Tekoälyn pelot ja Suomen talouden kriisi – miten Chat GPT vastaa?
Tekoälyä käytetään liki kaikkialla ja samalla esitellään lukuisia vaaroja. Kati Kivimäki kirjoittaa aiheesta ansiokkkaasti Forssan Lehdessä. Samassa lehdessä ja samalla sivulla lehden pääkirjoitus käsittelee Suomen talouden kriisiä (FL 27.11.2025). Kielimalleissa vaarana on faktatiedon vääristyminen mielipiteillä ja markkinointipuheilla. Vastaan on kuitenkin turha pullikoida. Nuoret pääsevät liian helpolla, pitkäkestoinen toiminta tai perinteinen ”pänttääminen” ovat uhattuna nekin. Miten vastaat? Onko uuden kulttuurin kohdalla vanhan väistyminen? ChatGPT sanoi: Uusi teknologia muuttaa toimintatapoja yleensä pysyvästi, mutta se ei automaattisesti “korvaa” kaikkea aiempaa. Kyse on rakenteellisesta siirtymästä: kun kognitiivisia tehtäviä voidaan ulkoistaa järjestelmille, ihmiset siirtävät omaa panostaan toisenlaisiin vaiheisiin—esimerkiksi ongelman määrittelyyn, tulkintaan ja laadun arviointiin. Huolesi faktatiedon ja mielipidevaikutteisen sisällön sekoittumisesta on perusteltu. Kielimallien tuottama teksti näyttää vakuuttavalta, vaikka sisältö ei aina ole tarkkaa. Tästä syystä kriittisen lukutaidon ja lähdeanalytiikan merkitys kasvaa, ei vähene. Ne eivät ole katoamassa, mutta ne ilmenevät eri muodossa kuin aiemmin. Mitä tulee oppimiseen ja “liian helppoon” työskentelyyn: työkalut voivat lyhentää rutiinin osuutta, mutta ne eivät poista tarvetta ymmärtämiselle. Perinteinen pänttääminen vähenee lähinnä niillä alueilla, joissa muistaminen ei ole enää tuottavaa. Pitkäkestoinen keskittyminen ja syväosaaminen ovat edelleen kilpailuetuja, sillä ne mahdollistavat mallien käyttökelpoisuuden arvioinnin ja tulosten soveltamisen. Tiivistetysti: muutosta tapahtuu, mutta se on kerrostunutta, ei nollasummainen. Vanha ei täysin väisty, vaan sille syntyy uusi rooli osana teknologian kanssa jaettua kognitiivista työjärjestystä.
Sinä sanoit: Suomen taloutta vaivaa kriisiksi kutsuttu sopeuttamistarve. EU-komissio patistaa aiempaa tiukempaan talouskuuriin. Asiantuntijat rauhoittelevat paniikista. Taloutta ei sovi ”sopeuttaa” kuoliaaksi. Mistä on kyse ja kuinka suomalainen talous ja toimeliaisuus elvytetään pois alijäämämenettelystä? ChatGPT sanoi: Erittäin hyviä, ison mittakaavan kysymyksiä — vastaan kahdessa osassa: ensin tekoäly, kulttuuri ja oppiminen, sitten Suomen talous-/sopeutusongelma ja toimenpiteet, joilla alijäämämenettelystä voi päästä pois samalla ylläpitäen toimeliaisuutta.
Suomen talouden todennäköisin etenemispolku – sopeutuksesta tasapainoiseen uudistumiseen
Suomen julkinen talous on ajautunut tilanteeseen, jossa alijäämä ylittää EU:n raja-arvot ja velkasuhde jatkaa nousuaan useiden peräkkäisten vuosien jälkeen. EU-komission kiristyvä finanssipolitiikan ohjaus pakottaa Suomen joko vahvistamaan julkista taloutta ripeämmin tai perustelemaan uskottavasti, miten alijäämä palautetaan asteittaiselle lasku-uralle. Pelkkä menoleikkauslinja ei kuitenkaan riitä – eikä ole realistinen – sillä liian rajut sopeutukset voisivat heikentää kysyntää, investointeja ja koko kansantalouden dynamiikkaa. Todennäköisin skenaario onkin tasapainoinen uudistuspolku, jossa sopeutus yhdistyy talouden rakenteiden vahvistamiseen ja pitkäjänteisiin kasvutoimiin. Lähivuosina on odotettavissa, että Suomi toteuttaa maltillisen mutta määrätietoisen menojen priorisoinnin. Tämä tarkoittaa menokohteiden tarkkaa läpikäyntiä, päällekkäisyyksien karsimista sekä julkisten palvelujen tuottavuuden parantamista. Koulutuksesta, tutkimuksesta ja perusterveydenhuollosta ei todennäköisesti leikata merkittävästi, sillä ne nähdään talouskasvun kannalta kriittisinä panoksina. Sen sijaan indeksikorotuksia ja automaattisia menojen kasvumekanismeja voidaan hillitä, ja sosiaaliturvajärjestelmien kannustimia tarkentaa. Tämä malli poikkeaa radikaalista leikkauspolusta, joka voisi nopeuttaa alijäämän supistumista mutta kasvattaisi työttömyyttä ja hidastaisi talouskasvua. Vastaavasti se erottuu myös kevyestä sopeutuksesta, joka ei yksin riittäisi uskottavasti taittamaan velkasuhdetta. Todennäköisin linja kulkee keskellä: julkisen talouden rakenteita uudistetaan, mutta talouspohjaa ei murrrreta leikkauskuurilla. Kasvu- ja tuottavuusinvestoinnit ovat välttämätön vastapaino sopeutukselle: Tasapainoinen skenaario sisältää kohtalaisen määrän kohdennettuja kasvutoimia. Näihin kuuluvat esimerkiksi investoinnit vihreään siirtymään, digitalisaatioon, liikenneinfrastruktuuriin ja korkeakoulutukseen. Samalla yritysten investointiedellytyksiä ja työmarkkinoita pyritään vahvistamaan: verokiilaa pyritään madaltamaan, työvoiman saatavuutta helpottamaan ja pk-yritysten kasvuhaluja tukemaan. Näillä toimilla taloudelle pyritään rakentamaan uusi pohja, jossa tuottavuus kasvaa ja työllisyysaste pysyy korkealla. Kun talous kasvaa ja yritysten toimeliaisuus vahvistuu, julkinen talous kohenee ilman, että kaikki sopeutus perustuu säästöihin.
Työmarkkinat, väestörakenne ja sosiaaliturva ratkaisevat suunnan: Suomen talous ei voi elpyä kestävästi ilman työvoiman tarjonnan ja tuottavuuden paranemista. Työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä, sillä ikääntyvä väestö kasvattaa julkisia menoja ja pienentää veropohjaa. Todennäköinen politiikkalinja sisältää kannustimien uudelleentarkastelua: työnteon taloudellista hyötyä vahvistetaan, uudelleenkoulutusta kehitetään ja työmarkkinoiden liikkumavaraa lisätään. Samalla varhaiskasvatukseen, työkyvyn tukemiseen ja terveyden edistämiseen panostetaan, sillä nämä vaikuttavat suoraan työvoiman osallistumisasteeseen. Sosiaaliturvan uudistaminen asettuu keskiöön, sillä kestävä järjestelmä vaatii sekä työllistymisen että toimeentulon tasapainoa. EU-sääntöjen noudattaminen edellyttää realistista mutta uskottavaa suunnitelmaa: Komission paineen alla Suomelta edellytetään uskottavaa keskiaikavälin suunnitelmaa, joka osoittaa, miten alijäämä palautetaan sääntöjen alle ja velkasuhde vakautetaan. Todennäköisin polku on kertaluonteisten leikkausten sijaan pitkän aikavälin suunnitelma, jossa rakenteelliset uudistukset vähentävät menojen kasvua ja kasvutoimet lisäävät verotulojen vakaata kertymää. Tämä malli on EU:n kannalta uskottava, mutta samalla kotimaisen talouden kannalta kestävä. Suomi tarvitsee tasapainon: liian hidas sopeutus kasvattaa velkaa, mutta liian kova sopeutus tukahduttaa kasvun. Johtopäätös: Suomi valitsee todennäköisimmin maltillisen mutta vaikuttavan uudistuspolun. Suomen talouden pitkän aikavälin ongelmat – ikärakenne, tuottavuus, työvoiman tarjonta – eivät ratkea säästölaskelmilla. Siksi todennäköisin etenemismalli on tasapainoinen skenaario, jossa yhdistyvät: harkittu menojen priorisointi, sosiaaliturvan ja työmarkkinoiden kohdennetut uudistukset, kasvua tukevat investoinnit, ennustettava finanssipolitiikka. Tässä mallissa talous ei supistu sopeutuksen seurauksena, vaan vähitellen vahvistuu. Valittu linja ei ole dramaattisin, mutta se on todennäköisin – ja samalla kestävin – tie ulos alijäämämenettelystä ja kohti vakaampaa, modernia ja kilpailukykyistä taloutta.
Matti Luostarinen fil.tri, val.tri, emeritus prof. Dos
Pahoittelen pituutta: Alkuperäinen Chat GPT:n vastaus sisälsi liki 20 sivua.
Tekoäly vastaa tässä kahteen kirjoitukseen Forssan Lehden pääkirjoitussivulla 27.11. 2025 (Kati Kivimäen kirjoituksen johdosta ja lehden kirjoittajien kiinnostuksesta Chat GPT:n taitoja samalla pohtien).