Poliittinen kieli ja sen hoitajat – Per aspera ad astra

Vaikeuksien kautta tähtiin – Ennemmin kuolema kuin häpeä

Potius mori quam foedari

11.03.2023

Mitä vaaditaan silloin kun vaalit lähestyvät ja kurkien tanssi alkaa? Varpuset joutuvat ahtaalle, psykopaatti narsisti ilmestyy kehiin. Miten Hitler, Stalin, Mao ja menneen maailman keisarit menestyivät näissä kisoissa? He tarjosivat suurille massoille sotaa ja julmuuksia.

Vaalit ja media valikoi näkyvimmät narsistiset piirteet ja hiljaiset hissukat jäävät jalkoihin. Röyhkeys ja mytomania, kyky valehdella, täytyy olla osa poliitikon ja vallankäyttäjän näytelmää suuren yleisön edessä. Vaalit ovat massojen tuotetta. Tuote on saatava liikkeelle. Liike vaatii näyttelijöitä ja esille pääsee vain röyhkein median suosiollisella avustuksella.

Teesi, antiteesi ja synteesi – mytomania, eskapismi ja putinismi kertovat kirjassani, millainen tausta on maailmalla, jota johdetaan suurten ihmismassojen äänillä. Mediayhteiskunnan kieroutuneimmat piirteet vaativat poikkeuksellista röyhkeyttä. Siinä naisismi ja sen häiriöt sekä psykopaatin kyky tuottaa suurille massoille ohjelmaa, ovat etenkin oman aikamme tuotetta. Toki sillä on vahvat historialliset traditiotkin. Vaalien alla tätä näytelmää – vaalikiimaa – suorastaan odotetaan kuten keväistä eläinten soidinmenoa.

Aequat omnis cinis – A lasso rixa quaeritur

Vain tuhka tekee meistä kaikista samanlaisia ja myös väsynyt hakee riitaa.

Suomalaisten poliitikkojen keskustelu alkaa muistuttaa moldovalaisten mielenosoittajien marssia. Väkeä saadaan marsseille mutta vain maksamalla heille siitä korvaus. Korvauksen suuruus muistuttaa suomalaisille maksettua korvausta jonotettaessa huoltoasemalla odottavaa ilmaista muoviämpäriä.

Ihmisten äly katoaa suurina massoina heitä liikutellen. Massa ei ole yksilö ensinkään. Yksilön käyttäytyminen ja psykologia sekä joukkopsykoosi ovat eri asia. Suuria massoja liikutellaan, kun vaalit lähestyvät tai suuri urheilujuhla, herätysliikkeen massakokoukset, nuorten kesäiset musiikkitapahtumat.

Pieni Moldova on sekin kulttuurien risteyskohta alkaen antiikin daakialaisista ja edeten Tsingis-kaanin pojanpojan Kultaiseen Ordaan. Länsi ja itä ovat taistelleet olemattomasta maatilkusta vuosisatojen ajan. Moldovalaiset ovat pettyneet luonnollisesti molempiin. Ihmettelevät meitä suomalaisia ja meidän pelkojamme. On vaikea siellä ymmärtää, mikä Suomessa kiinnostaisi itää tai länttä.

Moldovassa politiikka on ollut jo kauan sekasorrossa Venäjän hyökättyä naapuriin. Ilmiö ei oikein muistuta suomalaisten pelkoja, olkoonkin että jotain yhteistäkin voisi löytyä. Moldovalaiset eivät löydä. Tosin yhteistä on energian ja ruoan sekä muiden perustarpeiden hintojen jyrkkä nousu. Se mikä järkyttää mieliä on moldovan kielen nimi ja sen säilyttäminen. Hallitus kun päätti viikko takaperin muuttaa moldovan kielen nimen romaniaksi. Kieli ei kuitenkaan muuttuisi miksikään.

Siis vähän, hyvin vähän, sama asia kuin joskus muinoin suomen kielen nimen muuttaminen ruotsiksi mutta puhuen edelleen suomea ja sitä sillä tarkoittaenkin.

Osa moldovalaisista ei oikein osaa sanoa, miten asennoitua patriarkka Kirilliin, hyökkäyssodan siunanneeseen uskonjohtajaan, josta Moldovan ortodoksikirkko ei ole irtisanoutunut. Universumin mittakaavassa sillä ei koeta olevan merkitystä ja mielenosoittajille maksettavat pienet korvaukset ovat nekin hyvään tarpeeseen tulevia. Lisäksi EU-mielinen ekonomisti on eri asia kuin Putin-mielinen Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuspoliisin KGB:n entinen agentti, kirjoittaa Helsingin Sanomat tänään (HS 10-03. 2023).

Hyvästä on tullut paha ja pahasta hyvä. Hajota ja hallitse – Divide et impera

Moldovassa kiistellään perustuslaista ja sen merkityksestä. Kun ei ole leipää, tarjotaan sirkushuveja. Helsingin Sanomien kuvat ovat vanhan Orhein luostarin takaovelta. Haastateltavat puhuvat perustuslaista ja joku kokee toimittajan provosoivan lisää vihaa. Suomen hakemaa jäsenyyttä Natoon ihmetellään. Luostarisuvun tuotteena ymmärrän hyvin mistä nyt tuulee.

Venäjää ja Ukrainaa pidetään samana maana, mutta ei nyt Suomea ja Ruotsia osana Venäjää. Englanninopettaja Elena Lesnikova (60 vuotta) oudoksuu suomalaisten tapaa hakea Naton tukikohtia Suomeen ja Ruotsiin. Hän ei ehkä muista Suomen historiaa ja talvisotaa, maailmansotien muistojamme. Historia luetaan ja tulkitaan monella tavalla. Sama pätee tätä päivää. Moldovassa kansa ei ole innostunut Natosta, 24 % puolesta ja 62 % vastaan.

Maailmanloppu tulossa. Olemme tomua ja varjoa – Pulvis et umbra sumus.

Moldovalainen munkki Efimiem Bacichi suhtautuu hänkin Natoon epäluuloisesti Hesaria lukien. ”Nato on valmis taistelemaan viimeiseen ukrainalaissotilaaseen asti.” Hän olettaa sodan tarkoituksen olevan hävittää ortodoksinen väestö. Munkki näkee vain yhden merkin nykymaailman menossa, maailmanloppu on tulossa. Munkki laulaa nyt kuuroille korville.

Ad surdas aures canere

Vaalien suuret teemat

Suomessa vaalien teemat poikkeavat Moldovasta. Poliitikkomme joutuvat opiskelemaan kuinka, jos jommankumman on oltava rempallaan, ulko- tai sisäpolitiikan, se on Urho Kekkosta lainaten sisäpolitiikka.

Mikä sitten tekee ulkopolitiikasta niin tärkeän? Geopolitiikassa maantieteelle emme voi mitään, Paasikiveä nyt lainaten, eikä ulkopolitiikka ole pelkkää Natosta keskustelua. Natossa taas konsensus ei ole sama asia kuin kotoinen yksimielisyys, neuvovat meitä tänään Helsingin Sanomissa Tampereen yliopiston tutkimusjohtaja Hanna Ojanen ja akateemikko, kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi (HS 10.03.2023). Heitä on syytä lainata. Jo ammattinikin puolesta kollegojani.

Leikkasin tuon vieraskynän tekstin talteen ja arkistoin. Suomen presidentti ja valtioneuvosto saavat Naton sisäiseen keskusteluun osallistuessaan laajat valtuudet laajentaa ja muokata Suomen jäsenyysvelvoitteita. EU-yhteistyöstä tuttuja konsultaatioita parlamentin kanssa siihen ei liity. Tämä on nyt hyvä suomalaisten muistaa ja oppia. Miksi?

Koska tulevien edustajiemme parlamentissa on nyt kyettävä seuraamaan tiiviisti Natossa istuen, mutta samalla kansaa edustaen eduskunnassa ja muutenkin julkisuudessa. Lisäksi tärkeää on, taas kerran, perustuslakituomioistuin, jota meille ei ole olemassakaan. On vain edustajiemme oma perustuslakivaliokuntamme. Lisäksi Naton perussopimus on kovin joustavasti kirjoitettu. Riittää kun toiminta on strategisen konseptin mukaista vaikkapa uusissa ja muuttuneissa olosuhteissa.  Se antaa paljon varaa tulkinnoille. Tästä Ojanen ja Koskenniemi kirjoittavat esimerkein. Päätöksenteossa on väljyyttä, joka on meille vierasta.

Natossa konsensus ei tarkoita välttämättä yksimielisyyttä – toisin kuin esimerkiksi valtioneuvoston ja puolustusministeriön kotisivulla annetaan ymmärtää.  Konsensus tarkoittaa, että mikään jäsenvaltio ei suoraan vastusta päätöstä. Sen sijaan jäsenvaltiot voivat vaikkapa vain jättäytyä pois päätetystä operaatiosta tai asettaa erityisehtoja osallistumiselleen. Toki paine olla estämättä päätöksiä voi olla huomattava, kirjoittavat Ojanen ja Koskenniemi.

Suomalaisten on nyt syytä oppia juridisesti epämääräiset ”konseptit”, jotka voivat merkittävästi muuttaa järjestön toimintatapoja ja toimivaltaa. Nato kun on muuttunut vuosien varrella rajusti.

Merkittävät muutokset tapahtuivat kylmän sodan jälkeen. Kun vihollinen ei ollut enää se perinteinen, huomio siirtyi muihin uhkiin, kuten terrorismiin, energiaan ja hybridiuhkiin. Etenkin ruotsalaisia on huomautettu näistä tehtävistä ja samalla kriisinhallinnasta myös oman alueen ulkopuolella. Muodoltaan päätöksenteko on ollut löyhää. Käytäntöä on myös kritisoitu voimakkaasti. Etenkin Saksan perustuslakituomioistuin on saanut töitä tältä suunnalta.  Tutustuen vuodelta 1949 syntynyttä Washingtonin sopimusta tämä uusi ilmiö ”konsepteineen” ei avaudu.

Nato on hyvin joustava tulkinnoissaan.  Nämä uudet asiakirjat koskevat usein muuta kuin jäsenmaiden puolustukseen liittyviä operaatioita tai oman alueen ulkopuolista toimintaa. Oma Natosta käyty julkinen keskustelumme ei ole ulottunut näihin tehtävien jatkuvaan muutoksiin sekä järjestön toimintaa ohjaavan konsensusmenettelyn erityispiirteisiin.

Nyt Ojanen ja Koskennimi avaavat tätä puolta vieraskynässään ja hyvä niin. Olemme kulkeneet melkoisessa sumussa ja tehneet päätöksiä, joiden taustalla on ollut vain Ukraina ja Venäjän toiminta siellä. Se että kansanedustajamme olisivat siihen tutustuneet paremmin, ei tarkoita, etteikö hakemus Natoon olisi ollut edelleen hyvin yksimielinen.

Sen sijaan vaaliemme todelliset keskustelut käydään nyt lehden pääkirjoituksen aiheesta, Suomen metsien hiilinieluista ja siitä, kuinka näitä nieluja tulisi ohjailla maankäytössämme. Se koskee suoraan satojatuhansia suomalaisia metsänomistajiamme. Ilmastolaki kun velvoittaa pitämään kiinni hiilineutraaliustavoitteesta ja korjaamaan suuntaa, jos toimet eivät ole riittäviä.

Olen työskennellyt päätoimisesti neljännesvuosisadan nykyisessä Luonnonvarakeskuksessa (Luke). Olemme laskeneet, ammattinsa varmasti osaavat tutkijat ovat sen tehneet, miten merkittävimmät ja nopeimmat päästövähennykset saataisiin muuttamalla turvepeltojen viljelykäytäntöjä sekä hillitsemällä metsien raivaamista pelloiksi ja rakennetuksi maaksi.

Luke syntyi yhdistämällä luonnonvaralaitoksemme MTT (Maatalouden tutkimuskeskus), Metla (Metsäntutkimuslaitos) ja RkTL (Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos) yhdeksi laitokseksi. Tavoitteet olivat kunnianhimoisia ja olemme nyt niitä yhdessä toteuttamassa. Omalla kohdallani se vaati aikanaan poikkitieteisyyttä ja useampaa väitöskirjaakin. On oltava myös muodollinen pätevyys, ei vain poliitikkojen sana taidoistaan. Jälkimmäisessä narsisti psykopaatti menestyy mutta ei enää väitöskirjojen teossa. Tässä on nyt oltava tarkkana vaaleihin valmistautuessamme.

Kustannustehokkaimpia keinoja vähentää päästöjä ja vahvistaa hiilinieluja ovat maankäytön muutosmaksut, turvepeltojen vettäminen ja hakkuiden supistaminen. Tutkijan kokemana työ muistuttaa jossain määrin Naton kokemaa muutosta, jossa kokonaan uudet tehtävät ovat täyttäneet tiedeyhteisön moni- ja poikkitieteisen sekä tieteidenvälisen työskentelyn. Samalla toiminta on yhdistetty yleiseurooppalaisiin ja globaaleihin tavoitteisiin ja kansallisiin maankäytön sekä talouden myös kulttuurisiin piirteisiimme. 

Ilmastopolitiikkaa hillitsevät nielut ovat Suomen ilmastopolitiikan kohtalonkysymyksiä, sillä hiilineutraalisuustavoite tukeutu vahvasti juuri niihin, kirjoittaa lehti pääkirjoituksessaan (HS 10.03.2023). Metsien hiilinielut ovat ikävä kyllä heikentyneet viime vuosina merkittävästi. Taustalla ovat runsaat hakkuut ja metsien kasvun hidastuminen, toki paljon muutakin. Jälleen kerran kyse on politiikasta, vaaleista ja metsien käytöstä sekä pelloistamme, maaseudun elävänä pitävistä toimenpiteistämme samalla.

Kyse on siten herkistä aiheista ja samalla puolueita jakavista teemoista. Lehteä lainaten hiilinielujen vahvistamista on lykätty kerta toisensa jälkeen. Tuleva hallitus joutuu tämänkin epäkohdan korjaamaan ja hakemaan myös uskottavia kannustimia. Edessä ovat tehokkaat uudet viljelykäytännöt, turvepellot, metsien raivaaminen ja suunnanmuutos metsäpolitiikassamme. Jotta muutokset toteutuvat uskottavasti, tarvitaan kannustimia. Kun pikkusäätö ei enää riitä, silloin puhutaan rakenteellisesta muutoksesta.  Metsät ovat edelleen tärkein osa Suomen taloutta, ja vihreä siirtymä tuo mukanaan liiketoimintamahdollisuuksia. Jo toisessa väitöskirjassani toin esille teemat ekologisesta klusterista ja innovaatiopolitiikasta. Se on seuraavan hallituksen avaintehtäviä ottaen mukaan viimeisimmät tiedot ja niiden soveltajat sekä muuttaen toiminta tavoitteena hiilineutraali Suomi vuonna 2035.   Arpa on heitetty ja vaivaa vaatii voitto. Alea iacta est – Amat victoria

By Matti Luostarinen

Prof, PhD, ScD Matti Luostarinen (natural and human sciences) birth: 100751, adress: Finland, 30100 Forssa, Uhrilähteenkatu 1 matti.luostarinen@hotmail.com Publications: Monographs: about one hundred, see monographs, Cluster art.org Articles: about two thousand, see all publications, Cluster art.org Art: Cluster art (manifest in 2005), see Art, Cluster art.org CV, see Cluster Art.org Blog: see blog, Cluster art.org (Bulevardi.fi)

Vastaa

Related Posts