Onko tekoäly uhka vai mahdollisuus? Miten käy työpaikkojemme?
Tekoäly on mielestäni sekä uhka että mahdollisuus – mutta ennen kaikkea se on suuri muutos työelämään. Olennaista on, miten sitä käytetään ja miten nopeasti ihmiset, yritykset ja yhteiskunta sopeutuvat.
Työpaikkoja tulee varmasti katoamaan. Erityisesti tehtävät, joissa työ koostuu toistuvasta tiedon käsittelystä, tekstin tuottamisesta, raportoinnista, asiakaspalvelusta tai rutiininomaisesta analyysistä, ovat alttiita automaatiolle. Joissakin ammateissa yksi tekoälyä käyttävä työntekijä voi tehdä työn, johon ennen tarvittiin useampi ihminen.
Mutta tämä ei tarkoita, että työ loppuu. Todennäköisempi kehitys on, että työtehtävät muuttuvat. Tekoäly voi hoitaa osan työstä, jolloin ihmiselle jää enemmän aikaa esimerkiksi päätöksentekoon, vuorovaikutukseen, luovuuteen ja ongelmanratkaisuun. Samalla syntyy uusia tehtäviä ja ammatteja, joita emme vielä osaa ennustaa.
Historiasta löytyy hyvä vertaus. Kun tietokoneet ja internet yleistyivät, monet tehtävät hävisivät tai muuttuivat radikaalisti, mutta samalla syntyi kokonaan uusia aloja. Tekoäly saattaa tehdä saman – mutta huomattavasti nopeammin.
Suurin riski ei ehkä olekaan ”tekoäly vie kaikki työpaikat”, vaan se, että tekoälyn käyttö jakaa työelämää voittajiin ja häviäjiin. Ihmiset, jotka oppivat hyödyntämään tekoälyä, voivat olla erittäin tuottavia. Ne, joiden työ automatisoituu eikä uutta osaamista tai työtä löydy, voivat jäädä vaikeaan tilanteeseen.
Siksi ratkaisevia asioita ovat:
- koulutus ja jatkuva uudelleenkouluttautuminen
- työntekijöiden mahdollisuus oppia käyttämään tekoälyä
- yritysten vastuu muutosten toteuttamisessa
- sosiaaliturvan ja työmarkkinoiden sopeutuminen
- se, että tekoälyä käytetään ihmisen apuna eikä vain ihmisen korvaamiseen
Ja yksi asia on hyvä muistaa: tekoäly ei tarvitse olla parempi kuin ihminen kaikessa. Sen tarvitsee olla parempi vain joissakin työtehtävissä, jotta työnjako muuttuu.
Lyhyesti: tekoäly ei todennäköisesti vie meiltä kaikkea työtä, mutta se voi viedä monilta ihmisiltä nykyisen tavan tehdä työtä. Suurin mahdollisuus on valtava tuottavuuden kasvu. Suurin uhka on se, että hyödyt jakautuvat epätasaisesti ja osa ihmisistä putoaa muutoksen kyydistä.
Jos haluat, voin myös tarkastella tätä nimenomaan Suomen näkökulmasta: mitkä suomalaiset ammatit ovat suurimmassa vaarassa ja mitkä todennäköisesti hyötyvät tekoälystä seuraavien 5–10 vuoden aikana.
Suomen kohdalla vastaaminen on varmaan yksityiskohtaisempaa. Ole hyvä ja vastaa miten suomalaisten käy tekoälyn yleistyessä ja mitä meidän tulisi tehdä itse ajoissa sekä myös yhteistyössä mutta samalla hyvissä ajoin ja tarvittaessa myös itsekkäästi kansallista etuamme ajaen.
Kyllä. Suomen kohdalla asia on tavallaan vielä tärkeämpi kuin monissa suuremmissa maissa, koska meillä on pieni väestö, ikääntyvä väestörakenne, korkea koulutustaso, kallis hyvinvointivaltio ja krooninen tarve parantaa tuottavuutta. Juuri siksi tekoäly voi olla Suomelle poikkeuksellisen suuri mahdollisuus – mutta vain jos emme jää pelkästään tekoälyn käyttäjiksi.
Tuore data kertoo jo, että muutos on käynnissä. OECD:n mukaan yli 35 % yrityksistä käytti Suomessa tekoälyä vuonna 2025, ja ICT-alalla osuus oli peräti 79,8 %. Työterveyslaitoksen vuoden 2026 kyselyssä vähintään 10 henkilöä työllistävistä yrityksistä 51 % ilmoitti käyttävänsä tekoälyä, mutta vain 17 %:lla tekoälyä käyttävistä yrityksistä oli siihen varsinainen strategia.
Minusta Suomen pitäisi ajatella asiaa näin:
1. Suomen suurin ongelma ei ole tekoälyn aiheuttama työttömyys vaan liian hidas tuottavuuden kasvu
Suomen talous on kärsinyt pitkään heikosta tuottavuuskehityksestä. OECD nostaa Suomen keskeisiksi ongelmiksi juuri tuottavuuden, investointien, osaamisen ja korkeasti koulutetun työvoiman saatavuuden. Samalla noin 90 % Suomen työvoimapulasta on OECD:n mukaan korkean osaamisen ammateissa.
Tämä muuttaa asetelmaa.
Jos tekoäly pystyy tekemään esimerkiksi juristin, lääkärin, insinöörin, opettajan, virkamiehen, tutkijan, kirjanpitäjän tai ohjelmoijan rutiinityöstä 20–40 % nopeammin, Suomella on mahdollisuus saada enemmän aikaan pienemmällä työikäisellä väestöllä.
Se on meille valtava asia.
Meidän ei siis pitäisi ensisijaisesti kysyä:
”Kuinka estämme tekoälyä viemästä työpaikkoja?”
Vaan:
”Kuinka varmistamme, että tekoälyn synnyttämä tuottavuuden kasvu muuttuu Suomessa uusiksi yrityksiksi, paremmiksi palkoiksi, investoinneiksi, verotuloiksi ja hyvinvoinniksi?”
Tämä on mielestäni koko kysymyksen ydin.
2. Kaikki työpaikat eivät katoa – mutta lähes kaikki työpaikat voivat muuttua
Suomessa noin 29,4 % työntekijöistä työskentelee tehtävissä, joissa vähintään 20 % työtehtävistä voitaisiin OECD:n määritelmän mukaan tehdä generatiivisen tekoälyn avulla vähintään kaksi kertaa nopeammin. Tämä on altistumista, ei ennuste työpaikkojen katoamisesta.
Tärkeä ero on tämä:
tekoäly korvaa todennäköisemmin työtehtäviä kuin kokonaisia ammatteja.
Esimerkiksi lääkäri ei välttämättä katoa, mutta:
- tekstin tuottaminen automatisoituu
- potilastietojen tiivistäminen automatisoituu
- tutkimustiedon hakeminen automatisoituu
- kuvien ja mittaustulosten analyysi tehostuu
- hallinnollinen työ vähenee.
Sama tapahtuu juristille, insinöörille, opettajalle, toimittajalle, virkamiehelle ja monelle muulle.
Siksi tulevaisuuden työelämässä voi olla paradoksaalisesti vähemmän työntekijöitä mutta enemmän tuotettua arvoa.
Ja tässä on Suomelle sekä mahdollisuus että ongelma.
3. Suurin vaara on, että suomalainen työntekijä korvataan ulkomaisella tekoälyllä
Tämä on asia, josta mielestäni pitäisi puhua paljon nykyistä suoremmin.
Kuvitellaan suomalainen yritys, jolla on 100 työntekijää.
Vaihtoehto A:
Yritys käyttää tekoälyä niin, että 100 työntekijää pystyy tekemään 130 työntekijän verran työtä.
Suomi hyötyy.
Vaihtoehto B:
Yritys käyttää tekoälyä ja irtisanoo 20 työntekijää, mutta tuotanto pysyy samana.
Yrityksen kustannukset pienenevät, mutta Suomen veropohja heikkenee.
Vaihtoehto C:
Yritys käyttää ulkomaista tekoälypalvelua, ulkomaista pilveä, ulkomaista infrastruktuuria ja ulkomaista alustaa – ja tekoälyn synnyttämä arvonlisä valuu suurelta osin Suomen ulkopuolelle.
Silloin Suomi toimii tekoälyn asiakkaana, ei tekoälyn omistajana.
Tätä viimeistä vaihtoehtoa pitäisi erityisesti välttää.
4. Suomelle pitäisi olla kansallinen tavoite: omista vähintään osa tekoälyn arvoketjusta
En tarkoita, että Suomen pitäisi yrittää rakentaa omaa OpenAI:ta valtion rahalla.
Se olisi todennäköisesti väärä strategia.
Sen sijaan meidän pitäisi pyrkiä omistamaan arvoketjun kannalta kriittisiä osia:
- laskentakapasiteettia
- datakeskuksia
- energiaa
- sähköverkkoja
- kyberturvallisuutta
- tutkimusta
- tekoälyosaamista
- suomalaisia sovelluksia
- teollisia tekoälyratkaisuja
- terveysteknologian ratkaisuja
- puolustusteknologiaa
- kielimalleihin ja suomen kieleen liittyvää osaamista
- yrityksiä ja immateriaalioikeuksia.
Tässä Suomella on joitakin erittäin hyviä lähtökohtia.
Meillä on esimerkiksi suhteellisen puhdasta ja kilpailukykyistä energiaa, vahva ICT-perinne, tutkimusta, hyvä infrastruktuuri ja paljon digitalisoitua julkista dataa.
Näitä pitäisi yhdistää paljon nykyistä aggressiivisemmin.
5. Suomen pitäisi olla tekoälyn käyttöönotossa jopa hieman ”ahne”
Tarkoitan tätä positiivisessa mielessä.
Jos tekoäly tekee jostakin toiminnosta 30 % halvemman tai 50 % nopeamman, Suomen pitäisi ottaa hyöty käyttöön.
Erityisen suuri mahdollisuus on julkisessa sektorissa.
Suomessa on valtava määrä:
- hallintoa
- lomakkeita
- päätöksiä
- raportointia
- dokumentointia
- tietojen käsittelyä
- asiakaspalvelua
- hankintoja
- lainsäädännön valmistelua.
Jos tekoälyllä voidaan tehdä nämä tehtävät turvallisesti esimerkiksi 20 % tehokkaammin, kyse ei ole pienestä säästöstä.
Kyse voi olla miljardiluokan kansantaloudellisesta vaikutuksesta pitkällä aikavälillä.
Ja juuri täällä pitää olla rohkea:
julkisen sektorin pitäisi olla yksi Suomen suurimmista tekoälyn käyttäjistä.
Ei siksi, että ihmisiä pitäisi irtisanoa mahdollisimman paljon, vaan siksi, että väestön ikääntyessä meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää kaikkia nykyisiä toimintatapoja pelkästään ihmistyöllä.
6. Mutta työntekijöitä ei saa jättää yksin
Tässä kohtaa tarvitaan yhteistyötä.
OECD:n tuoreen AI and Skills -raportin mukaan tekoälyä käyttävät työntekijät, jotka saavat työnantajan kustantamaa koulutusta, raportoivat useammin myönteisistä vaikutuksista työhönsä. OECD korostaa myös työnantajien, työntekijöiden ja julkisen vallan yhteistä vastuuta uudelleenkoulutuksesta.
Minusta Suomen pitäisi tehdä tästä käytännössä uusi yhteiskunnallinen periaate:
Jos yritys ottaa tekoälyn käyttöön ja sen seurauksena työn sisältö muuttuu, työntekijällä pitää olla todellinen mahdollisuus oppia uusi työnkuva.
Ei riitä, että sanotaan:
”Opettele käyttämään tekoälyä.”
Tarvitaan koulutusta työajalla, käytännön työkaluja ja mahdollisuus siirtyä uusiin tehtäviin.
7. Yksittäisen suomalaisen kannattaa toimia jo nyt
Tässä on ehkä tärkein käytännön neuvo.
Älä odota, että työpaikkasi alkaa kouluttaa sinua tekoälyyn.
Opettele itse.
Mutta älä opettele vain ”promptien kirjoittamista”.
Opettele yhdistämään:
oma ammattitaito + tekoäly.
Kirjanpitäjä, joka osaa käyttää tekoälyä, on kiinnostava.
Kirjanpitäjä, joka ymmärtää taloushallinnon syvällisesti ja osaa rakentaa tekoälyn avulla kokonaan uuden tehokkaan taloushallinnon prosessin, on paljon kiinnostavampi.
Sama koskee sairaanhoitajaa, opettajaa, hitsaajaa, insinööriä, juristia tai yrittäjää.
Tulevaisuudessa arvokkaaksi muuttuu erityisesti kyky sanoa:
”Tiedän, miten tämä työ tehdään – ja tiedän, miten tekoälyllä tehdään se paremmin.”
8. Nuorille tämä tarkoittaa erityisen suurta muutosta
Nuoren ei kannata enää ajatella:
”Mikä ammatti säilyy varmasti?”
Sellaista varmaa ammattia on vaikea nimetä.
Parempi kysymys on:
”Mitä sellaista osaamista kannattaa rakentaa, jota tekoäly vahvistaa eikä helposti korvaa?”
Esimerkiksi:
- syvä substanssiosaaminen
- matematiikka ja luonnontieteet
- tekniikka
- lääketiede
- yrittäjyys
- johtaminen
- vuorovaikutus
- luovuus
- kriittinen ajattelu
- ongelmanratkaisu
- fyysinen tekeminen
- vastuun kantaminen
- ihmisten kohtaaminen.
Ja ennen kaikkea useamman osaamisalueen yhdistäminen.
9. Suomen ei pidä tehdä sitä virhettä, että sääntelyllä hidastetaan kaikkia
Euroopan unionin AI Actin suurin osa säännöistä tuli sovellettavaksi juuri nyt, 2.8.2026. Korkean riskin käyttötapauksille on kuitenkin pidemmät siirtymäajat vuoteen 2027–2028.
Sääntelyä tarvitaan.
Erityisesti:
- yksityisyydensuoja
- syrjimättömyys
- turvallisuus
- ihmisen oikeusturva
- kriittinen infrastruktuuri
- lasten suojeleminen
- vaalien ja demokratian suojaaminen.
Mutta Suomen ei pitäisi tehdä vielä EU-sääntöjen päälle ylimääräistä kansallista byrokratiokerrosta, ellei siihen ole erittäin painavaa syytä.
Jos suomalainen yritys joutuu käyttämään 100 tuntia enemmän aikaa tekoälyn hallinnolliseen käsittelyyn kuin ruotsalainen, virolainen tai saksalainen kilpailijansa, olemme itse heikentäneet kilpailukykyämme.
Turvallinen tekoäly kyllä. Tarpeeton suomalainen lisäbyrokratia ei.
10. ”Itsekäs” kansallinen etu on tässä mielestäni täysin perusteltu
Käytit tärkeää sanaa: itsekkäästi.
Kyllä – Suomen pitää ajatella omaa etuaan.
Mutta älykkäästi, ei protektionistisesti.
Suomen kansallinen etu tarkoittaa esimerkiksi sitä, että:
Suomessa tuotettu sähkö → suomalaisiin datakeskuksiin → suomalaisiin tai eurooppalaisiin tekoälypalveluihin → suomalaisille yrityksille → korkeampaan tuottavuuteen → vientiin → verotuloihin → hyvinvointivaltioon.
Tämä olisi erittäin hyvä kehityskierre.
Sen sijaan huono kierre olisi:
Suomalainen yritys → ulkomainen pilvi → ulkomainen tekoäly → ulkomainen pääoma → ulkomainen IP → suomalainen asiakas maksaa laskun.
Ensimmäisessä mallissa Suomi rikastuu tekoälystä.
Jälkimmäisessä Suomi kuluttaa tekoälyä.
11. Erityisen tärkeä kysymys on omistus
Tämä voi olla koko asian aliarvioiduin puoli.
Jos tekoäly nostaa valtavasti tuottavuutta, mutta suomalaiset yritykset eivät omista tekoälyyn liittyviä yrityksiä, teknologiaa tai immateriaalioikeuksia, suuri osa kasvusta voi päätyä ulkomaisille omistajille.
Siksi Suomella pitäisi olla paljon nykyistä vahvempi tavoite:
suomalaisia tekoäly-yrityksiä pitää syntyä, niiden pitää kasvaa ja niiden pitäisi myös pysyä mahdollisimman pitkään suomalaisessa/eurooppalaisessa omistuksessa.
Tämä ei tarkoita, että ulkomainen pääoma olisi huono asia.
Päinvastoin.
Suomen kannattaa houkutella ulkomaista pääomaa Suomeen, mutta samalla kasvattaa suomalaisen pääoman kykyä omistaa tulevaisuuden yrityksiä.
12. Tekoäly voisi auttaa ratkaisemaan Suomen väestöongelmaa
Tämä on ehkä kaikkein kiinnostavin asia.
Suomen 20–64-vuotias syntyperäinen väestö pieneni noin 10 % vuosina 2010–2023, samalla kun väestö ikääntyy. OECD pitää korkeasti koulutettujen maahanmuuttoa yhtenä keinona vastata työvoimapulaan.
Meillä on siis yhtälö:
vähemmän työikäisiä + enemmän vanhuksia + enemmän hoivatarvetta + korkea julkinen kulutus.
Tekoäly ei ratkaise tätä yksin.
Mutta se voi tehdä mahdolliseksi sen, että:
100 työntekijää tekee tulevaisuudessa saman työn kuin 130–150 työntekijää ennen.
Jos näin tapahtuu, tekoäly ei ole meille ensisijaisesti työttömyyskone.
Se on väestön ikääntymisen vastavoima.
13. Mitä minä tekisin Suomena seuraavien 5 vuoden aikana?
Jos saisin rakentaa Suomelle tekoälypolitiikan, painottaisin noin kymmentä asiaa:
1. Tekoäly kaikille työntekijöille.
Perustaidot osaksi työelämää ja koulutusta.
2. Julkinen sektori tekoälyn suurkäyttäjäksi.
Kaikki merkittävät hallinnolliset prosessit pitäisi käydä läpi kysymyksellä: ”Miksi tätä ei automatisoida?”
3. Suomalainen laskentakapasiteetti.
Datakeskukset, superlaskenta ja AI-infrastruktuuri ovat strategista infrastruktuuria.
4. Halpa ja puhdas energia tekoälyn kilpailueduksi.
5. Suomalainen data.
Laadukas terveys-, teollisuus-, tutkimus- ja julkinen data on valtava voimavara – tietenkin yksityisyyttä suojaten.
6. Tekoäly + suomalainen teollisuus.
Metsäteollisuus, koneet, energia, logistiikka, puolustus, lääketeollisuus, rakentaminen ja terveysteknologia.
7. Yritysten skaalaaminen.
Suomen ongelma ei ole pelkästään startupien määrä vaan se, että liian harva kasvaa todella suureksi.
8. Työelämän uudelleenkoulutus.
Ei pelkästään työttömille vaan myös ihmisille, joiden työ muuttuu.
9. Strateginen eurooppalainen yhteistyö.
Kaikkea ei kannata rakentaa itse. Euroopassa kannattaa yhdistää markkina, pääoma, tutkimus ja laskentakapasiteetti.
10. Kansallinen etu kriittisissä teknologioissa.
Energia, data, laskenta, kyberturva, puolustus, terveys ja keskeinen infrastruktuuri eivät saa olla täysin yhden ulkomaisen toimijan varassa.
14. Ja mitä tavallisen suomalaisen pitäisi tehdä?
Minä tekisin neljä asiaa.
Ensimmäinen: opettelisin käyttämään tekoälyä omassa työssäni jo nyt.
Toinen: selvittäisin, mitkä oman työn tehtävät tekoäly todennäköisesti muuttaa.
Kolmas: hankkisin syvempää ammattiosaamista sellaisella alueella, jossa ihmisen harkinta, vastuu ja käytännön osaaminen säilyvät arvokkaina.
Neljäs: opettelisin rakentamaan tekoälyn avulla jotain konkreettista – esimerkiksi automatisoidun työprosessin, analyysin, palvelun tai pienen yritystoiminnan.
Koska tässä on mielestäni tulevaisuuden tärkeä periaate:
Älä kilpaile tekoälyn kanssa siinä, missä tekoäly on hyvä. Opi käyttämään sitä siellä, missä sinä olet hyvä.
Lopulta kyse on siitä, minkälaisen Suomen haluamme
Tekoäly voi johtaa kahteen hyvin erilaiseen Suomeen.
Huonossa versiossa suomalaiset yritykset ostavat ulkomaisia tekoälypalveluita, työntekijöitä vähennetään, osaaminen keskittyy harvoille, veropohja rapautuu ja suuri osa uuden teknologian arvosta siirtyy Suomen ulkopuolelle.
Hyvässä versiossa tekoäly nostaa suomalaisen työn tuottavuutta, helpottaa työvoimapulaa, kasvattaa vientiä, mahdollistaa pienemmät mutta tehokkaammat yritykset, vapauttaa ihmisiä rutiineista ja auttaa ylläpitämään hyvinvointivaltiota ikääntyvässä Suomessa.
Ja minusta Suomella on tähän aidosti hyvät edellytykset.
Meidän ei pitäisi olla tekoälyn vastustajia emmekä sen sokeita ihailijoita.
Meidän pitäisi olla äärimmäisen käytännöllisiä:
otetaan teknologiasta kaikki hyöty irti, suojataan ihmiset pahimmilta seurauksilta ja pidetään mahdollisimman suuri osa syntyvästä arvosta Suomessa.
Se olisi mielestäni terveellä tavalla ”itsekästä” kansallista etua.
Ja juuri nyt olisi hyvä hetki tehdä se. EU:n tekoälysääntelyn keskeinen toimeenpano on käynnistynyt elokuussa 2026, joten Suomella on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen, olemmeko tässä muutoksessa etujoukoissa vai seuraammeko muiden tekemiä ratkaisuja.
Lisää lukemalla kirjojani (noin 150) sekä artikkeleita (noin 5000) mutta keskittyen oleelliseen. Oppiin avata tekstistä oleellinen ja etsien käsiisi viimeisimmät kirjanikin. Keskustelu poikki- ja monitieteisestä ei ole helppoa eikä yhdistää tiedettä taiteeseen. Tekoäly ja algoritmit osaavat tämän ja käytössä on biljoonia sanoja sekä tieteiden välinen käsitteiden yhdistely. Suomi ja suomalaisuus on tässä merkityksessä kielineen monella tapaa kiinnostava poikkeus – hyvällä tavalla. Sama pätee perinteiseen kulttuuriimmee idän ja lännen mutta myös pohjoisen ja etelän sekä luonnonvarojemme käytön kohdallakin. Näitä on käsitelty laajemmin kirjoissani. Siitä on hyötyä nyt jos taustalla on väitöskirjat sekä luonnontieteissä että ihmistieteissä sekä professorin pätevyydet seitsemään eri kertaan ja monitieteisesti ne hankkien. Ja aina 1970-luvulta rinnan tietokoneen kanssa operoiden. Www.clusterart.org