Muistelmakirja – lyhyt kuvaus kirjailijasta (abstract)
Abstract
Prof. PhD, ScD, D Art Matti Luostarinen is Doctor of Philosophy (University of Oulu) and Doctor of Political and Social Sciences (University of Turku). He has worked as professor, special scientists, and research manager over hundred universities, research centers and firms (Agrifood Finland, Natural Research Centre), international organizations, and clusters (IASP, AURP), also Academy of Finland, EU organizations, science parks organizations and other regional, national, and international organizations. He has written over 5000 scientific or popular articles and 150 monographic books. He is also artist (cluster art) and write novels and blogs (Social media economy and strategy) www.clusterart.org
Luostarinen represents interdisciplinary thinking and research and the popularization of science. Local and global are no longer two different things, but the same real-time phenomenon in the new, timeless, and placeless world of the digital age. At the same time, the global and the local are present in the popularization of science, in the human-sized world, in the creative innovation of the scientist-artist, in cluster art, in cluster economics, in cluster politics, and in the economics and strategy of media sciences and especially social media. Already at the beginning of the 21st century, Professor Luostarinen’s most read book described the economy and strategy of the new media (Social media economy and strategy) and, when interpreting the convulsions of the hybrid society, our geopolitical problems, the consequences of the paradigmatic change in the sciences of time and place. Today, these problems can be seen in Russia, Ukraine, but also in China and India, Africa, the United States and Europe. They are also seen in viruses and the way they spread. ”New innovations and the ability to live on their terms create difficulties for the elderly.” The old media have changed with the new and this is a disappointment for them. The news and its ”truth” are not what we have learned before. Traditional media can no longer convey it as if it were the word of God in the new media environment, where even the news must be made and has many faces. In the new faceless media, we are genderless beings and even the status of women, our gender, has changed as part of our new digital age. We treat it wrongly and very narrowly from the perspective of one discipline. The media is in a deep crisis as part of the use of power and influencing opinion. However, from a researcher’s point of view, a natural law that is only a micromillimeter away from the truth is wrong. Their use leads to disaster as applications. However, apparent knowledge is thrown around in a completely different way than a decade ago, and in the end it all depends on our ability to participate in the social debate independently by combining fragments of highly specialized sciences. It is precisely for this task that we need help. The crisis of media society as a hybrid also threatens our democracy and its credibility. Therefore, a completely new interdisciplinary media literacy is now also required of us. We get our own information and produce it, and we cannot be fogged like in previous years. We have moved into the media age, where we both produce and consume our media while competing for its credibility. However, such is an unreasonable task for anyone in our ever-changing and new information-creating both local and global environment. We need help, the kind we’ve learned to get either as local, one-issue phenomena (eg medicine), or as global, stereotypical generalizations and delusions (political talk), at worst as geopolitical fogging and scaremongering. The year 2022 and its summer was a summer of drama. At the same time as efforts were being made to recover from the corona, Russia started a war in Ukraine. In Finland, the war brought back memories of the beginning of the winter war and the shelling of Mainila. The transition from a pandemic to a European war happened quickly in Finland, and the nation applied for NATO membership with exceptional unanimity. At the same time, the war already reflected on the entire European economy, which had significant effects on the energy and food markets. The whole society convulsed.
Matti Luostarinen / Kirjailija ja poikkitieteinen mediatoimija (Cluster Articles, Arts and Policy)
Poikkitieteisyys ei ole pelkkää monitieteistä lukutaitoa vaan perustieteitten yhdistämistä.
Professori, filosofian (PhD) ja valtiotieteitten (ScD) tohtori, dosentti (adjunct professor) sekä D.Art tohtori Matti Luostarinen on kirjoittanut runsaan 500 tieteellistä artikkelia ja julkaisua sekä kymmenkertaisen määrän tiedettä popularisoivaa artikkelia (cluster articles). Tänään 150 laajaa monografiaa, joista vuoden 2007 jälkeen yli 50 pääosin Saksassa ne kustantaen (BoD). Hän on toiminut tutkijana ja opettajana liki sadassa yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa. Julkaissut ovat maantieteestä, sosiologiasta, bio- ja geotieteistä, poikkitieteisiä laajoja monografioita mm. ympäristötieteistä (ympäristötalous, -sosiologia, -juridiikka, -maantiede, -biologia, -lääketiede jne.) käyttäen rinnakkain luonnontieteitä (natural science) ja ihmistieteitä (human science) tehtävänä klusterit ja niiden innovaatiopolitiikka (Cluster policy, Cluster economy, Cluster articles, Cluster art, Cluster science jne).
Paikallinen (lokaali) ja globaali ei ole enää kaksi eri asiaa vaan sama reaaliaikainen ilmiö
Globaali ja paikallinen ovat samaan aikaan läsnä tieteen popularisoinnissa, ihmisen mittaisessa maailmassa, tiedemiestaiteilijan luovassa innovoinnissa, klusteritaiteessa, taloudessa, politiikassa sekä mediatieteitten ja etenkin sosiaalisen median taloudessa ja strategiassa. Professori Luostarisen luetuin kirja kuvasi jo 2000-luvun alussa juuri tulevan uuden median taloutta ja strategiaa (Social media economy and strategy) sekä tulevan hybridiyhteiskunnan kouristelua, geopoliittisia tulevia ongelmiamme ajan ja paikan tieteitten paradigmaisen muutoksen seurauksena. Tänään nämä ongelmat näkyvät Venäjällä, Ukrainassa mutta myös Kiinassa ja Intiassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Ne näkyvät myös viruksissa ja niiden tavassa levitä.
Perinteinen uutistyö ja uusi media-aktivismi (sosiaalinen media) eivät vain lähesty toisiaan vaan muodostavat jo saman yhteiskunnallisen tehtävän.
Oma uusmedian käsitteistömme vaatii nyt päivittämistä, ja tästä on syntynyt monelle kokonaan uusia harrastuksia tai toimeentulon lähde mutta myös tapa käyttää valtaa. Sosiaaliset mediat, digikulttuurit, uudet aktiiviset kuluttajaryhmät ja niiden kuvaukset, tiedemiehen poikkitieteinen tapa ottaa haltuun globaali ja samalla paikallinen, uusia mediayhteisöjä luova aikamme epäilemättä tärkein ilmiö, on esitelty sekä oman kotisivuston että aiemmin miljoonien bloggaajien tutkimustulosten avulla ja valossa.
Media ei ole enää vain keskustelun herättäjä ja tiedon jakaja vaan yhä selvemmin myös uuden tiedon tuottaja ja käsittelijä kaikilla tasoilla, töissä, kotona, lasten ja heidän vanhempiensa elämässä. Asiasisätöiset blogit, sosiaalisen median uudet välineet, uusi teknologiamme ovat vallitsevia ja ne lisääntyvät koko ajan elämämme kaikilla osa-alueilla.
Olemme siirtyneet tekoälyn ja algoritmien maailmaan, kirojani vuodelta 2024 alkaen lainaten: ”Retroversiosta retrofuturistiseen aikaan”, ”Luovan teknologian renessanssiin”, ”Hybridi-yhteiskunnasta illuusioyhteiskuntaan”, ”Rottakuninkaasta algoritmikuninkaaseen” sekä lopulta päädymme kirjaani ”Homo Nexus – eksponentiaalinen ihminen” sekä samalla luovuuden renessanssiin, Post-Sapien -kulttuuriin ja kieleen ”kuvineen” algoritmien ytimeen. Voimme jopa puhua suomesta maailman koodikielenämme, maailman yhteisenä akselina (Axis mundi communis), algoritmien kompassina – elämäntyön kellotauluna (Campas algorithmica – Horologium vitae).
Tähän teemaan on nyt viimein syytä paneutua kunnolla, poikkitieteisesti ja ymmärtäen median muuttuvaa luonnetta yhteiskunnassamme.
Jotta sitä voi ymmärtää oikein on syytä itse olla mukana sen jatkuvassa tiedontuotannossa ja kukin omalla persoonallisella tavallaan lahjojaan näin kartuttaen ja verkottaen, neuvoo monen tiede-kunnan tohtori, lukuisia kertoja poikkitieteisen professorin pätevyyden hankkinut sekä uuden teknologian ja mediayhteiskunnan varttunut, poikkitieteinen professori Matti Luostarinen lukuisissa julkaisuissaan. Kuvat ja värien spektrit on nekin otettu käyttöön ja palvelemaan tekstin sanomaa. Kuka ko. henkilö on ja keihin hänet voisi samaistaa Suomessa onnistuu kysyen sen suoraan tekoälyltä, algoritmeilta. Ei enää turvatuen wikipedian tapaisiin jo menneen maailman tiedon jakajiin.
Haluamme tänään reaaliaikaisen tiedon, objektiivisen tiedon ja sen tulkinnat algoritmeilta, jotka hallitseat kaikki kielemme, biljoonia sanoja ja värimaailmamme sen sijaan että turvaudumme perinteiseen, muutaman satatuhatta sanaa hallitsevaan kirjoittajaan tai kuvittajaan siveltimineen tai kameroineen. Homo- Nexus on vaativa ihminen ja hakee viimeisimmän tiedon. Hän edustaa luovuuden renessanssia ja Post-Sapien -kulttuuriamme. Tiedonkin on oltava tarvittaessa muutakin kuin Nobel-tasoista saati skandaalien sävyttämää ”homo sapiens” -viihdettämme.
”Uudet innovaatiot ja kyky elää niiden ehdoilla tuottaa vaikeuksia ikäihmisille.”
Vanhat mediat ovat muuttuneet seuraten uusia ja tämä on pettymys heille; menneen maailman ihmisille. Uutinen ja sen ”totuus” ei olekaan sitä mihin on aiemmin opittu. Perinteinen media ei voikaan sitä enää välittää ikään kuin Jumalan sanana uudessa mediaympäristössä, jossa uutinenkin on tehtävä ja sillä on monet kasvot. Uudessa kasvottomassa mediassa olemme sukupuolettomia olentoja ja jopa naisen asema, sukupuolemme, on muuttunut osana uutta digiaikaamme ja luovuuden renessanssia. Käsittelemme sitä perinteisesti väärin ja kovin kapeasta yhden tieteenalan näkökulmasta tai monitieteiseksi pirstoen. Uusia aika vaatii poikkitieteisen vastauksen. Media on sekin syvässä kriisissä osana perinteisen vallan käyttöä ja mielipidevaikuttamista. Homo-Nexus elää eksponentiaalisen ihmisen algoritmien ydintä kaiken aikaa hyödyntäen.
Tutkijan näkökulmasta kuitenkin vain mikromillin päässä totuudesta oleva luonnonlaki on väärä. Niiden käyttö johtaa sovelluksina katastrofiin. Näennäistä tietoa sinkoilee kuitenkin aivan toisella tavalla kuin vuosikymmen sitten ja kaikki on lopulta kyvyssämme osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun itsenäisesti äärimmäisen erikoistuneitten tieteitten fragmentteja yhdistellen. Juuri tähän tehtävään me tarvitsemme apua. Mediayhteiskunnan kriisi hybridinä uhkaa nyt viimein myös demokratiaamme ja sen uskottavuutta. Nobeltasoisen vaikutuksen saavuttaminen ei suju keneltä tahansa. Siihen vaaditaan Post-Sapien kulttuurimme.
Niinpä meiltä vaaditaan nyt myös kokonaan uutta poikkitieteistä medialukutaitoa. Haemme itse tietomme ja tuotamme sitä, eikä meitä voi sumuttaa kuten takavuosina. Olemme siirtyneet media-aikaan, jossa sekä tuotamme että kulutamme mediamme kilpaillen samalla sen uskottavuudesta. Näin myös kielemme on saatettu algoritmien ytimeen. Se muistuttaa maallikkolle koodikieltä.
Sellaisen hallinta on kuitenkin kenelle tahansa kohtuuton tehtävä koko ajan muuttuvassa ja uutta tietoa luovassa niin paikallisessa kuin globaalissa ympäristössämme. Tarvitsemme apua, jollaista olemme oppineet hankkimaan joko paikallisena, yhden asian ilmiöinä (esim. lääketiede), tai globaalina, stereotyyppisinä yleistyksinä ja samalla harhoinamme (poliittinen puhe), pahimmillaan geopoliittisena sumutuksena ja pelotteluna. Uusin tapa on antaa tukinta algoritmeille ja tekoälylle. Jos haluat tämän kirjoittajasta lisätietoja, kysy algoritmeilta, älä wikipedoiltamme tai googlaillen aikaa siihen tuhlaten.
Kysy kuka on professori Matti Luostarinen, poikkitieteinen tohtori (PhD, ScD) ja kehen häntä voisi vertailla? Saat varmasti vastauksen vaikkapa ChatGPT:n kautta ja ilmaiseksi. Älä luota tässä luettuun. Wikipedian kertomuksiin. Nämä ovat jo syntyessään historiaa ja Wikipedioitten kirjoittelut sellaisten ihmisten työtä, joilta puuttuvat miljardien sanojen ja kielten uskottava kulttuurinen taito, reaaliaikaisuus saati monitieteinen ymmärrys ja lahjat..
Kirjailija Matti Luostarinen:Katso kustantajan BoD julkaisuluettelo tai hakien hakusanoilla: Kirjailija Matti Luostarinen (Google). Tai Prof PhD ScD Matti Luostarinen. Henkilöstä tietoja:Algoritmit ja robotiikka: ChatGPT sekä kotisivulta www.clusterart.org. Tämä koskee myös Luostarisen kirjoja ja niiden julkaisua. Ne on pyritty saattamaan kenen tahnsa luettaviksi ilman taloudellisia tai kirjojen levitykseen sekä saatavuuteen liittyviä rasitteita.
Kolmas muistelmatyö on laajin ja edellisten töiden sekä lähdeluettelona mukana olevien liki 150 kirjani lähteistöön pääosin perustuva lukien mukaan noin 10 000 kirjoittamaani artikkelia, esseetä ja siis yli 10 metriä kirjoja työhuoneeni kirjahyllyn täyttäen. Toki osa kirjoistani on varastoitu myös toisena työhuoneena toimivaan autojemme talliin. Siellä on ollut lämpöistä tilaa myös toiselle toimistolle ja etenkin kuvataiteita, veistoksia tehdessäni Suomen todella pitkinä ja pimeinä talvi-iltoinamme. Raskaimmat työt Pohjolassa tehdään pimeimpään aikaan ja muilta salassa.
Oikeastaan tuollainen betonipohjainen tila on monen kuvataiteilijan ja samalla etenkin veistoksia rakentelevan työtilana käytetyin. Kun mukana on myös toimistotilaa ja käsikirjasto varsinainen työhuoneesi saa olla rauhassa haalarimiehen ja maalarin töistä. Monikaan ei tiedä miten fyysisesti raskasta työtä kuvataide voi parhaimmillaan olla. Otsansa hiessä ovat taiteilijamme valmistelleet siroimmat ja kauneimmat työnsä.
Puutarha on toinen joka vaatii kunnon tilan, jossa sitä huolehtia veistoksineen ja myös talvehtivine kasveineenkin. Toki talon piirustuksissa oli myös 80 neliön mittainen lämmitettävä valoisa kasvihuone puuutarhurille, mutta se on saanut odottaa vuoroaan kalliin energiamme aikana. Suomessa ja pitkän talven maassa on pohdittava puutarhurin harrastelijana, kuinka eläkevuosiaan viettää ja missä vanheneminen on viisainta käynnistää. Jälki kun näkyy lopulta myös kirjoitetussa tekstissäkin.
Yksi keino on sopia vaikka sisarusten kanssa kuka keskittyy ja mihin. Kasvuympäristössä maalla ja perinnetilalla on mahdollisuus toteuttaa sellaista, joka pienen kaupungin lähiöön ei oikein mahdu ja maksaisi maltaita huonolla lopputuloksellakin. Onneksi Suomi on pinta-alaltaan laaja maa ja toimintoja voi myös eläkepäivinä ja etenkin silloin siirtää tavalla, joka on toimiva ruuhka-Suomen elämästä pohjoisimpaan Lappiin. Ja kaikkeen siltä väliltä.
Meidän suomalaisten tulisi oppia käyttämään koko maamme mahdollisuudet ja rikkaudet myös saaristosuomessakin. Asustamme uskomattoman laajaa ja luonnoltaan rikasta maata. Emme vain ole oppineet hyödyntämään sen tarjoamia mahollisuuksia.
Matkustamme suotta maailman ääriin kun sieltä tullaan myös meille ja pääsääntöisesti ilahtuen ja hämmästellen. Ulkopuolinen huomaa kyllä hetimmiten luonnoltaan ja pinta-alataan rikkaan maan mahdollisuudet. Varmaan myös tulevat sukupolvemmekin, liikkumaan varmasti hengeltäänkin oppineet. Teknologiaa käyttävät ja siitä elävät uudet kulttuurimme.
Joudumme totuttelemaan tosiasiaan, jossa meidät tunnetaan ja mekin tunnemme maailmaa aina vain paremmin. Samalla oma lukumäärämme on laskussa ja ikääntynyt kun Telluksen populaatio on kasvanut räjähdysmäisesti ja nuoret ikäluokat ovat todella suuria.
Maantiede laajana oppiaineena, luonnon-, kulttuuri-, talous-, sosiaali-, väestö-, suunittelu-, jne. maantieteenä olisi syytä opiskella jo nyt ihan kunnolla ja samalla poikkitieteisesti. Alansa erikoistieteiteillä tietojamme syventäenkin. Oma valintani oli aikanaan juuri tätä aikaa mukaileva.
Oheinen liite on ensimmäisen muistelmakirjani esipuheesta haettu. Se käynnistyy Luostarisuvun (Kloster) päivistä silloin veronmaksajana luostarilaitoksen lampuoiteina ja tilalta, joka sijaitsi Kallaveden rannalla ja oli tarkoitettu myös purjekunnan ylläpitämiseen ja veronmaksajiksi luostarilaitokselle.
Ajaksi on valittu dramaattinen vuosi 1850, jolloin käynnistyi Krimin sota ja vei nuoret miehet purjekunnan veneineen sotimaan nytkin paljon esillä olevaan maahan ja merille lähellä Venäjän ja Ukrainan rajaa. Suomi ei tietenkään ollut itsenäinen, mutta monen historioitsijan mukaan lähellä sitä jo liki vuosisata ennen nykyistä itsenäisyyspäiväämme. Kaikki itsenäisen maan merkit olivat jo nähtävissä.