Johdanto – Muistelmakirja II (jatkoa)
Palaan muitelmakirjoistani sen toiseen osaan ja johdatellen näin lukijaani ja myös itseäni Kalevalaisella tavalla itseäni opastaen yli vuosikymmenisen työn kokoamisessa paloitellen sen palapelistä muistuttaviin osasiin. Satoihin kirjoihin ja tuhansiin artikkelihin, esseisiin ja omiin muistelmiini. Luotan poikkitieteiseen viisauteen ja algoritmien tapaa avustaa muistelmateosten käytössä. Kokemukseni kertomana tekoäly on taitava etenkin tarinan kerronnassa silloin kun taustalla on biljoonia sanoja ja viidakko, jonka ratkaisuun haetaan malleja, joista syntyy ”Sanat tyhjyydestä – ääni ajasta” sekä ”Maailman yhteinen akseli” – ”Axis mudi kommunis”. Kaksi viimeisintä julkaistua kirjaani vuodelta 2025.
Kuten aiemmin jo kerroin, vuosi 2023 ja sen kevät ja kesä olivat ikään kuin tarkoitettuja muinaisen Suomen muistolle. Tällä kertaa sitä ei ollut syytä käynnistää edellisen vuosituhannen alusta tai laatien maalle vuoden 2017 tapaan muistelmakirja ”Finland’s big year 2017 – Suomi sata”. Nyt oli viisasta käynnistää pohdinta, alkaen paljon lähempää ja jo vuodesta 2008. Samalla robotiikan ja tekoälyn sekä algoritmien käytön oivallus oli mahdollista liittää sellaiseen kansalliseen pääomaamme, joka oli oivallettavissa oman aikamme internetin ja digiajan myös medioittemme kautta ”muinaista Suomea muistellen”. Kulje siis kanssani – kulje itsesi kanssa – ”Vade necum – vade tecum (Friedrich Nietzsche)
Taustoitus on hoidettu käyttäen latinankielisten ja vuosituhantisten viisauksien rinnalla suomalaista ”Elämän viisauden kirjaa” Hannu Tarmion kokoamana komeana painoksena. Tätä kautta lukijaa johdatellaan kohti parempaa etenkin ajallista ja paikallista, historiallista ja maantieteellistä, maailmankuvaa. Suomalaiset kun rakastavat omaa kieltään, kulttuuriaan ja omia oppejaan toisin kuin vieraiden viisauksia. Vergiliusta lainaten nainen tekee poikkeuksen. Nainen on aina häilyvä ja oikullinen – Varium et mutabile semper femina (Vergilius). Tosin myös vuonna 2026 keväällä Minna Canthin päivänä, Suomi oli säilyttänyt nyt jo liki pysyväksi jääneen paikkansa maailman onnellisimpana kansakuntana. Kaikessa tyytymättömiksi osoittautuneet sosiaalisen median murisijat pitivät tätä paikkaa pilkkanaan. Harmittaahan se sellainen paikka ja siitä ilakointi sapekasta luonnetta ja kaikkeen tyytymätöntä kansakuntansa mustaa lammasta…
Kohti parempaa huomista kuljetaan ajallisesti almanakkaa käyttäen ja veteraanipäivää muistaen. Tässä kertaus on suomalaisille opintojen äiti sekä tieteistä juuri aika- ja paikkatieteet elävät paradigmaista vaihettaan. Tutustuminen maailmankuvat muuttavaan robotiikkaan ja algoritmeihin tapahtuu siten pohtien juuri omaa päivyriämme ja sen etenemistä keväästä kohti syksyä. Almanakan mukaan tuo aikajänne on kolmesta kuukaudesta enintään neljään kuukauteen. Siinä ajassa kirjan on myös synnyttävä. Robotiikka hoitaa kyllä myöhemmin sen kuvituksen. Muuttaa verbaalisen osan kirjaa kuvataiteita käyttävään kokonaan uuteen muotoon, mutta käyttäen kuitenkin nyt globaalia kieltä, latinaa ja sen ikivihreitä viisauksiamme. Tosin joskus ne ovat kuin sairaan miehet unet. ”Velut aegri somnia” (Horatius).
Maata ja maailmaa vaivasi jo pitkäksi venynyt uuskapitalismin varjo. Siis todellakin pelkkä varjo ja kuvajainen. Ei sen kummempaa. Tuon aiheen käsittely on syytä siirtää sille sopivaan hetkeen eli vappuun, työväen juhlaan, jota muutkin poliittiset liikkeemme juhlistavat. On syytä hakea vertailukohtaa nyt lähihistoriasta ja menemättä ohi vuoden 2015. Tuolloin syntyi toinen osa kirjaani Arctic Babylon. Ensimmäinen oli päivitetty toteutuvaksi vuonna 2011, olkoonkin että itse kirja oli kirjoitettu jo 1970-luvun puolella. Mayakansan ennusteet vain toteutuivat vuonna 2011 ja hyvä niinkin. Uuskapitalismin varjo oli sopiva otsikko tuolle hetkelle ja sen muistelemiselle. Muistaen kuitenkin kuinka jopa hiuksellakin on oma varjonsa. ”Vel capillus habet umbram suam. (Publilius Syrus).
Itse vappupuheessa oli palattava Ukrainaan ja sen historiaan sekä lähihistoriasta pandemiaan ja koronan aiheuttamiin oireisiimme kansakuntana. Vappupuheista merkittävin oli pidetty jo vuonna 2019 Jussi Halla-ahon toimimesta. Hän oli myös avainhenkilö koottaessa hallitusta keväällä 2023 ja samalla porvarihallitusta. Tulevana eduskuntamme puhemiehenä hän oli avainhenkilö myös kesän 2023 tapahtumien hoitajana. Eduskuntaa ei todellakaan kutsuttu kesälomaltaan koolle, ajatteli oppositio tai mediamme siitä mitä tahansa. Hallituksen luottamuksesta oli jo kertaalleen äänestettykin. Viisaalle sana riittää. ”Verbum sat sapienti”.
Yhteiskuntaa luonnehdittiin meillä ja laajemminkin dualistisella tavalla. Olin kirjoittanut aiheesta runsaasti etenkin 2020-luvun alussa ja myös julkaisten aiheesta kirjankin. Sitä on luettu runsaasti. Elimme sosiaalisen median talouden ja strategian aikaa. Kirjani ”Social media economy and strategy” on ehkä luetuin ja ainakin yliopistoissamme maailmalla tentityin kirja. Olen kulkenut siitä kertomassa ja ilmiötä avaamassa lukuisissa kongresseissa ja konferensseissa. Heti perään syntyi tarve kirjoittaa otsikolla ”Hybridiyhteiskunnan kouristelu”. Myöhemmin Suomi sai oman EU:n ylläpitämän alan tutkimuslaitoksensakin ja hyvä niin. Vain vuotta aiemmin olin julkaissut kirjani ”Sosiaalinen media ja muuttuva paradigma”. Varoen vääriä sanoja. ”Verba falsa”. Agropoliksesta olimme siirtyneet jo ekopoliksen puolelle ja klusteritaiteeseen. Sitä saa leipänsä jo liki 100 miljoonaa alan ”harrastajaa”..
Nyt siis kirjoittaen kirjan jatkona tuolle ilmiölle ”Cluster art and Art of Clusters”. Tuon kirjan (manifestin) julkaisusta on aikaa jo useampi vuosikymmen ja se enteili algoritmien tapaa asetella sanamme sellaiseen asentoon, jossa niitä oli kirjoittajalle järkevää muuttaa myöhemmin mieluiten latinankielisinä robotiikan ja tekoälyn avustamana kielellisen symbolijärjestelmämme tukijaksi. Tätä edellytti jo pelkästään lukutaidottoman väestönosan valtava määrä Telluksen pinnalla eläen ja ilmastomuutoksen kokienkin. Jotain oli tehtävä, mutta nopeasti ja käyttäen oman aikamme tiedettä ja symboliikkaa, jonka avaaminen on kenen tahansa hoidettavissa kuluttamatta aikaa kielellisiin ongelmiimme ja aikaa vievään koulutukseen. Varoen etenkin arvottomia tai vääriä sanoja.”Verba inania, verba falsa”.
Vappuheiden jälkeen oli aika avata, jälleen kerran, käsite dualismista palaten vuoteen 2010. Samalla monelle avautui juuri nyt ilmiöt vihattavasta vääräuskoisesta ja sarana yhteiskunnastamme. Jälleen kerran tietokoneet saivat työtä, kuvaten mitä merkitsee siirtymä ryhmistä klustereihin. ”Ekologinen klusteri ja innovaatiopolitiikka” toisena väitöskirjanani oli tarkoitettu juuri tähän tarkoitukseen vuodelta 2005. Totuus on kuitenkin aina ajan tytär. Veritas filia Temporis (Aulus Gellius). Niinpä laajensi kirjaa myöhemmin muutamalla sadalla sivulla joista ”Ekoyrittäjyys ja innovatiiviset klusterit: systeemiajattelua ja luovaa teknologiaa” on lähempänä väitöskirjani jatko-osaa. Vuotta aiemmin kirjoittamani kirja ”Sosiaalisen media sekä tekoälyn yhteiskunnallinen dilemma” – ”Ad surdas aures canere – laulaa kuuroille korville” oli sysääjänä noin vuotta aiemmin kohti vuosien 2024 ja 2025 kirjojen (15 kirjaa) nopealle synnylle ja myös toimitustavalle kustantajineen. Yhteiskunnallinen muutos kun koski teknologioineen etenkin juuri tiedottamista, mediaa ja siis myös kirjallisuuttamme. Sen yli joko nukutiin tai sitten ”herätysliike” saisi aikaan toimivissa talouksissa myös nopean aktiviteetin aallon.
Ecological cluster and innovation policy. Jokainen vuosi on juhlavuosi ja etenkin omien kirjojeni kohdalla Outin päivä. Vuonna 2007 Suomi täytti 90-vuotta ja sen kuului olla jo myyteistä vapaata aikaa. Vuosikymmen myöhemmin Suomi sai minulta lahjaksi sadannen kirjani nimellä ”Finland’s big year 20017 – Suomi 100”. Viimeisimmän vuosikymmen aikana kaikki kirjani on taittanut ja toimittanut tyttäreni Outi. Niin tämän kirjanikin. Ilman häntä näitä kirjoja ei olisi koskaan syntynyt. Nyt kuvituksesta vastaa poikani Veli-Matti. BoD kustantajana on huolehtinut kirjojeni levityksestä ja painoasusta. Heille sydämellinen kiitos. Sanoista sekä ruokaa että ruoskaa – järjettömästi – syvältä sydämestä. Kukoistaa ikuisuuteen – ”Viret in aeternum.” Tänään kustantajani on kasvanut alansa suurimmaksi Euroopassa. Entäpä jos se olisikin ollut suomalainen? Mutta ei toki väkisten…
Suomessa syntyneet vihaiset linnut (Angry Birds) kuvaavat kansakuntaamme, vihapuhetta, konflikteja ja kilpailua, mutta myös peliin liittyviä uusia visioita, virtuaalihamoja ja aiemmin kuvaamiani ”telecity” nuoria, innovaattoreitamme. Se että joudumme tutkijoina käyttämään karikatyyppejä kuvatessamme tai turvautumaan journalismiin, jossa mukana on gonzo – tyyppistä kerrontaakin, on kohdallani paluuta vuoteen 2011 tai 1990-luvun vaihteeseen, sekä Karjalan surrealistisiin näkyihin rajamme takana parin vuoden aikana vieraillen. Nyt seuraamme edelleen tätä näkyä ja kirjaani ”Teesi, antiteesi, synteesi – Mytomania, eskapismi, putinismi” vuodelta 2022. Jonkun on annettava kasvot myös pahuuden kuvaukselle ja käyttäen apuna Hegelin filosofiaa. Venäjän tandem ja nainen pakolaisena on oman aikani painajaisia. Luotan kuitenkin hyveeseen, en aseisiin. – Virtuti non armis fido.” Kaikesta kohtaamastamme huolimatta pandemioineenkin.
Mediapalkinnot olen jakanut vuodesta 2008 ja media kiehtoo minua myös sukuni kautta. Opiskeluni Kalevan talossa seuraten vuosia, yli vuosikymmenen toimittajien työtä, yliopiston maantieteen laitoksen sijaitessa kirjapainotalon kiinteistössä, joka oli sitä samaa kuin aikanaan äitini työ sodan aikana sekä sukuni omistuksessa ollut lehtipaino Savonlinnassa (Itä-Savo). Se siirtyi ensimmäisenä Suomessa digiaikaan jo 1980-luvun puolella. Eivät suuret ole aina niitä innovatiivisimpia. Päinvastoin nopeat liikkeet ja ratkaisut innovaatioina ovat suurelle hidasliikkeiselle jättiläiselle myös riski. Joskus myös kasvot pahuuden puolustukselle, kuten nyt Venäjän toimesta Ukrainassa. Voima ilman viisautta tuhoutuu omaan suuruuteensa. – ”Vis consili expers mole ruit sua.” (Horatius).
Johtaminen ja mediat sekä mediapalkinnot; media, kansalaisuus ja samalla vallan piirit ovat osa demokratian ydintä ja sen lisäämistä. Ensimmäisen palkinnon voisi antaa tiedon tuottajan ohella keskustelun herättäjälle, mutta myös medianlukutaidon kohentajalle. Mediakriittisyys on sekin kasvamassa ja hyvä niin. Mikä on sitten kuuluisan suomalaisen sisun työn näyte, selviää tekstiin tutustumalla. Joskus vaaditaan myös komiikan voimaa. ”Vis comica” (Suetonius).
Kirja käynnistyy Friedrich Nietzschen ajasta ja tekoälyn tuotteista sekä jatkuu häntä lainaten myös pohdittaessa EU:n yhtenäisyyttä. Demokratian kriisistä puhuimme etenkin vuonna 2008, mutta jälleen tänään sitä yhdessä pohtien ja huolta kantaenkin. Oikea ja yhteiskunnallinen ilmastonmuutos on eri asia kuin medioittemme yhtenään toistuvat kriisit. Kolonialismin jäljet ja britit niitä korjaamassa, on puolestaan heiltä sisun työnnäyte onnistuessaan. Tsunami ja sen hoito on liki sama asia kuin perussuomalaiset ja hallitusvastuu. Eurooppa päivä antaa lyhyen hengähdystauon.
Kun puhutaan luovuudesta ja innovoivuudesta, unohdamme usein maaseudun ja sen innovaattorit. Hoitaessani virkaani MTT(Luken) sisällä, ideoimani agropolis ja sen strategia kirjana (Agropolis strategy) levisi maailmalla ja synnytti lukuisia ”agropoliksia”, joita sain myös ohjata ja hoitaa muiden tehtävieni rinnalla. Se että oma agropoliksemme kuihtui Hämeessä kuntapoliitikkojen riitoihin, oli odotettu eikä siihen löydy lääkkeitä jatkossakaan. Politiikka ja sen tavoitteet eivät mene yksiin luovuuden ja innovaatioita hakevan yrittäjyyden kanssa. Yhdistetyin voimin. – ”Viribus aequis”. Tiede ja tutkimus sekä luovat rakenteet osana innovoisuutta sekä perinteinen suomalainen paikallishallinto poliitikkoineen ovat yhdistelmä, jossa kuntiemme ja kylien välillä on sellaisia rasitteista, joista voi tehdä kyllä kelvollista komediaa mutta ei kansainvälistä tutkimusohjelmaa.
Myös maaseutu innovoi ja näiden ideoiden hoito ja leviäminen on tutkijoitten työn usein tärkein vaihe (MTT/Luke). Jos se epäonnistuu, maaseudulta puuttuu oma innovaatiopolitiikka, paltaan vanhaan luonnonvarojen tuottajaan sekä perinteisiin lokalisaatiomalleihimme. Innovaatioiden uusi tuleminen on ollut oman tutkijantyöni avainteemoja ja matka imitoinnista innovointiin on sekin työtä vaativa prosessi. Uudessa ajassa ja paikassa on myös vastattava mitä innovaatiolla nyt tarkoitetaan, saati sen diffuusiolla, leviämisellä. Suomen vahvuudet ovat olemassa edelleenkin mutta eivät aina ne samat tai kuvitellut kuten aikanaan aktivoitaessa kylätoimintaamme. Matka imitoinnista innovointiin on kuitenkin edelleen pitkä ja samalla tiedeusko koetuksella. Uskosta olisi kuitenkin matkattava kohti tiedeyhteiskuntaa. Yhdistetyin voimin. ”Viribus unitis”. Ystävyyden voimin. ”Vis amicitiae”. Lain voimin. ”Vis legis”.
Vuosi 2006 muistetaan tutkijapiireissämme innovaatiopolitiikan eräänlaisena uutena tulemisena. Tuolloin siirryttiin huomaamattamme koetoiminnata käytäntöön ja imitoinnista aitoon innovointiin juuri maaseudullamme. Toki Suomi oli tullut mukaan innovaatiopolitiikkaan paljon aikaisemmin, mutta ei vielä alueelliseen innovointiin sen vakavasti otettavassa merkityksessä. Tiedon leviäminen ja diffuusio, imitointi, ei ollut vielä oma-aloitteista sekä maaseutuun samalla sidottua ajankäytön suunnittelua. Sitä ohjasi pikemminkin yleinen tapa. ”Vita communis”. Jouduimme luokittelemaan kyliä ja kylillä vielä erikseen yrittäjiämmekin.
Kirjani vuodelta 2025 (esim. Tulevan muisto – Hiljainen perintö ajan rajalta) sekä johtopääkset (esim. ”Sanat tyhjyydestä – ääni ajasta ”Axis mundi communis”) esittelivät ”Kultturisen ja filosofisen haasteen – Homo nexus ja uusi tiede” sekä samalla ilmiön myös laajemman globaalin rakenteen kytkennät (”Maailman yhteinen akseli – Axis mundi communis”). Johdantona oli kirja ”Luovuuden renessanssista – Homo Nexus ja eksponentiaalinen ihminen”. Kirjat oli rakennettu sekä korologiseen että kronologiseen järjestykseen. Eikä kaikkea kerralla. Niin paljon oli poikki- ja monitieteisesti tarkastellen ”vialla” ja vaatisi korjatakseen tiedeyhteisön läsnäoloa.
Samaan aikaan, ikävä kyllä, myös itse tiedeuskomme oli koetuksella. Jälleen kerran. Matka uskosta tiedeyhteiskuntaan oli kuitenkin käynnistynyt rinnan sosiaalisen median talouden ja strategian kanssa kilpaillen. Tiedeusko oli koetuksella ja taas kerran relativismi kukoisti. Puhuttiin kriittisestä suomalaisesta ja hyväuskoisesta hollantilaisesta. Samalla suomalainen maailmankuva muuttui rajusti. Jopa tiedesodan vanhoja taisteluhautojakin kaivettiin ja vanhat kaunat nostettiin esille. Elävällä äänellä. ”Viva voce.” Sellainen on maailman onnellisimman kansakunnan kohdalla todella harvinaista. Se oli pettymys ja selitetty syntytavaltaan kirjassani ”Social media – Economy and Strategy”. Mielestäni hyvissä ajoin ja maailmalle kirja levittäenkin jopa tenttikirjana yliopistoihin.
Alettiin todellakin viljellä ikivanhaa legitimoitua totuutta. Rinnan folkloristisen kokemuksen kanssa maaseutuamme kiertäen. Samalla subjekti ja objekti eriytyivät, tiede räjähti käsiin ja siinä läpinäkyvyys oli kaikki kaikessa. Elämä oli ikään kuin pyhien yhteys ja tervettä järkeä. Näissä asetelmissa käynnistimme J.V. Snellmanin suomalaisuuden päivän – Alea iacta est. Arpa on heitetty.
Cha-cha-cha kansa siirtyi kohti ”kyllä kansa tietää” nostalgiaan ja äitienpäivään. Kirjani ” Dum Spiro, Spero” – ”De visu – De auditu – De olfactu; Näkemänsä – kokemansa – haistamansa”, siirtyi painettavaksi ja myöhemmin kuvittaen se robotiikan, algoritmien ja tekoälymme avustamana.
Oli luonnollista, että avainkäsitteet algoritmeille haettiin aluksi rajallisesta määrästä latinankielisiä ikivanhoja sananlaskuja. Myöhemmin määrä moninkertaistui ja tehtävä muuttui paljon vaativammaksi. Oli koulutettava lukijaa, kirjailijaa ja toimittajaa sekä kuvataiteilijaa tutustumaan tähän uuteen demonstratiiviseen vaiheeseen. Olimme nyt globaalin ilmiön kärkimaana ja rinnan rauhattoman maailman melskeen myös Euroopassa. Se ei ole Euroopalle uutta. Yleinen tapa – ”Vita communis”. Agropolis strategiana oli pantava jäihin. Uusi strategia oli työn alla.
Suomalaiset palasivat Säätytalolle ja harhaillen kadonneen äidin jäljillä. Puolueemme rakentamaan hallitustaan kansallisen kokoomuksen johdolla. Mielessä vuosi 2011 ja Jyrki Kataisen hallitus sekä silloinen vellihousumainen pelokkuus. Se oli meillä akuutin stressin perintöämme. Vaadittiin neuvottelijoiden kestävyysvajeen vahvistamista. Masentuneet surutyön kantajat oppositiossa, uudet luudat lakaisemassa, mutta ei enää Paavo Väyrysen lääkkeillä. Aluksi se vaikutti lämmitetyltä vanhalta kaalikeitolta – Crampe repetita. Vasta opposition ja median yhteinen ryntäily muutti kaiken ja kesälomat käynnistyivät. Piru piilee edelleen kuitenkin yksityiskohdissa. Kravattisolmussa ja sen kuvioissa. Gonzo journalistina ja samaan aikaan poliitikkona palautti meidät takaisin narratiivisen tutkimuksen pariin. Elämä on ihmisen parasta aikaa – ”Vita est tempus optimum hominis.”
Helatorstai ja Koiviston aikanaan hankkima juhlapyhämme kertoi, kuinka hän todellakin käytti myös valtaansa ja siirryimme Emma Gaalaan sekä V. Siikaniemen sanoittamaan Emma valssiin. Palasimme Jorma Ollilan aikaan ja Steven Jobsin oppeihinkin. Sanottu riittää viisaalle – ”Dictum sapienti sat est”. Toki luostarilaitos toimi toisin siinä missä saksalainen kirjapainoni BoD ikivanhan luostarilaitoksen raunioille rakennetun kaupungin juhliessa kymmenes heinäkuuta. Se on sama päivä kuin suomalaisten tuote juhlapyhänä kuvataiteille ja samalla oma syntymäpäivänikin. Että saattoi sattuakin hauskasti, luostarilaitoksen lampuoidille, takavuosien veronmaksajalle. Elämä on viini – ”Vita vinum est (Petronius).
Tästä enemmän kirjassan ”Dum spiro, spero”ja etenkin sen jälkimmäisessä, nyt jo robotiikan kuvittamassa laitoksessa, liki tuhat sivuisessa. Kuvien rakentelu edelsi aiemmin latinankielisten sananlaskujen lomittamista mukaan teksteihini. Taustatukea työlleni hankin aikanaan biologian opinnoissani ja kasviemme järjestelyissä taksonomisesti tieteelliseen asuunsa. Se oli epäilemättä suuritöinen urakka. Tuhansia ja taas tuhansia kasveja sukuineen ja vielä suurempi määrä latinalaista viisautta osana kansallista kirjallista käytäntöämme ja onomatopoeettista kieltämmekin ymmärtäen. Elämä on ihmisen parasta aikaa – Vita est tempus optimum hominis.
Mihin katosi matkalla väestötiede ja demografia? Samalla kun katosi myös maalaismaisena ja sen arvokas monikerroksinen historiakin. Teimme sen eteen paljon töitä ja kirjankin. Miten säilyttää maaseutumme? Hävitetäänkö ikivanha ja kerroksellinen kulttuurimaisemamme? Tästä pidimme strategiapäivät Perniössä vuonna 2008. Olin siellä pääluennoijana ja pohdimme, mihin kiinnittää ensisijaisesti huomiota. Teknologian hybridis ja psykologinen ja moraalin eetos löivät siellä kättä toisilleen. Valistusajan myytit oli jo hylätty. Edessä oli vain vanhushoitoa ja tieteen työsarkaa ohjattiin sitäkin keskittämällä. Kaikkea verkotettiin. Sitä ohjasi suurempi voima – ”Vis maior.”
Uusia kulttuurimme tuotteita olivat ilmastomuutos, joka ei odota, kokematon sota Euroopassa. Siirrymme sivustakatsojasta keskiöön ja haimme samalla mielenrauhaakin. ”Ede, bide, lude, post mortem nulla voluptas” (Seneca) – ”Syökää, juokaa ja iloitkaa, kuoleman jälkeen ei ole nautintoja.”
Sinä määräät, ei kalenterisi, eivät ajatuksesi. Paljasta viimeinkin arvosi. Mielen rauhaa on haettava sähkölaskusta ja korkosuojauksesta. Tieto lisää tuskaa. Olemme siirtynyt ikuisista koskisodistamme sotaan Euroopassa. Räjäyttelevät ennestäänkin tuttuja ja huolta aiheuttaneita valtavia koskipatoja. Suomessa ja Tenojoella on päädytty lohen rauhoitukseen, myöhässä sekin.
Harjoitus tekee kuitenkin mestarin – ”Fabricando fit faber.” Luotettavuuden vuoksi – ”Fibei causa”. Suomalaiseen tapaan – ”Finnico mored.”
Suomalaisen politiikan kasvoja haetaan kiirehtien hitaasti – Festina lente. Tutuksi tulevat vanhat käytännöt: Epigeneettinen torjunta ja traumatisoidut geenimme. Ad surdas aures canere – Laulaa kuuroille korville.
Käsite spatiaalisesta ja karttojen harhoista nousee usein esille juuri kriisien kynnyksellä. Samoin traumatisoitujen geenien muisti ja epigeneettiset harhat ja niiden torjunta. Olen kirjoittanut aiheesta sekä biologimaantieteilijänä että sosiologina. Ilmiö muistuttaa todellakin laulua kuuroille korville – ”Ad surdas aures canere”.
Spatiaalinen torjunta ja karttojen harhat ovat osa identiteettikriisiämme ja samalla kognitiivista psykologiaa. Tehtäköön siis taidon säännöillä – ”Fiat lege artis”. Käsite ”spatiaalinen kognitio” on kuitenkin suomalaisille vaikea. Karttojen kanssa liikkuen ja niitä haastateltaville esitellen on poikkeuksellisen tuskaisaa työtä muuten kuin tavaten suunnistusta harrastavia. Kompassi tunnetaan mutta mittakaavavirheet ovat Suomessa suuria. Muutakin voisi joskus tehdä kuin uhrata elämänsä totuudelle. – ”Vitam impendere vero”. Tämä on oma murheeni, ei koko kansakunnan.
Suomalainen identiteetti elää kriisissä. Kognitiivinen psykologia ja spatiaalinen kognitio ovat harhaisia. Mikä identiteetti, mikä minäkuva ja sen romahdus? Mihin katosi terve ja opittu identiteetti, maaseudulla aikanaan eläen ja yhdessäolo-organisaatio tunnistaen? Kun terve ja opittu identiteetti katoaa, millä sen korvaat, heikon itsetunnon riskit? Tunnistammeko mitä tarkoittaa vahvan identiteetin edut ja sen sisäkkäiset rakenteet? Mitä tarkoittaa lainattu identiteettimme?Puhumisen voima. – ”Vis dicendi”.
Elämä uuden identiteetin aamussa näkyy kaikkialla. Elämme helluntaita, pyhien miesten pelejä. Naisen sopii nyt surra – miesten muistella. ”Feminis lugere honestum est, viris memisse.” Juhlalla on nyt kokonaan uusi merkitys, jos merkitystä lainkaan. Kristuksen pääsiäinen on saatettu loppuun jo aikapäiviä. Uusi kirkko syntyy ja sen missio alkaa. Ei kirjoitettu sana mihinkään katoa. Vain kirjahyllyt ja kirjat katoavat. Niin laki on kirjoitettu. ”Ita lex scripta est.”
On aika esitellä voimannuttavia mietelauseita, kuvittaa ne, käyttää siihen robotiikan ja algoritmien taitoja. Me osaamme senkin. Minä osaan. Voimaannutta aforismi taideteoksena on liki uskomaton kokemus kokeneellekin alan ammattilaiselle. Rohkaisevia mietelauseita ja kannustavia unelmia on nykyisin vähän kirjoissa ja taideteoksissa rinnakkain ja sisäkkäin tarjolla. Nyt on. Positiivisia aforismejamme. Ihania mietelauseita kuvina, taiteen keinoin ja kirjallisuutemme tuotteina samaan aikaan lukijansa palkiten. Rakkaudesta, ystävyydestä, yksinäisyydestä. Eläminen on ajattelemista. – ”Vivere est cogitare”. (Cicero).
Elämme kadotettujen ismien jäljillä.Juuri nyt kertaus on opintojemme äiti. Ei vain tylsänä tekstinä kirjahyllyyn, jota ei enää ole. Ei yksinäisenä tauluna taidehallissa. Vaan osana mediaamme, suoraan kännykkäsi käyttöön. Ihania mietelauseita ystävyydestä, parisuhteesta, jopa hiven rohkeudesta, yksinäisyydestä. Elämme kadotettujen ismien jäljillä ja haemme ne myös kuvina, tauluina seinällesi ne valaisten. Kertaus ei ole vain opintojen äiti vaan paljon enemmän uuden teknologiamme tuotteena. Repetitio mater sturiorum est.
On tehtävä paluu 1100-luvulle ja kauemmaksikin. Kirjoitin kirjan hegelismistä Kantin oppilaana. ”Teesi, antiteesi synteesi – Mytomania, eskapismi, putinismi”. Se on kuin halolla päähän narsistin elämää. Ilmiö ”downshifting” aatteena on sekin ikivanha. Se nousi esille etenkin kultaisen kauden, 1980-luvun, tuotteenamme. Siis katse länteen: Monesta yksi – ”E pluribus unum” on Yhdysvaltain motto, Augustinuksen viisautta.
Kamala, ihana vuosikymmen. Bulevardin synnyn idea. Olen kirjoittanut sinne satoja, tuhansia artikkeleita. Bulevardin synty on Hollannissa, olkoonkin että sijoitamme bulevardit Pariisiin. Vanhat kehäkadut ja niiden historian. Tieteeksi se muuttaen ja palaten sen jälkeen robotiikan pariin, ilmiö muuttuu taiteeksi. Se on uutta liberaalia politiikkaa samalla. Ei enää pelkkää 1980-luvun kasinotalouttamme. Kohti normaalia parlamentarismia. Oulun ihmeenä Suomessa sen tunnistaen. Korkeimmalla äänellä, tahtovana ja mahtavana. ”Voce summa” – ”Volens et valens”.
Syntyi innovaatiopolitiikka, verkostotalous, lopulta mediayhteiskunnan käynnistyminen. Piilaaksot tiedepuistoineen, yltäkylläisyys, ryhmäkäyttäytyminen, sekasukupuolisuus, meillä formulasirkus. Sifonkihuiveja ja olkatoppauksia, Dynastia, Dallas, Rocky. Kansainvälistyvä Suomi ja luovan talouden alku. Oman kylän poikia ja mallit elämään lähiympäristöstämme, yhteisöllisyys. Sielun eloisa voima – ”Vivida vis animi”. Maailman onnellisin kansakunta.
Syntyi eksistentialismi, miten annostella vihan ja vallan määrää, päihteitten käyttöä. Syntyi jäljittelyn, väkivallan ja uskontojen yhteydet. Kaikki erinomainen on kuitenkin harvinaista. ”Omnia praeclara rara”. Se toi mieleen Proustin päätöksen vuodelta 1912. Tiede ja taide, kirjallisuus, demokratian kesyttäjänä. Syntyi eksistentiaaliset harhat ja demonit. Mutta ei kuten nyt, ilman huumeita. Tahtovana ja mahtavana – Tahtoen tai tahtomattaan – Jumalan niin tahtoessa. ”Volens et valens” – ”Volens nolensque” – ”Volente Deo”.
Tuota aikaa yhdisti kollektiivinen ja arkaainen pakanausko, raivo, väkivallan ja uskonnon yhteys. Laplacen demoni, angsti, eksistentialistinen romaani. Vuonna 2011 me kaikki koimme kaksi eksistentiaalista kuolemaa. Kuten kirjassani Arctic Babylon 2011 olin ennustanutkin. Jo 1970-luvulla sen kirjoittaen. Sitä seurasi Arctic Babylon 2015 ja 2022.
Ernesto Sabato ja Osama Bin Laden menehtyivät tuolloin. Kirjani sosiaalisen median paradigmasta julkaistiin samaan aikaan. Mutta ei silloinkaan Suomessa. Se on luetuin ja tentityin kirjani. Miksi ei koskaan Suomessa? Mikä maatamme ja sen kieltä vaivaa? Onomatopoeettista ja luonnon ääniä matkivaa? Entäpä jos nuo äänet eivät riitä? Tarvitaan myös kuvitus, taideteokset ja robotikka sekä tiivistetyt tuhannet latinankieliset aforismit. Se on sielun eloisa voima – ”Vivida vis animi”.
Ilmiö palauttaa ihmisen symboliarvon, ihmisyyden lopullisen määrittelyn samalla. Autenttiset salat ja epäautenttisen ihmisen. Robottiuskon algoritmeihin ja samalla Väinö Linnan Suomeen sen kylväen. Hän pääsi todellakin lähimmäs tätä kirjaani. Taustalla kummitteli Descartes ja ”Cognito ergo sum”. Heideggerin maailmassa oleminen. Hänkään ei olisi voinut kuvitella tekoälyn olemusta, robotiikan taitojamme. Pyörittelee rinnassaan vihaisia tunteita – ”Volvit in pectore iras”.
Oli avattava uudelleen ja kokonaan uudella tavalla fenomenologian opit, nuorten ahdistus ja kuinka pelko on taas kerran aseenikin. Maailman ympäristöpäivänä kesäkuun viidentenä. World environment day.
Natura abhorret vacuum – Natura nihil agit frustra. Luonto kammoaa tyhjää – Luonto ei tee mitään turhaa. Evoluutio etenee. Syntyy hysteriaa robotiikasta, uutta hallitusta kootaan. Suomi elää kesää 2023 ja sen pimeneviä iltoja. Hallitus, eduskuntamme, ei kokoonnu opposition mahtikäskystä. Miksi kokoontuisi? Opposition mieliksi, haukuttavaksi?
Keväällä 2023 evoluutio etenee. Syntyy hysteriaa robotiikan ja tekoälyn tiimoilta. Suomessa kootaan uutta hallitusta ja kilpaillaan sen ennätyksessä Urho Kekkosen kanssa kokoontumisten kestossa ja asiantuntijoiden kuulemisessa. Ei tyydytä muutaman liuskan ohjelmapaperiin, sen on oltava satoja sivuja käsittävä pumaska. Ilmiö muistuttaa vuode 2018 algoritmien aikaa ja Aku Ankkaa viisauksineen. Ennakkoluulot ja tietämättömyys ovat todellakin kovilla Salomonin päivää lähestyttäessä. Te olette maailman valo – ”Vos estis lux mundi (Raamattu, Matt. 5:14).
Non cogitant, ergo non sunt. En ajattele, en ole siis olemassa. Ennakkoluulo on jo muutenkin tietämättömyyden lapsi. Median ennakkoluulot ja opposition halu päästä sanomaan omat painavat arvionsa hallituksen ohjelmasta ovat tämän hetken viihdettämme Suomessa eläen. Jopa karttakin valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Näin myös hallituksen kartta jo ennen sen esittelyä. Uuden koulukunnan kartat tahtovat palvella kahden kerroksen väkeä. Sellainen on tuomittu lupaukseensa. ”Voti damnatus”.
Oman aikamme taikasanoja ovat robotiikan ohella 6 G ja padottu viha. Elämme suuren murroksen vuosikymmentä tai oikeammin sen päättymistä. Sen alku käynnistyi pandemiasta ja jatko sodasta Euroopassa. Kaikki muu on pidetty salassa ja piilossa. Olemme taatusti velkaantuneet. Edellinen vuosikymmen oli menetetty vuosikymmen hallituksineen. Juuri nyt esille tulisi kaivaa Malthus ja Darwin. Moninapainen ja samalla globaali maailmamme. Te olette maan suola. – ”Vos estis sal terrare. (Raamattu, Matt. 5:13”).
Pidin Kiinassa vuonna 1997, toki myöhemminkin esitelmiä, jotka liittyivät käsitteisiin ”Network technology and Development, Develop Model”. Se ikuistettiin tauluksi. Olen julkaissut joitakin esimerkkejä noista ajoista ja esitelmistämme. Suomessa tuohon aikaan kiinnosti enemmänkin identiteettimme. Se on ikuinen trauma Suomessa eläen. Tyypillinen kirja oli otsikoitu myös tuolloin tyyliin: ”Spatial identity in the face of envornmental changes”. Tosin itse julkaisin tuolla otsikolla ensimmäisen väitöskirjani jo 1980-luvun alussa. Taputtakaa, katsojat, ja menkää koteihinne bailaamaan! – ”Vos, spectatores, plaudite atque ite ad vos comissatum! (Plautus).
Olemme nyt matkalla kohti uutta aikaa ja kirjallisuutta, robotiikan ja tekoälyn tiedettä muuttamassa myös kirjallisuuden, mediat ja kuvataiteemme. Edustamme jo nyt robotiikan ja tekoälyn maailmaa ja sen osaamistakin. Niin myös tämä kirja ensimmäisten joukossa. ”Dum Spiro, Spero – Niin kauan kuin hengitän, toivon”. Tämä kirja oli ensimmäinen ja rakentui kuvineen ja taiteineen algoritmeja ohjaillen kohti ikivanhoja, tuttuja latinankielisiä sananlaskujamme. Minä viljelen niitä edelleen ja luotamme niiden viisauteen. Tässä vaiheessa se on lopultakin varminta ja uskottavinta viisautta pienen kielialueen kansalaisina. Kirja on rakenteeltaan sentään ensimmäinen laatuaan. Voikaatte hyvin ja taputtakaa. – ”Vos valete et plaudite! (Terentius).
Elämme mediayhteiskunnan suurten tapahtumien dramatiikkaa. Sen ensimmäinen osa kirjoinani käynnistyi vuoden 2011 arabikeväästä, Japanin tsunamista ja jytkyvaaleistamme Suomessa. Jatkoa seurasi norjalaisena strategiana. Kirjoinani julkaisten tuo aika viimeinkin uudella tekniikalla, viitaten illuusiotalouteen ja stagnaatioon sekä tuhannen ja yhden vuoden tarinoihin – One thousand and one years.
Seuraava askel ajoittui vuoteen 2013 kirjanani enteistä, utopioista ja dystopiastamme. Taantumasta kylmään sotaan. ”Arctic Babylon 2015 ja apogryfiset ennusteet” toteutuivat kirjaimellisesti. Syntyivät ohjeet ja oppikirjat. Suomi maailman onnellisin maa oppikirjoina numerot I ja II. Samoin vuosikymmenen kirjat (2010 – 2019): ”Hyvät pahat ja rillumat sekä Elämä on laiffii”. Siirryttiin Mediayhteiskunnasta pandemiaan. Välillä juhlimme vain vuosisataista itsenäisyyttämme kirjalla ”Finland’s big year 2017 – Suomi 100”. Minun äänelläni – Vote meo.
Pandemiasta matkasimme taantumaan – Luovan tuhon vuoteen aikakauden kirjanani. Samalla syntyivät: ”Muistelmakirja – NYT – The way of my life”, sekä juhlakirja täyttäessäni 70 vuotta. ”Cluster art and art of clusters 70 years”. Kaikki nämä kirjat olivat jo ajoissa siirretty osaksi algoritmejamme ja odottamaan uutta vuotta 2023. Tällöin mukaan tulivat latinankieliset lisäykset viisauksina, sosiaalisen pääoman ja rikkaan kulttuurin tuotteina, ja niiden käyttö myöhemmin sekä kuvitettaessa kirjat robotiikan avustamana. Puhuttu sana häviää, kirjoitettu sana pysyy. Taide ne avaten vielä varmemmin. – ”Vox audita perit; littera scripta manet.
”Härän ja omicronin vuosi – Bull and omicron year” (osa I) sekä ”Klusteri politiikan ja taiteen välineenä” (osa II) olivat jo valmiina odottamaan verbaalisen kielen ja kuvataiteitten yhdistämistä saman robotiikan kautta lukijoitani helpottaen ja auttaen, tulkiten halutessaan joko tekstejä, kuvia tai molempia. Näin tähän siirtymään käytetiin kaikkiaan vuosikymmenen aikana runsasta 30 kirjaa Saksassa ne julkaisten, mutta samaan aikaan myös jokainen artikkeli erikseen sähköisessä muodossa useamman alustan kautta seurantaa helpottaen. Se oli huutava ääni erämaasta. – ”Vox clamantis in deserto (Raamattu, Matt. 3:3).
Näistä tunnetuin oli luonnollisesti sosiaalinen media (Fb) mutta Suomessa myös poliittinen alusta (perussuomalaiset) sekä maailmalla kotisivuni www. clusterart.org. Valtavan suuren sivumäärän ja aineistojen koon vuoksi perinteinen media, tai sosiaalinen media alustoineen, oli mahdoton alusta, siinä missä julkaista kirjoja ja artikkeleita kolmen-kuuden kirjan vuosivauhdilla sekä hakien heti alusta ratkaisua jatkolle algoritmien kautta näitä myös samalla kehittäen poikkitieteisesti. Se oli kuin salainen puhe Hämeessä eläen, Forssassa. ”Vox clandestina”. Latinan kieli – Vox Latina. Kansan ääni on paholaisen ääni – ”Vox populi, vox diapoli”.
Nyt on otettu seuraava merkittävä askel. Kirjat ”Teesi, antiteesi ja synteesi – Mytomania, eskapismi ja putinismi” sekä ”Draaman kesä ja Euroopan hullu vuosi 2022, ”Arctic Babylon III – Karhu turkissa Nato narikassa” olivat jo matkalla algoritmien maailmaan. Takana vuodet yliopistoissa ja tutkimukeskuksissa, tuhannet julkaistut artikkelit ja yli sata kirjaakin (ks.lähdeluettelo/ 145 kirjaa).
Eläkeläisen vuodet alkoivat vastaten haasteeseen, jossa sairastumistakin oli puolustettava Kainuusta saapuneelle johtajalle ja entisen vaimoni sukua näin myös tutkien sudettisavolaisena ilmiönämme. Kainuun meren kautta kulkeneet purjehtijamme rakensivat Oulujoen suistoon kapakan, joka on nyt Oulun kaupungintalo ja kaupunki parhaillaan kulttuurikaupunkimmekin eurooppalaisittain näin mitaten. Ei hullumpaa ennen tuhoisaa onnettomuutta vuonna 1850 Kallaveteen hukkuen. Algoritmit haluaisi minulta Agropolis II mutta kieltäydyn kunniasta. Minulle riittää ”Maailman yhteinen akseli – Axis mundi communis” sekä ”Sanat tyhjyydestä -ääni ajasta. Kun hiljaisuus murtuu”. Viisitoista kirjaa vuosilta 2024-2025.