20.12.2022
Narraatioista ja narsismista olen kirjoittanut runsaasti ja ne ovat myös luetuimpia artikkeleitani. Tästä on lyhyt matka suomalaiseen arkeen ja masennuksen, kiusaajien yhteiskuntaan. Kiusaaminen on sekä lasten että aikuisten suomalaista mielimaisemaa ja sotien jälkeistä elämää. Jokainen meistä pystyy tunnistamaan sen ja ymmärtää mistä on kysymys. Sen sijaan maailmaa kiertäneenä voin vakuuttaa, ettei ilmiö ole suinkaan globaali ja kaikkien yhteiskuntien yhteinen tauti alkuunkaan.
Kiusaaminen yhteiskunnallisena ja periytyvänä sosiaalisen pääoman muotona edellyttää aggressiivista hyökkäystä oman lajin jäsentä tai jäseniä vastaan. Kyse on virhekäyttäytymistä ja Eurooppa on jostakin syystä ollut sen kasvupohjana otollinen. Se kun edellyttää myös kilpailua ja sellaista psykososiaalista ilmiötä, jossa mukana on myös läntisen kulttuurin kilpailun rinnalla toistuvat sodat ja aggressio.
En nyt palaa yli 5000 artikkelini kaikkiin alan erikoisuuksiin yhteiskunnassamme, en edes oman kulttuurimme juurille ja sen synnyn taustoihin. Se kun edellyttäisi poikkitieteistä pohdintaa ja veisi liian syville vesille, joista Kalevalainen kerronta ovat tyypillistä kulttuuriamme sekin.
Kielemme synnyssä on lisäksi sellaista valikoimaa, jollaista kaikki kielet ja kulttuurit eivät tunnista. Lisäksi taustalla on myös geneettistä perimää ja sen mukana syntyvää aggressioita, joskus myös tapaa suojautuakin tavalla, joka on kulttuuriin ja sen sosiaaliseen pääomaan, myös geenistöön sidottua.
Otan esimerkkinä lopuksi vain yhden, narsistisen luonteen ja perimän, sekä lainaan siinä varmuuden vuoksi alan tutkijan ja lääkärin luokitusta. Omalla kohdallani kiusaaminen tuli toki tutuksi niin peruskoulussa, supistetussa kansakoulussamme, keskikoulussa, lukiossa ja lopulta myös yliopistossa ja etenkin tutkimuslaitoksessa, jossa taustalla oli traumaattinen muutto Helsingistä maaseudulle, Sydän-Hämeen ydinalueille. Se jäi aikanaan hoitamatta, siinä missä allasevakkojen tai Karjalan evakkojen muutot kotiseudultaan Savoon, Satakuntaan, Hämeeseen, Pohjanmaalle jne. Myös Lappi sai liki puolesta miljoonasta karjalaisesta osansa.
Pakkomuutot ja kiusaaminen olivat osa päivittäistä tutkimustyöni arkea käynnistäessäni omat tutkimukseni etenkin allasevakkojen kohdalla, jolloin myös tietokone oli jo apunani ilmiön taustoittamisessa ja tyypityksessä, suurten aineistojen analyysissä alkaen 1970-luvun alusta.
Ihmisten juuret ja niiden taustalla olevat niin perityt kuin ympäristön paikkaleimautumiseen liittyvät syvän spatiaalisen identiteetin muistot ovat säilyviä, siinä missä transgeenistä mukautumista kuvaavat pimeät kokemuksemme. Niitä ei voi sivuuttaa pystymättä yhdistämään, jälleen kerran, poikkitieteistä aineistoa ja lähestymällä haastetta oman aikamme tieteen tarjoamin välinein.
Kiusaajan muotokuvan synty
07.08.2010-20.12. 2022
Kiusaaminen on aikuisten maailmassa sosiaalisen kilpailun muoto, jossa pyritään vaikuttamaan ihmisen sisäiseen pääomaan. Kiusaaja kohdistaa hyökkäyksensä siihen pääomaan, johon kiusatun asema yhteisössä perustuu. Hyökkäys voi olla verbaalista, fyysistä, eleellistä jne. jolla hyökkääjä horjuttaa ihmisen oppimaa psykososiaalista olotilaa. Se on kuin elämää karhun kainalossa mutta samaan aikaan jäämistä Naton odotushuoneeseen ja naulakkoon.
Se muistuttaa suomalaisia Urho Kekkosen ajasta ja suomettumisesta sekä samaan aikaan myös hyvin etäisistä ajoistamme, ei vain talvisodasta, jäämistä ikään kuin idän ja lännen välille, vaihtorahaksi tai pelin välineeksi, elämäksi, jossa suuret sanelevat ja pienemmät ovat panttivankeja, odottavat kohtaloonsa alistuneina. Mitä suuret edellä sitä pienet perässä. Teoria ajopuusta on taas usein esillä.
Suunnitelmallista alistamista
Työelämässä ja aikuisten maailmassa kiusaaminen on pääsääntöisesti suoraa tai välillistä maineen pilaamista, suunnitelmallista alistamista, jolloin kiusattu menettää lopulta toimintakykynsä tai se alenee oleellisesti. Tyypillisin tapa puolustautua kiusaamista vastaan on uhittelu. Harvoin se yksin toimii, pikemminkin vain ärsyttää kiusaajaa ja toimii laukaisijana, kiusaaminen pahenee.
Aikuinen kiusaajana on pääsääntöisesti luonnehäiriöinen ihminen. Tällöin kiusaaminen ei ole pelkästään sarkastisia huomautuksia, haasteita tai loukkauksia, joilla pyritään saattamaan kiusattu onnettomaan tai voimattomaan mielentilaan. Tunnevammainen ihminen on harvoin itseironiaa käyttävä älykkö ja humoristi. Kiusaaja ei ymmärrä tekojaan tai niiden emotionaalista merkitystä ja muistuttaa vaikkapa elokuvien massamurhaajista annettua karrikoitua mielikuvaamme psykoottisesta tappajasta, jossa mielihyvä syntyy mielettömistä teoista.
Koulutettu taituri
Luonnehäiriöinen narsisti ei tyydy pelkästään eristämiseen, syrjintään, keskisormen näyttämiseen, ovien paiskomiseen tai muihin huomiota herättäviin mielenilmaisuihin. Oikea kiusaaja on alansa ammattilainen, professionaalinen osaaja ja ylpeä siitä.
Vielä vähemmän hän käyttää fyysistä pahoinpitelyä, potkimista, tönimistä, tavaroiden heittelyä tai sylkemistä. Ammattilaisen näkemyksenä sellainen on amatöörin puuhastelua.
Toista vahingoittava henkinen tai fyysinen väkivalta ovat lähinnä koulukiusaamisen muotoja ja kohdistuvat toistuvasti ja tahallisesti suhteellisen puolustuskyvyttömään lapseen tai nuoreen. Näistä taitavimmista, narsismiltaan häiriintyneistä, kasvaa aikanaan ammattikiusaajat ja -masentajat.
Pätemisen tarve kouluissa
Koulussa kyse on pääsääntöisesti pätemisen tarpeesta, ei niinkään häiriintyneestä narsismista tai huonosta itsetunnosta, kuten joskus väitetään. Kyse voi olla myös pelkästä ajankäytöstä, ei niinkään vallankäytöstä nokkimisjärjestystä hakien. Kiusaajana ihminen on hyvin mutkikas psykofyysinen, biologinen ja sosiaalinen eläin.
Kiusaamisen kohde on yleensä jotenkin ryhmästä poikkeava, joskus hyvinkin lahjakas lapsi, kiusaajan näkökulmasta liiankin lahjakas. Kiusaajan ymmärtäminen ja ongelman psykologisointi on yleensä virhe ja parhaiten toimivat sanktiot, juridiset keinot kiusaajan ja kiusaajien sekä koulun suuntaan. Oikean kiusaajan kouluttaminen ammattilaiseksi on lopetettava ajoissa.
Tuleva ammattikiusaaja oppii ammattinsa yhteisössä, jossa normit, moraali ja eettiset ohjeet, tai niiden täydellinen puuttuminen, ruokkivat kotona saatuja tunnevammoja ja niiden menestyksellistä käyttöä myöhemmin aikuisiässä. Ammattikiusaajan takana voi olla hyvinkin väkivaltainen, rikkonainen lapsuus ja kiusattu voi hänkin olla sekä fyysisesti että henkisesti lyöty ihminen. Ammattikiusaaja “haistaa” kohteensa ja muistuttaa parfymööriä tuoksujen tuntijana.
Nuorempana normaalin oloinen ihminen
Narsistinen luonnehäiriö aikuisten kiusaamistapauksissa on ilmiönä vaikea kuvata nuoruusajan riikinkukkoilmiöiden vuoksi. Kaikissa meissä on nuorena samoja narsistisia ylilyöntejä.
Kiusaaja on päällisin puolin normaali, usein jopa normaalia fiksumpi, olemukseltaan ja karismaltaan muita menestyvämpi. Näin hän saattaa olla myöhemmin myös johtavassa asemassa toimiva vaikuttaja ja vallan käyttäjä, arvostettu ja deflonpintaiseksi markkinoitu ihminen. Runsas esilläolo lisää narsistisen luonnehäiriön omituisuuksia ja vähitellen mielipiteet henkilöstä alkavat jakautua. Osa ihailee ja osa alkaa epäillä tällaisessa ihmisessä olevan jotain poikkeavaa, asiaankuulumatonta.
Kun epämääräinen olo työyhteisössä tai kotona alkaa muuttua ahdistukseksi ja pitempiaikainen yhdessäolo tuo mukanaan epätavallisen määrän itsekeskeisyyttä, itsekkyyttä, häikäilemättömyyttä, normaalit terveet ihmiset havaitsevat luonnehäiriöisen täydellisen kyvyttömyyden ottaa huomioon ihmisten tosiasialliset tarpeet ja tunteet.
Johtajana kiusaaja alkaa toimia liki sadistisesti ja hakea ympärilleen hovia ja näille yhteisiä syntipukkeja, kiusattavaa. Kiusattavaksi ei siihenkään kelpaa kuka tahansa, ja ammattikiusaaja hakee yleensä organisaation sisältä tehtävään oman asemansa lähimmät uhkaajat. Usein tämä tapahtuu hajottamalla ja tätä kautta halliten.
Pahoinvointi, ristiriidat syvenevät
Työyhteisössä alkaa syntyä ristiriitoja, jotka ovat luonnehäiriöisen hajota ja hallitse periaatteella rakennettuja koukkuja ja toiminta yhteisössä kriisiytyy. Etäämpää seuraten häiriintynyt esimies toimii kuin “pässi narussa” poukkoillen ja työyhteisö alkaa seurata hänen puuhakasta liikehdintäänsä, sen sijaan että se olisi motivoitunut ja suorittaisi tehtäviään itsenäisesti.
Koulussa kiusaaminen liittyy kotiin ja ystäväpiiriin, kouluoloihin ja terveyteen. Kiusaamiseen johtavat tekijät ovat yleensä helposti havaittavia koulun työilmapiirissä ja lasten hylkimisreaktiot kiusaamisilmiöinä ylipainoista toveriaan kohtaan ovat näkyviä.
Usein taustalla ovat kodin olot, salatut aggressiot ja häpeä, lapsen paha olo ja pätemisen tarve. Kun lapsi ei saa huomiota kotona, pätemisen tarve hoidetaan koulussa aiheuttamalla häiriötä. Harvemmin kyseessä on usein muodikkaana esitetty itsetunnon puute. Lapsen itsetunto on vasta muotoutumassa ja murrosiässä kadoksissa.
Aikuisen narsistisissa häiriöissä tilanne on jo toinen. Ammattikiusaaja on itsetunnoltaan ja tunne-elämältään ontuva otus ja evolutionaarisesti tulkiten muistuttaakin eläintä ja luolissa kokemiamme opittuja ja ehdollistettuja refleksejä.
Iän myötä paheneva ilmiö
Työyhteisössä luonnehäiriöinen asettaa yleensä ympäristölleen ja kiusatulle kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistää, rakentaa itselleen hovin, jota palkitsee sekä hakee syntipukkeja ja alistettavaa uhria. Ero koulukiusaajan pätemisen tarpeeseen on kuitenkin selvä ja liittyy etenkin keski-iässä uusiin mahdollisuuksiin käyttää valtaa.
Valta sokaisee narsistisen luonnehäiriöisen ihmisen toisin kuin normaalin persoonallisuuden ja sen monet vivahteet. Vallasta ja sen käytöstä tulee osa luonnehäiriön välinettä, se ei ole osa työyhteisön suorituskyvyn ja hyvinvoinnin kohottamista.
Iän myötä ongelma pahenee ja korostuu juuri häiriölle tyypilliset yhden asian “ilmiöt “, oman egon korostaminen ja muiden alistaminen tai väheksyminen. Samalla syntyy vainoharhaista käyttäytymistä ja työyhteisön ahdistus ja ristiriidat yleistyvät.
Etenkin uudet työpaikalle rekrytoituneet eivät tajua mistä ongelmat saattaisivat johtua, ja heitä käytetään hyväksi rakenneltaessa usein jo vaikeasti sairastuneeseen yhteisöön paikkoja uusille “syntipukeille”. Näin vahingon annetaan kiertää ja ammattikiusaajat saavat uusia uhrejaan. Työyhteisö alkaa siirtyä pois alkuperäisestä tehtävästään.
Pätemisen tarpeesta kohti turhaumaa
Selvästi havaittava myöhemmän iän luonnehäiriö muistuttaa jossain määrin koulukiusaajan turhaumaa. Kun narsistin elämästä ei tullutkaan sitä suurta ja ihailtavaa, pettymykset puretaan aggressiivisessa käyttäytymisessä ja itsekkyys muuttuu välinpitämättömyydeksi läheisistä. Muutos tuntuu usein yllättävältä, ellei siihen ole riittävää ajallista perspektiiviä. Yllykkeet ovat olleet kaiken aikaa olemassa, ja niitä oli vain luettu väärin, tai ne tulivat esille siedettävämmässä muodossa. Ammattikiusaaja ei vielä osannut ammattiaan täydellisesti.
Koulukiusaamisessa masentuneisuus ja mielialan vaihtelut vaivaavat pääsääntöisesti kiusattuja ja alttius masennukseen siirtyy myöhemmin myös aikuisuuteen. Luonnehäiriöinen aikuinen ja vanheneva kiusaaja muistuttaa tässä murrosikäistä ja kiusattua lasta. Nuoren kiusatun kohdalla itsetunto laskee ja sosiaalisten tilanteiden pelko kasvaa. Kynnys hakea apua muuttuu sekin korkeammaksi ja syntyy noidankehämäinen kierre.
Jotkut koulukiusatut turvautuvat väkivaltaan vaiheessa, jolloin kynnys ylittyy ja normaali elämä häiriintyy kohtuuttomasti. Joskus kiusatut alkavat kiusata muita, syntyy pakonomaisia, liki neuroottisia tai joukkopsykoottisia ilmiöitä, jolloin ulkopuolisten on puututtava asiaan. Kouluammuskelutapauksissa osasyynä on usein juuri tällainen yhteisön sisäinen patoutuma.
Rikosoikeuden piiriin kuuluvat teot
Koulukiusaaminen kuuluu vaikeimmillaan rikosoikeuden piiriin. Monet kiusaamisen muodot ovat jo sinällään henkilön koskemattomuutta loukkaavia (lyöminen, töniminen, potkiminen, loukkaava viestittely ja internetin sisällä tehdyt rikokset jne.)
Perättömien huhujen levittely voi täyttää pahimmillaan kunniainloukkauksen merkistön ja alkavat lähestyä työyhteisön sisäisiä pitkälle tulehtuneita ihmissuhdeongelmia. Joskus tutkimuksissa asiat menevät päälaelleen. Ruotsin vaikeasti vammainen poliisijohto johti tutkimuksia ja sai itse vuosien vankeusrangaistukset.
Suomessa puolestaan sota-aikojen pitkät poikkeusolot johtivat raaistuneeseen yhteisöön ja suurten ikäluokkien syntyessä normit, moraali ja eettiset ohjeistukset olivat kadonneet. Kouluissa ja kaveripiireissä, kodeissa, kiusaaminen ja sadismi olivat usein osa kasvatusta.
Ammattikiusaajia syntyi paljon ja maine kiusaajien yhteiskuntana, jossa alkoholismi oli kuin pitkäkestoinen itsemurha, olivat juuri Ruotsista tulleita arvioita suomalaisten siirtolaisten elämästä siellä. Suomi muistutti 1940–50 luvuilla tämän päivän pommitettua Afganistania tai 1960-luvun Vietnamia lapsineen. Tunnevammaisten vauriot eivät korjaudu hetkessä vaan vaativat uusia, terveissä oloissa kasvaneita sukupolvia.
Netti ei psykologisoi virtuaalielämäämme
Kirjoitin aiemmin blogissani verkostossa tapahtuvasta kiusaamisesta ja narsismin häiriöistä siellä. Verkossa prosessit ovat persoonattomia ja yhteisöllisyys epämääräinen. Kiusaajan tunnistaminen on vaikeampaa kuin arkielämässä ja työpaikoilla, koulujen käytävillä. Jos viitteitä kiusaamisesta vähänkin ilmenee, helpointa on sulkea heidät ulos sosiaalisen median siitä verkosta, jossa aikaansa kuluttaa tai joutuu työnsä puolesta toimimaan.
Sosiaalisissa yhteisömedioissa on aina häiriköintiä ja joskus hyvin vaikeitakin mielialahäiriöitä, jolloin helpoin keino torjua ne, on pitää itsensä mahdollisimman turvatussa verkostoympäristössä ja toimia joutumatta kiusaamisen uhriksi. Koneen voi aina sulkea, surffailla muualle. Pienten lasten kohdalla mielialahäiriöiden tunnistaminen on sen sijaan netissä mahdotonta ja tässä tarvitaan aina vanhempien tukea ja valvontaa.
Cosa nostran kaltainen tukijärjestelmä
Noin joka kymmenes koululainen kärsii jatkuvasta kiusaamisesta ja oletettavasti työpaikoilla suhdeluku on lähellä koulujen vastaavaa, olkoonkin että kaikki työpaikalla suoritettava normaali esim. työnohjaus ei ole kiusaamista. Kouluissa poikien tapa kiusata on luonteeltaan fyysisempää ja verbaalista, sen huomaaminen on helpompaa kuin tyttöjen tapa toimia hienovaraisemmin pääsääntöisesti sulkemalla kiusattu yhteisön ulkopuolelle ja käyttäen väheksyntää.
Tällaista käyttäytymistä tapahtuu helposti kouluissa, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita sekä työyhteisöissä, joissa on selvästi dominoivia ja omaa etuaan valvojia koulukuntia tai ryhmäkäyttäytymistä.
Samaa ongelmaa on mahdollista havaita naisvaltaisilla työpaikoilla, joissa etenkin kilpailutilanteissa narsistinen johto kykenee käyttämään tehokkaasti hyväkseen juuri hovia, jota ylläpidetään ja palkitaan, sekä hakemalla alistettavia uhreja nöyryyttämällä heitä jättämällä “vääräuskoisia” ja “toisinajattelijoita” ulkopuolelle.
Usein kyseessä on pelkkä tapa estää näin tervettä kilpailua ja hoitaa omaa ja hovin taloudellista tai sosiaalista menestystä, tukijoiden urakehitystä ja poliittista valtaa. Tässä prosessissa hovi käyttää ammattikiusaajan osaamista osana omaa menestystään, turvaa näin selustansa ja hakee samalla etuuksia ammattikiusaajalta palkiten sen kiusaamalla syntipukkia. Tämä ilmiö tunnetaan myös monissa apinayhdyskunnissa ja yhteisöissä.
Innovaation ja luovuuden pahin este
Etenkin innovaatioprosessit, uutta ja yllättävää työyhteisöön tuovat osaajat, koetaan usein helppona sulkea ulkopuolelle työyhteisön vakiintuneissa käytännöissä, jotka ovat konservatiivisia ja tukevat ikääntyvän narsistisen johdon mahdollisuutta säilyttää asemansa dynaamisessa ja kiristyvässä kilpailussa. Työyhteisöissämme narsististen ongelmien ja kiusateon lisääntyminen liittyvätkin nykyisin juuri ikääntymiseen sekä toisaalla lisääntyvään päihteitten käyttöön. Näin monet organisaatiot ja työyhteisöt jäävät kokonaan ulos globaalista kilpailusta ja siellä vaadittavista menestymisen malleista.
Paljon tutkittu ilmiö
Kiusaamisen psykologiaa on tutkittu paljon. Kiusaaminen tuottaa kiusaajalle sisäisiä, emotionaalisia palkintoja, kiksejä. Joskus kiusaaja elää näistä tuntemuksista, jossa tausta on lähinnä lajin evoluutiossa ja sen lajityyppisessä käyttäytymisessä. Niiden selittäminen työyhteisön sisältä on joskus turhaa ja aikaa vievää työtä ymmärtämättä tämän logiikan neuropsykologisia taustoja.
Pitääkseen yllä tarvitsemaansa tunnetilaa, kiusaaja joutuu toistamaan toimintaansa ja se tekee työyhteisöstä usein kiusaajansa näköisen ja rutiineja toistavan byrokratian. Kun kiusattu kokee tunnetilan jatkuvana, kiusaaja on välillä ahdistunut ja etsii koko ajan uutta kohdetta tai yllykettä toiminnalleen. Näin statuskampailuna alkanut prosessi jatkuu, vaikka alistettu on jo alistunut, ja seurauksena voi olla masennuksen ohella kiusatun ajautuminen syvään lamaan, psykofyysiset oireilut ja pahimmillaan itsemurha ajatukset. Kiusattu voi myös kokea samaa voimatonta vihaa, jota koulukiusaaminen aiheuttaa, ja jatkuessaan kauan syntyy kierre, jossa ulkopuolisten on syytä puuttua työyhteisön liki psykoottiseen elämään.
Kiusattu ei saa provosoitua
Kiusaaminen ja siihen vastaaminen on persoonallisuuteen liittyvä ilmiö. Terve joustava persoonallisuus kykenee käsittelemään vaikeastikin luonnehäiriöistä kiusaajaansa ja tunnistaa helposti tämän iän mukana pahenevan heikkouden. Yleensä viisas ihminen kykenee välttämään loukkaamasta luonnehäiriöistä kiusaajaansa ja voi säilyttää työyhteisön dynamiikan myös vaikeissa häiriöissä. Kiusaajalla on aina taustalla ongelmia, jotka liittyvät lapsuuskodin rikkonaisuuteen, turvattomuuteen, kykyyn rakentaa kestäviä ihmissuhteita ja pelot tahtovat muuttua raivoksi.
Koska narsismiltaan häiriintynyt on mielestään aina oikeassa, kiusattu käyttää tätä yleensä hyväkseen, ottaa opiksi ja antaa narsistin tuntea mahtinsa huumorilla sitä höystäen. Neuroottinen vihanpito sukulaisten kanssa, joita ei voi valita, ei ole viisasta. Sen sijaan alituista alistumistakaan ei pidä kohdallaan hyväksyä, joskus on kyettävä antamaan myös samalla mitalla takaisin. Oleellista on, että terve persoonallisuus kokee syyllisyyttä ja empatiaa myös kiusaajansa kohtaan, on terve ihminen. Ilmiön psykologisointi on ihan viisasta, mutta sillä se ei korjaudu.
Häiriintyneen narsistin kohdalla on viisasta pyrkiä ajoissa “poistumaan paikalta”, hankkimaan omia voimakkaita liittolaisia ja verkostoja, jotka ovat terveiden persoonallisuuksien tuotetta. Tunnevammaisena “tumpelo” narsisti tekee joka tapauksessa elämän ennemmin tai myöhemmin onnettomaksi. On siis osattava valita ystävänsä oikein ollakseen onnellinen.
Apua täytyy hakea itse
Jokaisella kiusaajalla on esimies, poliisi, opettaja, herra se on herrallakin tyyliin. Koulukiusaamisessa kiusaajalla on myös vanhemmat ja pääsääntöisesti kukaan heistä ei oikeasti halua lapsensa olevan yhteisöllinen häirikkö. Näihin voi aina ottaa kiusaamistapauksissa yhteyttä. Ongelman jauhaminen ja psykologisointi tekee siitä vain yhteisöä hajottavan ja vie aikaa oikealta työltä.
Oleellista on, että kiusattu ei pakene, jumiudu paikalleen, syyllistä itseään ja masennu, muutu toivottomaksi. Riittävän terävä näpäytys saattaa nostaa kiusaajan kynnystä ryhtyä samaan uudelleen. Eläkkeelle jääneellä kiusaajalla ei ole mielestään mitään hävittävää. Ammattikiusaajan eläkeikä ei ala koskaan.
Kahdeksan kiusaajatyyppiä, jotka voivat toimia huomaamatta:
Tunnistatko heitä?
Hyvin moni ihminen on jossain elämänsä vaiheessa kokenut tulleensa kiusatuksi, mutta on myös saattanut kiusata itse, Satu Kaski ja Vesa Nevalainen toteavat tuoreessa kirjassaan Jo riittää – irti kiusaamisesta ja kiusaajista.
Psykologiaan erikoistunut tohtori Josefina Baraka on luokitellut kiusaajat kahdeksaan tyyppiin (Iltalehti 29.01.2017). Niiden sisältö muistuttaa omia tietokoneen keinoja tyypitellä ja luokitella meitä, joista moni tunnistaa myös omat tutkimukseni ja niiden artikkelit. Lainaan suoraan Barakan tutkimuksista tehtyjä tyypityksiä itsenäisyytemme merkkivuonna 2017. Ne eivät ole siten ehtineet vanhentua ja säilyvät varmaan vielä kauan.
Epäasiallisen käytöksen ja kiusaamisen kieltää laki, mutta se on silti hyvin yleistä niin kouluissa kuin aikuisten työyhteisöissä. Psykologian tohtori Satu Kaski ja psykologi Vesa Nevalainen käsittelevät kirjassaan muun muassa kiusaamisen eri muotoja, kiusaamisen käsitettä, sen vaikutuksia ja ratkaisuja kiusaamiseen puuttumiseksi.
Kiusaamisen tunnusmerkkejä on epäasiallisen käytöksen toistuvuus: Esimerkiksi jatkuva pilkkaaminen, sortaminen tai ulkopuolelle jättäminen.
Joskus kiusaamista ei tunnisteta, kirjassa kerrotaan. Pienet katseet, päälle puhuminen, selän kääntäminen ryhmässä, kokouskutsujen ”unohtelu”, ovat esimerkkeinä tällaisesta kiusaamisesta. Sosiaalisen median keinot voivat olla myös hyvin julmia. Pahimmillaan se on anonyymiä, eikä kiusaajia voida tunnistaa.
Kirjassa muistutetaan, että yhteisöt luovat oman norminsa, sen mikä on sallittua ja mikä ei. Toisissa paikoissa esimerkiksi ronski kielenkäyttö, ilkeily ja ”leikittely” kuuluvat yhteisön tapoihin ja se, joka niistä loukkaantuu, ei edes uskalla sanoa sitä ääneen. Ihmiset ovat eri tavoilla herkkiä.
Kiusatun kaava
Kiusaamisen seuraukset uhrille ovat todella musertavia: se nakertaa itseluottamusta ja ajan kuluessa vaikuttaa ihmiseen niin, että itsetunto saattaa lopulta romahtaa. Eli siihen ihmisen omaan käsitykseen siitä, mihin hän pystyy.
Joka kerta, kun kiusaaja on läsnä, itseluottamus on nolla, kirjassa kuvaillaan.
Vaikka ihminen tietäisi osaavansa, hänen uskonsa omiin kykyihin heikkenee. Luottamuksen tunne elämään, hyvyyteen ja koko maailmaan voi muuttua. Kiusattu saattaa toistaa tietämättään surullista kaavaa: Hän yrittää miellyttää muita, koska pelkää tulevansa hylätyksi, mutta lopulta jää yksin, sillä hän ei uskalla antaa itsestään mitään, kirjassa kuvaillaan.
Kiusaaminen jatkuu niin kauan, kun siihen ei puutu kukaan, on kirjan vahva sanoma.
8 kiusaajaa
Kirjassa kuvaillaan kahdeksan kiusaajatyyppiä. Kaski ja Nevalainen kirjoittavat, ettei kukaan synny kiusaajaksi, sillä siihen kasvetaan. Lapsuuden kokemukset ovat tässä kehityksessä merkittäviä. Yhteistä kiusaajille on, että heillä on vaikeuksia myötäelämisen eli empatian kanssa.
1. Ilkeä
Kun empatian kehittyminen on jäänyt vajavaiseksi, ilkeä ihminen saattaa nauttia toisen avuttomuudesta ja hädästä. Hän halveksii hätääntynyttä ja kokee oikeudekseen potkia avutonta. Kiusaaminen on hauskanpitoa toisten kustannuksella. Ilkeän ihmisen omat tarpeet menevät aina muiden ohi. Hän ei välttämättä edes tunnista toisen eleitä ja osaa ottaa vakavasti toisen pyyntöä lopettaa, koska empatiakyky on olematonta.
2. Uraohjus
Uraohjuksen tarkoitus ei ole välttämättä kiusata, mutta hän käyttää kaiken tarmonsa oman uransa pönkittämiseen. Hän haluaa jatkuvasti lisää valtaa, rahaa, ihailua ja seksiä, joskus näitä kaikkia, kirjassa kuvaillaan. Hän saattaa luoda ryhmään epäterveen kilpailutilanteen, hän saattaa sabotoida toisen työtä tai mainetta. Hänellä saattaa olla empatiakykyä, mutta ymmärtää esimerkiksi esimiehensä suruja tasan siihen asti, kun itse ylenee. Hän suhtautuu toiseen empaattisesti vain, jos hyötyy siitä.
3. Pelkuri
Pelkuri haluaa kääntää huomion pois itsestään ja kiusaa muita siksi. Hän pelkää itse joutuvansa kiusatuksi. Hän hakeutuu pääkiusaajan kaveriksi ja on tämän tukena. Hän ymmärtää tekevänsä väärin, mutta perustelee toimintansa itsepuolustuksena. Hän saattaa myöhemmin yrittää hyvittää tekojaan. Hän tietää olevansa heikko ja vihaa omaa epävarmuuttaan. Jos pelkuri joutuu tilanteeseen, jossa kohtaa oman avuttomuutensa, hän käy toisen päälle.
4. Tyhmä reppana
Harvinainen kiusaajatyyppi. Kirjassa kuvaillaan, että tällä tarkoitetaan ihmistä, jonka henkinen kapasiteetti ei ole kovin suuri, eli taidot johtaa itseään, ja olla vuorovaikutuksissa muihin ovat heikkoja. Hän ei ole yleensä pääkiusaaja, vaan aukoo päätään ja on erittäin ilkeä ja toimii pääkiusaajan apurina. Hän huomaa henkilöt, jotka yrittävät väistää kiusaajia ja lähtee heidän peräänsä. Tyhmä reppana ajautuu usein sellaiseen seuraan, josta on hänelle harmia. Kuin Pekka Töpöhäntä -kirjojen kiusaajakaksikko Pilli ja Pulla, kirjassa kuvaillaan.
5. Pelle
Hauskuuttaja hakee toisten hyväksyntää. Hän osaa mollata taitavasti muiden heikkouksia. Pelle osaa nöyryyttää huomaamatta: hän saa muut nauramaan esimerkiksi uhrin taidoille, tehdylle työlle tai muulle vastaavalle. Joskus hänen uhrinsa eivät edes tunnista tulevansa kiusatuksi. Pelle on pidetty, mutta pelkää itse tulevansa kiusatuksi. Hän saattaa nauttia omista naurattamisen taidoistaan niin paljon, ettei aina edes huomaa loukkaavansa. Pellellä on kuitenkin empatiakykyä ja hän osaa pahoitella tekojaan, mutta hän saattaa silti toistaa kiusaamistaan. Hän on älykäs ja osaa lukea muita ihmisiä.
6. Natsipersoona
Natsipersoona on kuin pieni lapsi, joka kuvittelee olevansa kaikkivoipainen, kirjassa kuvaillaan. Hän vihaa niitä, jotka ovat erilaisia kuin hän itse. Hän myös jakaa ihmiset eri- ja samanmielisiin suhteessa itseensä. Ihmisyys liittyy hänen mielestään vain niihin, jotka hän kokee omanlaisikseen. Hänellä on vääristynyt käsitys itsestään ja hän luulee olevansa muiden yläpuolella. Erilaisia ihmisiä hän kiusaa säälimättä. Kirjan mukaan natsipersoona on hankala jo koulussa ja kasaa ympärilleen jengin. Mustavalkoinen ajattelu on tyypillistä. Työpaikoilla natsipersoona kiusaa näkyvästi, eikä pelkää esimiesten reaktioita. Hän ei välttämättä edes pidä itseään kiusaajana. Hän uskoo olevansa oikeassa, hän saattaa jopa uskoa olevansa hyväntekijä estämällä tai vastustamalla tiettyjä asioita.
Vinoutuneen mielen takana on usein pieni ihminen, jolla on sairaalloisia pelkoja, kirjassa kuvaillaan. Jotta hän voisi muuttaa käsityksiään, tarvitaan paljon henkistä työstämistä ja toistoja.
7. Kateellinen
Kiusaamisen syy on kateudessa. Kateellinen on lähellä pelkuria, kirjassa kerrotaan. Kateellinen tuntee empatiaa itseään kohtaan ja kokee jääneensä paitsi hyvästä, mitä muut saavat. Kateuden syyt voivat olla mitä tahansa, mutta toisen onnistuminen on häneltä aina jotain pois. Hän kiusaa, jos on vaarassa epäonnistua itse. Hänellä on parempi olla, jos kateuden kohteella ei mene kovin hyvin. Hän saattaa haukkua hyviä numeroita saanutta koulukaveria nuoleskelijaksi ja työelämässä hän ei kestä muiden saamia palkintoja tai bonuksia. Pahan puhuminen toisesta on yksi hänen keinoistaan. Kirjassa todetaan, että kateellisen ja katkeran ero on siinä, että kateellinen haluaa toiselta kaiken hyvän itselleen, katkera haluaa vain tuottaa pahaa mieltä.
8. Perinteen vaalija
Toiset eivät ole kiusaajia muutoin kuin tietyissä yhteisöissä. Yhteisöt luovat normeja ja tapoja ja voivat tehdä tietyn ryhmän tai poikkeavien henkilöiden kiusaamisen tavallaan sallituksi. Perinteen vaalija saattaa olla kiusaaja, koska vaihtoehtoja ei ole. Hän ei välttämättä uskalla rikkoa tapoja ja perinteitä ja elää yhteisön luomassa ilmapiirissä ilman kyseenalaistamista. Perinteen vaalija kokee myötätuntoa kiusattua kohtaan, mutta ei välttämättä osaa muuttaa toimintaa. Kiusaaja on yhtä lailla perinteen vanki, kuin kiusaajakin, kirjassa todetaan.
Satu Kaski ja Vesa Nevalainen kirjoittavat teoksensa loppusanoissa, että vaikka kiusaamiseen puuttuminen voi tuntua vaikealta, sen lopettaminen on välttämätöntä ja tehtävä on hyvin tärkeä.
Pitää ehtiä. Pitää viitsiä. Älä odota, että joku muu hoitaa. Juuri sinä olet se, joka lopettaa kiusaamisen. Tee se tänään, tee se heti. Sillä juuri sinä olet ratkaisu.
Lähde ja otteet: Satu Kaski ja Vesa Nevalainen: Jo riittää – irti kiusaamisesta ja kiusaajista (Kirjapaja 2017) JOSEFIINA BARAKA