.08 2022
Petri Ojanen (Forssan Lehti) ruoskii itseään kysyen, mikä on, kun musikaali ei mene kaaliin (FL 8.8.2022). Petrin tapa tehdä itsestään musiikkinäytelmän korkeakulttuurisen oopperan ongelmakäyttäjä, on fiksumpi tapa tehdä tekstistä luettavampi, kuin moittien muita samasta draaman ja tragedian näyttelystä rinnan musiikin rytmiä ja melodiaakin samalla mukamas ymmärtäen.
Tiettävästi Sibeliuskaan ei mielellään säveltänyt runoja kuten reinohelismaat. Irwin Goodman ja Eemil Retee sanoivat asiansa jotenkin suoremmin hekin. Itsekin pidän Chaplinin mykkäkuvia paremmin näyteltyinä lapsena ne nähden kuin myöhemmin äänityksen pilatessa ylinäyttelemisen. Ettei vaan koomikko joutunut maanpakoon hänkin. Ilmiön kuvaus meni överiksi ja joku pahoitti mielensä.
Saman ongelman kanssa jouduimme tekemisiin tieteitten ns. suuren tiedesodan aikoihin, jolloin luonnontieteet kävivät ihmistieteitten kimppuun ja päinvastoin. Big Science War oli tarpeellinen ja tänään ymmärrämme, kuinka monitieteinen on välttämätöntä, ja poikkitieteinen jo yhdistää sekä luonnontieteen että ihmistieteitten saavutuksia toisiinsa.
Tuloksena on koko ajan syntyviä uusia löydöksiä, joita myös musiikkivetoiseen lavaproduktioon liitetään ja Hollywood tuottaa teknisesti nerokkaita ratkaisuja lisäten niiden tehoa tekoälyn avulla. Joudumme siis seuraamaan sellaista produktiota, jota aiemmin olemme ehkä jopa inhonneet. Sanoma on kohdistettu kuitenkin etenkin sitä ymmärtäville. Ei kirkossakaan saarnata pakanoille, poissaoleville ja kirkosta eronneille.
Samaa ilmiötä näkee ja kokee myös niissä medioissamme, jotka yhdistävät politiikan eri lohkoja toisiinsa ja tiedeyliopistojen toimintaan. Taloutta, psykologiaa, vanhaa kaupunkimiljöötä, ruokaa, juomaa ja konsertteja yhdistetään, kun MCC kasvattaa näin uutta unkarilaista Fidez-älymystöään.
MCC Feszt vaikuttaa miltä tahansa kaupunkifestarilta. Mukana on nuoria, vanhoja ja perheitä. Tilaisuutta hoitavan järjestön budjetti tukee Viktor Orbania ja säätiöllä on varoja enemmän kuin koko maan korkeakoulujärjestelmän budjetti yhteensä (HS 7.8.2022).
Poliittisia puheita pitävät mm. Unkarin ulkoministeri ja Hampurin entinen pormestari, sosiaalidemokraatti Klaus Von Dohnanyin. Vuosi sitten festarien pääpuhujiin kuului Fox-kanavan konservatiivikommentaattori Tucker Carlson. Nyt Unkarin valtapuolueen ulkoministeri on tapahtuman pääpuhuja. Hänellä on päällään shortsit ja italialainen luksusbrändin t-paita. Tulee mieleen joku suomalainen poliitikko tänään tai Stubbin liiankin rento pukeutumistyyli.
Unkarin ulkoministeri kritisoi vahvasti EU:n pakotepolitiikkaa. ”Yhteys on oltava, vaikka liberaalit ja liberaali media kyseenalaistavat tämän. Jos katkaisemme yhteyden, emme voin saavuttaa diplomaattista ratkaisua sodassa. Jos me todella päästämme irti venäläisestä energiasta, unkarilaisten elämä tulee hankaloitumaan, eivätkä unkarilaiset hyödy siitä”, kertoo ministeri (HS 7.8. 2022).
Se että samaan aiheeseen, kulttuuriseksi tarkoitettuun tapahtumaan, on liitetty suuri määrä monia aihepiirejä, ei välttämättä tarkoita, etteikö sen järjestäjällä olisi kulttuurisia, sosiaalisia, taloudellisia sekä poliittisia tarkoitusperiä. Toimittajan haastattelemat nuoret ovat kuitenkin hankkineet mielipiteen siitä, kuka on inflaation ja energiakriisin takana.
Mitä Orban hakee mahtipontisilla suunnitelmillaan. Epäilemättä Venäjälle asetutut pakotteet ovat olleet suuri virhe ja sen taustalla peikkona EU ja Yhdysvallat, kertovat haastateltavat (HS). Ilmiössä on jotain kovin tuttua niiltä vuosiltamme, jolloin vastaavia tilaisuuksia järjestettiin Suomessa ja Suomi oli tunnetusti suomettunut ja taustalla oli Urho Kekkosen järjestämät lasten kutsut nuorille tuleville poliitikoillemme.