Mistä mättää – kuinka ongelma korjattavissa

19.09. 2022

Lueskelin läpi eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisun vuodelta 2018. Olin lukenut sen aiemminkin, Suomen täyttäessä tasavuosia ja julkaisun syntyvaiheita samalla seuraten, mutta nyt tarkoitus oli avata se vertaillen ympärillämme tapahtuvia muutoksia ja vuosisadan täyttäneen kansakunnan iloksi laadittua lahjaa sadasta radikaalin teknologian uudistuksesta. Itse kun osallistuin tuohon juhlavuotemme prosessiin tuottaen oman kirjani sadasta aiemmin julkaisemastani kirjasta koottuna ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100”.

Poimin tuon kirjan hiven raskaastakin sisällöstä muutamana muistutuksena, millaista työtä oli tehty ja kuinka siihen on ehkä reagoitu 2020-luvun aikana. Keskityn pelkästään politikkasuosituksiin. Ne kun ikään kuin unohtuivat kaikki vaiheessa, jolloin Euroopan ylle syntyi synkkiä pilviä ja myös mediamme alkoi seurata pandemiaa ja sen etenemistä sekä sotaa Ukrainassa seurauksineen. Toki kaikki eivät näin tehneet eikä koko globaali maailma järkkynyt, vaikka niin saattoi vaikuttaakin.

Mitä sitten tuossa raportissa pohdittiin aivan muutamaan sivuun ja lopulta riviin ne siirtäen.

Raportti koostuu kahdestakymmenestä arvonluontiverkosto kuvauksesta ja niihin vaikuttavista sadasta teknologiakorista. Jokainen näistä arvonluontiverkostoista on kuvaus aihealueensa merkittävästä paradigmahaasteesta. Raportti siis jakaa yhteiskunnan kahteen-
kymmeneen rakenteelliseen toimintatapaan, joista jokaiseen kohdistuu merkittävä teknologiakehityksen synnyttämä ja jatkuvasti kasvava paine.

Miten sitten näihin muutoksiin ja kasviin paineisiin on reagoitu? Vastaava selvityshän tehtiin myös aiemmin, joskus vuosikymmen alussa ja sen jälkeen takana on menetetty vuosikymmen ja sen kymmenen hallitustakin. Eikö silloinen selitystyö oikein kenellekään kelvannut?

Muutosnopeus ja edessä olevien teknologiavaikutusten laajuus ovat huonosti valmistelijoiden ja päättäjien tiedossa. Niinpä merkittävää osaa muutoksesta ei havaita, koska Suomi on 2000-luvulla muuttunut nopeasta hitaaksi omaksujaksi eikä moniakaan maailman uusista teknologioista ole täällä laajasti omaksuttu. Muutoksesta kyllä puhutaan, mutta aivan liian yleisellä tasolla eikä radikaalien teknologioiden ja sosiaalisten innovaatioiden poikkihallinnollisten vaikutusten ennakointia ole resursoitu.

Tämä lainaus on havaintona kirjan sivuilta ja se kertoo enemmän kuin kaikki muut sivut yhteensä. Muutos ymmärretään mutta vain yleisellä tasolla eikä niitä osata hyödyntää. Niistä kyllä puhutaan yleisellä tasolla, mutta ne kulkevat kuin vesi sorsalinnun selässä. Ja jos muutosta tapahtuu ja nopeastikin, se on huonosti valmistelijoiden ja päättäjien tiedossa.

Lainaan suoraan raportin lopusta:

Asiantuntijat seuraavat oman alansa kehitystä lähinnä vanhan toimintatavan sisäisellä logiikalla, totunnaisilla reunaehdoilla ja vanhoihin peukalosääntöihin nojaten. Investoinneissa ei huomioida tulevaisuutta muuttuvana tilanteena vaan otetaan suuria riskejä uskoen jatkuvuuteen, vaikka radikaalin muutoksen todennäköisyys olisi jatkuvuutta suurempi.

Useat tässä raportissa esitetyt muutokset tulevat vaikutuksiltaan ylittämään internetin tähänastiset muutosvaikutukset, mutta huomiota niihin kiinnitetään nyt olennaisesti vähemmän kuin internetiin sen kehityksen alkuvaiheissa 1990-luvulla. Se oli ikään kuin liian suuri antaakseen tilaa jatkolle ja uuden muutoksen ymmärtämiselle sekä vastaanottamiselle. Siinä oli sellaisenaankin liian paljon purtavaa suomalaisille. Varmaan myös muualla kuin Suomessa. Pandemia ja sota Ukrainassa olivat niin ikään kaiken peittäviä tapahtumia mediayhteiskunnan käsittelyssä.

Tämän suuren havainnon jälkeen laajan rapotin tärkein huomio on kyetty tiivistämään muutamaan riviin:

Suomen elintaso ja hyvinvointi perustuvat korkean teknologian soveltamiseen sekä kotimarkkinoilla että ulkomaankaupassa. Olemme 1800-luvulta alkaen olleet nopeita teknologian omaksujia ja teknologiselle kehitykselle ja sen omaksumiselle on luotu hyvät puitteet.

2000-luvulla yhteiskunnan teknologinen omaksumiskyky on kuitenkin olennaisesti hidastunut. Tämä omaksumiskyky tulee palauttaa, jotta yhteiskunta kykenee omaehtoisesti sopeutumaan yhä nopeampaan globaaliin muutokseen. Tämä olisi tullut oivaltaa ennen pandemian ja Ukrainan sodan alkua Suomessakin. Menetimme vuosikymmenen ja törmäsimme sotaan ja pandemiaan valmistautumattomina. Liittyminen Natoon ei ole erityisen innovatiivinen teko sekään. Sähkö ja sen säästäminen on ilmiönä kaikkea muuta kuin luova keino pienentää sähkölaskua.

Mitä sitten tapahtui vuosituhannen alussa sellaista, joka selittää myös aiempaa hitaamman innovaatioiden vastaanoton ja samalla ylinukutun poliittisen vuosikymmenenkin? Mitä Suomessa tapahtui sellaista, joka selittä heikentyneen omaksumiskyvyn jopa luovan ja innovatiivisen teknologian kohdalta?

Keinojakin on jäsennelty, joista kolme tärkeintä vois myös kuvata runsaasti yksityiskohtia tiivistäen näin:

• Suomen on kyettävä merkittävään tuottavuuden kehitykseen useimmissa tämän juhlavuoden raportin esittämissä arvonluontiverkostoissa. Tämä tapahtuu ensisijaisesti omaksumalla globaalin teknologiakehityksen mahdollistamat parhaat käytännöt ensin kotimarkkinoilla.

• Suomen on lisättävä T&K-panostusta useimmissa arvonluontiverkostoissa, erityisesti tämän raportin tärkeiksi arvioitujen radikaalien teknologisten ratkaisujen alueilla, koska ne ovat kasvun ajureita. Mitä nämä kasvun ajurit ja teknologiat ovat löytyvät tuosta kirjasta.

• Suomen on panostettava kotimarkkinoita edistäviin uusiin teknologioihin riippumatta siitä, miten vahva osaaminen tai vientiteollisuus niihin nyt kytkeytyy. Uusille alueille suunnattaessa on teknologioiden nopea omaksuminen kotimarkkinoilla viennin onnistumisen kannalta keskeistä. Ensin siis kotimarkkinat ja niiden merkityksen oivaltaminen.

Edellistä tärkeäpää on kuitenkin havaita miten 1990-luku ja internetin läpimurto muuttivat perusteita ja ne on kuvattu mm. kirjoissani, jotka kuvaavat hybridiyhteiskunnan syntyä ja sen kouristelua. Suomi todellakin jäi ”kouristelemaan” kun olisi tullut toimia muutenkin kuin hämmästellä sosiaalisen median syntyä ja hallitustemme vaihtumista hukkuen mediayhteiskunnan hetteikköön mukamas uutena sosiaalisena ilmiönämme muutosnopeutta päivittelemään ja päiväkirjojen kuvia katselemaan, mesomaan muiden mukana näin eläen ja ikääntyen.

Nyt se on raportissa kyllä oivallettu ja kirjattu ylös ahnaana kakunjakopolitiikkanamme. Tämähän jatkuu nyt edelleenkin lakkoineen. Se on toissijainen seuraus ja olisi voitu välttääkin. Ei se myöhäistä ole vieläkään.

Suomi kiinnitti suuren huomion teknologian kehittämiseen 1990-luvulla. Hallinnolla ja poliitikoilla on runsaasti keinoja ohjata suomalaista keskustelua ja osaamisen kehittämistä. Keskusteluun ja sen kulttuuriin puututtiin kovin myöhään.

2000-luvulla huomio on pääosin keskittynyt vallanjaon ja kakunjaon kysymyksiin sekä maailmanpolitiikkaan. Suomalaisille on syntynyt kuva siitä, että teknologinen kehitys olisi ikään kuin hidastunut, kun globaalisti on tapahtunut päinvastoin.

Virikkeiden ja teknologian tärkeyden tunnun puuttuessa teknologian kehitykseen on panostettu vain akateemisen tutkimuksen, joidenkin vientialojen ja yritysten T&K-avustusten kautta. Yhteiskunnan keskeisiin rakenteisiin teknologian avaamat mahdollisuudet ja erityisesti uudet teknologiat eivät ole vaikuttaneet ja tietoisuus tässäkin raportissa esitettyihin teknologioihin liittyen on huomattavan alhaisella tasolla verrattuna vaikkapa 90-luvulla vallinneeseen teknologiatietoisuuteen.

Ilmiöön herääminen tapahtui kuitenkin ja se on havaittu ja ohjeistettu raportissa. Se ei vain päässyt koskaan vaikuttamaan yhteiskunnassa, joka ajautui jo seuraavana vuonna pandemian kautta hallitukseen, jossa keskityttiin kaikkeen muuhun kuin tämän raportin antamiin suosituksiin. Kirjaan niistä tärkeimmät tässä:


• Julkishallinnon tulisi valjastaa käytössään olevia huomiotalouden ja osaamisen siirron keinoja teknologiatietoisuuden lisäämiseen tämän raportin tärkeimmiksi osoittamilla alueilla. Tässä voi ottaa oppia niistä tavoista ja siitä intensiteetistä, jolla julkishallinto osallistui 1990-luvulla tietoyhteiskuntakeskustelun synnyttämiseen ja Internetin sekä mobiilin teknologian vauhdittamiseen.

• Teknologiatietämyksen ja tulevaisuuden mahdollisuuksien osuutta koulutuksessa kaikilla asteilla tulisi lisätä, ja teknologian yhteiskunnallisia vaikutuksia ja rakenteita muuttavia vaikutuksia tulisi käsitellä opetuksessa nykyistä paljon merkittävämmällä tavalla.

• Suomessa toimii monia teknologian kehityksen asiantuntijoita organisaatioineen. Jotta Suomi olisi hyvin valmistautunut tarttumaan uusien radikaalien teknologioiden mahdollisuuksiin, tulisi kehitystä seurata jatkuvasti ja systemaattisesti ja tätä varten tulisi luoda yhteisiä avoimia alustoja. Uskomme, että kehittämämme työkalu tarjoaa tähän erinomaisen välineen. Klusterit tunnetaan globaalina ilmiönä jo satojen miljoonien työkaluina päivittäin.

Ikävä kyllä maailma vei globaalina ja eurooppalaisena kokemuksenamme kokonaan uuteen suuntaan ja edellä kuvatut kohdat ovat kuollutta kirjainta ja lukien sellaisesta, josta kukaan ei ole 2022 kuulut mitään. Meillä on tanssiva pääministeri, laukkaava inflaatio, valtaista energiaongelma, istumme liki leirinuotion äärelle tulevana talvena palellen.


Raportissa mahdollisiksi osoitetut laajat ja yhteiskunnan toiminnan perusteisiin ulottuvat muutokset nostavat esiin ajatuksen Kondratjevin syklien vaihtumisesta ja siihen normaalisti liittyvästä kriisiytymisestä. Raportti osoittaa haastajaregiimien kypsyvän nopeasti ja
verrattain samanaikaisesti kohti mahdollista ja laajaa nykyrakenteiden murrosta. Aiemmat syklien vaihtumiseen liittyvät kriisit ovat kytkeytyneet globaalitasolla suuriin sotiin, talouden romahduksiin ja valtarakenteiden uudistuksiin.

Parasta raportissa on kyky vertailla 1990-luvun kehitystä tähän hetkeen sekä hakea ratkaisuja peilaten maatamme myös 1800-luvun kansakuntaan. Arvonluontiverkostot, kotimarkkinat, kasvun ajurit, julkishallinnon merkittävä asema kuluttajana ja asiakkaana, pienet kasvuyritykset innovaatiopolitiikassa, julkishallinnon muuttaminen edistykselliseksi asiakkaaksi ja EUn tapa joko edistää tai jarruttaa tätä kehitystämme.

Useat tässä raportissa esitetyt muutokset tulevat vaikutuksiltaan ylittämään internetin tähänastiset muutosvaikutukset, mutta huomiota niihin kiinnitetään nyt olennaisesti vähemmän kuin internetiin sen kehityksen alkuvaiheissa 1990-luvulla.

Edellä kuvattujen seikkojen vuoksi tulisi harkita poikkihallinnollisia teknologiavaikutuksia, ei vain poikkitieteellisiä. Nämä on saatava mukaan korostaen poikkitieteistä osaamistamme klustereineen.  Muutokset koskettavat hyvin laajasti arvonluontiverkostojen ja hallinnonalojen poikkitieteistä toimintaa, esimerkiksi työtä, tasa-arvoa, kestävyyttä ja tuottavuutta jne.

Pelkkä perinteinen sektorikohtainen, paradigman sisältä lähtevä, omien rakenteiden jatkuvuutta varmistava hallinnon kehittäminen ei näin nopeassa ja laajassa murroksessa riitä takaamaan hyvää sopeutumista.

Yhteenveto

Suomen elintaso ja hyvinvointi perustuvat korkean teknologian soveltamiseen sekä kotimarkkinoilla että ulkomaankaupassa. Olemme 1800-luvulta alkaen olleet nopeita teknologian omaksujia ja teknologiselle kehitykselle ja sen omaksumiselle on luotu hyvät puitteet.

2000-luvulla yhteiskunnan teknologinen omaksumiskyky on kuitenkin olennaisesti hidastunut. Tämä omaksumiskyky tulee palauttaa, jotta yhteiskunta kykenee omaehtoisesti sopeutumaan yhä nopeampaan globaaliin muutokseen.

• Suomen on kyettävä merkittävään tuottavuuden kehitykseen useimmissa tämän raportin esittämissä arvonluontiverkostoissa. Tämä tapahtuu ensisijaisesti omaksumalla globaalin teknologiakehityksen mahdollistamat parhaat käytännöt ensin kotimarkkinoilla.
• Suomen on lisättävä T&K-panostusta useimmissa arvonluonti verkostoissa, erityisesti tämän raportin tärkeiksi arvioitujen radikaalien teknologisten ratkaisujen alueilla, koska ne ovat kasvun ajureita.
• Suomen on panostettava kotimarkkinoita edistäviin uusiin teknologioihin riippumatta siitä, miten vahva osaaminen tai vientiteollisuus niihin nyt kytkeytyy. Uusille alueille suunnattaessa on teknologioiden nopea omaksuminen kotimarkkinoilla viennin onnistumisen kannalta keskeistä.

Julkishallinto on Suomessa monella toimialalla tärkein asiakasryhmä. Radikaalit uudet teknologiat tulevat markkinoille tavallisesti pienten kasvuyritysten kautta. Vaativat uudistushakuiset edelläkävijäasiakkaat ovat näille kasvuyrityksille huomattavasti olennaisempia kuin T&K-avustukset.

Kilpailulainsäädäntöä ja hankintamenettelyitä tulee edelleen kehittää siten, että julkishallinto muuttuu edistykselliseksi asiakkaaksi. Menettelyitä tulee kehittää myös siten, että toimittajan ansiokas suoritus tuottaa toimittajalle lisäarvoa. Tulee selvittää, mitkä tämän suuntaiset toimet mahtuvat EU-direktiivien puitteisiin.

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Leave a Reply

Related Posts