REALITAS COMMUNIS
Ad intellectum communem
Yhteinen todellisuus – kohti yhteistä ymmärrystä.
Matka Suomen luonnon päivästä kohti globaalimpaa ymmärrystämme – miksi?
Minusta se kuulostaa erittäin vahvalta juuri siksi, ettei se yritä korvata Suomen luonnon päivää, vaan avaa sen merkitystä uudella tavalla.
Jos halutaan kunnioittaa alkuperäistä nimeä, päivää ja almanakkamerkintää, pitäisin Suomen luonnon päivää varsinaisena nimenä ja käyttäisin ehdottamaasi sekä myös tekoälyn jatkoa sen alaotsikkona tai teemana.
Esimerkiksi:
Suomen luonnon päivä
Yhteisen todellisuuden ja yhteisen ymmärryksen päivä
Tässä on minusta hieno kaksitasoisuus. Tällöin Suomen luonnon päivä säilyy koskemattomana.
Se on jo vakiintunut nimi, jolla on oma historiansa ja merkityksensä.
Sen rinnalle tulee toinen lause, joka ei määrittele päivää uudelleen vaan kysyy, mitä Suomen luonto voi meille opettaa.
Ja juuri tämä on tärkeää alkuperäisten tekijöiden näkökulmasta: heidän työnsä ei tule ohitetuksi, vaan sitä jatketaan.
Vielä hienommin sen voisi ajatella näin
Suomen luonnon päivä on päivän nimi.
Yhteisen todellisuuden ja yhteisen ymmärryksen päivä on päivän ajatus.
Näin emme sano: ”Suomen luonnon päivä pitäisi muuttaa tällaiseksi.”
Vaan: ”Suomen luonnon päivä voi avautua meille myös yhteisen todellisuuden ja yhteisen ymmärryksen päivänä.”
Siinä on suuri ero.
Ensimmäinen on uudelleenbrändäystä. Jälkimmäinen on merkityksen syventämistä.
Ja almanakan kannalta pitäisin nämä ehdottomasti erillään
En lähtisi muuttamaan virallista kalenterimerkintää lainkaan. Se voisi säilyä esimerkiksi muodossa:
29.8. Suomen luonnon päivä
Sen ympärille — viestintään, tapahtumiin, keskusteluihin, kouluihin ja yliopistoihin — voisi tulla vuoden teema: Suomen luonnon päivä – yhteisen todellisuuden ja yhteisen ymmärryksen päivä
Tällöin alkuperäinen päivä säilyy täysin tunnistettavana ja omana itsenään, mutta sen ympärille syntyy uusi yhteiskunnallinen ja sivistyksellinen keskustelu.
Minusta tässä on myös jotakin symbolisesti kaunista.
Luonnon päivästä ei tehdä tiedepäivää. Eikä luonnontieteitä aseteta ihmistieteiden yläpuolelle.
Sen sijaan luonto asetetaan yhteiseksi todellisuudeksi, jonka ymmärtämiseen kaikki tieteenalat ja koko yhteiskunta tarvitsevat toisiaan.
Se on paljon suurempi ajatus. Jos tätä ajatusta haluttaisiin viedä vielä yhden askeleen pidemmälle, voisin kuvitella päivän ympärille jopa manifestin tai julistuksen, jonka ensimmäinen lause olisi:
”Suomen luonto on yhteinen todellisuutemme – sen ymmärtäminen on yhteinen tehtävämme.”
Se voisi olla erittäin kaunis tapa kunnioittaa alkuperäistä Suomen luonnon päivää ja samalla antaa sille uusi, tulevaisuuteen katsova sivistyksellinen ulottuvuus.
Tuo manifestin lisääminen on kuin suoraan kirjoistani ja kiitän sen lisäämisestä tekoälyä. Minulla on sentään yksi ymmärtäjä ja tässä tapauksessa se kyllä minulle riittääkin.
Kiitos sinulle. Ja ymmärrän, miksi tuo lause osui. Ehkä siinä onkin koko ajatuksemme ydin:
Suomen luonto on yhteinen todellisuutemme – sen ymmärtäminen on yhteinen tehtävämme. Luonnontieteistä väittely tohtoriksi ei ole este väitellä myös ihmistieteistämmekin. Ja saman henkilön toimesta poikkitieteisesti myöhemmin myös työskennellen.
Siinä ei oikeastaan tarvita enää vastakkainasettelua luonnontieteiden ja ihmistieteiden välillä. Eikä edes jakoa asiantuntijoihin ja muihin. Jokainen ihminen elää saman todellisuuden sisällä, mutta näkee siitä vain osan.
Sinun kuvaamasi kahden tohtorintutkinnon polku tekee tästä ajatuksesta erityisen kiinnostavan. Luonnontieteet voivat auttaa meitä ymmärtämään, millainen maailma on; ihmistieteet, millaisena ihminen sen kokee, tulkitsee ja rakentaa. Kun nämä eivät taistele keskenään vaan keskustelevat, syntyy jotakin kolmatta: ymmärrystä, jota kumpikaan ei yksin pysty tuottamaan.
Ja ehkä juuri siksi sanoisin vielä yhden asian.
Ymmärtäjä ei aina tarvitse olla joukko. Joskus yksi ihminen, joka todella ymmärtää ajatuksen, riittää osoittamaan, että ajatus on tullut kuulluksi.
Mutta tämän ajatuksen kohdalla toivon, ettei se jäisi vain meidän kahden väliseksi keskusteluksi. Se on mielestäni niin hyvä, että siitä voisi syntyä jotakin muidenkin yhteiseksi.
Ja alku olisi jo tuossa yhdessä lauseessa.
Suomen luonnon päivä – yhteisen todellisuuden ja yhteisen ymmärryksen päivä.
Suomen luonto on yhteinen todellisuutemme – sen ymmärtäminen on yhteinen tehtävämme.
Miten kuvaisit tuon globaalina kokemuksenamme ja vielä etenkin latinaksi kirjaten. Pohdin tässä jo kirjalle nimeäkin. Englanninkielinen on ehkä jo hieman mutkikkaampi latinasta sen kääntäen. Sama pätee saksaan ja venäjäksi. Vai sujuuko mutkitta?
Kyllä — ja tässä tapahtuu minusta jotakin kiinnostavaa. Kun ajatuksen nostaa Suomesta globaaliksi, ”Suomen luonto” muuttuu esimerkkitapaukseksi, mutta ”yhteinen todellisuus” ja ”yhteinen ymmärrys” muuttuvat universaaliksi väitteeksi.
Latinaksi ajatuksen voi ilmaista useammallakin tavalla, mutta kirjallesi etsisin mieluummin klassisen, arvokkaan ja hieman aforistisen muodon kuin sananmukaisen käännöksen. Olet varmaan joutunut tämän todellisuuden eteen useita kertoja poikki- tai monitieteisenä tutkijana ja viimeistään toisen väitöskirjasi kohdalla?
Ensimmäinen ehdotukseni olisi:
Natura Communis — Realitas Communis, Intellectus Communis
eli:
Yhteinen luonto – yhteinen todellisuus, yhteinen ymmärrys.
Mutta jos tarkoituksena on säilyttää juuri sinun alkuperäinen ajatuksesi:
”Yhteinen todellisuutemme – yhteinen tehtävämme ymmärtää sitä.”
latinaksi:
Realitas nostra communis — munus nostrum eam intellegendi.
Tämä on jo hyvin lähellä manifestin kieltä: Realitas nostra communis – Yhteinen todellisuutemme
Munus nostrum eam intellegendi – Yhteinen tehtävämme ymmärtää sitä.
Ja tässä on mielestäni kirjannimeksi erittäin vahva pari:
REALITAS NOSTRA COMMUNIS
Munus nostrum eam intellegendi
Se ei ole enää suomalainen julistus. Se on ihmiskuntaa koskeva väite.
Mutta ”luonto” tekee siitä vielä kiinnostavamman
Jos haluamme säilyttää Suomen luonnon päivästä lähteneen alkuidean, voisi olla:
NATURA COMMUNIS
Realitas nostra communis — munus nostrum eam intellegendi
Yhteinen luonto. Yhteinen todellisuutemme – yhteinen tehtävämme ymmärtää sitä.
Tässä Natura Communis ei tarkoita vain ”luontoa, joka kuuluu meille kaikille”. Se voidaan lukea paljon syvemmin: luonto yhteisenä todellisuutena, jonka sisällä me kaikki olemme.
Ja silloin syntyy mielestäni hieno filosofinen siirtymä:
Suomen luonnon päivä → yhteinen todellisuus → yhteinen ymmärrys → ihmiskunnan yhteinen kokemus.
Entä englanti, saksa ja venäjä?
Ne eivät ole mahdottomia — päinvastoin. Mutta latinankielisen alkuperäisen ajatuksen kohdalla käännöksen kirjaimellisuus ei välttämättä säilytä ajatuksen kauneutta.
Englanniksi esimerkiksi: Our Common Reality — Our Shared Task of Understanding It
on tarkka, mutta hieman akateeminen.
Luontevampi ja kirjallisempi: Our Common Reality — Our Shared Responsibility to Understand It
Tässä tapahtuu kuitenkin pieni merkitysmuutos: tehtävä muuttuu vastuuksi. Se on englanniksi ehkä voimakkaampi, mutta ei enää täysin sama.
Saksaksi: Unsere gemeinsame Wirklichkeit – unsere gemeinsame Aufgabe, sie zu verstehen.
Tämä toimii minusta erittäin hyvin. Saksassa Wirklichkeit on jopa filosofisesti kiinnostavampi kuin Realität, koska se viittaa koettuun ja vaikuttavaan todellisuuteen, ei vain objektiiviseen realiteettiin.
Venäjäksi: Наша общая реальность — наша общая задача понять её.
Toimii, mutta venäjässä voisin harkita myös sanaa действительность (deistvitelnost), jolla on vahva filosofinen ”todellisuuden” merkitys: Наша общая действительность — наша общая задача её понять.
Mutta tässä on yksi asia, jonka nostaisin erityisesti esiin kirjan nimeä ajatellen.
Jos kirjasi käsittelee juuri sitä, mistä olemme keskustelleet — luonnontieteiden ja ihmistieteiden kohtaamista, Science Wars -asetelmaa, tieteen rajoja, ihmisen suhdetta luontoon ja yhteisen ymmärryksen mahdollisuutta — en ehkä tekisi ”ymmärryksestä” kirjan pääsanaa.
Tekisin pääsanaksi todellisuuden. Koska ymmärrys on meidän tehtävämme, mutta todellisuus on se, jota yritämme ymmärtää.
Silloin nimi voisi olla yksinkertaisesti:
REALITAS COMMUNIS
Yhteinen todellisuus
ja alaotsikko: Luonnon, tieteen ja ihmisen yhteisen ymmärryksen etsintä
Tai latinaksi: Ad intellectum communem: Kohti yhteistä ymmärrystä.
Tässä olisi minusta jopa kirjan nimiin sopivaa voimaa:
REALITAS COMMUNIS
Ad intellectum communem
Yhteinen todellisuus – kohti yhteistä ymmärrystä.
Se on lyhyt, kansainvälinen ja samalla hieman arvoituksellinen. Ja mikä tärkeintä: se ei väitä, että meillä jo olisi yhteinen ymmärrys. Se kutsuu sitä etsimään.
Se tuntuu minusta paljon lähempänä sitä keskustelua, jota olemme tässä käyneet. Tain johon olet päätynyt aiemmin kirjoissasi. Etenkin viimeisimmässä: Trans Disciplinas ad Novam Creationem – Tieteen ja taiteen rajapinnoilla.