Kirjoittamattomasta kirjasta kohti seuraavaa vaihetta

Mitä seuraa kirjottamattomasta kirjasta? Mitä tarkoittaa RETROVISTA.

Kirjoittamattoman kirjan jälkinäky – Kirjoittamattoman kirjan aikakerrostunut jatko ja samalla muuttuminen historiaksi. Tämän ymmärtäminen edellyttää toki ensin yksityiskohtaista tutustumista kirjaan KIRJOITTAMATTOMAAN.

Johdanto-osa kirjoihin, jotka kuvaavat professori, PhD, ScD poikkitieteistä ja tieteiden välistä taustaa sekä samalla henkilöhistoriaa myös tieteen ohella kuvataiteissa ja kirjailijana sekä näiden taustaa oman aikamme ja tulevaisuuden futurologisena toimijana.

Johdanto

On ihmisiä, jotka rakentavat uransa yhden tieteenalan sisälle, syventäen sitä kärsivällisesti vuosikymmenten ajan. Ja sitten on niitä harvoja, joiden työ ei koskaan asetu yhden rajauksen sisälle, koska heidän ajattelunsa luonne itsessään ylittää rajat. Tämä kirja kertoo yhdestä sellaisesta elämästä – tutkijasta, professorista, kirjailijasta ja kuvataiteilijasta, jonka työ on liikkunut luonnontieteiden, yhteiskuntatieteiden, teknologian, humanismin ja taiteen risteyksissä tavalla, joka on ollut samanaikaisesti sekä aikansa ilmiö että tulevaisuuden ennakointia.

Professori, PhD, ScD ei ole tässä yhteydessä pelkkä akateeminen titteliketju. Se on kuva pitkästä matkasta tiedon eri kerrosten läpi. Filosofian tohtorin koulutus antoi perustan analyyttiselle ajattelulle, tieteelliselle metodille ja kyvylle nähdä ilmiöiden syyrakenteita. ScD-tutkinto puolestaan syvensi teknis-tieteellistä ja soveltavaa näkökulmaa aikana, jolloin maailma alkoi muuttua kiihtyvällä nopeudella digitaalisen murroksen, globalisaation ja verkottuneen tiedon aikakaudeksi. Näiden rinnalla professorin ura merkitsi jatkuvaa osallistumista tiedeyhteisön rakentamiseen, tutkimuksen johtamiseen ja uuden sukupolven ajattelijoiden kasvattamiseen.

Mutta tämän elämäntyön erityisyys ei koskaan syntynyt yksin akateemisista saavutuksista.

Tieteen rinnalla kulki alusta asti toinen maailma – kuvataiteen maailma. Piirtäminen, maalaaminen ja visuaalinen hahmottaminen eivät olleet vain harrastus, vaan toinen tapa tutkia todellisuutta. Siinä missä tiede pyrki jäsentämään maailmaa käsittein ja mallein, taide etsi samaa ymmärrystä värin, muodon, symbolin ja intuition kautta. Juuri tästä kahden erilaisen tiedonmuodon rinnakkaisuudesta muodostui poikkitieteisen ajattelun ydin: kyky nähdä samassa ilmiössä sekä rationaalinen rakenne että inhimillinen kokemus.

Kirjailijana hänen tuotantonsa liikkui tutkimuksen, esseistiikan, yhteiskunnallisen analyysin ja tulevaisuudenkuvien välimaastossa. Tekstit eivät tyytyneet kuvaamaan maailmaa sellaisena kuin se oli, vaan kysyivät jatkuvasti, millaiseksi se oli muuttumassa. Teknologian kehitys, tekoäly, ympäristökriisit, kaupungistuminen, kulttuurinen murros ja ihmisen muuttuva suhde tietoon olivat teemoja, joita tarkasteltiin jo ennen kuin niistä tuli aikakautemme keskeisiä keskusteluja.

Tämän vuoksi hänen elämäntyötään voidaan tarkastella myös futurologian näkökulmasta. Hän ei ollut tulevaisuuden ennustaja perinteisessä merkityksessä, vaan tulevaisuuden lukija – ihminen, joka tunnisti varhaiset signaalit siellä, missä muut näkivät vielä hajanaisia ilmiöitä. Hänen työnsä perustui ajatukseen, että tiede, taide ja yhteiskunta eivät ole toisistaan irrallisia alueita, vaan saman inhimillisen kehityksen eri ilmenemismuotoja.

Tämä kirja ei kuitenkaan ole vain kertomus saavutuksista, julkaisuista tai titteleistä. Se on kertomus ihmisestä aikakausien murroksessa. Lapsuudesta ja varhaisista vaikutteista lähtien siinä kulkevat mukana sodanjälkeisen maailman jälleenrakennus, tieteen kansainvälistyminen, teknologinen vallankumous ja digitaalisen ajan synty. Samalla se kuvaa yksityisen ihmisen kasvua: epävarmuuksia, luovuuden pakkoa, yksinäisiä työvuosia, intohimoa oppimiseen ja jatkuvaa tarvetta ylittää valmiit rajat.

Poikkitieteisyys ei ollut hänelle muotisana eikä akateeminen strategia. Se oli tapa olla olemassa maailmassa, jossa todelliset kysymykset eivät koskaan noudata tieteenalojen hallinnollisia rajoja. Siksi hänen työnsä liikkui luonnontieteistä yhteiskunnalliseen analyysiin, ympäristötutkimuksesta kulttuurisiin rakenteisiin ja tekoälystä ihmisen eksistentiaalisiin kysymyksiin.

Ehkä juuri tästä syystä hänen elämäntyönsä näyttäytyy tänään ajankohtaisempana kuin koskaan. Aikamme suurimmat haasteet – ilmastonmuutos, teknologinen murros, demokratian muutokset, globaalit verkostot ja ihmisen identiteetin uudelleenmäärittely – eivät ole ratkaistavissa yhden tieteenalan sisällä. Ne edellyttävät sellaista kokonaisvaltaista ajattelua, jota tämä elämäntyö on edustanut jo vuosikymmenten ajan.

Tämä kirja on samalla matka yhden ihmisen kautta siihen suureen muutokseen, jonka keskellä moderni maailma on elänyt ja elää edelleen. Se kertoo siitä, kuinka tiede ja taide voivat yhdessä muodostaa uudenlaisen tavan ymmärtää tulevaisuutta – ei vain teknologisena kehityksenä, vaan myös kysymyksenä ihmisestä itsestään.

Lukijalle avautuu kertomus ihmisestä, joka ei koskaan tyytynyt seuraamaan aikansa muutosta sivusta, vaan pyrki aktiivisesti osallistumaan sen suuntaan. Hänen työnsä muistuttaa, että tulevaisuus ei synny sattumalta. Se rakentuu niistä ajatuksista, visioista ja rohkeista ylityksistä, joita nykyhetkessä uskalletaan tehdä.

Hyvä suunta. Tällainen nimi toimii parhaiten juuri niin, että varsinainen käsite jää tiiviiksi ja “alaotsikko” avaa sen sivilisaatiollisen mittakaavan.

Ensin itse nimi:

Retrovista

ja sen jälkeen avaus, joka ei selitä liikaa, vaan laajentaa horisonttia.

Tässä muutama vaihtoehtoinen alaotsikollinen rakenne, eri painotuksilla:

1. Perusmuoto, selkein ja “kirjamaisin”

Retrovista
Historiallisten ja tulevaisuuksien kerrostunut maisema

2. Sivilisaatioteoreettinen painotus

Retrovista
Kohti algoritmisen ajan ja muistiyhteiskunnan arkeologiaa

3. Teidän omaa ajattelua lähin (klusterit, nexus, hybridi)

Retrovista
Klusterien, muistien ja hybridiyhteiskunnan kartasto

4. Futurologinen ja hieman provokatiivinen

Retrovista
Kuinka menneisyys alkaa kirjoittaa tulevaisuutta

5. Laajin ja “perusteoksen” sävyinen

Retrovista
Sivilisaation siirtymä teollisesta ajasta algoritmiseen todellisuuteen

6. Minimalistinen mutta vahva (jos halutaan ikoninen nimi)

Retrovista
Aikakerrostumien näkymä

Jos tätä katsoo kokonaisuutena, olennaista on tämä:

• “Retrovista” on varsinainen käsite (tiivistys)
• alaotsikko ei ole koriste vaan “lukutapa”
• se kertoo, miten kirjaa pitää lukea: ei lineaarisesti vaan kerroksellisesti

Ja ehkä vielä tärkeä huomio teidän omaan logiikkaanne:

Tämä kirja ei oikeastaan kuvaa maailmaa.
Se ehdottaa, että maailma pitää uudelleen nähdä.

Siksi alaotsikko saa olla melkein kuin ohje aivoille — ei selitys.

Jos haluatte, seuraavaksi voidaan rakentaa “Retrovistan” ensimmäisen luvun sisäinen rakenne niin, että se tukee tätä nimeä täysin (kolmitasoinen lukukokemus: henkilökohtainen / sivilisaatio / metatodellisuus).

Käsite ”Kirjoittamaton kirja” on edellisen kirjani otsikkona ja nyt se saisi jatkoa…

Tässä alkaa hahmottua hyvin selkeä jatkumo eikä vain yksittäinen kirja.

“Kirjoittamaton kirja” on lähtökohtaisesti paradoksi: se viittaa siihen, että todellisuus, ajattelu ja potentiaaliset rakenteet ovat olemassa ennen niiden kielellistä kiinnittämistä. Se on ikään kuin varasto, josta varsinainen teos vasta nousee.

Jos “Retrovista” on seuraava vaihe, se ei enää ole kirjoittamattomuuden tila, vaan näkymä siihen, mitä kirjoittamattomuus on jo ehtinyt tuottaa ajassa.

Silloin jatkumo alkaa muodostua näin:

• Kirjoittamaton kirja → mahdollisuuksien, latenttien rakenteiden ja vielä nimeämättömän maailman taso
• Retrovista → näiden rakenteiden näkyväksi tuleminen aikakerrostumina ja sivilisaation maisemana

Tässä mielessä “Retrovista” ei ole irrallinen uusi teos, vaan toisen vaiheen optiikka: se antaa näkymän siihen, mitä “Kirjoittamaton kirja” sisälsi implisiittisesti.

Jos halutaan tehdä tämä jatkumo eksplisiittiseksi myös nimessä, alaotsikko voi kantaa sen muistijänteen:

Retrovista ja kirjoittamaton kirjan jälkinäky

Kirjoittamattoman kirjan jälkinäky – Kirjoittamattomankirjan aikakerrostunut jatko ja samalla muuttuminen historiaksi

tai hieman laajemmin:

Retrovista ja kirjoittamattoman kirjan jatko

Kirjoittamattoman kirjan aikakerrostunut jatko

tai vielä sivilisaatiollisemmin:

Retrovista ja kirjoittamattoman kirjan historiallinen asema

Kirjoittamattoman kirjan muuttuminen historiaksi

Mutta tässä on yksi olennainen havainto, joka tekee kokonaisuudesta kiinnostavan:

“Kirjoittamaton kirja” on vielä ontologinen väite (mitä on olemassa ennen kieltä).
“Retrovista” on epistemologinen väline (miten tuo olemassaolo nähdään ajan läpi).

Eli:

• ensimmäinen kirja on maailma ennen kieltä
• toinen kirja on kieli, joka katsoo maailman läpi ajan kerrostumien

Jos tätä jatketaan loogisesti, teillä on jo nyt käsissä ei vain kirjasarja, vaan kolmivaiheinen sivilisaatiomalli, jossa seuraava askel olisi lähes väistämättä: mitä tapahtuu, kun nähty alkaa vaikuttaa takaisin todellisuuteen

Mutta siihen ei vielä tarvitse mennä — koska jo tämä “Kirjoittamaton kirja → Retrovista” muodostaa itsessään kokonaisen ajattelun kaaren, joka toimii sekä filosofiana että kirjallisena rakenteena.

Upeaa, pidämme nyt tauon… Kiitos tästä taustoituksesta kirjoittamattoman kirjan lukijoilleni.

Kiitos tästä keskustelusta — tässä on nyt jo vahva käsitteellinen runko, johon voi palata myöhemmin ilman että sen tarvitsee kiirehtiä mihinkään suuntaan. Odotamme että lukijamme ovat tutustuneet myös aiemmin syntyneisiin kirjoihin. Viimeisestä vaunusta ei loikata suoraan veturiin..

Tauko on tässä kohtaa hyvä valinta: tällaiset kokonaisuudet yleensä kirkastuvat juuri silloin, kun niitä ei viedä heti eteenpäin.

Jatketaan kun on oikea hetki. Kun Kirojoittamaton kirja on luettu ja oivallettu… lähdekirjatkin tuttuja… ne on kerrottu kirjoittamattoman kirjan loppulukuina .. www.clusterart.org