Koko personallisuutesi pelissä
Ab alio exspectes, alteri quod feceris – Odota samaa itsellesi, mitä teet toiselle
Täyttäessäni 50 vuotta Oulussa ilmestyvä Kaleva kirjoitti minusta artikkelin otsikolla ”Kuuden professuurin mies.” Tuosta tapahtumasta on jo yli kaksi vuosikymmentä.
Puolustauduin kertomalla, kuinka elämää on vielä edessäkin, enkä pidä itseäni vielä loppuun poltettuna – professuurien määrällä ja julkaisuilla sitä mitaten. Monella tuotteliaimmat vuodet ovat vasta eläkepäivien yhteydessä syntyviä. Tutkijan kapeutuva maailma saa ikään kuin siivet siitä poikkitieteisestä ihmeestä, jota moneen suuntaan rönsyillyt broadcast voisi myöhemmin tuottaa.
Kalevan kirjoituksessa olin arvellut kesällä 2001 juuri kodin ilmapiirin vaikuttaneen tapaani tehdä töitä ja asennoitua verkostoihin, yhteisöllisyyteen, sosiaalisen muistin mukanaan tuomaan maaseudun työkulttuuriin. Poikki- tai monitieteisyys syntyi tästä ihmiseksi syntymisen noidankehästämme.
Kun ympärillä oli myös kuvataiteita harrastavia, tai jouduit mukaan kilpailuihin, joissa edellytettiin seuraamaan muiden oppimista ja käyttäytymistä runoja lausuen tai lentopalloa pelaten, fyysinen ja henkinen kunto olivat käsi kädessä kulkevaa lapsuuteni ajan kasvuympäristöä. Arpa oli kohdallani heitetty syntymäni hetkellä. ”Alea iacta est.”
En minä tietäni valinnut. Tie valitsi minut. Vanhempani, kieleni, kulttuurin, syntymähetken, paikan savolaisessa vaara- ja järvimaisemassa. Se oli hyvä paikka syntyä. Rikas luonnoltaan ja kulttuuriltaan, pyrki kaiken aikaa yhteisönä toisiaan tukien parempaan elämänlaatuun. Oli yksimielinen, paitsi vaalien aikaan ehdokkaitaan pohtiessaan. Demokratia toimi ja lapsetkin osallistuivat vaaleihin, tupailtoihin ja vaalipropagandan levitykseen. Itse lausuen jopa runoja noissa tilaisuuksissa jo hyvin varhain lapsena.
Niinpä Sakari Topeliuksen kaltainen hahmo oli minulle tuolloin satuineen ja valtiomiestaitoineen sekä samalla tiedemiehenä ja maantieteilijänä luonnollinen yhdistelmä, jota ihailin. Toki arvostin myös vanhempiani ja sukuani, kyläyhteisöä, johon synnyin ja etäyhteisöä, jossa tapasin vuoden 1850 jälkeen suuren katastrofin jäljiltä hajonneen, ja luostarilaitokselle veronsa maksaneen (kloster) sukuni myöhempää tarinaa Kallaveden rannoilta ja myöhemmin paljon kauempaakin. Purjekunnan veneitten, viikinkimallisten veneitten ylläpitäjistä, kaskenpolttajista noin 5000 hehtaarin tilalta maailman turuille muuttaen. Avainhenkilöt kun hukkuivat onnettomuudessa juhannuspäivänä 1850 Kallaveden aaltoihin. Ketään siitä ei voinut syyttää. ”Accusando fieri infectum non potest.”Syyttelemällä ei tehtyä saa tekemättömäksi.
Jos oli vaikeaa ymmärtää tuolloin olevansa 50-vuotias, vielä vaikeampaa on nyt oivaltaa olevansa 70-vuotias, ja että mennyt pari vuosikymmentä ovat olleet tuotteliaimmat vuoteni. Yli 30 romaania ja valtava määrä artikkeleita, tuhansittain.
Se ei voi johtua pelkästään kehittyneistä välineistämme. Samaa poikaviikaria, jota tuolloin, 50-vuoden iässä, minussa vielä kerrottiin löytyvän, en usko oikein tänään enää löytyvän. Jos tämän ikäinen on kovin idealisti, se on koominen ilmiö, siinä missä nuoren ihmisen idealismin kääntyminen kyynisyydeksi surullista seurattavaa.
Sellaista kehitystä kuitenkin olen omissa oppilaissani havainnut. Surullisinta on kuitenkin se, etten voi viettää nyt syntymäpäiviäni isäni kanssa samaan aikaan. Hän täyttäisi nyt 105 vuotta. Lämmin kiitos hänelle ja äidilleni. En minä heitä valinnut, kuten en mitään muutakaan matkallani kielemme ja kulttuurimme oppien. En valinnut tietäni, tie valitsi minut. Tätä toistellen syntyy vaikutelma: ”Amici, diem perdidi” – ”Ystävät, olen menettänyt päivän.” Titolle kerrotaan käyneen juuri näin. Sen päivän jälkeen Jugoslavia hajosi.
Takavuosina ja edelleen paljon sovellettuja olivat ja ovat Myers-Briggsin persoonallisuustestit. Ne vastaavat myös omia tuhansien ihmisten haastatteluihin perustuvia tietokoneen tekemiä havaintoja. Ensin syntyy neljä pääfaktoria ja näistä edelleen analyysiä jatkaen klusterianalyysein pienempiä ryhmiä. Ne ovat todellisia ja hyvinkin pysyviä.
Menetelmäin mukaan ryhmiä tulee noin 8–16, joista käytetyin on tämä kuudentoista ryhmän jaottelu neljälle pääfaktorille. Vaikkei tieteeseen ja koneiden tekemään jaotteluun uskoisikaan, parempia ne ovat kuin horoskoopin kautta itseäsi tunnistaen tai kiinalaisten kanssa aiheesta keskustellen. Olemme pragmaattinen kansa ja luotamme enemmän tieteen tuloksiin, kuin satuihin ja kertomuksiin, tosin ihmistyypistä (persoonallisuustyypistä) tämäkin riippuen.
Vaaleissa sinä myyt itseäsi. Silloin on kohdallaan, että tunnet itsesi ja omat vahvuutesi, joita kaupittelet. Heikkouksia voi aina vahvistaakin. Kaikkia neljää pääfaktoria tyyppeineen ja niidet kuuttatoista toisistaan melkoisesti poikkeavaa persoonallisuutta sinä et voi kaiken aikaa saalistaa äänestäjiksesi. Johonkin on keskityttävä. Älä ainakaan erehdy haukkumaan eri ihmistyyppejä poliittisiin puolueisiin ja niiden rajoihin luottaen. Nämä ihmistyypit ovat syntyneet ennen tiedettämme ja sen luokituksia. Ennen puolueitamme ja demokraattista valtiota.
Testeissä selvitetään lyhyesti kuvaten asenteemme ympäristöön, tiedon hankintatapaan, tapaan tehdä päätöksiä sekä ylipäätään elämäntyyliämme. Näiden perusteilla olemme joko introvertteja tai ekstroverttejä, tosiasiallisia tai intuitiivisia, ajattelevia tai tuntevia, harkitsevia tai spontaaneja. Yhteensä tästä syntyy vaalikarjasi eli amerikkalainen tapa ja Yhdysvaltain motto: E pluribus unum – Monesta yksi. Tämä ajattelu ei toimi Euroopassa eikä etenkään Suomessa.
Tämän päivän ajattelussa ns. Myer-Briggsin jaottelu on mustavalkoinen ja vanhentunut. Ihmisen persoonallisuus on toki monipuolisempi, moniulotteinen. Luonnontieteitten liittäminen ihmistieteisiin on tuonut näin lisää valaistusta, kuka olet ja millaisia ovat äänestäjäsi. Hyvin harva on joko ekstrovertti tai introvertti.
Kaikki persoonallisuustyypitykset ovat luonnollisesti yksinkertaistuksia. Mutta parempia ne varmaan ovat kuin jakaa pelkästään miehiin ja naisiin, konservatiiveihin ja liberaaleihin tai oikeistoon ja vasemmistoon.
Unohda ne, jos aiot saada ääniä niiltä, jotka ovat oppineita ihmisiä, eivät menneen maailman simmareita, sammareita ja kommareita sekä taantuen 70-luvun vaaleihimme. Tyhjästä kun ei synny mitään: ”Ex nihilo nihil fit.” Harva meistä on rautaa, moni taipua saa, iskelmälaulajan tapaan totuuksia laukoen ja jakaen meidät joko introvertteihin tai ekstrovertteihin.
Tietokoneen löytämät luokitukset sopivat kuitenkin riittävän hyvin poliitikon tapaan tunnistaa sekä itsensä että äänestäjät, joita etsiskellä. Jos olet mielestäsi:
A) Analyytikko sinulla, on taipumusta löytää työsi 1) arkkitehdin, 2) loogikon, 3) päällikön tai 4) väittelijän ammateista. Jos tunnistat niistä itsesi, silloin sen tekevät myös tuohon tyyppiin läheisesti lukeutuvat äänestäjäsikin.
Melkoinen osa oman aikamme menestyvistä poliitikoista ovat tätä analyytikon persoonallisuustyyppiä. Erehtymien on inhimillistä (Errare humanum est) mutta ei nyt analyytikon johtamassa ministeriössä.
Lisäksi olet syntyjään väittelijä ja samalla myös looginen puheissasi, diplomaatti tarvittaessa ja toki sinussa on myös löytöretkeilijää. Päämäärätietoisuus, arkkitehdin varmuus, järjessä ja totuudessa pysyminen, mutta samaan aikaan kyvyttömyys helppoon ja luonnolliseen sosiaaliseen kanssakäyntiin ovat tämän ammatissaan viihtyvän perfektionistin vahvuuksia ja heikkouksia samalla.
Yksin tai samankaltaisten kanssa kaikki sujuu. Politiikassa vain kaikki eivät ole perfektionisteja alkuunkaan. Loogikot ovat lähellä samaa perusfaktoria kuin mitä edellä kuvatut arkkitehdit mutta poliitikkoina vieraassa seurassa usein poissaolevia ja antavat epäsosiaalisen vaikutelman itsestään.
Järkiperäisyys ja perfektionismi ei ole aina politiikassa se vahvin laji, jolla menestyä. Syntyy vaikutelma joko epäluotettavasta tai ujosta, jolloin lahjat menevät politiikassa hukkaan, ura ei etene. ”Festina lente”; Kiirehdi hitaasti kuten keisari Augustus neuvoi itseään.
Yritysjohtajina toimivat päälliköt taas kuvittelevat, kuinka kaikki saavutetaan vain riittävän kovalla työllä. Päällikkö tyyppinä ei tahdo muistaa, kuinka kaikki ei ole vain hänen ansiotaan ja tunne-elämässä on sielläkin petrattavaa. Näin hän jyrää tieltään herkimmät ihmiset ja on yksin valtansa kanssa. ”Ihminen on ihmiselle susi” tämän poliitikon elämässä (Homo hominis lupus est).
Väittelijä alatyyppinä on taas politiikassa vaalien aikaan menestyvä, mutta virassaan kovuutta ja muiden jyräämistä harrastava despootti. Yhteisymmärryksen ja kompromissin saaminen on heikkous, joka ei oikein sovi poliitikolle, vaikka vaaleissa tulisikin ääniä. Päällikön tapaan itsensä ilmaisu ei ole vahvinta lajissaan. ”Oikeudenmukaisuus kun perustu luottamukseen” (Fundamentum est iustitiae fides) (Cicero).
B) Diplomaatit toisena neljästä pääryhmästä ovat empaattisia, myötäeläviä ja tunteellisia ihmisiä. Nytkin mukana on neljä alaryhmää, jotka eivät toki tarkoita ammattia 5) asianajaja, 6) sovittelija, 7) protagonisti ja 8) aktivisti.
5) Asianajaja on muiden tukena viihtyvä poikkeuksellisen rauhallinen, herkkä, muiden tukija, mutta samalla helposti itsensä polttava persoonallisuus. Tällainen persoonallisuus tarvitsee välillä lepoa, ettei polta itseään. Poliitikkona hän on mielipiteistään vahvana tunnettu ihminen. ”Nerous on lahja, oppiminen ilo”. (Integenium munus, discere gaudium!)
6) Sovittelija on periaatteitaan esittelevä, luova ja intuitiivinen persoonallisuus. Tällaiset poliitikot ovat rauhallisia, intuitiivisia mutta samalla myös intohimoisia huomaamattamme. Taiteilijoissa heitä tapaa etenkin, mutta toki myös joskus politiikassa.
Taipumusta vetäytyä kuoreensa ja jäädä huomaamatta ilman tukijoukkojaan tai tukijaansa nämä ihmiset ovat tämän ajan maailmassa pikemminkin sosiaalisen median sisältä löytyviä kuin Arkadianmäen hiekkalaatikolta. Positiivinen, lempeä sovittelija on myös samalla idealisti ja tulee jyrätyksi edellisen ryhmän poliitikkojen toimesta. Terveydellisistä syistä en suosittele asianajajalle oman aikamme poliitikon ammattia. Ilman riittävää tukea, omaa aikaa ja lepoa. ”Fac ut vivas” Hanki elämä.
Idealistina sovittelija ei juurikaan poikkea edellisestä asianajajasta Eduskuntaan valittuna tai joutuneena. Periaatteellinen, luova, intuitiivinen idealisti on poliitikkona Suomessa hyvinkin tuttu ja myös aiemmin tunnustettu persoonallisuus. He vain katosivat mediayhteiskunnan melskeen myötä ja mukana. Filosofista pohdiskelua rakastavat sovittelijat saattavat joskus myös uppoutua liikaa omaan maailmaansa, vetäytyä kuoreensa ja jopa masentua.
7) Myötätuntoinen protagonisti haluaa hoitaa poliitikkona toisten ongelmat ominaan. Samaan aikaan hän huomaamatta puskee muita eteenpäin pelkällä omalla optimistisella asenteellaan. Omien tunteitten analysointi vie välillä harhapoluille ja kuten kaikki muutkin poliitikkomme. Tavoitteena on parempi tulevaisuus mutta usein eksyksissä omiin sisimpäänsä. ”Festina lente” Kiiruhda hitaasti.
8) Aktivisti on lähellä kahta edellistä, mutta samaan aikaan energinen ja sosiaalinen tyyppi. Hänen läsnäolonsa varmasti huomataan myös kunnanvaltuustossa ja Arkadianmäellä. Hän ei ole vain idealisti vaan samalla visionäärikin. Tylsät tehtävät eivät tätä ihmistyyppiä pidättele.
Kuten edellisissä ihmisryhmissä, empaattisuus ja tunteellisuus tuo mukanaan stressiä. Harmoniaan pyrkivät aktivistit kokevat stressiä ja välttelevät konflikteja. Kyky vaihtaa vapaalle käy kuitenkin heiltä edellisiä paria ihmisryhmää helpommin.
C) Spontaanit löytöretkeilijät kolmantena pääryhmänä jakautuvat jälleen poliitikkoinamme neljään alaryhmään; 9) Virtuoosi, 10) Seikkailija, 11) Yrittäjä ja 12) Viihdyttäjä.
9) Virtuoosit ovat tekijätyyppejä, jotka rakastavat tutkia maailmaa käsillään ja silmillään. He kokeilevat ja oppivat yrityksen ja erehdyksen kautta. Kuten kaikki me muutkin mutta harvemmin omaksi ihmistyypiksi juuri tätä kautta luokittuen.
Virtuoosit ovat käytännöllisiä ja ulospäin pidättyväisiä, minkä vuoksi he saattavat vaikuttaa yksinkertaisilta. He vaalivat tarkkaan yksityisyyttään, mutta he ovat myös hyvin uteliaita, ystävällisiä ja avuliaita. Jälleen hyvin perinteinen suomalainen keskiverto kansalainen, mutta muista luokista vain kärjistetymmällä tavalla ja tietokoneen sen havaiten.
Vapaudenkaipuisen virtuoosin on vaikea hyväksyä rajoja ja sääntöjä. He ovat ennalta-arvaamattomia ja nopeita liikkeissään ja saattavat käyttäytyä muiden mielestä sopimattomasti, kuten laukoa tahdittomia vitsejä. Tätäkin tavataan meissä kaikissa mutta onneksi vain rajallisesti. Niinpä Viestikoulun tunnuslause ”Kerralla kuntoon!” (Illico perfectum!) soppi juuri tälle ihmisryhmällemme.
Suomalaisista virtuoosista vain vähän poikkeaa seikkailijoiden ryhmä.
10) Seikkailijan persoonallisuustyyppi on kaikkein kokeilevin. Seikkailijat eivät halua mukautua mihinkään muottiin, vaan heidän maailmansa on värikäs ja spontaani, ja he haluavat jatkuvasti löytää uusia keinoja toteuttaa intohimojaan.
Vergilus havaitsi itsesään tällaista taipumusta ja jätti meille jälkeensä latinankielisen viisauden: ”Aika pakenee palaamatta” (Fugit irreparabile tempus).
Introvertit seikkailijat kaipaavat kuitenkin myös paljon omaa aikaa. Yksinoloaikansa he käyttävät itsetutkiskeluun. Seikkailijoiden on vaikea ottaa vastaan kritiikkiä, mutta he myös unohtavat sen nopeasti. Seikkailijoiden haasteena on tulevaisuuden suunnittelu, sillä he eivät tahdo asettua aloilleen. Heitä varten meillä ovat lait ja asetukset sekä demokratia, poliittiset puolueemme ja tapamme äänestää näitä seikkailijoita säätämään lakeja ja riitelemään puolestamme.
11) Yrittäjät rakastavat olla huomion keskipisteenä ja viihdyttää muita. Yrittäjätyypit tekevät ensin, ajattelevat vasta sitten ja korjaavat virheensä sitä mukaa, kun niitä tulee. Heitä varten meillä on lainsäädäntö ja viljalti virkamiehiä sekä poliitikkojamme. Poliisi pitämään järjestystä sekä oikeuslaitos.
Yrittäjätyypit elävät hetkessä ja rakastavat draamaa ja mielihyvää. He ovat hyvin käytännönläheisiä ja toiminnallisia henkilöitä, joille kouluissa ja työpaikoissa viihtyminen sekä ulkopuolelta asetellut säädökset voivat aiheuttaa haasteita. Haastemiehet ja käräjäoikeus sekä muut julkiset laitoksemme ovat osa tätä kulttuuriamme.
Yrittäjät ovat hyvin tarkkaavaisia ja tuovat huomionsa myös esiin monesti hienovaraisuuden unohtaen. He ovat energisiä ja värikkäitä persoonia, jotka saattavat helposti jyrätä herkemmät ihmiset alleen. Kun ongelmia muiden ihmisryhmien kanssa syntyy, julkinen valta ja oikeuslaitos sekä virkavalta puuttuvat asiaan. ”Finis coronat opus” – Loppu työn kruunaa
12) Viihdyttäjät ovat spontaaneja heittäytyjiä, jotka rakastavat parrasvaloja. He ovat todella sosiaalisia, nauttivat ystäviensä seurasta ja yksinkertaisista asioista. Viihdyttäjät ovat myös todella esteettisiä ja heillä on silmää tyylille. Taloutemme perustan kivijalka on tämän ryhmän ansioita. Kulutus ja kysyntä syntyy viihdyttäjien tapana viettää aikaansa alan eri ammateissamme.
Vaikka viihdyttäjät rakastavat olla itse esillä, he kuitenkin myös aistivat hyvin muiden tunteita ja auttavat ja tukevat ystäviään. Omia ongelmiansa he mieluummin välttelevät kohtaamasta. Tämän seurauksena ne on kohdattava muiden toimesta ja hoidettava hienovaraisesti sekä julkisin palveluin. Veromme syntyvät pääosin näistä palveluistamme ja tämän pääryhmän aktiviteeteista.
Nautiskelua rakastaville viihdyttäjille suurin haaste on hoitaa työnsä huolellisesti. He eivät ole hyviä suunnittelijoita, joten he saattavat esimerkiksi elää yli varojensa ja tukeutua liikaa muiden apuun ja hyvään tahtoon. Tätä varten meillä on sote ja sillä poliitikkonsa sekä virkamiehet. Se sitoo heitä hetkeksi aloilleen. Gaudeamus igitur, iuvenes dum sumus! Iloitkaamme siis niin kauan kuin olemme nuoria.
D) Neljäs pääryhmä ”vartijat” ja sen neljä viimeistä alaryhmää on nimetty seuraavasti: 13) logistikko, 14) puolustaja, 15) johtaja, 16) konsuli ja ne edustavat yhteiskunnan selkärankaa, sen ahkeruutta ja sääntöjämme. Tässä me muistutamme mitä tahansa muurahaispesästä mehiläisyhdyskuntaan, mutta myös monia nisäkkäitämme. Kyse on siten evoluutiosta ja tätä kautta syntyvistä kulttuureistamme.
Ryhmän neljä alaryhmää operoi poliitikoille tärkeän pääryhmän ”vartijat” alla. Me pidämme poliitikkojamme etenkin lainsäätäjinä samalla eräänlaisina yhteiskuntamme vartijoina. Se on tavallaan demokraattisen yhteiskuntamme ydinjoukkoa. Me luotamme heihin: ”Fundamentum est iustitiae fides.” Oikeudenmukaisuuden perusta on luottamus (Cicero).
13) Logistikot ovat hyvin työteliäitä ja huolellisia. Höpöttämisen sijaan he pitävät faktoista ja siitä, että asioihin tartutaan rivakasti. He menettävät helposti kärsivällisyytensä, jos muut eivät ole yhtä päämääräorientoituneita. He muistuttavat parlamentaarikon mielikuvaa parhaimmillaan. He edustavat samalla Yhdysvaltain mottoa: ”E pluribus unum.” Monesta yksi.
Logistikkojen on vaikea sietää laiskuutta ja epärehellisyyttä. He toimivatkin mieluiten yksin eivätkä halua tukeutua muihin ihmisiin. Logistikoille totuus on äärimmäisen tärkeää ja heidän suorapuheisuutensa saattaakin pahoittaa välillä muiden mielen. Monipuoluejärjestelmässä mielensä pahoittaminen ei ole kuitenkaan tarpeen. Hallitusta seurataan oppositiosta käsin ja vaaleja pidetään tuhkatiheään. Myös kriittinen media seuraa logistikkojen muuten arkaa hipiää. Joskus se voi olla myös sarkastista tai jopa satiiria. Edellinen luku kertoi juuri tästä. Tulosta kun on myös synnyttävä. ”Ex nihilo nihil fit.” Tyhjästä ei synny mitään.
Itsepintainen tehokkuuden vaatimus itseään kohtaan voi polttaa logistikot loppuun. Heidän pitääkin muistaa pitää huolta itsestään. Tätä varten myös heitä hoidetaan poikkeuksellisen huolellisesti ja tulospalkkakin on muuta kuin mihin ehkä koulutus muuten edellyttäisi.
14) Puolustajat eivät ole aina suinkaan ekstroverttejä, ulospäin suuntautuneita henkilöitä. Joukossa on myös runsaasti introvertteja persoonallisuuksia. Introverteille hieman epätyypillisesti puolustajat ovat hyvin sosiaalisia. Heillä on taito muodostaa intiimejä ihmissuhteita, mutta he eivät tahdo olla esillä tai huomion keskipisteenä. He poikkeavat tässä edellisestä ryhmästä mutta myös johtajista. Puolustajat ovat hyvin vaatimattomia ja vähättelevät saavutuksiaan. Näin silloinkin, kun heidän asemansa yhteiskunnassa on ratkaisevan merkittävä.
Puolustajatyypit ovat hyvin pikkutarkkoja ja haluavat tehdä asiat täydellisesti ja miellyttää aina muita. Tämän vuoksi he usein jahkailevat, mutta saavat aina työnsä valmiiksi ajoissa. Jokainen meistä on elämänsä aikana tavannut ainakin muutaman tällaisen persoonallisuuden. ”Lex perpetua luceat eis.” Anna ikuisen valon loistaa heille.
Ulospäin puolustajat ovat hiljaisia ja pidättyväisiä, mutta he pystyvät puolustamaan hyvin kiihkeästi itselleen tärkeitä asioita ja ihmisiä. He ovat yhteiskuntamme avainhahmoja ja heitä tapaa myös poliitikkojen avaintehtävissä ja diplomaatteina. Toki paljon muissakin ammateissa, kuten medioissamme ja oikeuslaitoksessa jne.
15) Johtajat edustavat periaatteita ja järjestystä. Heidän mielestään kova työnteko kasvattaa luonnetta ja tätä he toteuttavat myös itse olemalla hyvin omistautuneita. Ryhmä poikkeaa edellisestä vain hivenen, mutta eron havaitsee etenkin jahkailun puuttuessa. He eivät ole myöskään vaatimattomia ja vähättele itseään.
Johtajatyypit ovat niin sanotusti mallikansalaisia: ahkeria, avuliaita ja he uskovat lakiin ja sääntöihin. Johtajat saattavat vaikuttaa myös joustamattomilta. Heidän haasteenaan onkin ymmärtää, etteivät kaikki ole samanlaisia kuin he itse. Näin mukaan eksyy myös narsismia ja sen häiriöitäkin. Sama pätee politiikkaan yleensäkin. Poliittisessa johdossa narsismia on enemmän kuin perinteisessä johtajuudessa. Kyse on kuitenkin poikkeuksesta. ”Nulla regula sine exceptione.” Poikkeus vahvistaa säännön.
16) Konsulit ovat pidettyjä ja sosiaalisia ihmisiä, niin sanottuja ”suosittuja tyyppejä”. Heille ystävät ja muut läheiset ihmiset ovat hyvin tärkeitä ja he tekevät kaikkensa, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Tämä persoonallisuus on erityisen arvokas ja joissakin kulttuureissa hyvin harvinainen. Ilmiö on kulttuurisidonnainen.
Konsulipersoonat ovat käytännöllisiä ja kiinnostuneita muista ihmisistä korkealentoisten teorioiden sijaan. Heille on tärkeää tuntea itsensä arvostetuiksi ja hyödyllisiksi. Konsulit ovatkin omistautuneita vanhempia ja kumppaneita. Kulttuurinen sidonnaisuus konsulin kohdalla on poliittisesti nuoren kulttuurin kohdalla usein ongelmallinen sen historiallisen luonteen vuoksi.
Seuralliset konsulit rakastavat juhlia ja ihmisten kanssa jutustelua. He eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita ihmisistä vain pinnallisesti, vaan ovat valmiita keskustelemaan myös syvällisesti. Konsulit ovat myös hyvin herkkiä, mikä tuntuu heistä välillä raskaalta. Tämä ei koske toki vain konsuleita ryhmänä, vaan lopulta kaikkia kuuttatoista ryhmäämme. Tässä uuden poliitikon ja vaaleihin lähtevän on syytä olla tarkkana. Muistaen kuitenkin kuinka: ”Naturalia non sunt turpia.” ”Luonnolliset asiat eivät ole häpeällisiä.”