Monesta yksi – E pluribus unum (Yhdysvaltain motto)
Apu lehti kirjoittaa numerossaan 22/2023 (1.6.2023) suomalaisesta kultaisesta vuosikymmenestämme eli 1980-luvusta. Olen itse käynyt tuon vuosikymmenen ja hieman muitakin vuosikymmeniä mm. kirjoittaessani kirjaa ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100”. Lehden mukaan raha ratkaisi 1980-luvulla, meistä tuli minä, katse kääntyi itseen, ihannetapauksessa lihaksikkaaseen ja ruskettuneeseen vartaloon.
Katse siirtyi länteen, matkat maailmalle kolminkertaistuivat, Oiva Toikan linnut lensivät nekin,mikroaaltouunin ääni oli keittiön äänistä tutuin, golfin ja laskettelun maininta riitti kertomaan, kuka olet ja mistä tulet, Ruben Stiller joukkoineen edusti samaa kuin Kike Elomaa miehineen.
Ei sen ihmeellisempää siitä vuosikymmenestä. Omalla kohdalla julkaisuluettelo ja nimikirja kertovat kaiken ja lapset sen minkä muistavat. Itse en ehtinyt kiireiltäni. Muistelmiin ei ole syytä kirjata sellaista, joka on kovin henkilökohtaista. Kuten presidenttimme puoliso viisaasti opastaa omissa muistelmissaan.
Oliko tuo vuosikymmen muita vuosikymmeniä kultaisempi, syntyy mm. kirjoittajan omasta iästä ja siis omista elämänkokemuksistamme. Niinpä nuoren satavuotiaan valtion kansalaisista valtaosa oli vuonna 2017, Suomen täyttäessä 100 vuotta, keski-iältään ja ikäkohorteiltaan sangen sopivassa iässä kokeakseen 1980-luvun oman elämänsä suurena vuosikymmenenä vielä vuonna 2023.
Siis syntynyt joko suuren ikäluokan 1940-luvun tai 1950-luvun aikoihin, tai ehkä vielä 1960-luvulla. Suomen kaupungistuminen, tai pikemminkin kaupunkilaistuminen sen sosiaalisena ilmiönä, tapahtui 1980-luvun kokemuksena ja samalla ympäröivää maailmaa myös aktiivisesti seuraten sellaisten aktiivisten ihmisten toimesta, jotka olivat 1980-luvun aikoihin 30–50-vuotiaita. Suurten ikäluokkien veijareitamme.
Minä olin, olitko sinä ministerinä vuonna 2023 toimien, ja naisena vielä sellaisen perheen jäsenenä, jollaista Suomessa ei perheeksi oikein tuolloin kutsuttu. Kaikki vielä puolueittensa johtajia samalla.
Se on ihan eri asia, meille normaalin perheen miehille, seurata nyt 2020-lukua 60–80-vuotiaina eläkeläisinä ja arvioiden tämän vuosikymmenen valoisuutta. Valtaosa näistä suurista ikäluokistamme koki elämänsä valoisimmat tapahtumat juuri 1980-luvulla, ja ikäihmisen vaivat ovat nyt näkyvillä, alkaen pandemiasta (lue eristyksestä) ja sodasta Euroopassa sekä pohtien, mitä mahtaa Yhdysvaltain presidentti Biden Barack Obaman varapresidenttinä vuonna 2011 Suomessa vierailleena maastamme tänään ajatella? Mahtaako muistaa vierailunsa? Minä muistan oikein hyvin, kirjoitinkin siitä. Haluatteko lukea? Julkaisen siitä huolimatta uudemman kerran ja ilman satiiria. Olkoonkin, että enemmän kirjoittaen teksti tahtoo muuttua satiiriksi. Difficile est satiram non scribere.
Presidentti Bidenin ulkoministeri Antony Blinken vierailee juuri Suomessa. Kun Donald Trump vieraili Suomessa, se tapahtui vuonna 2018 ja samaan aikaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa. Aika paljon on tuon tapaamisen jälkeen päässyt tapahtumaan. Puuttuu vain kaikkien sota kaikkia vastaan – Bellum omnium contra omnes. Nuoremmille tieto lisää tuskaa, oppi tuo vaikeuksia. Difficultatem facit doctrina.
Mutta ei nyt 1950-luvulla syntyneelle suomalaiselle miehelle. Voiko olla tylsempää kuin istua eristettynä kotiarestiin viruksen syyksi se pantuna. Hallituksessa viisi puoluejohtajaa, naisia, joiden koti oli kokonaan erilainen kuin omani. Ymmärrän heitä nyt hyvin, kun se minulle medioitten avustamana kerrotaankin ja levitetään maailmalle.
Blikenin, Yhdysvaltain ulkoministerin, tuleva parinkymmenen minuutin puhe Helsingin kaupungintalolla, on osoitus muillekin kuin suomalaisille. Anna-Liisa Kauhanen olettaa Helsingin Sanomissa (HS 1.6.2023) ulkoministerin sivuavan ainakin aiheita Ukrainasta, Nato-näkymistä, Ruotsin jäsenyydestä ja Euroopan turvallisuudesta.
Hän olettaa tämän puheen jäävän osaksi sosiaalista pääomaamme, tai muistamme sen ainakin normaalia kauemmin. Turkkia tuskin mainitaan suoraan Ruotsin jäsenyyden kohdalla. Heidät on jo hoidettu hävittäjien myynnin yhteydessä. Turkin vaalit ovat nekin jo takana. Joskus voitto vaatii ruotsalaisiltakin vaivaa. Amat victoria curam.
Ukraina toimii nyt harkitun sumuisesti, eikä Yhdysvalloilla ole mitään syytä lähteä valaisemaan jotain sellaista, jollaista kohtasimme upean 1980-luvun tiimoilta. Vilnan Nato-kokousta ei ole syytä erikseen markkinoida Suomesta käsin. Joe Biden hoitaa sen erikseen oman vierailunsa yhteydessä myöhemmin kesällä Suomessa piipahtaen. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys on tarkoitettu sulaksi hänen hattuunsa. Suomessa käyden hankitut pisteet Yhdysvaltain vaaleissa on kyllä yritys nyhjäistä tyhjästä, vettä hohkakivestä – Aquam a punice postulare.
Ukrainan liikkeitä tarkkaillaan ja tulkitaan lännessä ikään kuin kyseessä olisi tekoälyn avulla pelattava shakin siirtojen ymmärtäminen, tuntematta algoritmeista tuon taivaallista. Tyhjästä ei synny mitään. Ex nihilo nihil fit.
Sota ei varmaankaan lopu heti, saati näkyvään vastahyökkäykseen. Voittaja saa varmaan apua, kunhan se ei ole Venäjä. Neuvotteluja siihen suuntaan ei käydä ainakaan julkisuudessa. Kyse on kuin maailmankaikkeuden yleisimmästä alkuainesta vedystä, joka vaikuttaisi mullistavan Suomen talouden kertarysäyksellä. Kun idästä näkyy valoa, se on vain nouseva aurinko. Ex oriente lux.
Samaan aikaan auringossa vetyä palaa heliumiksi ja meitä uhkaa ennen pitkää sen loppuun palaminenkin. Kyse on kuitenkin ihmisen evoluution iässä laskien kovin etäisistä tapahtumista, jolloin ehdimme toki hävittää oman elämämme ja kulttuurin jäljetkin vielä moneen kertaan. Ilmastomuutoksia menee ja tulee, mutta 1980-luvun poimiminen nyt näkyville on ihan harkittu teko ja varmasti kohdallaan. On paljon kehnompaakin kohdallemme osunut luettavaksi. Opettamalla opimme ja niin kauan, kun hengitän, toivon. Docendo discimus – Dum spiro – spero.
Siirtymä 1980-luvun savottaan.
10.07.2011 – 02.07.2021 – 02.06.2023
Se mitä tapahtui 1970-luvulla, on suoraa jatkoa niille hedelmille, joita kansakunta poimi seuraavan vuosikymmenen aikana. Omalla kohdallani se oli tapa siirtyä uuteen vaiheeseen, jättää taakseen koskisodat, jossa tutuksi tulivat myös valmistelut EU:n jäsenyyteen ja seuraten loppukaudesta tapahtumia Brysselistä, siirtyen hetkeksi myös itärajallemme Keski-Karjalaan, Kiteen talousalueelle ja asuen rajan tuntumassa Tohmajärvellä.
Raja oli isäni sulkenut ennen poistumistaan jatkosodan päätyttyä vanhempana konstaapelina, ja minulle tuli tilaisuus olla sitä avaamassa. Palata sukuni juurille Valamon luostarin rappiota kauhistellen Laatokan saarella. Saarelta löytyi vain pieni posti ja pari kalastajaa. Poissa ollessani minulle ei ollut saapunut postia sitä tiedustellessani. Erehtyminen on inhimillistä – Errare humanum est,
Neuvostoliiton hajoaminen tarjosi mahdollisuuden rakentaa yhteistä verkostoa, klusterirakennetta, jonka esittely oli Laatokan-Karjalassa jopa helpompaa kuin Suomen puolella. Suomi kun eli Pohjois-Karjalassa vielä 1960-luvun tunnelmissa ja esitteli minulle sota-ajan varusteitaankin. Noudatettiin keisari Augustuksen ohjeita ja kiirehdittiin hitaasti. Festina lente.
Toimiminen unilukkarina ei kuitenkaan ole tutkijan työtä, jolloin näkyvin apu, jonka tuolloin saattoi tarjota, koski tietokoneen käyttöä ja yhteydenpitoa Brysseliin sekä yrittäjien ja hallinnon kouluttamista uuteen digiajan Suomeen. Sukuni omistuksessa ollut Savonlinnassa ilmestyvä maakuntalehti siirtyi 1980-luvulla digiaikaan. Ensimmäisenä Suomessa. Helsingin Sanomat pari vuosikymmentä myöhemmin. Kunnia kuitenkin voitetulle. Gloria victis.
Ohjelmat oli ajettava ensin kuivaharjoitteluna ja mahdollisuuksien mukaan myös yhteisinä, koko rajan vaurioittaman talousalueen toimesta Laatokan-Karjalassa. Puheet vapaakauppa-alueesta eivät olleet toki realistisia. Ihminen kun on ihmiselle susi. Homo hominis lupus est.
Suomelle tämä vuosikymmen oli hiven myöhässä tullut palkinto työstä, jonka tekijät löytyivät jo 1970-luvun Suomesta ja ympäristökysymysten ymmärtämisestä koskisodat päättäneessä vaiheessa ympäristöministeriöineen. Jälleen annoimme kunnian voitetuille. Gloria victis.
Ilman Suomen Akatemian ympäristötoimikunnan apua, tämä ei olisi ollut mahdollista. Koskisodat olivat omia sotiani, ja niiden voittajana poistuivat vain uudesta ympäristöministeriöstä virkoja saaneet byrokraatit. Turistit kun pilasivat myöhemmin jopa rajajokemme lohijokenamme. Olemme aina liian ahneita uutta oppiessamme. Nerous on lahja, oppiminen ilo. Ingenium munus, discere gaudium!
Samalla kun Suomi pääsi vauhtiin, se pilasi vauhtisokeudellaan seuraavan vuosikymmenen ja muistuttaa 2010-luvun menetetystä vuosikymmenestä ja talouden psykososiaalisesta kierrostakin. Menestys tuo mukanaan jo orastavan taantuman ja laman sekä kyvyttömyyden sietää nousukauden helpompaa elämää.
Sortavalan laulujuhlien järjestelyt vuosikymmenien jälkeen päätti omalta kohdaltani tämän vuosikymmenen. Sen komeampaa päätöstä on vaikea kuvitella Suomessa se järjestäen juhannuksena, jolloin 1850-luku palautui jälleen mieleeni. Aina kun jotain tällaista tapahtuu, taustalla on tutkija, jonka lasisilmän katse kuuluu 1960-luvun etsivän osaamiseen. Ihminen on itselleen ankarin tuomari. Homo sibi judex durissimus.
Kultaisen kauden 1980-luku
Minä olen muistanut sinua vuosikymmenenä suurena, parempana kuin mitään muuta. Minä olen miettinyt sinua menneenä hurmoksena, paljon enemmän kuin ketään ennen. Kaipuuta polttavaa olen tuntenut kylmin illoin, pankeissa silloin, suruna sielussani.
Minä olen muistanut sinut hyvin, niin paljon paremmin kuin mitään muuta,
Minä olen muistanut sinut kauniina kuvina, juppina, takatukkana, lööppeinä unina.
Vakavina kuvina, dingona, huvina, Eppuna Normaalina, paremmin kuin muita.
Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana, punkkina sielussani, valona yössä vain.
Tehnyt työtä tyhjää juppina juhlissa, hevissä tuhdissa, elämäni kintereillä.
Kaipuuta polttavaa olen tuntenut, näillä teillä, rillumareillä
Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana, suruna sielussani, valona yössä vain.
Kipuna sielussani
Erkka “Edu” Kettusen ja Kim Lönnholmin “Minä olen muistanut” hieman mukailtuna ja muuttaen se vaikkapa pelkästään “kivuksi sielussani “, syntyy heti muistikuva ja mielleyhtymä, jossa 1980-luvun muistettavia asioita on lopulta vähän.
Sellaisia muistettavia 1980-luvun kipuja sielussamme ovat etenkin kasinotalous, rahatalouden vapauttaminen ja narsistinen ahneus, ilman estoja, ilman pidäkkeitä, rohkeitten irtiottojen elämänä.
Saimme jopa MTV kymmenen uutiset, paikallisradiot, Radio Cityn ja Ruben Stillerin. Siirryimme Kekkosen Suomesta Koiviston aikaan. Kekkonen kasvoi naapuripitäjässä torpan poikana ja Koivisto väitteli samassa yliopiston laitoksessa kuin missä minäkin, hän vain satamajätkänä.
Minä tosin jo toistamiseen ja siis tohtorina. Näiltä nuorilta oli mennyt surffaillessa historian tajun ohella muukin järjellinen ja mittakaavaan sovitettava. Quintilianusta lainaten, valehtelijalla on oltava hyvä muisti. Mendacem memorem esse opertere.
Kamala, ihana vuosikymmen
Kamala ja kultainen vuosikymmen edusti jälleen kerran myös nuorisokulttuuria 1960-luvun tapaan, ja nyt kundit olivat androgyynejä sekä heidän mimminsä mustahuulisia tapauksia. Sama aalto näyttäisi toteutuvan parin vuosikymmenen välein ja parillisina vuosikymmeninä.
Se on ikään kuin faktorianalyysin yhteiskunnallinen tulkinta, jossa ensimmäistä seuraa toinen, edellistä peilaava ja kolmas on jo taas ensimmäisen sisar, mutta sitä syventäen ja hakien parempaa selitystä.
Neljänteen tultaessa, ei synnykään enää uutta, vaan palataan vanhaan, kierto alkaa jälleen kerran alusta, renessanssi saa jatkokseen uusrenessanssin. Joku kieltää sotkemasta hänen ympyröitään. Noli turbare circulos meos!
Bulevardin synnyn idea
Kirjoitin tästä aiemmin Bulevardien synnyn kohdalla, jossa sisäkkäiset Bulevardit ymmärretään parhaiten Hollannissa, jossa niiden fyysinen synty ja paalurakennelmat ovat parhaiten tunnettuja.
Pariisissa sisäkkäiset bulevardit ovat niin ikään syntyneet ajallisena jatkumona ja kaupungin laajenemisen myötä ymmärrettävinä.
Sen sijaan neljäs bulevardi tahtoo olla jo maaseudulle ja periferiaan johtava avenue, vaikka sitä saatetaan virheellisesti kutsuakin bulevardiksi, kehäkaduksi. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön. Nulla regula sine exceptione.
Omaan metropolipolitiikkaan
Näitä kehiä, bulevardeja, ja avenue teitä Suomessa on useita, ja ne läpäisevät Helsingin kolme kehätietä, jotka voisivat olla myös bulevardeja, jos kaupunki olisi metropoli ja tuhatvuotinen iältään.
Neljäs metropolipolitiikan bulevardi kulkisi nyt Turusta Someron kautta Forssaan ja Hämeenlinnaan läheltä vanhaa Hämeen Härkätietä ja nykyisen kymppitien kohdalla.
Näistä Satakunnantie avenuena on heikkokuntoisin ja tulisi saada hoidettua, siinä missä Forssan talousalue olisi saatava palvelemaan paremmin kahden risteävän suomalaisen bulevardin ja avenuen sydänaluetta rautateineenkin. Ensimmäinen sähköllä kulkeva veturi oli sentään rakenneltu juuri Forssassa ja kapearaiteinen oli sekin valmistunut jo paljon ennen Helsingin ja Hämeenlinnan rautatietä, saati lentävää kalakukkoa kohti Savoa, Mikkelin kautta Kuopioon. Kertaus on opintojen äiti. Repetitio mater studiorum est.
Monen maakunnan risteysasema on kuitenkin nukkunut onnensa yli ja pihtisynnytyksellä tehty kaupunki syntyi väärään aikaan, mutta ei välttämättä täysin väärään paikkaan kartallamme. Kun kaupungin ja teollisuuslaitoksen synnyttäneeltä ruotsinjuutalaiselta Wahrenilta puuttui uskottavat jatkajat, sosiaalinen pääoma ei ollut työtä tukemassa, ympäröivä maaseutu vierasti urbaanin kulttuurin väärään aikaan syntynyttä Tammelan emäpitäjän työnantajaansa. Kannettu vesi kun ei tahdo pysyä kaivossa.
Virheellinen sosiaalinen pääoma pilasi nauhakaupungin synnyn ja laajanemisen Tampereen tapaan ja edessä oli kuihtuminen ja taantuma, jota vain 1980-luvun paremmat ajat pitivät hengissä. Siirtyminen Forssaan 1980-luvun lopulla ja MTT:n (nykyinen Luke) Vantaan Tikkurilasta maaseudulle Jokiosiin siirrettyyn tutkimuskeskukseen, oli merkittävin elämys sitten kuussa käyntiä lapsena seuraten. Kertaus on opintojen äiti. Repetitio mater studiorum est.
Jälleen kerran, kuntien ideakilpailuun vastatessani, syntyi agropolis strategia, sille laajalevikkinen englanninkielinen kirja ja sen postittaminen jokaiselle globaalin maailman tiedepuistolle ja teknologiakeskukselle. Se levisi todella nopeasti, mutta pysähtyi Forssan talousalueella kehitysyhtiöksi, jolla oli komea nimi “Agropolis Oy”. Levätköön rauhassa. Requiescat in pace.
Sellainen sydänalue, suomalaisen teollisuuden innovaatiokeskus, tämä talousalue oli vielä 1600-luvulla ja 1700-luvulla Willebrandin ja Wahrenin aikoihin, sekä suomalaisen talousmallien hakiessa perustaansa vankan teollistumisen ja talouden vapautumisen myötä.
Nyt Jokioisten kartano on tyhjä ja EU:n myöntämä liferahaston tuki antoi mahdollisuuden sentään rakentaa esittelypuisto, jonka ylläpitäminen on sekin työn ja tuskan takana. Kaikki kun ei voi olla pelkkää museota, ei edes innovaatiomuseoitamme. Eikä edes Hämeessä niitä esitellen. Onneksi aurinko kuitenkin paistaa kaikille. Sol omnibus lucet.
Kunnat irtisanoutuivat tästäkin hankkeesta 1990-luvun laman alkaessa ja Forssan Lehti tuki toimittajineen sitä Forssan henkeä, jossa työväenliike järjestäytyi aikanaan Forssan kokouksessa. Museaalinen maisema ja sen ylläpito on Hämeessä innovaatiomuseonakin maailman mainetta hankkiva, ja sellaisena paradoksina suojeltava kohde rinnan ensimmäisen sähköveturin kanssa rinnatusten. Seuraava museo Forssassa on sote museomme. Maakuntahallinnon museoita maassa on jo riittämiin.
Uusiliberaali politiikka
1980-luvun ja Lounais-Hämeen kulta-ajan vertaaminen toisiinsa eivät ole kaukaa haettuja, vaikka siltä saataisi ensin tuntua. Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. Tempora aspera vivimus, amice bone.
Maailmapolitiikassa 1980-luku käynnistyi Ronald Reaganin valintana Yhdysvaltain presidentiksi. Syntyi uusliberaali politiikka, jossa asevarustelu johti Neuvostoliiton vauhdin hyytymiseen. Margaret Thatcher tuki tätä politiikkaa, jossa kehitysmaiden hakemaa maailmantalouden säätelyä kavahdettiin. Neuvostoliitossa uudistuspolitiikan vetäjäksi tuli Mihail Gorbatšov. Isänmaan toivo. Spes patriae.
Gorbatšov toi käsitteet glasnost ja perestroika, jotka tulkittiin uudeksi avoimuudeksi, osallistuvaksi keskusteluksi, kritiikiksi ja lopulta sananvapaudeksi. Käsite levisi myös Suomeen merkkinä muutokselle. Aurinko paistaa kaikille. Sol omnibus lucet.
Suomi oli jo aiemmin avannut yrityksille mahdollisuuden hakea ulkolaista luottoa ja nyt sille tuli myös sosiaalinen tilaus ja poliittinen sisältö. Alkoi vuosikymmenen kestänyt nousukausi, joka päättyi ylikuumenemiseen ja ns. kasinotalouteen ja kansankapitalismiin sekä täydelliseen romahdukseen Neuvostoliiton hajottua uuden vuosikymmenen vaihtuessa. Berliinin symbolinen muuri oli hävitetty jo 1980-luvun puolella.
Kasinotalous
Myös pankkien luotonanto oli yksityishenkilöille vapautunut, ja niinpä asuntojen ja liikekiinteistöjen hinnat nousivat. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, joka perustui pääosin velkarahoitukseen. Kasinotalous -termi kuvasi lainarahalla ja sijoittamisella äkkirikastumista. Tämä nousukausi päättyi kuin seinään 1990-luvun alkupuolen voimakkaaseen lamaan, jonka keskeisin syy oli Neuvostoliiton kanssa käydyn clearingkaupan loppuminen. Aika lentää. Tempus fugit.
Reaganin, Gorbatšovin ja Thatcherin ohella suomalaiset muistavat tuon vuosikymmenen etenkin nimistä Juri Andropov, Saddam Hussein, Ruhollah Khomeini, Hosni Mubarak, Indira Gandhi, Deng Xiaoping, Fidel Castro, Helmut Kohl, Francois Mitterrand, Lech Walesa ja etenkin Olof Palmen raaka murha pysäytti järkyttävällä tavalla myös Suomessa erityistä arvostusta hankkineen pääministerin, myöhemmin liki kennedymäisiä piirteitä saaneen verityön tutkimusten myötä.
Kohti normaalia parlamentarismia
Suomessa merkittävin sisäpoliittinen tapahtuma oli presidentti Kekkosen pitkän uran loppuminen sairastumisen myötä sekä Mauno Koiviston valinta presidentiksi vuonna 1982. Alkoi normaalin parlamentarismin palauttamisen aika, joskin suomettuminen jatkui vielä vuosia ja päättyi lopullisesti vasta Neuvostoliiton hajoamiseen vuonna 1991. Väisty tieltäni, saatana! Vade retro, satana!
Suomesta tuli vuosikymmenen loppupuolella Euroopan Neuvoston jäsen, naiset voitiin vihkiä papeiksi ja Helsingin metro avattiin vuonna 1982. Olin itse päättämässä koskisotia Ounas- ja Kemijoen jälkeen Iijoella. Saimme Kemi- ja Ounasjokilakien jälkeen aikaan koskiensuojelulain, samaan aikaan kun maahan perustettiin ympäristöministeriö. Tukin, näin, voitin. Veni, vidi, vici.
Matti Ahde Iijokilaaksosta nimitettiin sen ensimmäiseksi ministeriksi ja koskiensuojelulaki on edelleenkin mittavimpia ministeriön saavutuksia. Ilmastomuutos ja sen hoito on koko hallituksen ja samalla globaalin maailman yhteinen hoidettava. Kaikki ääntä eikä mitään muuta. Vox et pretera nihil.
Oulun ihme
Oulussa 1980-luvun alku oli voimakkaan rakentamisen aikaa ja tuolloin käynnistyi maan ensimmäinen teknologiakeskus ja tiedepuisto yliopistoalueen yhteydessä. Samaan kampusalueeseen liitettiin Nokian tuotekehitys ja VTT:n laboratoriot Oulussa.
Vuosikymmenen alun toimin Suomen Akatemian ympäristötoimikunnan ensimmäisenä tutkijana yhdessä happosateita tutkineen professori Satu Huttusen kanssa sekä siirtyen myöhemmin maamme ensimmäisiin EU-ohjelmiin ja Brysseliin.
Vuosikymmenen lopussa palasin pyydettynä takaisin seuraamaan tapahtumia Itä-Karjalassa ja Neuvostoliiton hajotessa ja samalla haimme yhteistyömalleja Pohjois-Karjalan kuntien ja Laatokan-Karjalan talousalueen kesken. Kaikki ääntä eikä mitään muuta. Vox et pretera nihil.
Jo tuolloin oli selvää, että Neuvostoliitto tulisi hajoamaan, ja että Suomi tulisi hakemaan myöhemmin EU-jäsenyyttä, johon siihenkin tulisi maakunnittain valmistautua etukäteen “kuivaharjoitteluna” aluekehitysvastuun siirtyessä lääninhallinnolta myös Suomessa paikallishallinnolle ja siis maakunnille, joita meillä ei tuolloin hallinnollisesti tunnettu. Se oli tyhjä taulu. Tabula rasa.
Ei tunneta vielä tänäänkään vuosikymmenisen väännön jälkeen. Sote sentään on saamassa jotain uutta aikaan, ja kuntien asema muuttuu sekin kuntavaakunan kiillottajasta ehkä paremmin tehtäviään jakavaksi ja erikoistuvaksi organisaatioksemme. Olettaen että sote maakuntien asema on verotuksellisesti itsenäinen, ja ne ovat myös riittävän laajoja, enintään kymmenen maakuntaa.
Innovaatiopolitiikka ja verkostotalous
Tässä taas keskeistä oli osata innovaatiopolitiikka ja sen yhteistyöohjelmat etenkin maaseudulla ja maatalouden ohjelmina muuttaessani MTT:n (Luke) labroihin 1990-luvun alkaessa. Laitoksen muutto Vantaan Tikkurilasta maaseudulle näkyi vielä traumana, josta oli tehtävä myös tutkimus, jopa väitöskirjaksi saakka jatkunut. Se oli laulua kuuroille korville. Ad surdas aures canere.
Oleellista oli toimia ripeästi, sillä nämä EU:n maatalouden tuet, usein innovatiivisuutta ja tutkimusta painottavat, kattoivat tuolloin yli 80 % EU:n haettavissa olleista varoista rakennerahastoina ja maataloustukina. Arpa oli heitetty. Alea iacta est.
MTT (Luke) ja sen maakunnallinen verkosto oli siten avainorganisaatio tietämättään ja aikana, jolloin digiaika oli jo osa agronettia, mutta ei vielä internettiä. Tieto- ja tiedekeskus sekä verkostotalouden opit klustereineen olivat kuitenkin tuntemattomia biologisen koulutuksen hankkineille tutkijoille, sosiaalisesta mediasta nyt puhumattakaan. Robotiikka ja tekoäly algoritmeineen oli jo pitkällä, siinä missä hybridiyhteiskunnan kouristelukin. Kyberturvallisuudesta ei vielä puhuttu Suomessa. Tuntematonta tuntemattomammalla. Ignotum per ignotius.
Myös ympäristökysymykset olivat jo tuolloin toinen keskeinen teema, johon oli paneuduttava ajoissa klusterirakenteina yhdessä elinkeinoelämän, yliopistojen ja tutkimuslaitosten sekä kouluttajien ja neuvojien, aluehallinnon viranomaisten yhteistyössä. Tosin työhön ryhdyttiin pesemättömin käsi. Illutis manibus.
Suomessa elettiin koko vuosikymmen hyvinvointiyhteiskunnan aikaa ja valmistautuminen uuteen vuosikymmeneen oli kehno. Maaseutu oli pääsemässä jaloilleen ja Helsingissä oli otettu käyttöön metro ja käytiin Metro-oikeudenkäyntejä. Se ei vaikuttanut oikein uskottavalta yhteistyökumppaniltamme. Näitä oli haettava ympäri maata ja myös maan rajojen takaa. Samalla suurten ja mittavien rakenteellista muutosta vaativien innovaatioiden toteutus oli sekin hoidettava siellä, missä se oli teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Tulevaisuutta varten. In posterum.
Mediayhteiskunnan alku
Kaupalliset paikallisradiot alkoivat saada toimilupia ja lööpit kirkuivat kilpaa keskenään uudessa mediayhteiskunnassamme tai sen alkutaipaleella. Digitekniikka teki tuloaan ja ensimmäiset maakuntalehdet painettiin uudella tekniikalla Savonlinnassa. Kaikki tämä edellytti avun saamista myös rajojemme takaa. Uusi sukunimilaki tuli voimaan ja tasa-arvolaki seuraavana vuonna.
Uusi teknologia ja innovaatiot tulivat tutuksi ja ensimmäisenä massatuotannossa CD-levyt, kotivideot, mikrotietokoneet, mikroaaltouunit, joista tietokonetekniikka oli tulossa seuraavan suuren vallankumouksen rakentajaksi internetin myötä.
Suomessa Nokia otti ensimmäisiä askeleitaan kohti globaalin maailman kärkeä. Erno Paasilinna sai ensimmäisen Finlandia palkinnon ja Kaurismäen veljekset toivat nähtäviksemme Arvottomat, Rosson, Tulitikkutehtaan tytön ja Arielin. Matti ja Teppo pysyivät kestotähtinä, mutta todellinen tuon ajan ilmiö oli toki Dingo-kuume Suomessa. Vaikeudet kiihottivat älyä. Ingenium mala saepe movent.
Piilaaksot ja tiedepuistot
Hippien ja punkkareiden vapaan rakkauden vuodet päättyivät aidsin leviämiseen maailmalla. Vastaavasti kasinotalouden villit vuodet vaikuttivat viihteen kehitykseen, elämän pinnallistumiseen, ruokakulttuuriin, galleristien ja sijoittajien kiihdyttämään taide-elämäämme. Pelkällä kuluttamisella ei voi elää.
Syntyi populaarikulttuuri ja sen monet kasvot. Tutkijoiden maailmassa innovaatiopolitiikka alkoi olla tuttu käsite muillekin kuin Oulussa työskenteleville. Kansainväliset innovaatiokeskukset alkoivat tulla tutuksi aluksi teknologiakeskusten ja tiedepuistojen kautta ja niistä käytettiin yhteistä Silicon valley -nimitystä Kalifornian piilaakson tapaan. Moni oli epäuskoinen ja vieroksui. Incredulus odi.
Oulusta tehtiin matkoja niin Japaniin, Yhdysvaltoihin kuin Euroopan nimekkäimpiin tiedepuistoihin. Verkostotalous ja klusteritalous tulivat tutuiksi jo varhain vuosikymmenen alussa. Omat julkaisuni johtivat toisen väitöskirjankin valmistumiseen. Poikkitieteisyys oli välttämätön edellytys menestyä kilpailussa globaalilla tasolla operoiden. Vaikeudet kiihottivat älyämme. Ingenium mala saepe movent.
Maaseudulle innovaatioita ja niiden diffuusiota sekä tietotekniikkaa levitettiin käyttäen apuna informaatioyhteiskunnan toista aaltoa ja perinteisiä medioitamme. Itse kirjoitin medioihimme parhaana viikkona kymmenkunta artikkelia. Nykyisin se on supistunut oman kotisivuton ylläpitoon ja muutamaan kirjaan vuodessa.
Netistä ei ollut vielä apua, mutta sen tuloa toki osattiin jo ennakoida. Monelle kehitysmaalle ja etenkin Etelä-Amerikalle tämä vuosikymmen jäi ikään kuin kokonaan väliin. Elettiin toivon ja pelon välillä. Inter spem et metum.
Yltäkylläisyyden vuosikymmen
Kansakunta vaurastui silmissä ja vuosikymmen oli yltäkylläisyyden aikaa. Menestymisen merkkejä ei piiloteltu, harmaasta kekkoskaudesta siirryttiin eurooppalaiseen riehakkuuteen. Pilan vuoksi ja vihasta kalpeana. Ioci causa – Ira pallidus.
Katukuvaan ja koteihin ilmestyivät olkatoppaukset, katkukahvilat, mustat ja pastellinsävyt, pelikonsolit ja korvalappustereot, VHS-nauhurit, kotitietokoneet, pienoiselektroniikka sähköhammasharjoista alkaen. Informaatioyhteiskunta ja tietoyhteiskunta tekivät tuloaan ja kulutushysteria valtasi maan. Samalla käynnistyi vimmattu taistelu Kekkosen ajan vallasta ja sen perinnön jakamisesta. Tehtiin pahaa mutta vain sanoilla. Intra verba peccare.
Ryhmäkäyttäytyminen ja sekasukupuolisuus
Tyyliltään 1980-luku oli sekoitus kaikkea aiemmin kokemaamme ja hieman myös uutta ja samalla kokeilevaa sekä rohkeaa. Pukeutumista ohjasi ryhmäkäyttäytyminen.
Juppinaisen pukeutuminen seurasi Suomessa tiettyjä tarkoin annettuja ohjeita huulikiillosta alkaen ja sama koski punkkulttuurin nahka-asusteita kromattuine teräsniitteineen.
Kiintoisaa oli jo tuolloin esiintynyt tarve korostaa sekasukupuolisuutta ja etenkin juppikulttuurin taloudellista menestystä ulkoisine merkkeineen ja elämäntyyleineen.
Kasinotaloudesta muistamme professori Pentti Kourin opit ja Jukka Keiteleen, liikemies Peter Fryckmanin sekä pankinjohtaja Rolf Kullbergin. Poliitikoista pääministereinä Kalevi Sorsan ja Harri Holkerin sekä puhemiehinä Erkki Pystysen ja Johannes Virolaisen. Kalevi Sorsa on edelleen maamme pitkäaikaisin pääministeri. Populismin palaaminen odotti vuoroaan kadottuaan Veikko Vennamon liian varhain tekemään läpimurtoon Suomessa jo 1970-luvun alussa.
Formulasirkus alkoi
Urheilijoistamme ehkä parhaiten muistamme Kirvesniemen perheen, Tiina Lillakin ja Juha Iisakki Miedon, Matti Nykäsen ja Keijo “Keke” Rosbergin, Martti Vainion dopingjuoksut. Alkoi pitkä suomalaisen urheilun dopingsekoilu, jonka surullisin hetki ajoittui seuraavalle vuosikymmenelle. Kaikki tapahtui muurien sisällä. Intra muros.
Dopinginkäytön luonne ja juuret olivat oman kulttuurimme etenkin idän suhteissa ja valmennuskulttuurissa. Urheilua, taloutta ja politiikkaa oli mahdoton erottaa muusta kansallisesta kulttuuristamme. Sama koski mediaa, urheilujournalismia, ja sen tapaa reagoida ongelmaan. Toimittaja oli urheilijan paras kaveri. Riidat olivat rakastavaisten riitoja. Irae amantium.
Keijo Rosberg vei meidät uuteen formuloiden maailmaan ja oli samalla Iisalmen lyseon kasvatteja. Pelasimme toisiamme taklaten jääkiekkoa 1970-luvulla Iisalmessa. Keijon eläinlääkäri vanhemmilla oli lisäksi mökki kotitilani maihin rajoittuen. Väittelin ensimmäisen kerran tohtoriksi samana vuonna, jolloin Keijo ajoi mestaruutensa. Suloisia ovat kestetyt vaivat. Incundi acti labores.
Seppo Kääriäinen ministerinä, siilinjärveläiset pääministereinä, NHL kiekkoilijoinamme ja Pekka Hyvärinen päätoimittajana olivat piispojen rinnalla tyypillisiä oman kylän kasvattejamme. Ei heitä hävetä tarvitse edes kupletööreinämme. Yläsavolaisen maaseudun tuotteita. Uurastus uuvuttaa, työ itsessään ilahduttaa. Labor fatigat, iuvat ipset labor.
Sifonkihuivit ja olkatoppaukset
Permanentatut hiukset olivat jälleen muodissa, jossa etutukkakiehkura oli tuttu takavuosilta. Poikien takatukka ja niskatukka rotanhännällä tai siilinä ja tyttöjen krepatut hiukset olivat 1980-luvun tuotteita, siinä missä collegepaidat, pysty kaulus, kangasvyöt, stretch-farkut, rei’itetyt ja kivipestyt farkut, vyötärömittainen Spencer-pikkutakki tai Miami Vice -tyyppiset kävelykengät ilman sukkia, mokkasaappaat ja yläosattomat uimapuvut, purjehduskengät ja kansitakit, sifonkihuivit ja untuvatakit, prinsessamaiset ballerina -asusteet ja olkatoppaukset tietysti.
Matkat Vantaalta lentokentältä maailmalle luennoimaan olivat tuon ajan tuotetta ja jatkuivat etätyökokoustamiseen saakka. Robotikka oli jo varhain mukana ohjelmassa.
Miehillä yleistyivät tangamalliset alushousut, naisilla thai- ja hammaslankastringit, neonvärit ja kaikenkarvaiset rihkamat koruina, jossa materiaali saattoi olla mitä tahansa metalleista muoveihin.
Taiteilijoista näitä tekivät tunnetuksi etenkin Woody Allen, Michel Jackson, Arnold Schwarzenegger ja Sylvester Stallone. Suomalainen ohjaaja Hollywoodissa oli tuon ajan merkkitapauksia. Omitusta mutta totta. Joskus myös oikeaan aikaan. Iusto tempore.
Dynastia, Dallas ja Rocky
Televisiosarjoista seurasimme Aikahyppyä, Dynastiaa ja Dallasia, Hollywood Beatia ja He-Mania, Ihmemies MacGyveria.
Vielä tänäänkin kestosuosikkeina pyörivät Miami Vice, Smurffit, Taistelupari, Tyttökullat, Hämärän rajamailla, Konnankoukkuja kahdelle ja saksalaiset Kettu (Der Alte), Kahden keikka (Ein Fall Fur Zwei), Faber, Derrick ja Schimanski. Elokuvista toistuvat niin ikään vuosittain joltakin kanavalta Rocky, Poliisiopisto, Hohto, Beverly Hills, Rambo, E.T., Indiana Jones, Terminator, Predator, Conan barbaari jne. Sen sijaan 007 ja suomalainen sisu ovat pysyvä ilmiö.
Kansainvälistyvä Suomi
Suomi kansainvälistyi 1980-luvulla ja se näkyi ja kuului etenkin musiikissa, jossa pitkän linjan muusikoista muistamme parhaiten Donna Summerin, KISSin, Queen, Van Halen ja tietysti Tina Turnerin.
Diskot ja yökerhot muuttuivat aiemmasta, jolloin eri tyylien fuusio kertoi paikan soundista enemmän kuin aiemmin. Metallimusiikki ja syntetisaattoreiden runsas käyttö oli ajalle tyypillistä digitaalitekniikan myötä. Ei Suomi poikennut paljoakaan Kalifornian piilaakson elämästä. Uurastus uuvuttaa kaikkialla. Labor fastigo.
Afroamerikkalainen musiikki, soul ja funk, sai väistyä ja tilalle tuli elektroninen musiikki. Synthpop ja italodisko olivat tyypillisiä kuten Den Harrow ja Baltimora. Michael Jackson oli kuitenkin 1980-luvun suosituin ja myös myydyin artisti (Thriller).
Luovan talouden alku
Suomesta alettiin tähyillä popmusiikissa ulkomaille ja ensimmäisiä olivat Bogart Co. Zero Nine ja Hanoi Rocks. Suomessa löivät 1980-luvulla itsensä läpi Dingo suoranaisella manialla, Eppu Normaali, Popeda ja Leevi and the Leavings.
Rauli “Badding” Somerjoki jatkoi uraansa siinä missä Irwin Goodman ja stand-up koomikko Jaakko Teppo, johon tutustuin Iisalmessa lukioaikana Fiasco -teatterimme yhtenä jäsenenä. Lukio koulutti meitä, ja me toisiamme. Jätkänshakin pysyvä cup kannu jäi kuitenkin minulle. Robotit operoivat on ja off tekniikalla. Ei sen kummallisempaa. Runojen lausumisesta oli myöhemmin hyötyäkin.
Iskelmätähdistä syntyisi mittava lista, jossa mukana on myös jo aiemmin uransa aloittaneita suuria viihdetaiteilijoitamme. Kuvataiteet hakivat nekin uutta ilmettä ja mukaan tuli musiikista tuttua integroitumista, ja kokeilevassa teatterissa pisimmälle performanssi pääsi Oulussa, jossa lehtereiltäkin poistuttiin suihkun kautta.
Oman kylän poikia
Oman kasvattini, Iisalmen lyseon 1970-luvun lukion pulpetteja kuluttivat myös vaikkapa poliitikostamme Seppo Kääriäinen tai toimittajistamme Pekka Hyvärinen sekä Metropoliitta isä Panteleimon Keijo Rosbergin tapaan.
Samassa poikajoukossa löytyi myöhemmin hyvin moneen suuntaan erikoistuneita ja elämänuran tehneitä lahjakkaita poikia ja parhaiten muistan heidät koulumme ns. “jätkän shakin” mestaruuskilpailuista, jonka mestarina aikanaan lukion jätin. Turnaus kesti useita viikkoja ja oli cupluonteinen. Osallistujia oli useita satoja.
Tuohon peliin käytimme aikaa nähtävästi enemmän kuin muihin koulumme tarjoamiin hyviin harrastuksiin. Samoja penkkejä olivat kuluttaneet myös 1980-luvulla nimekkäät kansalliset viihdetaiteilijamme, kuten Pertti Spede Pasanen.
Urho Kekkonen syntyi pielavetiseen torppaan, jonka osaaminen oli enemmänkin politiikan suunnalla ja jatko-opinnot juridiikassa ja korkeushypyssä. Iisalmi Ylä-Savon keskuksena ei Urholle kelvannut, vaan hän hakeutui Kainuun korpiin, Kajaaniin. Huono valinta, mutta pääsi sielläkin kohtuullisen pitkälle viisaan vaimon avustamana.
Mallit elämään lähiympäristöstä
Kun Pasanen mainitaan, on myös muistettava suomalaisen viihdetaiteen kiintotähden Vesa-Matti Loirin nimi Uuno Turhapurona 1980-luvun ylivoimaisesti katsotuimpana leffanamme. Vesa-Matin monilahjakkuus ja rohkeus on vaikuttanut varmaan monen nuoren elämään enemmän kuin koulun penkin kuluttaminen jätkän shakkia pelaten.
Oma harrastukseni pituussuuntaisissa hyppylajeissa päättyi Meksikon olympialasiin 1968, jolloin Bob Beamon siirsi pituushypyn ME-lukemat uudelle vuosituhannelle ja aivan liian kauas valkoisen miehen saavutettavaksi. Kaikkea ei voita edes peräänantamaton uurastus. Labor omia vicit improbus.
Samoin ajattelivat monet muut vanhaa ennätystä tähynneet nuorukaiset, jolloin lajin harrastus ja taso romahti niin Suomessa kuin maailmalla vuosikymmeniksi. Lentopallon harrastusta se ei kuitenkaan häirinnyt. Kotilani mailla kenttiä oli suurten ikäluokkien pelattavaksi useampiakin. Ja minulla vielä oma kenttäni yleisurheilun ystäville.
Ei ole hyväksi, että joku on liian hyvä ja pilaa siten tuhansien ja taas tuhansien unelman. Pertti Pasanen ja Urho Kekkonen eivät sitä ainakaan lukiossa vielä olleet eikä Seppo Kääriäinen tai Jaakko Teppo hekään pilanneet meidän muiden unelmia vielä kouluaikanaan. Lämmin kiitos siitä heille ja monelle muulle koulukaverille, opettajille ja kollegoille, rohkaisijoille matkan varrella.
Iniuriarum remedium est oblivio (Publilius Syrus) – Lääke epäoikeudenmukaisuuteen on unohtaminen.
Insipiens esto, cum tempus postulat aut res : stultitiam simulare loco, prudential summa est (Plutarkhos, Cato vanhempi). “Ole pölkkypää, jos tilanne ja asiat niin vaativat. On suurta viisautta teeskennellä typerää tarvittaessa.”
Interpone tuis interdum gaudia curis. Ut possis animo quemvis suffere laborem (Cato vanhempi) – “Muista laittaa huvia huolten lomaan, että sielusi jaksaisi kestää ankaraa vaivannäköä:”
Iucunda est memoria praeteritorum malorum. – ”Voitetuista vaikeuksista jää mieluisa muisto”.
Ius summum saepe summa militia est (Terentius) – “Suuri oikeudenmukaisuus on usein suurta ilkeämielisyyttä”.
Justitiae partes sunt non violare homines (Cicero) – ”Oikeuden tehtävä ei ole tehdä vääryyttä ihmisille”.
Legibus omnes idcirco servimus, ut liberi esse possumus (Cicero). – ”Kaikki me noudatamme lakia voidaksemme olla vapaita”.
Litore quot conchae, tot sunt in amore dolores (Ovidus). – “Niin paljon kun on meren rannalla simpukoita, niin paljon on rakkaudessa tuskia”.
Lucrum sine damno alterius fieri non potest (Publilius Syrus). – “Voittoa ei voi syntyä ilman toisen tappiota”.
Lux perpetua luceat eis. – ”Anna ikuisen valon loistaa heille”.