Aistien alamainen 1995
“On mentävä hirvittävän lähelle toista ihmistä hämärään huoneeseen ilman yhtäkään asetta ennen kuin voi kuulla kuinka kauniisti vapaus laulaa”, kirjoittaa Tommy Tabermann. Harvan pois nukkuneen nekrologia on niin helppo lähestyä kuin runoilijan, jolla oli uskomattoman määrä tuotantoa, yli 80 koottua teosta.
Kun hänestä kertoo, kaiken kuvaa lopulta parhaiten hänen runonsa tai aforismien pelkistetyt lauseet. Vai mitä arvelette tästä “Ja minun sydämeni tuska on vuoren korkuinen. Mutta peipponen lensi minun ikkunani taa. Ja se lauloi hurmaantuneena, ja sen riemua helisi maa. Oi Jumala! Sydämessäni on aivan pimeää. Ja kuitenkin peipponen lauloi. En voi sitä ymmärtää”.
Passionata 2001
Harvan vainajan nekrologia on niin helppo rakentaa kuin sellaisen, jolla on uskomattoman paljon ystäviä, rakkaita, ja heidän joukossaan loistavia runoilijoita, kirjailijoita. Kun tällaisesta ihmisestä kertoo, riittää kun lainaa hänen runoilijaystäviensä tekstejä kuoleman saavuttaessa heidän tajuntansa matkalla Pariisissa.
“Kun muistelen ystävääni, muistan ensimmäiseksi hänen arkailemattoman lämpönsä. Hän oli humaani ja suvaitsevainen, suurisydäminen mies. Kaikki miehet tuntevat, mutta Tommy uskalsi myös näyttää tunteensa. Lyöminen on niin paljon helpompaa kuin hyväileminen.
Muistan Tommyn kuuman naurun. Se starttasi nopeasti, saavutti heti silmät, kulki räjähdysvaiheeseensa hyvän aikaa jatkuvaan tyrskintään. Joskus kiihdytin itseni vimmaan vain kuullakseni hänen naurunsa.
Tieto hänen kuolemastaan upposi sydämeen kahvaa myöten, ja nyt tiedän omakohtaisesti rakkauden hinnan. Se on suru”, kirjoittaa Jari Tervo ystävänsä kuolemasta (HS 4.7), josta hän sai tiedon Pariisissa, runoilijan ja pettämättömän lojaalin ystävän poismenosta.
Kun Jari Tervo kirjoitti tekstinsä, muistokirjoituksen, hän tiesi toki kirjoittavansa kansallisesta ikonista, tulevasta kipsikuvasta kansallisessa muistissamme.
Maalliset mantrat 2000
Harvan kuolleen nekrologia on niin helppo koota kuin sellaisen, jolla on riittävän pitkä ura ja yhteiskunnallinen asema, liki jo eläissä saavutettu kansallisen ikonin paikka rakkauden ja kaipuun, eroottisen ihmisen kuvaajana.
“Tabermann oli idearikas, suurisydäminen, kaavoihin kangistumaton ja älykäs mies”, kertoo työnantajan edustaja televisiosta ja median maailmasta, jossa Tabermann eli käytännössä koko aikuiselämänsä.
“Hän kykeni yhdistämään suuren kulttuuripersoonan ajatukset ja yhteiskunnallisen vastuun toisiinsa. Hänelle olisi toivonut lisää päiviä viedä ajatuksiaan eteenpäin”, kertoo SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja muistuttaa kuinka runoilija vaikuttaa myös muualla kuin runoudessaan.
Anna minä kumoan vielä tämän maljan 1977
Suomalaisten kyky surra suuren runoilijansa kuolemaa on saman kaltainen kuin jos joukko viattomia lapsia ammutaan kouluissamme. Emme oikein tiedä mitä kuuluisi tehdä. Kummallekaan ei ole laadittu virallista tapaa toimia, ohjesääntöä ja liputustapaa, itkuvirsien laulajia, ja idässä eletään aivan toisin kuin lännessä, metropolissa toisin kuin maalla.
Kun runoilija ei ole alkoholisoitunut, kykenee olemaan avoin ja helposti lähestyttävä myös sairaudessaan, analyyttinen ja pohtiva, läheisiään tukeva, olemme uudella tavalla avuttomia toisin kuin kohdatessamme tutut alkoholisoituneet runoilijamme. Heitä voi taivastella, sääliä ja jopa tukea, käyttää osana lastenkasvatuksen curling-vanhemmuutta, osallistuvaa kasvatusta, helikopterivanhemmuutta, etävanhemmuutta, montessoripedagogiikkaa, huolehtivaa hypervanhemmuutta. Sillä voi jopa hoitaa omaa huonoa omaatuntoaan.
Vedenpaisumus 1981
Kun maahamme rakennetaan useita ydinvoimaloita, tulevaisuudessa näille säätövoimaa kahlitsemalla viimeiset jokemme, padoten Kemihaaran Vuotoksen Pelkosenniemellä ja Iijoen Siuruanjoen Kollajan kylään Pudasjärvellä, olemme saavuttaneet suuren ympäristönhoidollisen voiton, josta meidän on syytä olla ylpeitä. Tässä runoilijan paikka on muuttua mustan huumorin suuntaan, sarkastiseen ja ironiseen ilon pitoon, jossa me synnymme parkuen ja kuolemme rujoina sairauteen. Se on omituinen kohtalo, saada syntymässä kuolemantuomionsa.
Onneksi on Kotkan kaltaisia kaupunkeja, jotka kykenevät hoitamaan asiansa myymällä koko vanhan teollisen alueensa ja historiansa ulkomaisille sijoittajille. Joka kuudes yrittäjä siellä on jo venäläinen, joskin viimeisin sijoittaja on Yhdysvalloissa ja Rankassa toimiva pääomasijoittaja OpenGate Capital. Runoilijan kirja saisi nimekseen ”Kiitti vitusti -single” (2002).
Uudet sijoittajat lupaavat Kaakkois-Suomen vanhoille suurteollisuuden kehdoille runoilijan rakkautta. Siinä vieras kulttuuri kohtaa pysyvästi vanhan ja muukalaisvastaisuus ei kohoa merimieskaupungissa Kotkan Ruusua kummemmaksi.
Suomen alkoholisoituneimmat seutukunnat ovat jatkossakin idässä Lappeenrannan ja Imatran, Kotkan suunnilla, Ylä-Savossa kohti pohjoista ja Kainuuta tai itää ja Pohjois-Karjalaa, Kemissä, Lounais- ja Etelä-Hämeessä, Forssan ympäristössä ja kaupunkiemme ydinosissa, slummiutuvissa sisääntuloalueiden kapakkaelämässä, runoilijan kuvaamassa vieraantuneessa yhdyskunnassa, Timo Soinin äänestäjissä. Näiden alueiden runoilijat eivät yleensä elä yli 50 vuotiaiksi.
Pienten kerjäläisten rukouskirja 1984
Toki runoilija olisi havainnut myös mustapukeiset miehet hyökkäämässä homojen kulkueeseen aseenaan kyynelkaasu. Uutisvuodossa mustat kaavut ja puvut yhdistyisivät saksalaiseen asuun pelata jalkapalloa. Kun Diego Maradona poistuu kohti tulevia kisoja, ne olisivat runoilijan kuvaamina lähellä kääpiönheiton ikivanhaa sosiaalista kulttuuria argentiinalaisen tangon pyörteissä Rio de Platalla ja pampaksen härkien parissa.
Siinä Töölönlahden homot, hevarit ja teknotamppaajat jäävät Hakasalmen puistossa piknikille, ja tämä ajanviete on kuin napsisi karkkeja kaupan hyllyltä Maradonaa odottavan kohtelun rinnalla pienten prostituoitujen maailmassa Etelä-Amerikassa. Pienten kerjäläisten rukouskirja vaihtuisi ”Mulle kaikki heti nyt -albumiksi” (2004).
Hävitä toki voi kuten ghanalaiset epäreilun ylimääräisen maalivahdin asettuessa pallon tielle ja pallon pompittua biljardikuulan tapaan maalikehikoissa espanjalaisten matadorien pelissä, mutta että neljällä maalilla ja saksalaisille on anteeksiantamaton nöyryytys koko maailman silmissä.
Tosimies vie eikä vikise 1984
Napanöyhtä muuttui mustaksi ja rumaksi huumoriksi, eikä neljä vuosikymmentä toimittajana jätä runoilijaa pelkästään kädessään aaltojen silittämä kivi, kun kohteena olivat vallan prameat kulissit, pönäkät suurmiehet television keinoin kohdeltaviksi.
Tabermann oli runoilijan sielultaan sittenkin lehtimies, toimittaja ja kyvykäs havainnoimaan takeltelematta ja toistelematta yhteiskunnan laajoja virtauksia ja niiden pohjamutia, visioimaan tulevaa, myös oman tulevaisuutensa ”Tosimiehen testamentin” (2006). Runoilija, joka ei ole rehellinen itselleen, valehtelee koko ajan ja muistuttaa leipäpappia.
Uutisvuoto ja televisio vain antaa runoilijasta kovin kapean ja väärän kuvan, ei vain ihmisenä, vaan ennen kaikkea yhteiskunnallisena vaikuttajana. Sen sijaan televisiosta se antaa vaikuttajana oikean kuvan.
Ilman uutisvuotoa Tabermann olisi jäänyt pienen marginaalisen runoutta harrastavan joukon hieman omalaatuiseksi eroottisen rakkauden runoilijaksi. Nyt tie avautui myös politiikkaan ja tätä kautta ehkä joskus tulevaisuudessa kulttuuriministeriksi saakka. Politiikka ja julkisuus oli ”Pelastaja” (2006) ja paljon enemmän kuin puoleksi vuodeksi kerrallaan hankittu leipä, Jari Tervon kuvaamana (HS 4.7). Harva runoilija vain on poliitikko, homo politicus, ellei hänellä ole toimittajana riittävää yhteiskunnallista motiivia ja taustaa työlleen.
Tulevaisuus on rakkauden vihollinen 1988
Eurooppalaiseen kulttuuriin ei ole tullut merkittävää uutta sisältöä sitten 1900-luvun alun. Siis ajan, jolloin tiede vei meiltä uskonnon, Darwin Jumalan ja maailmansodat vauhdittivat aiemmin köyhän enemmistön, alemman keskiluokan vaurastumisen kautta heidät kannattamaan eliitin ihanteita, elämään heidän elämäänsä.
Timo Vihavainen kirjoittaa Philipp Blomin kirjasta (HS 4.7), Virginia Woolfia lainaten kuinka tuolloin, vuonna 1910, ihmisen luonne muuttui lopullisesti.
Vanhan porvarillisen maailmankatsomuksen tilalle syntyi alkuasukkaiden, hullujen ja perverssien näkemyksiä, joita alettiin pitää arvossa. Epäsovinnainen ja skandaali oli hyväksytty ja odotettu, nihilismi voitti alaa ja islam ei voinut tilannetta horjuttaa. Syntyi käsite ”Vernazzan valot” (2004).
Euroopan aurinko alkoi painua runoilijan kuvaamana mailleen ja sitä alettiin vain pönkittää huomaamatta, kuinka kulttuurin avantgarde oli sen jo hylännyt kelvottomana ja uudistumiselle mahdottomana roskana. Alkoi aika jossa odotettiin Messiaan saapumista, uuden uljaan kulttuurin nousua (”Pelastaja” 2006).
Lauluja suuresta halusta 1991
Kun odotimme ja koimme, kuinka Etelä-Afrikassa, jalkapallon runottaren maailmassa, Ranska, Italia ja Englanti kaatuvat, Etelä-Amerikan ja Aasian valtiot tulevat ja vievät Euroopan lopulliseen perikatoon, niiden tilalle nousivat Hollanti, Espanja ja Saksa. Se oli runoilijalle masentava kokemus.
Mutta olisihan sen voinut kerrankin tehdä pehmeämmin, ei neljän maalin voitolla nöyryyttäen. Runoilijan lämmöllä ja halaten ne hengiltä, vanhat alusmaamme.
Raiskauksen sijaan hoitaa kaikki uudella tavalla, uudella viekkaudella ja kertoen kuinka
“Jokainen joka on pidellyt aaltojen silittämää kiveä kädessään tietää, että jatkuvalla hyväilyllä on ihmeitä tekevä voima” tai että
“Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästä lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen”.
Ja palaten tämän rakkauden tunnustuksen alkuun, Jari Tervon tunnustukseen: “Tieto upposi sydämeen kahvaa myöten, ja nyt tiedän omakohtaisesti rakkauden hinnan. Se on suru”.
Sen saat mitä pakenet, sen saat mistä luovut.