Klusterirakennelmien ja robotiikan vuosikymmen
19.10.2022
Olen kuvannut uuden vuoistuhannen toisen vuosikymmenen menetettynä vuosikymmenenä. Olen sen myös perustellut ja pohjustanut satojen esseiden ja artikkeleiden kautta. Olen lisäksi yhdistänyt ne sekä kahdeksi kuvitetuksi laitokseksi (Vuosikymmen kirja I ja II) sekä erikseen yhdeksi laitokseksi otsikolla ”Menetetty vuosikymmen”. Sen kannessa komeilevat Putinin ja Trumpin kasvot.
Se mitä meille tapahtui liki päivä päivältä sitä seuraten ja käyttäen niitä välineitä ja kokemuksia, joita olin vuosikymmenen saatossa hankkinut, antoi minulle mahdollisuuden analysoida myös sellaisia aineistoja ja henkilöiden toimintaa, joita kutsumme alan tutkimuksessa ensimmäisen vaiheen innovaattoreiksi.
Se mitä vuoden 2019 aikana tapahtui ja jonka seurauksena oli globaali Covid-19 virus ja sen leviäimien hetkessä pandemiana, ei tullut yllätyksenä. Ilmiö oli kuvattu ja siitä kerrottu jopa kansikuvassa vuoden 2019 kirjassani. Alan tutkijoille ilmiö oli niin ikään odotettu. Kiinan sijaan ja märkätoreja enemmän pelättiin Amazonin kaltaisia alueita ja niiden raivaamista. Eläimistöä, jonka viruskanta on meille vieras.
Me reagoimme Suomessa hitaasti, odotimme ja otimme vastaan ilmiön vasta keväällä 2020. Sitä edelsi Lapissa tapahtunut kiinalaisen naisen sairastuminen. Suomen suljettu ilmatila ja pääkaupunkikeskeisyys antoi aikaa myös jälkiomaksujalle hoitaa asiansa kuntoon sulkemalla yksi kenttä Vantaalla ja myöhemmin myös liikennettä sieltä pohjoiseen. Sota-ajan lain käyttöönotto tuli sekin viiveellä. Ilmiöön asennoiduttiin aluksi skeptisesti. Ruotsin ratkaisut vaikeuttivat myös Suomen omaksumaan linjaan. Läntistä naapuria on pidetty usein uuden omaksumisessa edelläkävijänä Pohjolassa. Nyt näin ei käynyt.
Oma hallituksemme oli hidas. Sama päti toki monen muunkin valtion kohdalla. Ilmiö koettiin toisin kuin mitä oman aikamme teknologia olisi antanut mahdollisuuden. Jatkossa olemme nopeampia ja myös lainsäädäntö on saatava joustavammaksi. Kiertotiet käyttäen 1940-luvun lakeja on omituista.
Taustalla kummitteli edellinen vuosikymmen ja sen menetykset. Ne olivat myös taustalla seurattaessa Venäjän käyttäytymistä ko. vuoden aikana ja sen tapaa hyökätä lopulta Ukrainaan. Sotatoimet siellä olivat jatkuneet jo kauan. Taustalla oli logiikka, joka oli sekin virheellinen ja perustui juuri tuohon menetettyyn vuosikymmeneen ja sen virheisiin sekä Venäjän toimien seurantaan ja niiden vakavuuden analysointiin Euroopassa. Suomella olisi ollut 1940-luvun kokemusten kautta muita paremmat edellytykset varautua pahimpaankin. Tässä presidentti instituutiona toimi johdonmukaisimmin ja samalla riittävän ripeästi.
Se miten sotaa Euroopassa kuvataan medioihimme tänään ja miten Eurooppa ja Yhdysvallat ovat asennoituneet putinismiin, teesin ja antiteesin kautta syntyvään hegeliläiseen ajatusrakennelmaan, jossa mukana ovat persoonallisuuden mytomaaniset piirteet sekä toisaalla yhteiskunta, jonka etenkin nuoria leimaa eskapistiset ilmiöt. Putinismi selittyy juuri tuon nuorison kasvuympäristöstä ja samalla myös vuosituhannen alku sekä sen toinen vuosikymmen, menetetty aika ja ajaton maailma, kadotettu aika.
Kuvasin ilmiön kirjassani ”Teesi, Antiteesi ja Synteesi – Mytomania, Eskapismi ja Putinismi” välittömästi Ukrainan sodan alkaessa. Toki se oli mainittu esseissäni ja etenkin nuorilta saadussa palautteessa analysoiden globaalista aineistosta saatuja kokemuksiamme. Maailmankuvien muutos ravisteli eniten juuri nuoria. Muutos oli ajassa ja paikassa paradigmainen. Sen seurauksia oli tulkittu suurilla aineistoilla ja globaalisti. Presidenttimme oli tietoinen myös tuloksista.
Se, mistä oli kysymys, on kuvattu erikseen kirjoissani ”Härän ja Omikronin vuosi – Bull and Omicron year – Cluster Articles 2021, part 1” sekä ”Klusteri politiikan, talouden ja taiteen välineenä – Cluster Policy, Economy and Art – Cluster Articles 2021, part 2”. Kirjat oli toteutettu nyt tavalla, jossa klusterin artikkelit kuvasivat uutta; klusteripolitiikan, klusteritalouden ja myös taiteen tapa reagoida globaaleissa klusterirakenteissamme. Lukijaa tulkitsijana oli helpotettu esittämällä muuten vaikeasti jaettava teoria tutuiksi jo aiemmin kirjoitettuina blogeina, päivittäisinä esseinä ja artikkeleina, sekä siirtäen ne innovaatiorakenteiden ensimmäisen vaiheen vastaanottajille suoraan kotisivulta www.clusterart.org. Poliittisista liikkeistämme myös perussuomalaisten bloggisivusto oli käytettävissäni reaaliaikaisesti. Kirjoituksiini ei voinut kommentoida ja käynnistää häirintää ja maalitusta.
Sähköisten viestien rinnalla jaettiin myös jälkiomaksujille tarkoitetut ja Saksassa painetut kirjat ja kokoomateokset jälkiomaksujille ja myös koottavaksi yhtenäiseksi sarjaksi. Se toimi moitteettomasti ja hyvin laajalle leviten mm Amazoni ja Googlen, Microsoftin avustaman perinteisten kirja- ja kirjastopalveluiden rinnalla.
Reaaliaikainen robotiikka ja ensimmäisen vaiheen innovaattorit operoivat toisin kuin mitä myöhemmät omaksujat, jälkiomaksujat sekä kirjoja rakastavat usein iäkkäämmät esseiden ja kirjojen kokoajat tai taidekirjoja keräilevät lukijamme.
Käsite ”Cluster art” avasi Googlaten netissä vielä 1980-luvulla ja sen lopussa vain muutaman tapauksen tai oikeammin ei vielä lainkaan. Sen sijaan jo 1990-luvun puolella ja 2000-luvun alussa määrät nousivat odotetusti ja korkeimmillaan ne olivat noin kahden miljardin tasolla.
Tänään Googlaten luvut ovat vakiintuneet, ja liikkuvat vuorokauden ajasta ja aikavyöhykkeestä riippuen noin 300 miljoonan tuntumassa. Kärjessä on luonnollisesti kotisivustoni. Ilmiön testaamiseen ja leviämiseen käytettiin aiemmin mm. käsitteitä ”Agropolis Strategy” ja etenkin kirjaa ”Social media economy and strategy”.
”Arctic Babylon 2011/2015” kirjoina olivat taas mukana haettaessa ensimmäisen vaiheen innovaattoreita ja varhaisia omaksujia sekä piilottaen se salasanojen taakse.
Niiden avaajilta vaadittiin kohtuullisen hyvää osaamista ja etenkin tuohon aikaan vielä mahdollisuutta seurata, kuka salasanan avaaja oli ja mihin tarkoitukseen hän saamiaan tietoja käytti. Usein he sijoittuivat yliopistojen kampusalueille ja teknopoliksiin mutta ei likimainkaan aina.
Cluster Articles ja Cluster Art (klusteriartikkeli ja -taide) ovat käsitteitä, jotka liittyvät myös lähelle käsitettä Cluster Analyse (klusteri analyysi). Niihin ja muihin nykyisin robotiikka käyttäviin menetelmiin voi tutusta ainakin pinnallisesti hakusanoilla. Omalla kohdallani lähtölaukaus tapahtui 1970-luvun alussa ja ensimmäisenä etenkin klusteri analyyseihin perehtyen. Se oli ensimmäistä opinnäytetyötäni kooten kiehtovaa aikaa ja vei mukanaan tietokoneitten ihmeellisen maailmaan ja robotiikan mahdollisuuksiin.
Olen neuvonut lukijoitani hankkimaan matkan varrella syntyneitä kirjojani keräten ne loogiseksi kokonaisuudeksi, klustereiksi, jotka ovat kaikkea muuta kuin salakirjoitusta kirjahyllyyn ne sijoittaen. Toki niiden merkitys sähköisenä kielenä on ollut aikanaan reaaliaikaisena toinen kuin vaikkapa taidekirjoina. Tänään niiden merkitys on luonnollisesti muuttunut oltuaan alkujaan työvälineitä reaaliaikaisessa käytössä ja tutkimustyössä.
Ilmiö on hiven mutkikkaampi kuin mitä perinteiset salapoliisisarjat tai Indyn seikkailut salakirjoitusta avaten lapsekkaissa leffoissamme viihteenä ja kätketty ikivanhaa aarretta samalla hakien.
Sähköiset kirjat, niiden rakenne ja robotiikka ovat omaa aikaamme, ei enää kaukana salaperäisessä kielessä ja kartoissa, vihjeissä, joita hankkia Graalin maljaa hakien. Tiede ja tutkimus ei ole mystiikkaa vaan arkista aherrusta ja usein tylsää rutiinia ja valvomista, toistamista. Yksin etenet nopeammin, verkostoissa pidemmälle. Nyt oli kuitenkin poikkeuksellinen aika ja kiire. Rahoituksen ja tutkijaverkoston kokoamiseen ei ollut aikaa.
Oman aikamme elämä on paljon rikkaampaa kuin ennen digiaikaamme, sen miljardit ihmiset ja kulttuurit sekä lopulta karkeisiin sotiin ajautuvat poliittiset johtajamme ovat ajat tuotetta. He eivät tarjoa sellaista haastetta, jossa tiede ja taide tänään kulkevat. Sodat ovat kaoottisia ilman osaamista ja siviilien summittaista surmaamista.
Suuret ihmeet ja niiden ratkaisu ovat tänään jokaisen meidän ulottuvilla ja niihin kannattaa myös panostaa. Löydökset ovat kuitenkin edelleen avattavissa, joko perinteisten kirjojen tai sitten hieman nopeamman robotiikan ja sähköisen kielemme kautta. Edellistä ei pidä väheksyä, päinvastoin.
Oleellista on olla mukana tässä huikeassa elämäksi kutsutussa seikkailussa ja syntyä aikana, jolloin ratkaisuja oman elämämme rikkaudelle on mahdollista hakea niin monelta suunnalta ja varoa sellaisia virheitä, joiden taustalla ovat kovin vanhat, menneiden vuosisatojen julmuudet, sodat ja niiden sankarit keisareineen. Hekin haluavat olla mukana tässä hektisessä elämässä, olkoonkin että osaaminen ei sitä edellyttäisi.
Virhetoimintoja on mahdoton selittää reaaliaikaisessa ja maailmankuvat muuttaneessa, paradigmaisessa maailmassa muuna kuin väärään aikaan ja paikkaan syntyneenä onnettomuutena. Sota Ukrainassa ja sitä edeltänyt vuosikymmen sisältää näitä virhetoimintoja. Ne olisivat tutkijan kokemana koomisia, ellei niihin liittyisi julmia ja sadistisia tekoja samalla.
Se miten menestyä tuossa menneen maailman pelissä, edellyttää taitoja seurata ikivanhaa viestintää, jossa ristiin viestintä oli se käytetyin. Venäläiset shakin pelaajat osaavat tämän taidon. Varmaan myös pelaajat Ukrainassa.
Mutta osaavatko kaikki eurooppalaiset? Miten pelataan Kiinassa, ja entä kuinka sujuu peli Itämeren aalloilla ja Jäämerellä, Tyynen valtameren tuntumassa. Onko se samaa kuin Nato ja Atlantin ympärille syntynyt kielemme? Miten vanha tuo ilmiö on, jää historian tutkijoiden selvitettäväksi virhetoimintoina. Paradigmaisen ajan virhetoimintojen tulkinta on tuon ajan historiantutkijan työtä.
Ristiinviestinnän mestarit
30.10.2019
Menneen viikon tärkein luettava kotisivullani on otsikko “Ristiinviestinnän mestarit.” Mikä tässä jo kahdentoista vuoden takaa kirjoitetussa blogissani mahtaisi lukijaa kiinnostaa? Samalla lukijani ylittävät kolmen miljoonan rajan vuoden 2019 lukijoistani. Vuonna 2007 heitä oli vain murto-osa tästä lukijamäärästä. Miljoonan raja ylittyi sekin vasta 2015 syksyllä. Lisäys tapahtuu sysäyksittäin ja seuraava raja on aina edellistä suurempi. Muutokset eivät ole lineaarisia vaan pikemminkin eksponentiaalisia.
Mitä sitten kirjoitin marraskuussa 2007. Kirjoitan tänään omat kommenttini kursivoiden ja numeroiden ne samalla. Ne voi allekirjoittaa myös syksyllä 2019 ja 2022. Hyvät ihmiset kärsivät aina eniten ja on aina helpompi taistella periaatteittensa puolesta kuin elää ne todeksi.
Ristiinviestinnän mestarit
Surullisten uutisten marraskuu 2007
19.11.2007-30.10.2019-19.10.2022
Onko internet ja globalisaatio, web yhteisö ja Suomea kohtaavat surulliset väkivallanteot sattumoisin yhdessä esiintyviä tapahtumia vai jotenkin toisiinsa liittyviä ja toisistaan selittyviä? Onko Hegelin, Nitezchen tai Platonin filosofialla yhteys suomalaiseen väkivaltaiseen käyttäytymiseen?
Ovatko filosofit Helsingin Sanomissa oikeasti huolissaan, vai liioitellaanko jotakin sunnuntain lehdessä kulttuurisivuilla? Onko media sähköisenä ja osana web -ympäristöä jotenkin ulkopuolella ”perinteisestä” mediasta ja kaksinaismoraalin ylläpitäjänä jo liian läpinäkyvä Suomen Kuvalehden hihkaisussa: internet, internet, internet, Apu -lehti sitä myötäillen?
1)Tänään tähän on mahdollista myös vastata. Vanhat filosofit ovat olleet oikeassa mutta elivät vain väärässä ajassa. Tuo ajan kuvaukset kaksinaismoraalista ja väkivallasta olivat oikeita, mutta niitä ei voitu mitenkään empiirisesti testata. Kaksinaismoraali on tullut nyt tutuksi etenkin seuraten päätöksentekoa politiikassa sekä kommentoiden kansalaisina sitä sosiaalisen median sivuillamme. Perinteinen mediamme ei sitä kommentoi juuri lainkaan. Se hakee sille vain syntiukkeja.
Onko Nokian surmien takana oleva hoitaja Nietzcheä lukeva ja netissä vertaisryhmiä hakenut insuliinin käyttäjä? Pitäisikö insuliini sulkea suomalaisilta hoitajilta? Onko Suomesta yllättäen tullut näin sofistikoitu kansakunta? Luemme filosofeja ja surmaamme vasta sen jälkeen? Ei ole tullut! Kyseessä on massamurha, jossa nainen on nyt hakemassa ennätystä mieheltä. Onko toinen jotenkin siedettävämpi ja helpommin ymmärrettävä, hyväksyttävämpi? Ei ole! Päinvastoin.
2) Vuoden 2007 insuliinisurmat on jo unohdettu. Niitä ei tehty toki lukien ensin kreikkalaisia tai vanhempia filosofejamme. Omatkin jäivät lukematta. Syyt löytyvät kokonaan muualta kuin perinteisen läntisen maailmankuvan ja ylidiagnostisoidun lääketieteen tulkintoinamme. Syyt ovat omassa ajassamme ja sen oikuissa. Ne ovat liian lähellä, jotta ne voisi huomata.
Kun kaikki ulkopuoliset syntipukit on haukuttu ja syyttömät rangaistu, olisiko median aika katsoa peiliin ja etsiä ongelmaa omasta kriisistämme? Näkyvin ylilyönti oli uutisointi televisiossa suorana lähetyksenä Jokelan koululta, jossa kameran edessä ja takana kauhistellaan kameran paikkaa, surevien joukossa Jokelan koululla tungeksii toimittajia, ja etsitään yhdessä uutta kuvakulmaa.
Web -ympäristö oli senkin jo reaaliaikaisena löytänyt paikkansa ja uusi media oli elämä itse, ihmiset sitä muokaten ja aidosti peläten, mutta myös hakien omille sivuillen uutta kerrottavaa, reaaliaikaisesti. Nyt on aika pohtia, miksi Nokian hautausmaalta löytyy viisi myrkytettyä ruumista lisää. Olisiko siellä ehkä muitakin, myrkyttämättömiä tai sodissa selviytyneitä, vanhuuteen kuolleita? Jatkuuko pelkomme nyt ilman globaalia ja ulkopuolisia uhkia aitosuomalaisena helvettinä?
3) Oman aikamme media, perinteinen ja uusi, toimivat kuten median on perinteisesti kuulunutkin. Kun julkisuutta haetaan, uutta sensaatiota ja kuvakulmaa kerronnalle, itse asia unohtuu, sen synty ja surulliset taustat. Oleellista on reaaliaikaisuus ja julkisuus, oman median menestys. Tämä sama tapa viestittää on sokaissut meidät kaikki.
Se ohittaa menneen maailman normiston ja moraalin sekä antaa väärän viestin siitä, mikä on oleellista ja mikä vain pintailmiötä. Näin myös lapsemme saavat kokea viestintää, joka on kuin stand-up koomikkojen tuottamaa. Siinä pilaillaan vakavilla asioilla ja narrin komiikka perustuukin juuri yllättävään tulkintaan, ristiin viestinnän paradoksiin.
Web ympäristön elämä näyttäytyi muuna kuin perinteinen kokemamme verkosto vuonna 2007 tekemässämme tutkimuksessa. Perkele oli tullut internettiin. Sen vieminen ministeriöön, kuntiin, julkisen hallinnon laitoksiin, on yhtä epätoivoista kuin Jokelan murhaajan teot kerrottuna internetissä etukäteen.
Internetissä julkaistua kirjaa ei lueta. Ei edes sähköistä uhkausta tai videota. Me reagoimme vain kirjoitettuun sanaan ja siihen viralliseen mediaan, johon sosiaalinen pääomamme ja kulttuurinen muistimme on meidät koulinut ja hierarkia rajansa asettanut.
Siihen eivät kuulu sellaiset viestintävälineet, joiden luonne on virallisen viestinnän ulkopuolinen, toisen ihmisen antama. Kun kyseessä on byrokraattisen ympäristön toiminta tai toimimattomuus suljetun kansakunnan epigeneettisessä muistissa, jota ei voi olla.
4) Olemme oppineet reagoimaan viralliseen viestintään. Se on osa koulutustamme ja vakavasti otettavaakin. Ei stand up komiikkaa tai kenen tahansa viestimää sosiaalisen mediamme sisällöntuottajana. Nyt myös viralliset viestijämme tuottavat sellaista viihdettä, joka on “reality” maailman amerikkalaista viihdettä.
Rajat ammattimaisen työn ja amatöörin puuhastelun välillä ovat hämärtyneet. Samalla perkele käytti tätä hyväkseen ja yhteiskunnan uudessa hybridivaiheessa, jolloin kyberturvallisuus käsitteinä tuli tutuksi, mutta pysyi samalla vieraana. Perinteisestä byrokraattisesta ja turvallisesta ympäristöstä astuttiin tuntemattomaan. Sekä yksilöinä, yhteisöinä että kansakuntinamme.
Vie oman aikansa ennen kuin oma reaaliaikainen mediamme alkaa oivaltaa ja toimia samoin kuin web -ympäristön avoimen viestinnän kulttuurit ja ihmiset, joille ihmisen hätä on oivallettava ja ymmärrettävä viesti, johon myös reagoidaan. Riippumatta mistä se tulee! Suomen tapaukset eivät ole globaaleja ja yleistettävissä, väittää brittimedia ja saattaa olla oikeassa.
Suomi reagoi sen mukaan kuten itäblokin suljetut yhteiskunnat ja kiusaajien elämä on meillä helpompaa kuin kiusattujen. Innovaatio on meillä innovaation diffuusiota, levinnyt ja hyväksyttävä tai usein torjuttava ilmiö. Ehkä me torjumme ja jatkamme elämäämme, oli se miten sietämätöntä tahansa.
Se on hyvin suomalainen ilmiö myös netissä. Persoonaton ja vailla psykologista kokemusta. Empatia ei ulotu edes suruliputukseen matkalla Hämeestä ja Forssasta 600 kilometriä Ouluun. Miten sitten mahtaisi olla Venäjällä, jossa Putinismi on hyväksytty ja kiitelty tapa asennoitua Ukrainaan, sukulaiskansaan. Miten Putin reagoi Ukrainaan siellä sotimalla? Mytomania toimii ainakin toistaiseksi. Eskapistinen maailmankuva ja teatraalinen elämä johtajineen antaa sille kasvualaustan.
5) Reaalisen maailman ja sen ymmärtäminen viestinnässä on evoluutiomme tuloksena mahdotonta. Me elämme edelleen joko luoliemme suulla sieltä maailmaa tarkkaillen tai lähiyhteisössä ympäristöstämme lapsina havaintoja tehden. Maailma on sitä, millaisena se lähiyhteisössä meille avautuu. Juuri tähän geneettiseen ja psykososiaaliseen maailmaamme murtautui uusi vaikuttaja. Me yritämme jatkaa, ikään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Oli tämä uusi vaikuttaja kuinka sietämätön tahansa tai samalla globaali ja kokonaan vieraan kulttuurin, usein myös slummin tutosta.
Emme voi vain sulkea televisiota ja vaihtaa kanavaa kun kännykkä jää aukia. Samalla myös hyvin surullisten tapahtuminen kohdalla empatia ei ulotu suruliputuksena siirryttäessä maailman laidalta toiselle. Jo 600 kilometriä näytti olevan liikaa. Brittimedia kauhistelee meitä, mutta katsoo, ettei Suomen tapaukset ole yleistettävissä.
Tänään me seuraamme heidän Brexit käyttäytymistä ja toteamme, ettei se ole koko Eurooppaan yleistettävissä. Huijaamme itseämme sekä paikallisella (lokaali) että globaalilla tasolla samaan aikaan korviemme välissä seikkaillen. Pidämme sen oman tietonamme. Sen analysointi ei varmasti onnistu kreikkalaisia filosofeja lukien. Ikävä kyllä vastausta eivät osaa antaa myöskään oman aikamme insinöörit tai poliitikot. Harva turvautuu lääkäriin ja vasta sairastuttuaan vakavasti.
Miksi media yhdistelee asioita toisiinsa kertoen yhteisöllisyyden olevan sekä syy että seuraus huonoon oloomme? Onko yhteisöllisyys pysähtyneen kulttuurin luovaa joutenoloa ja kykyä säilyttää maaseutumainen traditio, kuten HS:n yliö kertoo 19.11.2007 ja hekumoi sen perään? Meidänhän kuului vihata ja halveksia maaseutua ja maalaisia tuon saman median julistuksena, ja syynä juuri tuo samainen ahdistava yhteisöllisyys! Kumpaa tämä ristiviestintä palvelee; pelon maantiedettä vai turvallista kotiseutua?
Vai onko HS keksinyt uuden määritelmän yhteisöllisyydelle? Ehkä koditon raha ja sen juurettomat globaalit kulkurit, teosofi materialistit ja pelurit ovatkin uusi kotimme, Jumalamme ja seurakuntamme kasvottomat jäsenet?
6) Ristiin viestintämme pahaan oloon haetaan selityksiä. Yksi yleisimmistä on perinteinen yhteisöllisyys ja sen tuoma turvallisuus. Toinen on sosiaaliset rakenteet ja normistot, sosiaalisen pääoman kuljettama kulttuuri, jossa uskonto on ollut aina kirkkona osa myös psykologiaa, sosiologiaa, taloutta, perimää, syntymää ja kuolemaa, taivastodellisuuttamme, monella tapaa rakenteellinen tukijalkamme.
Sen rapauttaminen on ollut yhtä arveluttavaa kuin vaikkapa sukupuolettoman kielemme muuttaminen vielä sukupuolettomammaksi. Kieli on kuitenkin väline, jolla viestitämme, ajattelemme, näemme unemmekin. Vieraat kielet eivät sitä ole eivätkä välttämättä myöskään tunnekieltämme. Kun siirrymme sen käyttäjiksi, heitämme samalla tunteet turvallisesti nurkkaan. Tunteeton ihminen on psykososiaalisesti pelottava ilmiö. Pidämme sellaista ihmistä psykopaattina. Mikä selittää putinismin ja sen jäljet Ukrainassa?
Kuka ehtii rakentaa Lapin altaat, ennen kuin Helsinki hukkuu Jäämeren jäistä vapautuvaan hyiseen olotilaan? Noita altaita rakennettiin alun perin Enso Gutzeitin toimesta ja tavoitteena myös Lapin teollistaminen ja puunjalostus. Näin kertoo Enson tuolloisen vuorineuvoksen ja isoisäni veljen jälkeensä jättämät paperit Pohjolan Voiman perustamisasiakirjana. Kilpailijaksi nimettiin valtio ja Kemijoki Oy. Alkoivat koskisodat.
Me rakastamme sotia etenkin, kun uhrit ovat paikallisia lappilaisia. Kun sitä tutkit ja väittelet tohtoriksi, on hyvä varmistaa, mitä muut tutkijat ovat löytäneet ja matkustaen myös ympäri suurten tekoaltaiden maailmaa. Ne jäljet ovat rumia.
Miksi nyt viestitään ristiin Jyväskylässä asuvan ministerin toimesta? Lisääkö se pelkoa vai yhteisöllistä hyvinvointia? Aika aikaa kutakin ja ajalla voi selittää myös ajattomaksi muuttuvan elämämme outouden mutta myös onttouden. Kertoa kuinka maailmankuvan muutos on kaiken takana.
7) Olen koko ikäni joutunut paikkailemaan menneitten sukupolvien aiheuttamia ekologisia ja emotionaalisia, taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia etenkin Lapissa, saamelaisten asuinpaikoilla. Silloin kun näiden elinkeinot, vuosituhantinen kestävä elämäntapa, näiden vanhat elinkeinot on pilattu. Minulle on tullut jonkinmoinen käsitys näiden muutosten synnystä ja luonteesta myös seuraten vastaavia muutoksi Afrikassa. Aasiassa ja Amerikassa, Venäjällä, Euroopan niillä alueilla, josta muutos on lähtöisin. Muutokset ovat dramaattisia ja samalla traumaattisia.
Jos ne tapahtuvat tietämättä, salakavalasti ja valehdellen, parempaa luvaten, silloin ne ovat rikollisia. Kun nyt tästä rikoksesta on tullut hyve, sen tekijöitä palkitaan ja samaan aikaan paetaan poliittista vastuuta, uudistukset eivät enää etene lainkaan. Tämän ilmiön, ongelman, ratkaisu on jokaisen meidän hoidettava omalla kohdallamme. Siihen ei löydy ratkaisua ulkopuolelta, uskotellen johonkin meitä viisaampaan, moraalisesti parempaan ja luotettavampaan.
Me kannamme itse vastuun. Omantunnon pisto opettaa meidät vain pistämään, eikä se varjele meitä synninteosta, pilaa vain ilomme. Niinpä keisari tekee sellaista, josta muut vain uneksivat ja hänen hankkimansa suosiokin on yhtä petollinen kuin hän itse. He sanovat laki mutta tarkoittavat valtaa ja ylistävät hyveitä, joita eivät itse ole ikinä harrastaneet.